Etelän perhosvaelluksia ja pohjoisen talven alkua

Etelän lämmöt taisivat loppua viime viikolla ja Käsivarren Lappiinkin tupsahti talvenalku lumisateineen. Pohjoisen järripeippoparvet ryntäsivät etelään kylmyyttä pakoon. Aurinkoisina poutapäivinä kurkia lähti liikkeelle joukoittain isoina parvina. Pihlajissa oksat notkuvat punaisista marjoista, syöjiä sen sijaan ei ole vielä ilmaantunut kuin nimeksi. Lämmin jakso todellakin päättyi, se sai kuitenkin mustaotsalepinkäisen jäämään Saloon viikon ajaksi samoin kuin Utön nuori punajalkahaukka päivysti kyläalueella hyönteisiä ja niiden toukkia syöden kymmenisen päivää aiempia tilastoja rikkoen. Taigauunilintuja on ilmoitettu ympäri maata varsin runsaasti joskin Salon alueella havainnot ovat olleet tiukassa. Sen sijaan tiltaltteja on hyörinyt Halikonlahden ruovikoissa ennätysmäärä, puhutaan useista sadoista yksilöistä. Kolme pikku-uikkua uiskenteli yhtenä päivänä kakkosaltaan perukassa. Lintubongarit ovat jääneet lähtökuoppiinsa, kun harvinaisuudet ovat puuttuneet. Lokakuu voi muuttaa tilannetta.

Isolepinkäinen on jo ilmestynyt Halikonlahdelle. 

Perhosmaailmassa syyskuu on ollut kaikkien aikojen kovin vaelluskuukausi. Maalle on saatu useita uusia yökköslajeja ja tukku kovan luokan harvinaisuuksia. Lämpöaalto iski tänne Kaspian- ja Mustanmeren seudulta asti. Hukkavaellusyökkösiä lenteli hurjat määrät ympäri Suomea painopisteen osuessa Kaakkois-Suomeen. Tämän lajin lähtöalue on kaiketi Itä-Ukraina, arvailuja voi vain esittää, miten paljon sodan aiheuttamat maastopalot ja kuumuudet ovat vaikuttaneet asiaan. Yökkösiä jäi pörräilemään sisämaan kukkapelloille erityisesti sinimailasviljelyksille, jotka houkuttelivat myös vaaleakeltaperhosia useampana polvena. Myöhäisiä havaintoja on tehty mm. ruostenopsasiivestä ja helmihopeatäplistä. 

Hukkavaellusyökkösiä vaelsi Suomeen ennätysmäärä.

 

Hellepäivissä rikottiin uusi ennätys

Syyskesä jatkuu, tätä kirjoittaessani on kertynyt 68 hellepäivää, viimeisin kuittaus Salosta. Perhosmaailmassa amiraaleja muuttaa etelään jatkuvana virtana, toisin päin tulee myös vaellusyökkösiä sekä lanttu- ja naurisperhosia tuulten mukana. Meren yllä päivällä päiväperhoset joutuvat jalohaukkojen ja pääskyjen saaliiksi, öisin taas yöperhoset päätyvät kehrääjien ja lepakoiden kitaan. Monilla perhoslajeilla on useampia polvia lennossa. Kiertokiitäjiä pörisee valoilla ja kukkapenkeissä.

Vanha sinirintakoiras on upean näköinen.

Sinirinta siivet ylhäällä ja pyrstö levitettynä. 

Syyskuun linnusto jatkui siitä, mihin elokuu päättyi, samat kuukausitason pikkurariteetit, nokisorsa, amerikanhaapana, isohaarahaukka, töyhtökiuru, ruokosirkkalintu ja harmaasirkku. Pudasjärven punapäälepinkäinen säväytti vuodenpinnakerääjiä. Viime päivinä yöt ovat kylmenneet hellepäivistä huolimatta niin paljon, että pohjoisesta on saapunut etelään ensimmäiset keräkurmitsat ja sinirinnat. Ensi viikolla säätyyppinä on kaakkoistuulta ja vähän vesisadettakin. Lisää harvinaisuuksia on siis tiedossa. 

Pikkulepinkäinen suosii lämpimiä paikkoja. 

Järripeipot saapuivat myös aikaisin etelään.