Pihlajanmarjat hupenevat

Rastasparvet tyhjentävät tehokkaasti pihlajat marjoista. Kun satapäinen räkättirastasparvi osuu kohdalle, ei jää mustarastaillekaan ja viherpeipoille enää paljon naposteltavaa. Pohjoisen taviokuurnia saa Salon seudulle vielä odotella, niiden reitti kulkee usein länsirannikkoa pitkin. Oulun valkosiipitiira ja Riihimäen sepeltasku sinnittelivät marraskuun alkupäiville asti. Kaarinan aavikkotasku viihtyi kolme päivää paikalla. Vaikka talvi saapuikin Keski- ja Pohjois-Suomeen, etelärannikko jäi täysin lumettomaksi. Tällä viikolla on ollut puolestaan niin syksyisen leutoa, että hyönteisiä alkoi näkyä maastossa. Hallamittareita lentelee yhä metsänreunoissa, myös muita myöhäissyksyn mittareita ja yökkösiä on lennossa, niitä tapaa pihapiirien valoilla. Iso kukkakärpänen keltaperäluhtanen nimeltään, paistatteli alkuviikosta talon seinustalla. Se lienee Suomen myöhäisin havainto lajista. Vuosi on ollut hyvin erikoinen. Hyönteisillä on ollut useita eri sukupolvia ja kasvukausi jatkui pitkään, rentukka kukki rantaniityllä vielä lokakuussa. 

Nuori mustarastaskoiras. 

Keltaperäluhtanen seinustalla marraskuun lämmössä. 

Aamukuutamo Salon Halikonlahdella. 

Syksyn meininkiä

Ruska hallitsee yhä maisemaa, vaikka sade ja tuuli ovat riepotelleet puita. Lehtiä tippuu alas vetiseen maahan. Viime päivät ovat olleet varsin leutoja. Nyt näyttää käänne tapahtuvan aamuöiden kylmetessä. Päivällä auringon pilkahtaessa hyönteisiäkin on yhä lennossa, mm. sudenkorentoja ja sääskiä. Marjoista notkuvat pihlajat houkuttelevat kottaraisia, räkättirastaita ja järripeippoja. Toivottavasti tulee syksyn mittaan jotain harvinaisempiakin lajeja. Lintuasemilla ja etelärannikolla rarifyllareita eli itäisiä uunilintuja piileskelee pensaikoissa ja maanrajassa, hippiäis-, kashmirin-, rusko- ja taigauunilintuja mainitakseni. Saloon saatiin uusi laji, kun Halikonlahden pikkualtaille ilmestyi sepeltasku nuori koiras. Syksyn huomaa olevan jo ovella, kun punarintoja tiksuttelee pihoissa ja puutarhoissa tavanomaista enemmän ja tiaiset ovat vaelluksella. Suuret hanhimassat ovat lähteneet liikkeelle Venäjän arktisilta alueilta. Koreita säihkylintuja harjalintuja on nähty lounaisimmassa Suomessa Kemiönsaaren Taalintehtaalla ja Utössä.

Sepeltasku Salon Halikonlahdella hämärtyvässä illassa.

Nuoria punarintoja on liikkeellä lokakuussa.

Etelän perhosvaelluksia ja pohjoisen talven alkua

Etelän lämmöt taisivat loppua viime viikolla ja Käsivarren Lappiinkin tupsahti talvenalku lumisateineen. Pohjoisen järripeippoparvet ryntäsivät etelään kylmyyttä pakoon. Aurinkoisina poutapäivinä kurkia lähti liikkeelle joukoittain isoina parvina. Pihlajissa oksat notkuvat punaisista marjoista, syöjiä sen sijaan ei ole vielä ilmaantunut kuin nimeksi. Lämmin jakso todellakin päättyi, se sai kuitenkin mustaotsalepinkäisen jäämään Saloon viikon ajaksi samoin kuin Utön nuori punajalkahaukka päivysti kyläalueella hyönteisiä ja niiden toukkia syöden kymmenisen päivää aiempia tilastoja rikkoen. Taigauunilintuja on ilmoitettu ympäri maata varsin runsaasti joskin Salon alueella havainnot ovat olleet tiukassa. Sen sijaan tiltaltteja on hyörinyt Halikonlahden ruovikoissa ennätysmäärä, puhutaan useista sadoista yksilöistä. Kolme pikku-uikkua uiskenteli yhtenä päivänä kakkosaltaan perukassa. Lintubongarit ovat jääneet lähtökuoppiinsa, kun harvinaisuudet ovat puuttuneet. Lokakuu voi muuttaa tilannetta.

Isolepinkäinen on jo ilmestynyt Halikonlahdelle. 

Perhosmaailmassa syyskuu on ollut kaikkien aikojen kovin vaelluskuukausi. Maalle on saatu useita uusia yökköslajeja ja tukku kovan luokan harvinaisuuksia. Lämpöaalto iski tänne Kaspian- ja Mustanmeren seudulta asti. Hukkavaellusyökkösiä lenteli hurjat määrät ympäri Suomea painopisteen osuessa Kaakkois-Suomeen. Tämän lajin lähtöalue on kaiketi Itä-Ukraina, arvailuja voi vain esittää, miten paljon sodan aiheuttamat maastopalot ja kuumuudet ovat vaikuttaneet asiaan. Yökkösiä jäi pörräilemään sisämaan kukkapelloille erityisesti sinimailasviljelyksille, jotka houkuttelivat myös vaaleakeltaperhosia useampana polvena. Myöhäisiä havaintoja on tehty mm. ruostenopsasiivestä ja helmihopeatäplistä. 

Hukkavaellusyökkösiä vaelsi Suomeen ennätysmäärä.

 

Hellepäivissä rikottiin uusi ennätys

Syyskesä jatkuu, tätä kirjoittaessani on kertynyt 68 hellepäivää, viimeisin kuittaus Salosta. Perhosmaailmassa amiraaleja muuttaa etelään jatkuvana virtana, toisin päin tulee myös vaellusyökkösiä sekä lanttu- ja naurisperhosia tuulten mukana. Meren yllä päivällä päiväperhoset joutuvat jalohaukkojen ja pääskyjen saaliiksi, öisin taas yöperhoset päätyvät kehrääjien ja lepakoiden kitaan. Monilla perhoslajeilla on useampia polvia lennossa. Kiertokiitäjiä pörisee valoilla ja kukkapenkeissä.

Vanha sinirintakoiras on upean näköinen.

Sinirinta siivet ylhäällä ja pyrstö levitettynä. 

Syyskuun linnusto jatkui siitä, mihin elokuu päättyi, samat kuukausitason pikkurariteetit, nokisorsa, amerikanhaapana, isohaarahaukka, töyhtökiuru, ruokosirkkalintu ja harmaasirkku. Pudasjärven punapäälepinkäinen säväytti vuodenpinnakerääjiä. Viime päivinä yöt ovat kylmenneet hellepäivistä huolimatta niin paljon, että pohjoisesta on saapunut etelään ensimmäiset keräkurmitsat ja sinirinnat. Ensi viikolla säätyyppinä on kaakkoistuulta ja vähän vesisadettakin. Lisää harvinaisuuksia on siis tiedossa. 

Pikkulepinkäinen suosii lämpimiä paikkoja. 

Järripeipot saapuivat myös aikaisin etelään. 

Amiraaleja runsaasti maastossa

Lämmintä syyskesää riittää. Aurinkoisina päivinä amiraaleja näkyy paljon niin pihoissa kuin puutarhoissakin. Amiraalit ovat persoja mädille omenoille ja erilaisille syöttihoukuttimille. Suruvaipat viihtyvät samoilla apajilla ja joukkoon voi eksyä isonokkosperhosiakin, joita on tavattu enemmälti pääkaupunkiseudulla. Vaeltajista vaaleakeltaperhoset kehittävät paikallisia kantoja, syyskuussa kannattaa tarkastella apilapeltoja. Yöaikaan isot ritariyökköset ovat hyvin edustettuina lajivalikoimassa. Puuntuhoojien ja kiitäjien toukkia näkee ryömimässä mitä erilaisimmissa paikoissa koteloitumispaikkaa etsien. Ja hirvikärpäset ovat valloillaan metsissä. 

Taivaanvuohi Halikonlahdella.

Lintumaailmassa syysmuutto on täydessä vauhdissa. Punavarpusista ja satakielistä valtaosa on muuttanut pois kaakkoa kohti. Pajulinnut, tiltaltit, kertut ja ruokokerttuset tankkaavat ruovikoiden pensaissa jatkaakseen matkaansa välietapille Keski-Eurooppaa kohti. Lintuja on ollut ruovikoissa huomattavasti vähemmän viime vuoteen verrattuna. Bongareita ovat kiinnostaneet Utön saarelle uusi ja maamme kuudes ruostekurkkusirkku, joka on jäänyt sulkimaan ja piilottelemaan kallioiden halkeamiin. Töyhtökiuru on vetänyt matkailijoita Kustavin Isokarin majakkasaarelle. Ennen sorsanmetsästyksen aloitusta Porissa viihtyy edelleen nokisorsa, Helsingissä amerikanhaapana ja ruskosotka Salossa. Kierteleviä jalohaikaroita ja riuttatiiroja lentelee rannikkovyöhykkeellä. 

Nuori pikkulepinkäinen rengastajan kädessä. 

  

Päivät lyhenevät ja yöt viilenevät

Syksyä kohti mennään. Pimeys tulee aikaisemmin ja aamuöisin on jo selvästi viileämpää. Auringon paistaessa päiväsaikaan on tosin edelleenkin varsin lämmintä. Päiväperhosia on mukavasti liikkeellä. Amiraaleja ja suruvaippoja lentelee pihapiireissä, ojan ja pellon varsien keltakukkaisilla pientareilla lepattelee erilaisia hopeatäpliä, lanttu- ja sitruunaperhosia. Keisarinviittojen lomassa voi nähdä harvinaisempia etelänhopeatäpliäkin Raaseporissa. Kannussinisiipi on ollut yllättävän runsaslukuinen tänä vuonna. Laji tekee vielä yhden polven syyskuulle. Kirkkonummella tavattiin ruskokultasiipi, tulokaslaji on ottamassa jalansijaa maassamme. Runsastuva laji on myös tammisirppisiipi, jota tulee valolle jalopuumetsiköissä. Keltaritariyökkönen jatkaa niin ikään levittäytymistään. Metsistä löytää kehrääjäperhosten toukkia mustikka- ja sieniretkillä.

Pikkutikka on mukava yllätys Halikonlahden ruovikoissa.

 

Lintupuolella bongareita sai liikkeelle Nivalan rääkkähaikara heinäkuun lopulla, edellisestä bongattavana olleesta linnusta oli ehtinyt kulua jo 34 vuotta. Ruskosotka viihtyy edelleen Salon Omenojärvellä, nokisorsa Porissa ja amerikanhaapana Helsingissä. Lintujen pesinnät alkavat olla kutakuinkin ohi. SSP-paikoilla on ihmetelty lintujen vähyyttä. Nyt määrät ovat alkaneet nousta, mutta jäädään kuitenkin selvästi jälkeen viime vuoden lukemista. Elokuulle tultaessa punavarpuset ovat jo hävinneet reviireiltä. Pajulinnut ja tiltaltit aloittavat muuttonsa kerttujen tapaan varhain heinäkuun lopulla. Ruovikoissa lymyilee nuoria pajusirkkuja ja kymmenittäin ruokokerttusia, vähälukuisimpina myös muita kerttusia. Tiaisten vähyyden huomaa joka paikassa. Silloin tällöin verkkoihin eksyy myös Halikonlahden rantametsissä pesivä pikkutikka. Viiksitimalit kiertelevät laajalti Viurilanlahden pohjukkaa pitkin. 

 

Nuori lehtokerttu on asultaan vaatimaton. 

  

Lintujen laulukausi vielä jatkuu

Heinäkuu on ollut sään puolesta epävakaista, mutta lämpenee nyt joksikin aikaa lähes hellelukemiin. Lintujen laulukausi jatkuu, vaikka monilla lajeilla pesinnät ovat jo ohi. Tiaisilla ja pikkuvarpusilla sekä rastailla on kakkospesyeet meneillään, joskin pesintöjä on selvästi vähemmän kuin aiemmin keväällä. Energiaa kuluu poikasten hoitamiseen. Mustarastaat laulavat ja sepelkyyhkyt huhuilevat metsänreunoissa, kukkuipa käkikin vielä heinäkuun alussa. Salon Halikonlahden altailla ruoko- ja rytikerttusten ja pajusirkkujen konsertti on yhä kuuluvaa ja joukkoa täydentää punavarpusen haikea vihellys. Kaupungin tervapääskyjen jälkikasvut ovat taivaalla vasta loppukesästä. Muutolle lähdetään jo melko pian elokuun puolivälissä.  

Nuori satakieli on asultaan kirjavan täplikäs. 

Sisämaan seurantapyyntiprojektit (SSP) ovat tuottaneet joillekin huikeita tuloksia, ei niinkään määrä vaan laatu. Siikajoen Tauvossa kuitattiin samana aamuna Suomen ensimmäinen kultakulmasirkku ja maamme toinen pikkupajusirkku, itäsiperialaisia harhailijoita. Kukaan muu niitä ei sitten varmuudella nähnytkään kuin rengastaja itse. SSP-paikkoja on ympäri Suomea noin viitisenkymmentä erilaisissa biotoopeissa. Halikonlahdella nuoria ruokokerttusia lymyilee ruovikoissa pajusirkkujen kera. Pajulintujen ja tiltaltin ilmestyminen jo nyt viittaa aikaisempaan syysmuuttovireeseen. Vanhat sulkivat pajulinnut ovat aika surkean näköisiä, mutta lentävät kuitenkin yllättävän hyvin. Viime vuonna altaalla rengastetusta pensaskertusta tuli uusi kontrolli. Viikolla isohaarahaukka on saanut porukkaa liikkeelle Turun puolessa, milloin Kaarinassa, Mynämäellä ja Topinojalla kiertelevänä. Havainnot lajista ovat runsastuneet viime vuosina ympäri vuoden. 

Tavallinen pajusirkkukoiras rengastajan kädessä.

Lintujen poikasia vähän

Helteet ovat toistaiseksi ohi ja on ollut paluu viileämpiin sääjaksoihin. Aamuöisin lämpötilat ovat pudonneet alle +10 asteen. Lintujen pesinnät eivät ole onnistuneet kovinkaan hyvin. Salon Halikonlahden pikkuvarpusilla jota kuinkin puolet munista jäi kuoriutumatta. Aloitettuja tiaispesintöjä oli kohtuullisesti, mutta pesinnät jäivät kesken, tuhoutuivat tai poikasmäärät jäivät pieniksi. Yksinkertaisesti hyönteisiä ja niiden toukkia ei ollut tarpeeksi tarjolla. Kuuma hellejakso sekoitti kuviot. Kirjosiepot ovat vallanneet pönttöjä ja niiden pesimätulos lieneekin parempi kuin tiaisilla. Rastaiden poikasiakaan ei juuri näy. Ruovikossa SSP-pyyntien määrät ovat puoliintuneet viime vuodesta. Monet linnut ovat viipyneet altailla vain vähän aikaa. Paria lukuun ottamatta ruoko- ja rytikerttuskontrollit ovat koskeneet viime vuoden nuoria yksilöitä. Salon Halikonlahdella on kontrolloitu Tuusulassa v. 2020 rengastettu pajusirkku ja Orimattilassa viime syksynä rengastettu ruokokerttunen. 

Pikkukiljukotka Raaseporissa. Kuva: Janne Riihimäki.

Punavarpuskoiras Salon Halikonlahdella. 

Rariteetteja on pukannut tasaiseen tahtiin. Kestosuosikit ovat yhä pitäneet pintansa, mm. arohyyppä Loviisassa, vuoriuunilintu Luodossa, nokisorsa Porissa siirtynyt takaisin Enäjärvelle, ruskosotka Salon Omenojärvellä, keltahemppo Vaasassa, amerikantaivaanvuohi viihtyi pitkään Inarissa ja kattohaikarat Turun Topinojalla. Viime päivinä on havaittu myöhäisiä tulijoita kuten lapinuunilintuja eri puolilla Lappia, pikkukultarinta Parikkalassa ja amerikanhaapanakoiras Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Saloa melkein hipaissut pikkukiljukotka viihtyi 10.-11.6. Raaseporissa ja Utössä kuitattiin saaren seitsemäs nummikirvinen 9.-11.6. satama-alueella. Yölaulajia on tarjolla öiseen aikaan liikkuville, ruisrääkkää, viiriäistä, pikkuhuittia ja ruokosirkkalintua mainitakseni. 

Kesä tuli, lämmintä ja vehreää

Toukokuun puolivälistä lähtien on saatu nauttia kesäisistä lämpötiloista, tosin alkuvaiheessa kosteikoissa ja notkoissa aamuyöt olivat varsin kylmiä, mutta nyt yöt ovat lämmenneet huomattavasti ja se näkyy jo hyönteissyöjälintujen runsastumisena. Maisema on todella vehreää, puiden ja pensaiden lehdet ovat suurentuneet päivä päivältä. Kun on ollut kuivaa, aurinkoista ja lämmintä, on monien kasvien kukinnat menneet ohi pikavauhtia. Kun kirsikat ja luumut aloittivat ja lakastuivat, pian seurasi omenapuiden kukinta. Eriväriset syreenit loistavat ja tuoksuvat pihoissa samoin pihlajat ja hevoskastanjat tuomien vanavedessä. Keltaiset voikukkapellot ovat auroraperhosten mieleen. Lämpimillä metsäpoluilla ei tarvitse kauaa tarkkailla, kun nastakehrääjä lentää matalalla ohitse. Hyttysiä, kärpäsiä ja paarmoja on alkanut parveilla suven alussa. Lämmintä tuntuu ennusteiden mukaan riittävän, vaan ei ole tullut vettä. Kuivuutta ja siitepölyä on kaikkialla. Maasto on rutikuivaa.

 

Omenapuut kukkivat paraikaa. 

Halikonlahden voikukkapolkua.

Pönttölinnuista tiaiset hautovat tai ruokkivat poikasiaan. Pikkuvarpusilla oli vielä muutama päivä sitten sekä munia että pieniä poikasia. Kottaraisilla ja rastailla on jälkikasvua ruokittavanaan. Lehtopöllöillä on paljon hajontaa. Poikueet ovat joko pienentyneet tai tuhoutuneet, saaliita ei ole juurikaan näkynyt. Ruovikoissa on ollut yllättävän vähän lintuja viimevuotiseen verrattuna. Toki sieltä löytyy jonkin verran ruoko- ja rytikerttusia, punavarpusia, pajulintuja sekä pajusirkkuja. Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Muissakin SSP-paikoissa on ollut varsin vaisuja aloituksia.

Pihlaja on aloittanut tuoksuvan kukinnan. 

 

Satakielten laulukonsertissa mieli lepää. 

Toukokuu on perinteisesti lintuharvinaisuuksien aikaa. Suomelle uusi laji, pohjoisamerikkalainen sirkku tummajunkko, löytyi Pietarsaaren läheltä Luodosta 19.-20.5., Suomen ykkösbongari Pekka Komi kuittasi 450.lajinsa siitä. Kansainvaellusta aiheutti myös renkaallinen eskimohanhi Kuopiossa 13.-18.5. Amerikkalaista lajistoa tuntui olevan kosolti liikkeellä, kun Utössä nähtiin saaren ensimmäinen amerikanmustalintu aamulla 17.5. ja amerikantukkasotka Kajaanissa. Listaa täydensi vielä soidintava amerikantaivaanvuohi Inarissa. Vm. laji nähtiin Laukaassa vuonna 2010. Porin nokisorsa siirtyi pariutuneena Yyteriin, valkosiipitiiroja ja mustatiiroja on ilmoitettu useasta paikasta. Mehiläissyöjiä on ilmaantunut länsirannikolle erityisesti Kökar-Utö-Luoto linjalle. Sisämaassa on havaittu piriseviä ruokosirkkalintuja, joista yksi Kaarinan Rauvolassa. Loviisassa lauleskeli harmaasirkku. Turun Ruissalossa bongareita sai liikkeelle vanha punakottarainen, ns. pastori sekä pussitiaiset Siuntiossa ja Salon Halikonlahdella, vm. paikassa koiraslintu hävisi yllättäen hyvin pian ensihavainnon jälkeen. Rönnskärillä kuitattiin tänään jo ensimmäinen pikkukultarinta ja Virolahdella verraten harvinaiseksi käynyt mustahaikara. Lämpimillä virtauksilla lisää rariteetteja on tulossa koko ajan. 

Koivunlehdet hiirenkorvalla

Etelää on hellinyt viikon lämmin sääjakso. Päivälämpötilat ovat olleet +15...+20 astetta. Kevät on edistynyt ripeää vauhtia. Sini- ja valkovuokot loistavat kauneudellaan, keltakukkaisista jalokiurunkannus, käenrieska, mukulaleinikki ja keltavuokko kukkivat paraikaa. Tuomet, kuusamat ja koivut lehdittyvät, raita ja vaahtera kukkivat niin ikään näkyvästi. Siitepölyä on ilmassa kun ei ole satanut vähään aikaan. Tornien taistoa on käyty lämpimässä säässä ja lajiluku on noussut korkealle. Pyhäjoella nähtiin peräti 122 lajia, Salon Halikonlahdellakin uusi ennätys 96 lajia, jolla ei kuitenkaan ylletty edes Top 20-listalle. SSP-kausi aloitettiin vapunpäivänä, tällä kertaa liejussa ja vedessä kahlaten, saldona 19 käsittelyä ja 7 eri lajia.

Sinivuokot kukkivat valkovuokkojen kanssa runsaina.

Ruokokerttunen saapui vapuksi Salon Halikonlahden
jätevedenpuhdistamon altaalle. Kuva: Marja Hallikainen.

Lintujen pesinnät ovat alkaneet toden teolla, tiaiset kantavat sammalia pönttöihin, osa on aloittanut haudonnan ja muninnan paikasta riippuen. Kirjosiepot saapuivat vapun molemmin puolin ja valloittavat pihapiirin pönttöjä. Lehtopöllöllä on paljon hajontaa pesinnän ajoituksessa aina munista rengastusikäisiin poikasiin. Metsissä kuuluu yleisesti pajulinnun ja tiltaltin laulua, lehdoissa myös sirittäjän katkonaista siritystä. Salon Halikonlahden altailla pyörii pääskyjen sekaparvi, jossa on sekä haara-, räystäs- että törmäpääskyjä. Ruovikkoaltaaseen saapui vapunpäivänä ensimmäiset pensaskertut ja ruokokerttuset. Satakielen laulua on kuulunut jo huhtikuun lopulta alkaen. Ulkosaaristossa tapaa pohjoiseen matkalla olevia sinirintoja. Viime päivinä kattohaikaroita on saapunut maahamme lämpimien virtausten tuomina, parvet ovat olleet kovin levottomia ja siirtyneet pian muualle. Eilen Salon Halikonlahdella nähtiin 11 yksilön jalohaikaraparvi matkalla etelään. Kesän linnuista käki kukkuu jo monessa paikassa, samoin ensimmäiset kehrääjät surisevat reviireillään. Lämpimät säät ovat mahdollistaneet hyönteisten runsastumisen. Ensi viikolla palataan arkeen, sillä sää viilenee noin kymmenellä asteella. 

Pajusirkut palaavat uskollisesti reviireilleen. 

Lehtopöllöillä on eri-ikäisiä poikasia pöntöissä. 

Harvinaisuuksista mainittakoot arosuo- ja haarahaukat, punakaulahanhet, avosetit, sitruunavästäräkit, pussitiaiset, ruokosirkkalinnut, sepelsiepot ja amerikantavit. Salon Omenojärvelle ilmestyi jälleen ruskosotkakoiras edellisvuosien tapaan, missä lie talvehtinut onnistuneesti. Keuruulla havaittiin 28.4. Suomen neljäs siperiantavi. Loppuun voisi mainita Salon Halikonlahden ruokinnalla talvehtineesta valkoselkätikkakoiraasta. Nuori lintu viihtyi Salon maisemissa huhtikuun alkupuoliskolle saakka, mutta tavattiin ehkä yllättäen vapunpäivänä Raaseporin Karjaan Mustiossa 45 km päässä, missä aktiiviset lintuharrastajat kontrolloivat saman linnun kuvista. Kiitos heille uutterasta työstä.