Kesän vehreyttä, kukkia ja lintujen poikasia

Kesäyöt jäävät mieleen yölaulajista ja valoisuudesta. Kehrääjät surisevat metsissä, käet kukkuvat ja lehtokurpat lentävät soidinrataansa. Kosteikolla raksuttavat ruisrääkät, satakielten laulukonserttia säestävät luhta- ja viitakerttuset sekä sirkkalinnut. Vielä on tulijoita kevätmuutolta kun ensimmäiset kahlaajat poistuvat jo maastamme. Maastossa näkyy yhä enemmän linnunpoikasia, kottaraisia, rastaita, tiaisia ja pikkuvarpusia. Pelloilla töyhtöhyypän poikaset yrittävät suojautua parhaansa mukaan pedoilta. Lehtopöllön poikaset kerjäävät emoilta ruokaa hämärän tultua. Varpuspöllökatraat menestyvät paremmin korpikuusikoiden kätköissä. 

Vielä lentokyvytön lehtopöllön poikanen.

Pöntössä tusina sinitiaisen poikasta. 

Linturariteettien suhteen painopiste on jatkuvasti ollut pohjoisen suunnassa. Touko-kesäkuun vaihteessa Kuhmossa puputteli idänkäki, lieneekö sama töyhtökiuru, joka löytyi Vaasasta ja vähän myöhemmin Oulusta ja nyt Kilpisjärven mökkialueelta. Suunta ja päivämäärät sopisivat hyvin, mutta etäisyydet ovat siltikin mittavia. Inarista löytyi sepeltaskukoiras kesän vietossa. Utsjoella Tenovuon varressa on lymyillyt varsin erikoinen rariteettikeskittymä, lyhytnokka-, kilju- ja pikkukanadanhanhi sekä ruostesorsa. Amerikankurmitsa löytyi puolestaan Torniosta. Etelässä on havaittu pitkä liuta pikkurariteetteja. 

Pikkulepinkäiskoiras tähystää metsäreviirillään. 

Punavarpuset viihtyvät Halikonlahden pensaikoissa. 

Kevätyöt ovat olleet viileitä ja se on näkynyt valorysän saalistilastoissa. Yöperhosia on ollut sangen vähän. Kiitäjiä tulee valolle yksin tai kaksin. Päiväsaikaan lentävä nastakehrääjäkoiras on tuttu näky metsäpoluilla. Kesäkuun alussa on alkaantunut ilmaantunut vaeltajia kuten gammayökkösiä, amiraaleja ja ohdakeperhosia. Kasvisto rehottaa ja luonto on kauneimmillaan. Mäkitervakot loistavat punaisina tienvarsien rinteillä ja kalliokedoilla, suopursut tuoksuvat soilla, kielot, syreenit ja pihlajat kukkivat parhaimmillaan. Mänty pölisee erityisen voimakkaasti, keltaista siitepölyä kulkeutuu kaikkialle tuulen mukana. 

Nastakehrääjäkoiras päivälevolla. 

Suomen kansalliskukka kielo kukkii. 

Kevät edistyy pohjoistuulista huolimatta

Toukokuun yöt ovat olleet kylmiä. Vain muutamina öinä on ollut sen verran plussan puolella, että hyönteissyöjälintuja on saapunut vaivihkaa pieniä määriä. Viikonlopuksi onkin luvassa lämmintä ja lisää tulijoita. Halikonlahden altailla ruoko- ja rytikerttuset sekä neljä peruskerttulajia ja satakielet laulavat aktiivisesti. Rastaskerttunen viipyi vain hetken aikaa tuttuun tapaan. Eilen Halikonlahden koleassa aamussa lenteli pieni tervapääskyparvi. Tänään enteili jo vähän kesän tuntua, kun punavarpunen vihelteli tornin juurella +20 asteen lämmössä tuomien kukkiessa. Kirjosieppoja lurittelee pönttöjen suulla yleisesti. Huomaamaton kaupunkilintu on leppälintu, joka surumielisesti lauleskelee aamuyöllä puiden latvoista tai rakennusten katoilta. Pesiviä lehtopöllöjä on Salon seudulla varsin niukasti kevään aktiivisista soidinhuuteluista huolimatta. Pesinnöissä on paljon hajontaa. Myyriä ei pöntöissä näy, sen sijaan rastaansulkia on verraten runsaasti, joukossa myös oravanhäntää ja rusakonpoikanen. Sorsilla ja telkillä on jo ensipoikueet vesillä, tosin varikset ryöstävät poikueesta valtaosan. Korpilla on niin ikään lentopoikueet ja koskikaroilla myös poikasvaihe pitkällä. Karoja pesii myös Salon seudulla.

Tämä lehtopöllöemo on jo 13-vuotias. 

Koskikaralla on nokka täynnä ruokaa poikasilleen.

Toukokuu on yleensä parasta linturariteettien aikaa, mutta jatkuvat pohjoisenpuoleiset virtaukset ovat pitäneet huolta siitä, että megaharvinaisuuksia ei ole Suomeen eksynyt tänä keväänä. Porissa käväisi pelloilla lehmähaikara, jota eivät nähneet kuin jotkut paikalliset. Raisionlahden ohitti komeasti arokotka, joka on useasti nähty TLY:n alueella. Pari amerikanmustalintua säväytti Porvoossa ja Lågskärillä. Uudessakaarlepyyssä piipahti mustajalkatylli. Tyypillisiä pikkurariteetteja ovat olleet lampiviklo, punajalkahaukka, Utön ja Jurmon sepelsiepot, Vaasan töyhtökiuru, useat keltahempot, tulipäähippiäiset, mandariinisorsat ja punakaulahanhet. Turun Topinojan kattohaikarat jatkavat pesintäänsä, toivottavasti onnistuvat. Ruokosirkkalintuja pirisee Etelä-Suomen ruovikoissa vuosittain. Itse sain lajin elikseksi v. 1986 Inkoosta legendaarisilla TLY:n bussiretkillä. Lämpimillä säillä saapuu mm. harjalintuja ja mehiläissyöjiä. Paljon tulee nyt havaintoja lintuasemilta, jotka ovat hyvin miehitettyjä tähän aikaan vuodesta. Mainittakoon löydöistä vielä Säpin lännenrusokerttu vappuna. Ja monissa paikoissa kukkuu käki joko ilta- tai aamuyöstä suon laidalla.

Tuomenkukat tuoksuvat voimakkaasti.

Kevätlinnunsilmä kukkii korean keltaisena. 

Yöperhoslajisto on ollut niukkaa kylmistä öistä johtuen. Äitienpäivänä ja sitä seuraavana arkimaanantaina päiväperhosia alkoi taas lennellä enemmälti, mm. suruvaippoja, lanttu- ja sitruunaperhosia. Salon kaupungin puistossakin lenteli värikäs auroraperhoskoiras ja Halikon Viurilassa paatsamasinisiipi. Lämpimällä hakkuuaukealla auringossa paistatteli risainen talvehtinut neitoperhonen, joka on käynyt hyvin vähälukuiseksi viime vuosina. Lämmintä säätyyppiä jatkuu ennusteen mukaan tiistaille saakka. Sen jälkeen sää viilenee huomattavasti Jäämereltä käsin juuri kun ensimmäiset tiaispoikueet varttuvat lentokykyisiksi. 

Halikonlahden esteetön polku.

Näkymä Viurilanlahden pohjukan lietteille.

Linnut, kasvit ja hyönteiset etuajassa

Kevät eteni isoin harppauksin kesää kohti lämpöennätysten siivittämänä. Ennen pääsiäistä hätyyteltiin lähes hellelukemia eteläisessä Suomessa. Taitaa tulla taas uudestaan lämpimin vuosi Euroopan mittaushistoriassa. Kasvit ovat puhjenneet kukkaan ennätysajassa. Koivun lehdet hiirenkorvalla ja valkovuokkomatot huhtikuun puolivälissä kertovat korkeasta lämpösummasta. Raidat ovat kukkineet jo pidemmän aikaa, kaupungin ja puistojen laiteilla värikkäät ja tuoksuvat sinililjakasvustot ovat levittäytyneet laajoille alueille. Keltavuokot, kiurunkannukset, imikät, voikukat, käenrieskat ja rentukat loistavat kauneudellaan. Päiväperhosista näkyvimpiä ovat sitruunaperhoset teiden varsilla. Pienet kangasperhoset taiteilivat kuusten alaoksilla auringon paisteessa. Lukuisat yöperhoset yökkös- ja mittarilajeineen lentelevät öisessä kevätmetsässä. Viikolla niin ikään kirjokehrääjät yleistyivät. Tätä kirjoittaessani on edessä parin päivän runsas ja viileä vesisade, joka puhdistaa pölyistä ilmaa. Maisema on tullut vehreämmäksi muutamassa päivässä tuomipensaiden lehdittyessä. Kaupunkien kukkaloistoa koristavat jo rusokirsikkapuut. 

Koivun lehdet ovat jo hiirenkorvalla.

Rusokirsikka tuo väriä kevääseen. 

Lintumaailmassa on edistystä tapahtunut paljon. Hyönteissyöjälintuja alkoi saapua maahamme enemmälti vasta tämän viikon aikana. Västäräkit tulivat suoraan pesimäpaikoilleen. Ensimmäiset leppälinnut, kivi- ja pensastaskut, mustapääkertut, sirittäjät, käenpiiat ja kirjosiepot löytyvät vakiopaikoiltaan. Pieni parvi haara- ja räystäspääskyjä saapui sekä Turun puoleen Järvelän kosteikolle että Salon Halikonlahden altaille. Pääskyjä tulee vuosi vuodelta entistä vähemmän maahamme. Huhtikuu ei ole antanut bongareille mitään megaluokan rariteetteja. Tavanomaista pikkuharvinaisuutta on tarjoiltu kuten harjalintuja, aro- ja niittysuohaukkoja, haarahaukkoja, sepelrastaita, sitruunavästäräkkiä, pari pussitiaista, mandariinisorsia, punapäänarskuja, punakaulahanhia ja tulipäähippiäisiä etupäässä. Kattohaikara piipahti Saloonkin pariksi päiväksi. Ruotsissa havaittu pensassirkku kelpaisi tosin monen elislistalle Suomessa. Lajia tavataan yleisemmin Välimeren maissa sekä Ranskassa ja Espanjassa. 

Kattohaikara lepäilee usein valotolpassa. 

Punarintoja lauleskelee monissa paikoissa. 

Lämmintä ja lintuja pukkaa

Maaliskuun viimeisinä päivinä on saatu nauttia kevään lämmöstä ja linnuista. Lämpötilat ovat kivunneet sisämaassa lähes +15 asteeseen. Talvehtineet päiväperhoset ovat lennelleet lämpimillä aurinkoisilla paikoilla, mm. nokkos- ja sitruunaperhoset, vähemmistönä myös herukkaperhoset ja suruvaipat. Pienet koivutyttöperhoset poukkoilevat metsänreunoissa. Sinivuokkoja puskee kukkaan aluskasvillisuuden ja kuivuneiden lehtien seasta. Merenlahdet ja altaat ovat avoinna, sen sijaan useat järvet ovat edelleen jäässä Etelä-Suomea myöten. 

Naurulokit Salonjoen riippusillan kaiteella. 

Viime päivinä maahamme on saapunut ennätysmäärä lajeja, joita on totuttu näkemään meillä enemmän vasta huhtikuun puolella. Lämmin etelätuuli on siivittänyt kymmenittäin punajalkavikloja. Porin Enäjärvelle saapui jo tuttu sorsaparivaljakko viime vuodelta, koirasnokisorsa ja sen kumppani silmäkulmajuovainen naarassinisorsa. Porissa havaittiin lisäksi aikaiset mustakurkku-uikku ja punakuiri. Turun Topinojan maisemissa viihtyy yhä kattohaikara, sille on kyhätty tekopesäkin tolpan nokkaan. Edellisestä pesinnästä onkin jo vierähtänyt aikaa Koski Tl:ssä v. 2015. Peräti 11 avosettia piipahti Hangossa, Salon Viurilanlahdella saatiin tyytyä vain yhteen, mutta se olikin sitten koko päivän bongattavissa. 

Telkkäkoiras Salonjoessa. 

Kesän pitäisi olla jo käsillä, kun 29.3. Lohjalla pihapiirissä havaittiin haarapääsky. Hangon kalatiira kävi vain kääntymässä Haliaksella.  Tiibetinhanhi saapui myös hyvin aikaisin Hämeenkyröön, lienee sama kuin aiemmin Jokioisista pikaisesti häipynyt lintu. Orimattilan punakaulahanhi sai bongareita liikkeelle pääkaupunkiseudulta. Isohaarahaukka säväyttää aina, lajia seurattiin Lågskäriltä aina mantereelle saakka. Maaliskuun aikaista antia ovat täydentäneet sääkset, merikihut, suokukot, tiltaltit ja kivitaskut. Pihapiireihin on alkanut ilmestyä peippoja, punarintoja ja räkättejä. Salonjoen Moisionkoskelle on kevät tullut, kun satapäiset naurulokit kirkuvat kivillä, joukossa myös norsseja kärkkyviä harmaa- ja selkälokkeja. Järvien ruovikoista kuuluu kaulushaikaran puhaltelua. Kevättä on ilmassa. 

Harmaa- ja naurulokit norsseja kärkkymässä. 

Muuttolintuja tulee

Parin päivän ajan on saatu nauttia todella keväisistä päivistä. Lämpötila on kohonnut +10 asteen paikkeille. Syreeneissä on isot silmut ja pajunkissoja on näkynyt jo jonkin aikaa. Yöperhoset ovat heräilleet talvikoloistaan, lennossa ovat olleet useat aikuisina talvehtineet yökköslajit. Ruostesiiven toukkia näkyy ryömimässä peltojen reunamilla. Kevätkukat kukoistavat seinustoilla, mm. lumikellot ja talventähdet. Muuttolintuja on alkanut saapua tällä viikolla enemmälti lähinnä eteläiseen Suomeen. Maat ovat lumettomia, altaat ja järvet ovat sen sijaan jäässä. Salon Halikonlahdelta löytää joutsenparvesta monia eri hanhilajeja, hyvin aikainen yksinäinen kurki lepäili parven joukossa. Pelloilla hyöri kymmeniä uuttukyyhkyjä ja satapäinen parvi kottaraisia sekä ainakin 15 töyhtöhyyppää. Aamupäivällä Salon Merikulmalla kevään eka peippo lauloi lyhyitä säkeitään. Puoli kuuta peipposesta kesään. Harmaapäätikka on kuikutellut aktiivisesti päivittäin Halikonlahden rantametsissä. Merikotkia kaartelee kaupungin eteläpuolella säännöllisesti. Niiden lentoa on aina uljasta seurata. 

Talventähti on aikainen kevätkukkija.

Lumikellot kukkivat niin ikään varhain alkuvuodesta. 

Vihervarpusia on alkanut ilmaantua pihapiireihin. 

Sinitiaiset etsiytyvät reviireilleen. Kuvassa vanha koiras. 

Lumeton helmikuu

Helmikuu on alkanut lumettomasti lounaisimmassa Suomessa. Lämpötilat sahaavat nollan molemmin puolin. Talven erikoisuuksia ovat olleet suuret kottarais- ja räkättiparvet. Talitiaiset ovat hyvin vähissä, pesimätulos oli huono ja loka-marraskuussa osa kannasta muutti pois. Sen sijaan sinitiaisia on huomattavasti edeltäjäänsä enemmän. Ruokintapaikoille ilmestyy jostain lähes päivittäin uusia sinitinttejä. Kevätliikehdintä on meneillään. Joitakin pyrstötinttiparvia liikkuu Halikonlahden altailla ja rantametsissä. Tänä talvena viherpeipot tuntuvat olevan täysin kateissa. Punatulkkuja vaeltaa paikasta toiseen parvittain, joissa voi olla useita kymmeniä yksilöitä. Keltasirkut tulevat ruokinnoille yleensä vasta sitten, kun on vähän pakkasta, lumi maassa ja kauraa tarjolla. Käpytikkoja koputtelee varsin monessa paikassa, kun taas muut kirjotikat loistavat poissaolollaan.  

Käpytikkakoiras rengastajan hyppysissä. 

Lintubongarit ovat saaneet olla aika rauhassa. Rantasipi nähtiin Espoon-Helsingin seudulla tammi-helmikuun vaihteessa hyvin arkana ja vain joillekin bongattuna. Kevätmuutto on jatkunut vaivihkaa. Hangossa on viikonloppuna havaittu pitkästä aikaa isolokki ja toinen rari aroharmaalokki. Jalohaikaroita liikuskelee nykyään säännöllisesti ympäri vuoden Suomessa. Virtavästäräkkiä on uskollisesti ilmoitettu päivittäin Helsingin Viikissä. Kirjosiipikäpylintu on melkeinpä vakiovieras Helsingin arboretumeissa. 

Pyrstötinttiparvia liikkuu rantametsissä.

Viikonloppuna on meneillään vuosittainen rengastajakokous. Tänä vuonna mennee 14 miljoonan rengastetun linnun raja rikki Suomessa. Viime vuonna rengastettiin kaksi idänpikkusieppoa sekä erikoisuudet kultakulma- ja pikkupajusirkku molemmat samalla kertaa. Siinäpä sulattelemista. Helmi- ja varpuspöllöt ovat hiipuneet pohjalukemiin. Syksyn 2023 mahtavasta kuusitiaisvaelluksesta ei ole kuin rippeet jäljellä. Merikotkia rengastettiin lähes 450 yksilöä, kehrääjiä rengastettiin hieman alle 1000, lapintiaisia ennätykselliset 1750 ja tiltaltteja lähes 5000 yksilöä. Viime vuoden keväällä oli runsaasti urpiaisia liikkeellä, mikä näkyi rengastustilastoissakin yli 25 000 yksilöä. Tuulihaukka jatkaa edelleen voimakasta runsastumista. On todettava, että linturengastajien keski-ikä on 57 vuotta, haitarin ollessa 19-93 vuotta. Tällä alalla jaksetaan puurtaa, nautitaan tekemisen ilosta, tieteen edistämisestä ja uusista rengastusmenetelmistä. Rengastajat keräävät vapaaehtoisesti melkoisen tietopankin. 

  

Talvilinnustoa ilman rariteetteja

Maisemaan on saatu vähän luntakin ja aamuisin on pirteää pakkasta. Jatkossa säätyyppi muuttuu etelässä taas lauhemmaksi. Muualla Suomessa oli vuoden alussa varsin hienoja revontulia, niistä on Salon seudun kattilanpohjassa turha uneksiakaan. Tähdenlennotkin jäivät vaisuiksi. Pihlajanmarjoja on tietyissä paikoissa vielä kohtuullisesti jäljellä. Musta- ja räkättirastaat popsivat niitä urakalla. Hyvällä tuurilla joukossa voi olla muitakin kotoisia tai harvinaisia rastaslajeja. Kottaraisia ja punatulkkuja on näkynyt yllättävän paljon tammikuun alussa. Muutamat lintubongarit ovat nähneet jo yli 80 lajia tänä vuonna. Helsingissä ja Hangossa sinnittelee yhä virtavästäräkkejä ja Pukkilassa harvinainen tunturikiuru. 

Mustarastaita on jäänyt talvehtimaan runsaasti.

Räkättirastas popsimassa marjaa. 

  

Kohti vuodenvaihdetta ja talvea

Joulukuun lopulla päivät ovat alkaneet pidentyä. Muutoksen huomaa jo iltapäivällä. Loppuvuosi on ollut harvinaisen leutoa ja Lounais-Suomessa lumetonta. Muutos tulee jo heti tammikuun alussa kovempien pakkasten ja lumentulon kera. Joulupäivinä mustarastas lauloi Salonjoen rantamilla miltei ympäri vuorokauden. Myös turkinkyyhkyt huhuilivat aktiivisesti. Linnut ovat pärjänneet toistaiseksi hyvin etelärannikolla. Helsingissä talvehtii virtavästäräkkejä ja jalohaikara, Hangossa härkälintu, Utössä yllättäen rantasipi ja joulun aikaan Uudessakaupungissa piipahti karikukko. Mitään harvinaisuuksia ei ole tällä hetkellä tarjolla. Vuodenpinnakärki näytti asettuvan 313 lukemiin. Ruokintapaikoilla on ollut hyvin yksipuolisesti sini- ja talitiaisia, joukossa jokunen kuusitiainen ja jopa pyrstötiaisiakin sekä vähäisiä määriä mustarastaita, punatulkkuja ja käpytikkoja. Ihan viime päivinä ruokinnoille on alkanut ilmestyä eloisia vihervarpusparvia. Pikkulinnut houkuttelevat myös varpushaukkoja, jotka ottavat osansa luonnonlain mukaan. Hiiriä ja myyriä riittää vielä pedoille mm. ketuille, haukoille ja pöllöille. Vitivalkoiset lumikot ja kärpät erottuvat varsin hyvin lumettomasta maanpinnasta tällä hetkellä. Hyvää uutta vuotta!

Vanha vihervarpuskoiras.

 

Punatulkkukoiras tuo talveen väriä. 

Pyrstötiaiset ovat oppineet tulemaan talipötköille. 

Kettu myyräjahdissa. 

Vuoden pimeimpiä päiviä

Joulukuu on ollut etelässä leuto. Päivät ovat olleet harmaita, pimeitä ja tuhruisia. Ohut lumipeite pysyy maassa pienillä yöpakkasilla. Huomenna saadaan kokea lyhytaikaisesti föhntuulahdus. Lintumaailmassa on ollut aika rauhallista. Linturallit on rallattu. Helsingissä nähtiin kuun vaihteessa kashmirinuunilintu, Salon Perniössä eka päivä pikkujoutsen ja edelleen tundrakurmitsa Jurmossa ja harjalintu Lappeenrannassa. Useita jalohaikaroita on havaittu pitkin Etelä-Suomea. Harvinainen talvihavainto oli Pudasjärvellä itsenäisyyspäivänä ruokinnalta kuvattu mandariinisorsa. Monin paikoin talviruokinnoilta kuuluu ja näkyy lintulajien vähyys. Suurin osa on sini- ja talitiaisia, joukossa jokunen mustarastas ja pikkuvarpunen. Marjalinnut puuttuvat valtaosin. Marjojen syönti on ollut valikoivaa, tietyt pensaat on syöty kokonaan tyhjiksi kun taas toiset notkuvat vieläkin tummanpunaisista marjoista odottaen rastaita, tilhiä ja kuurnia. Leudot säät ja jouluvalot saivat mustarastaat laulamaan jo marraskuun lopulla. 

Halikonlahti talviasussaan.

Varis joulukuun pimeimpinä päivinä. 

Pihlajanmarjat hupenevat

Rastasparvet tyhjentävät tehokkaasti pihlajat marjoista. Kun satapäinen räkättirastasparvi osuu kohdalle, ei jää mustarastaillekaan ja viherpeipoille enää paljon naposteltavaa. Pohjoisen taviokuurnia saa Salon seudulle vielä odotella, niiden reitti kulkee usein länsirannikkoa pitkin. Oulun valkosiipitiira ja Riihimäen sepeltasku sinnittelivät marraskuun alkupäiville asti. Kaarinan aavikkotasku viihtyi kolme päivää paikalla. Vaikka talvi saapuikin Keski- ja Pohjois-Suomeen, etelärannikko jäi täysin lumettomaksi. Tällä viikolla on ollut puolestaan niin syksyisen leutoa, että hyönteisiä alkoi näkyä maastossa. Hallamittareita lentelee yhä metsänreunoissa, myös muita myöhäissyksyn mittareita ja yökkösiä on lennossa, niitä tapaa pihapiirien valoilla. Iso kukkakärpänen keltaperäluhtanen nimeltään, paistatteli alkuviikosta talon seinustalla. Se lienee Suomen myöhäisin havainto lajista. Vuosi on ollut hyvin erikoinen. Hyönteisillä on ollut useita eri sukupolvia ja kasvukausi jatkui pitkään, rentukka kukki rantaniityllä vielä lokakuussa. 

Nuori mustarastaskoiras. 

Keltaperäluhtanen seinustalla marraskuun lämmössä. 

Aamukuutamo Salon Halikonlahdella.