Lämmintä ja lintuja pukkaa

Maaliskuun viimeisinä päivinä on saatu nauttia kevään lämmöstä ja linnuista. Lämpötilat ovat kivunneet sisämaassa lähes +15 asteeseen. Talvehtineet päiväperhoset ovat lennelleet lämpimillä aurinkoisilla paikoilla, mm. nokkos- ja sitruunaperhoset, vähemmistönä myös herukkaperhoset ja suruvaipat. Pienet koivutyttöperhoset poukkoilevat metsänreunoissa. Sinivuokkoja puskee kukkaan aluskasvillisuuden ja kuivuneiden lehtien seasta. Merenlahdet ja altaat ovat avoinna, sen sijaan useat järvet ovat edelleen jäässä Etelä-Suomea myöten. 

Naurulokit Salonjoen riippusillan kaiteella. 

Viime päivinä maahamme on saapunut ennätysmäärä lajeja, joita on totuttu näkemään meillä enemmän vasta huhtikuun puolella. Lämmin etelätuuli on siivittänyt kymmenittäin punajalkavikloja. Porin Enäjärvelle saapui jo tuttu sorsaparivaljakko viime vuodelta, koirasnokisorsa ja sen kumppani silmäkulmajuovainen naarassinisorsa. Porissa havaittiin lisäksi aikaiset mustakurkku-uikku ja punakuiri. Turun Topinojan maisemissa viihtyy yhä kattohaikara, sille on kyhätty tekopesäkin tolpan nokkaan. Edellisestä pesinnästä onkin jo vierähtänyt aikaa Koski Tl:ssä v. 2015. Peräti 11 avosettia piipahti Hangossa, Salon Viurilanlahdella saatiin tyytyä vain yhteen, mutta se olikin sitten koko päivän bongattavissa. 

Telkkäkoiras Salonjoessa. 

Kesän pitäisi olla jo käsillä, kun 29.3. Lohjalla pihapiirissä havaittiin haarapääsky. Hangon kalatiira kävi vain kääntymässä Haliaksella.  Tiibetinhanhi saapui myös hyvin aikaisin Hämeenkyröön, lienee sama kuin aiemmin Jokioisista pikaisesti häipynyt lintu. Orimattilan punakaulahanhi sai bongareita liikkeelle pääkaupunkiseudulta. Isohaarahaukka säväyttää aina, lajia seurattiin Lågskäriltä aina mantereelle saakka. Maaliskuun aikaista antia ovat täydentäneet sääkset, merikihut, suokukot, tiltaltit ja kivitaskut. Pihapiireihin on alkanut ilmestyä peippoja, punarintoja ja räkättejä. Salonjoen Moisionkoskelle on kevät tullut, kun satapäiset naurulokit kirkuvat kivillä, joukossa myös norsseja kärkkyviä harmaa- ja selkälokkeja. Järvien ruovikoista kuuluu kaulushaikaran puhaltelua. Kevättä on ilmassa. 

Harmaa- ja naurulokit norsseja kärkkymässä. 

Muuttolintuja tulee

Parin päivän ajan on saatu nauttia todella keväisistä päivistä. Lämpötila on kohonnut +10 asteen paikkeille. Syreeneissä on isot silmut ja pajunkissoja on näkynyt jo jonkin aikaa. Yöperhoset ovat heräilleet talvikoloistaan, lennossa ovat olleet useat aikuisina talvehtineet yökköslajit. Ruostesiiven toukkia näkyy ryömimässä peltojen reunamilla. Kevätkukat kukoistavat seinustoilla, mm. lumikellot ja talventähdet. Muuttolintuja on alkanut saapua tällä viikolla enemmälti lähinnä eteläiseen Suomeen. Maat ovat lumettomia, altaat ja järvet ovat sen sijaan jäässä. Salon Halikonlahdelta löytää joutsenparvesta monia eri hanhilajeja, hyvin aikainen yksinäinen kurki lepäili parven joukossa. Pelloilla hyöri kymmeniä uuttukyyhkyjä ja satapäinen parvi kottaraisia sekä ainakin 15 töyhtöhyyppää. Aamupäivällä Salon Merikulmalla kevään eka peippo lauloi lyhyitä säkeitään. Puoli kuuta peipposesta kesään. Harmaapäätikka on kuikutellut aktiivisesti päivittäin Halikonlahden rantametsissä. Merikotkia kaartelee kaupungin eteläpuolella säännöllisesti. Niiden lentoa on aina uljasta seurata. 

Talventähti on aikainen kevätkukkija.

Lumikellot kukkivat niin ikään varhain alkuvuodesta. 

Vihervarpusia on alkanut ilmaantua pihapiireihin. 

Sinitiaiset etsiytyvät reviireilleen. Kuvassa vanha koiras. 

Lumeton helmikuu

Helmikuu on alkanut lumettomasti lounaisimmassa Suomessa. Lämpötilat sahaavat nollan molemmin puolin. Talven erikoisuuksia ovat olleet suuret kottarais- ja räkättiparvet. Talitiaiset ovat hyvin vähissä, pesimätulos oli huono ja loka-marraskuussa osa kannasta muutti pois. Sen sijaan sinitiaisia on huomattavasti edeltäjäänsä enemmän. Ruokintapaikoille ilmestyy jostain lähes päivittäin uusia sinitinttejä. Kevätliikehdintä on meneillään. Joitakin pyrstötinttiparvia liikkuu Halikonlahden altailla ja rantametsissä. Tänä talvena viherpeipot tuntuvat olevan täysin kateissa. Punatulkkuja vaeltaa paikasta toiseen parvittain, joissa voi olla useita kymmeniä yksilöitä. Keltasirkut tulevat ruokinnoille yleensä vasta sitten, kun on vähän pakkasta, lumi maassa ja kauraa tarjolla. Käpytikkoja koputtelee varsin monessa paikassa, kun taas muut kirjotikat loistavat poissaolollaan.  

Käpytikkakoiras rengastajan hyppysissä. 

Lintubongarit ovat saaneet olla aika rauhassa. Rantasipi nähtiin Espoon-Helsingin seudulla tammi-helmikuun vaihteessa hyvin arkana ja vain joillekin bongattuna. Kevätmuutto on jatkunut vaivihkaa. Hangossa on viikonloppuna havaittu pitkästä aikaa isolokki ja toinen rari aroharmaalokki. Jalohaikaroita liikuskelee nykyään säännöllisesti ympäri vuoden Suomessa. Virtavästäräkkiä on uskollisesti ilmoitettu päivittäin Helsingin Viikissä. Kirjosiipikäpylintu on melkeinpä vakiovieras Helsingin arboretumeissa. 

Pyrstötinttiparvia liikkuu rantametsissä.

Viikonloppuna on meneillään vuosittainen rengastajakokous. Tänä vuonna mennee 14 miljoonan rengastetun linnun raja rikki Suomessa. Viime vuonna rengastettiin kaksi idänpikkusieppoa sekä erikoisuudet kultakulma- ja pikkupajusirkku molemmat samalla kertaa. Siinäpä sulattelemista. Helmi- ja varpuspöllöt ovat hiipuneet pohjalukemiin. Syksyn 2023 mahtavasta kuusitiaisvaelluksesta ei ole kuin rippeet jäljellä. Merikotkia rengastettiin lähes 450 yksilöä, kehrääjiä rengastettiin hieman alle 1000, lapintiaisia ennätykselliset 1750 ja tiltaltteja lähes 5000 yksilöä. Viime vuoden keväällä oli runsaasti urpiaisia liikkeellä, mikä näkyi rengastustilastoissakin yli 25 000 yksilöä. Tuulihaukka jatkaa edelleen voimakasta runsastumista. On todettava, että linturengastajien keski-ikä on 57 vuotta, haitarin ollessa 19-93 vuotta. Tällä alalla jaksetaan puurtaa, nautitaan tekemisen ilosta, tieteen edistämisestä ja uusista rengastusmenetelmistä. Rengastajat keräävät vapaaehtoisesti melkoisen tietopankin. 

  

Talvilinnustoa ilman rariteetteja

Maisemaan on saatu vähän luntakin ja aamuisin on pirteää pakkasta. Jatkossa säätyyppi muuttuu etelässä taas lauhemmaksi. Muualla Suomessa oli vuoden alussa varsin hienoja revontulia, niistä on Salon seudun kattilanpohjassa turha uneksiakaan. Tähdenlennotkin jäivät vaisuiksi. Pihlajanmarjoja on tietyissä paikoissa vielä kohtuullisesti jäljellä. Musta- ja räkättirastaat popsivat niitä urakalla. Hyvällä tuurilla joukossa voi olla muitakin kotoisia tai harvinaisia rastaslajeja. Kottaraisia ja punatulkkuja on näkynyt yllättävän paljon tammikuun alussa. Muutamat lintubongarit ovat nähneet jo yli 80 lajia tänä vuonna. Helsingissä ja Hangossa sinnittelee yhä virtavästäräkkejä ja Pukkilassa harvinainen tunturikiuru. 

Mustarastaita on jäänyt talvehtimaan runsaasti.

Räkättirastas popsimassa marjaa.