Helmikuu on alkanut lumettomasti lounaisimmassa Suomessa. Lämpötilat sahaavat nollan molemmin puolin. Talven erikoisuuksia ovat olleet suuret kottarais- ja räkättiparvet. Talitiaiset ovat hyvin vähissä, pesimätulos oli huono ja loka-marraskuussa osa kannasta muutti pois. Sen sijaan sinitiaisia on huomattavasti edeltäjäänsä enemmän. Ruokintapaikoille ilmestyy jostain lähes päivittäin uusia sinitinttejä. Kevätliikehdintä on meneillään. Joitakin pyrstötinttiparvia liikkuu Halikonlahden altailla ja rantametsissä. Tänä talvena viherpeipot tuntuvat olevan täysin kateissa. Punatulkkuja vaeltaa paikasta toiseen parvittain, joissa voi olla useita kymmeniä yksilöitä. Keltasirkut tulevat ruokinnoille yleensä vasta sitten, kun on vähän pakkasta, lumi maassa ja kauraa tarjolla. Käpytikkoja koputtelee varsin monessa paikassa, kun taas muut kirjotikat loistavat poissaolollaan.
Käpytikkakoiras rengastajan hyppysissä. |
Pyrstötinttiparvia liikkuu rantametsissä. |
Viikonloppuna on meneillään vuosittainen rengastajakokous. Tänä vuonna mennee 14 miljoonan rengastetun linnun raja rikki Suomessa. Viime vuonna rengastettiin kaksi idänpikkusieppoa sekä erikoisuudet kultakulma- ja pikkupajusirkku molemmat samalla kertaa. Siinäpä sulattelemista. Helmi- ja varpuspöllöt ovat hiipuneet pohjalukemiin. Syksyn 2023 mahtavasta kuusitiaisvaelluksesta ei ole kuin rippeet jäljellä. Merikotkia rengastettiin lähes 450 yksilöä, kehrääjiä rengastettiin hieman alle 1000, lapintiaisia ennätykselliset 1750 ja tiltaltteja lähes 5000 yksilöä. Viime vuoden keväällä oli runsaasti urpiaisia liikkeellä, mikä näkyi rengastustilastoissakin yli 25 000 yksilöä. Tuulihaukka jatkaa edelleen voimakasta runsastumista. On todettava, että linturengastajien keski-ikä on 57 vuotta, haitarin ollessa 19-93 vuotta. Tällä alalla jaksetaan puurtaa, nautitaan tekemisen ilosta, tieteen edistämisestä ja uusista rengastusmenetelmistä. Rengastajat keräävät vapaaehtoisesti melkoisen tietopankin.