Syksyä kohti mennään. Pitkä hellejakso on takana. Elokuussa päivä- ja yölämpötilat putosivat ja sadekuurot yleistyivät. Mustikkasato on paikoin runsas. Rastaat ovat huomanneet tämän. Pihlajanmarjojakin on tulossa jonkin verran, ne tosin syödään melko pian. Hyönteissyöjälinnuista paljon on jo muuttanut pois. Elokuun puoliväliin mennessä huomattava osa ruoko- ja rytikerttusista lähti helteillä muuttomatkalle. Viimeisiä punavarpusia ja satakieliä näyttäytyy pensaikoissa. Tiaispoikueita kohtaa varsin vähän. Myös kertuissa selvää pudotusta on jo havaittavissa, vaikka niitä pitäisi pajulintujen ohella olla runsaammin tähän aikaan. Nuoret pikkulepinkäiset alkavat ilmaantua ruovikoiden laiteille. Viikolla ensimmäiset kehrääjät siirtyivät metsistä ruovikoiden päälle saalistelemaan yöperhosia. Marssijärjestys on ollut vanhat ensin ja nuoret muuttavat sen jälkeen muuton venyessä pitkälle syyskuun jälkipuoliskolle. Katukuvassa luonnon hiljenemisen huomaa tervapääskyjen puuttumisena, poikkeuksellisen paljon nuoria lentokyvyttömiä poikasia on kiikutettu lintuhoitolaan. Lintubongarit ovat saaneet olla aika rauhassa, vain vuodenpinnatehtailijoita ovat hiukan häirinneet Espoon töyhtökiuru aina heinäkuun lopulta tähän päivään asti, Kokkolassa viihtyneet pari ruostesorsaa, jotka ilmeisesti tänään lähtivät paikalta ja Helsinkiin putkahtanut nuori mustanmerenlokki. Perhosrintamalla päiväperhosten tuoreet polvet lentelevät pihoissa ja pientareilla, etenkin amiraalit ja sitruunaperhoset näkyvät helposti väriensäkin puolesta. Yöperhosmassaa tulee valoille, lajit vaihtuvat, mutta mitään harvinaisuuksia ei joukossa ole tutun kaavan mukaan.
 |
Nuori pikkulepinkäinen rengastajan kädessä.
|
 |
| Kehrääjäkoiras yön pimeydessä. |
