maanantai 30. toukokuuta 2011

Siperiantavi kesävieraana Keski-Suomessa

Toukokuun viimeisiä päiviä viedään. Linturariteettirintamalla on ollut vilkasta. Espoon Laajalahdella on bongattu punapäälepinkäistä ja ruostepääskyä, toisaalla Espoossa levotonta mustanmerenlokkia. Kattohaikaroita saapuu päivittäin Suomeen, muutamat katsastelevat potentiaalisia pesimäpaikkoja. Keski-Suomen vetonaulana on ollut kaunis juhlapukuinen siperiantavikoiras, joka hengailee tiiviisti naarassinisorsan kanssa Jyväskylän Leppäveden Manunsaaressa. Bongareita on lipunut paikalle tasaiseen tahtiin, vaikka lajin kategorialuokasta keskustellaan kovasti, onko laji häkkikarkulainen vai luonnonvaraisesti tänne väärään suuntaan joutunut lintu. Mene ja tiedä, joka tapauksessa tällä siperiantavilla ei ollut minkäänlaisia renkaita jaloissaan. Voisi olla jopa sama lintu kuin aiemmin keväällä Itä-Suomessa piipahtanut lintu. Toisaalta, mahtuuhan niitä sorsia tänne maailmaan. Pakoetäisyys oli vaatimattomasti noin 10 metrin luokkaa. Se istui mielellään isolla rantakivellä erään mökin edustalla ruovikon suojassa. Koiraalla on värikäs pää, jossa keltaiset ja vihreät lohkot korostuvat tummaa päälakea ja silmästä alaspäin lähtevää juovaa vasten. Rinnan etuosa oli punertava, kyljet harmaat, alaperä musta ja selkäpuolen höyhenet ruosteenruskeareunaiset. Olisipa todella mielenkiintoista nähdä, minkälaisia poikasia tästä sekaparista syntyisi. Voisivat olla varsinaisia määrityspähkinöitä maastossa.

Siperiantavikoiras rantakivellä Jyväskylän Manunsaaressa.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Toukokuun loppua Utössä

Toukokuun viimeinen viikonloppu hujahti Utössä pääosin kottaraisten merkeissä. Lauantain sää oli tyypillisesti vilpoinen ja pilvinen kevätpäivä tuulen puhaltaessa etelän suunnasta kohtalaisesti. Iltapäivällä oli ajottain siedettävän lämmintäkin auringossa. Lintubongareita oli saaressa tietysti ennestään ja väkeä tuli runsaasti hotellille Loimaan seudulta  evl evp Erkki Kallion johtamana. Päivän pääurakkana perinteiseen tapaan oli rengastaa saaren kottaraisia pöntöistä, joista kuului taukoamatta poikasten pistäviä kerjuuhuutoja. Koulun pihassa ja lepikossa oli suurin keskittymä. Tarkastin kaikkiaan 26 pönttöä. Niistä 13 pöntössä oli rengastettavia poikasia 69 yksilöä keskiarvon ollessa 5,3 poikasta /pönttö, mikä oli täsmälleen sama kuin viimekin vuonna. Eniten oli 5-6 poikasen pesyeitä, yhdessä kolme ja seitsemän poikasta. Kahdessa pöntössä oli vasta muninta aloitettu hiljattain. Niin ikään parista pöntöstä löytyi yksi kuollut käpytikka ja tervapääsky. Poikaset ovat jo niin isoja, että ensimmäiset lähtevät maailmalle ensi viikon aikana säiden lämmetessä. Rannoille haahkanaaraat ovat keränneet poikasia yhteen suojatakseen niitä pedoilta tehokkaasti yhteisvoimin. Rengastusten lomassa ehdin havaita muiden löytämiä lajeja, joista tähän mainittakoon mm. viitakerttunen, mustaleppälintu, juhlapukuinen isosirri, nokkavarpunen ja pikkusieppo. Kehrääjä piilotteli hotellin lähellä ja hävisi jonnekin komppaajien toimesta. Sunnuntaiaamuna alkoi vesisade, joka voimistui päivää kohti ja oli jo varsin rankkaa paluumatkalla m/s Eivorilla Utöstä Pärnäisiin. Saaressa ei ollut oikeastaan mitään muuta mainittavaa aamupäivän aikana kuin harvakseltaan viheltelevä, arka ja lymyilevä nuori kuhankeittäjä, tilastojen valossa saaren 12.havainto lajista. Lintu viihtyi kylän rinteessä puiden lehvästöissä, mistä jotkut onnistuivat sen näkemäänkin.

Kottaraisen poikanen rengastettavana koulun lähellä.


Karikukko ruokailee säännöllisesti itärannan levävallilla.


Haahkanaaraat ovat lyöttäytyneet yhteen poikastensa kanssa.

Utön kesäisen tuntuista kyläidylliä lauantaina.

Keto-orvokit kukkivat kauniina rykelminä kallioiden laella.


Hiljainen oli kylätie Utössä sunnuntaiaamuna.


perjantai 27. toukokuuta 2011

Rengastuskiireitä

Monet linnunpojat juoksuttavat rengastajia tällä hetkellä. Lehtopöllönpönttöjä on joitakin tarkistamatta. Ainakin neljässä on pesintä onnistunut poikasvaiheeseen. Yhdessä pesintä epäonnistui alkumetreillä lehtopöllön ja telkän väliseen kamppailuun. Helmipöllöjä ei Salon seudulla ole pesivänä, vaikka puputusta kuultiinkin alkukeväällä. Myyrien vähyys on ollut pääsyynä heikkoon tulokseen. Syksyllä pitäisi ennusteen mukaan koittaa paremmat ajat Lounais-Suomessa. Räkätin poikasia räksättää puistoissa ja hautausmailla runsaasti. Valtaosa sini- ja talitiaisten poikasten rengastuksista osuu kesäkuun ensikolmannekselle. Tänään Koski Tl:ssä luontotietäjä Lauri Laukkasen pihassa rengastettiin pikkuvarpusia yhdestä pöntöstä vain kolme poikasta peräti kolmen munan jäätyä kuoriutumatta. Huonoa sapuskaa on ollut näköjään tarjolla. Eilen Halikonlahdella kolmessa pikkuvarpusen pöntössä oli kaikkiaan 14 poikasta. Kottaraispojat tunkevat jo kovaa vauhtia pöntöstä ulos. Puoli tusinaa oli Kosken saldo. Kummallista kyllä, Salon Halikonlahden puhdistamon altaiden reunoilla isojen poikasten lisäksi löytyi yksi munapesä ja muutama vasta rakenteilla oleva pönttöpesä. Mitä pönttöpesijöihin tulee tänä keväänä niin asutusprosentti nousee varsin korkealle. Sen sijaan peltojen kahlaajilla ei mene hyvin. Koskentiellä töyhtöhyypällä oli vain yksi poikanen huollettavana. Kato on jatkunut huolestuttavasti jo useita vuosia.

Isolla pikkuvarpusen poikasella on raukea olo ilta-auringossa.
Yölaulajista ruisrääkät narisevat ainakin Salon Veitakkalassa ja Koskella. Samoin viitakerttusia voi kuunnella Salonjoen rannassa Perttelintien vanhaa hautausmaata vastapäätä. Pensassirkkalinnut ja satakielet laulavat vähän katkonaisesti ja ponnettomasti yön kylmetessä liikaa. Käki intoutuu kukkumaan illansuussa, myös peltosirkku hoilottelee säettään auringon laskiessa joko sähkölangoilla tai jonkin rakennuksen katolla. Kovia lintuharvinaisuuksia odotellaan ja toivotaan edelleen. Ehkäpä ensi viikonloppuna on vuoro tulla jotain erikoista Etelä-Suomeen. Perämeren pohjukka on ollut suosiollinen, kun alkuviikosta Ouluun lennähti 7 mehiläissyöjää pohjoisten bongarien iloksi.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Loppukevään rareja, päiväperhosia ja poikueita

Toukokuun viimeisellä kolmanneksella luonnossa kaikki tuntuu tapahtuvan yhtäaikaa. Linturariteetteja saapuu päivittäin maahamme ja erityisesti eteläisten matalapaineiden mukana. Viime viikon perjantaina 20.toukokuuta oli ehdottomasti kovin raripäivä Suomessa, jolloin Lintutiedotukseen ilmoitettiin pitkä liuta harvinaisuuksia: amerikantukkasotka, harjalintu, lyhytvarvaskiuru, mehiläissyöjä, mustahaikara, mustajalkatylli, mustakaulauikku, pikkukorppikotka, pilkkaniska, riuttatiira, ruostepääsky, ruostesorsa ja E-kategoriassa vielä oleva tiibetinhanhi. Tänään Utajärveltä löydettiin maamme 11.valkoposkitiira. Räkäteillä alkavat varhaisimmat poikaset pomppia maastossa. Kemiönsaarella kuusitiaisparin 10 poikasta saivat renkaan jalkaansa. Lehtokertut ja satakielet laulavat innokkaasti lehdoissa.

Kuusitiaisella poikaset ovat jo rengastusikäisiä.
Eilen sunnuntaina saatiin nauttia kevään hienoimmasta päivästä. Lämmin ja aurinkoinen sää houkutteli runsaasti hyönteisiä liikkeelle. Salon-Raaseporin-Kemiönsaaren kierroksella havaitsimme ainakin viidessä eri paikassa auroraperhoskoiraita. Karttaperhosia löytyi kaksin kappalein täsmäkohteista, Raaseporin Fiskarsista ja Salon Latokartanonkoskelta, jossa myös nastakehrääjäkoiras suoritti ohilennon vierestä. Niityillä ja tienvarsilla loikkii rusakoita ja kettuja. Eräs repolainen touhusi niityllä popsien maukasta sammakkoa ateriakseen.

Karttaperhosen ykköspolvi on väriltään ruskeankirjava.

Kettu saalistelee teiden varsilla päiväsaikaankin.
Keväiset linnunsilmät loistavat kosteissa ojalehdoissa keltavuokkojen kanssa. Tuomia seuraa syreeni, jonka kukkaan puhkeaminen tapahtuu aivan lähipäivinä. Myös pihlaja valmistautuu kukintaan. Maisema alkaa peittyä puiden lehvästöön ja ruohot rehottavat. Havumetsien kenttäkerrosta peittävät kukkivat käenkaalit eli ketunleivät ja mustikat.

Keväiset linnunsilmät loistavat kosteissa ojalehdoissa.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Päiväperhosia kukkaniityillä

Aurinko pilkotti sen verran lämpimästi pilvien lomasta tänään, että päiväperhosia lenteli runsaasti kukkaniityillä. Erityisesti keltaiset voikukkamaat vetivät puoleensa erilaisia niin talvehtineita kuin keväällä kuoriutuneita päiväperhosia. Kuivilla kedoilla ja niityillä kukkivat ahomansikat, poimulehdet, orvokit ja ensimmäiset metsäkurjenpolvet. Tuomenkukkien huumaava tuoksu pöllyi ilmassa. Rentukat loistivat ojissa ja kosteikoissa sekä rehevät kielokasvustot olivat valloittaneet lehtojen maaperän. Retki suuntautui tälläkin viikonlopulla Hämeeseen, mihin Akaan neljännesmaratonin kisa vaikutti eittämättä päivän valintaan.

Voikukkapellot houkuttelevat runsaasti päiväperhosia.

Kalliokielot ovat aloittaneet kukintansa.

Rentukat loistavat ojanpohjilla ja kosteikoissa.
Valkeakosken Jutikkalan luontopolulla kuivassa ketorinteessä pyrähti pieni paksupää, ruskea ja valkopilkkuisen kirjava mansikkakirjosiipi seuranaan risaisia kangasperhosia ja vaaleansinisiä paatsamasinisiipiä. Voikukilla vieraili lanttu-, sitruuna- ja neitoperhosia. Yksittäinen suruvaippa ja liuskaperhonen liihotteli ohitse. Loppukevään ja päivän ehdoton piristys oli kuitenkin kauniin auroraperhoskoiraan näkeminen. Sen tunnistaa helposti valkoisista päiväperhosista etusiipien yläkulman oranssista laikusta. Nastakehrääjäkoiras lenteli metsäpolkuja pitkin kadoten nopeasti lehdon uumeniin. Luontopolun pää johtaa Saarioisjärven lintutornille, jossa kosteikon reunalla lenteli lukuisa määrä korentoja, joita nuolihaukka käväisi saalistamassa ruovikon yllä. Käki kukkui keskellä päivää aktiivisesti. Tuuli haittasi kaulushaikaran puhaltelun kuuntelua. Pikkutikka piipitteli yhden sarjan pökkelömetsiköstä. Paluumatkalla poikkesimme illaksi ysitieltä Punkalaitumen suuntaan Urjalan Kortejärven komealle lintutornille. Sen juurelta kuulimme kahden eri kaulushaikaran puhallussarjaa viiden kurjen ruokaillessa lähipellolla.

Mansikkakirjosiipi on pieni paksupäihin kuuluva päiväperhonen.

Auroraperhonen sulautuu lepoasennossa hyvin ympäristöönsä.

Värikäs auroraperhoskoiras on avannut siipensä auringon lämmössä.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Iberiantiltalttikandidaatti Pyhtään Ristisaaressa

Toukokuu on perinteisesti lintuharvinaisuuksien aikaa. Keskiviikosta 18.toukokuuta alkoi lintubongarien matka Kotkan Sapokan venesataman kautta Pyhtään Ristisaareen, jossa oli edellisiltana tavattu mahdollinen iberiantiltaltti, joka on aikaisemmin ollut tiltaltin alalaji, mutta erotettu sittemmin omaksi lajikseen muista poikkeavien kutsu- ja lauluäänien, geneettisten ja morfologisten erojen sekä muuttokäyttäytymisen perusteella. Lintu oli paikalla koko päivän hyvin pienellä alueella niityn ja metsän reunassa liikkuen vilkkaasti pensaiden latvustoissa ja lähellä maanpintaakin. Kutsuääntä, pehmeää vihellystä kuului useimmiten, laulua ei tahtonut päivällä voimistuvassa tuulessa oikein kunnolla kuulua. Monien vaiheiden jälkeen linnun kiinniottoa yritettiin atrapilla ja verkoilla. Useiden väistämisten jälkeen koiraslintu pöllähti lopulta verkkoon, josta Jörgen Palmgren poimi rariteetin varmoihin käsiin. Lintu tutkittiin, mitattiin ja kuvattiin vaan eipä rengastettu. Käsittelystä uuvahtaneena iberialainen erikoisuus päätti olla loppuillan hiljaa jääden vakiopensaikkoon ruokailemaan. Linnulla oli varsin kuluneet pyrstö- ja siipisulat tertiaaleineen, tummanpunertavat jalat, vaalea nokka, silmäkulmanjuova edestä keltaisempi, alapuoli vaalea ja kupeet keltaiset kuten siiven alapeitinhöyhenetkin. Puku oli päältä vihertävä muistuttaen enemmän ehkä pajulintua kuin tiltalttia. Äänet olivat iberiantiltaltille lajityypillisiä. Linnusta otettiin höyheniä dna-tutkimuksia varten. Rariteettikomitea päättää aikanaan, tuleeko tästä nyt uusi laji Suomelle vai ei. Iltaan mennessä paikalla käväisi noin 70 bongaria ja torstaiaamuksi on luvassa lisää venekuljetuksia. Saaressa näyttäytyi hienosti pikkusieppo ja lauleskeli idänuunilintu. Harvoin listaa viisi eri uunilintulajia haviskirjaan samalla retkellä Suomessa. Bongareilla on kiirettä, sillä arktisten lintujen läpimuutto Suomenlahden kautta Venäjän tundralle ja Jäämerelle tapahtuu vuosittain näinä päivinä.


Bongarien rantautuminen veneellä Pyhtään Ristisaareen.



Lintu viihtyi varsin pienellä alueella koko päivän.



Iberiantiltaltti tutkittavana verkkopyydystyksen jälkeen.


Iberiantiltaltti ihmettelee kädessä bongarijoukon piirittämänä.


Lintu altapäin, huomaa punertavat jalat ja valkoinen vatsa.











tiistai 17. toukokuuta 2011

Varis pesärosvona

Kolean pilvipoutainen ja tuulinen alkuviikko jatkuu. Kylmyys vaikeuttaa hyönteissyöjälintujen ja tiaisemojen ravinnonhakua poikasilleen. Loppuviikosta luvataan sentään korkeampia päivälämpötilalukemia. Rastaat, etenkin räkätit löytävät lieroja ja matoja kaupungin viheriöiltä. Räkäteillä on noin viikon ikäiset poikaset pesässään. Emot vartioivat tarkasti pesäympäristöään. Joskus niilläkin valppaus pettää. Tämän sai karvaasti kokea ikkunamme alla isoon koivun haarukkaan pesänsä tehnyt räkättipariskunta, joka kantoi ahkerasti matoja poikasilleen tänään aina puolenpäivään asti. Molempien emojen ollessa poissa, paikalle ilmestyi varis, joka oli seurannut räkättien puuhia jo pidemmän aikaa. Röyhkeä varis mylläsi pesän perusteellisesti, nappasi poikaset nokkaansa ja lensi tiehensä toisen räkätin ajaessa sitä takaa pelin jo menetettyään. Ihmeellistä kyllä, varis palasi parin minuutin kuluttua uudestaan pesälle räkätin poikanen yhä nokassaan ja ryöväsi pesästä vielä yhden sinne jääneen munan. Räkätit eivät voineet isommalleen mitään, mutta antoivat armotonta kyytiä pahantekijälle. Tapauksen jälkeen toinen räkäteistä tuli useamman kerran pesälle matoja nokassaan ihmetellen poikastensa äkkinäistä katoamista. Emojen ruokintavietti näyttää olevan varsin voimakas takaiskuista huolimatta.

Räkättirastas kuulostelee ensin nurmikon pinnalla...
  
...ja nappaa onnistuneesti madon meheväksi suupalakseen. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Toukokuista luonnonkauneutta

Luonto alkaa olla hienoimmillaan toukokuun puolivälistä kuun lopulle. Valkoiset tuomen kukat keräävät luokseen monensorttisia hyönteisiä. Tiettyinä vuosina loppukeväästä tuomenkehrääjäkoin toukat käärivät harmaalla seitillään koko tuomen ympäriinsä. Yön perhosista kirjokehrääjiä tulee vielä valolle, samoin mänty-, ja raita- ja sinikevätyökkösiä, toukonirkkoja ja maallikoille harmaita mitään sanomattomia mittarilajeja ennen kuin kesäkuun lajisto kiitäjineen astuu esiin. Kevätesikot ovat valloittaneet valoisat lehtoaukiot. Väriä ja lehtevyyttä kasvistossa riittää. Linnut hukkuvat lehvästöjen kätköihin vaikeuttaen havainnointia. Tänään Siuntion Myransissa päästiin ihailemaan Suomen viidettä rusotaskua kiitos turkulaisten maastojyrien. Paikalla kävikin melkoinen joukko bongareita. Salon kaupungin ylle ilmaantui tervapääskyjä, joita oli lennellyt jo aiemmin Halikonlahdella muiden pääskyjen kanssa. Rastaskerttunen oli saapunut myös Halikonjoen ruovikoihin.

Tuomi kukkii näyttävästi parhaillaan.
Kevätesikko on toukokuun keltainen kukkija.
Lehtikuuset ovat vehreimmillään Salon kaupungin sydämessä.
Kukkivat pensaat reunustavat puistoja, taustalla Uskelan kirkko.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Karttaperhonen Akaan Haihunkoskella

Tänään saatiin vaihteeksi kunnolla vesisadetta ainakin Lounais-Suomessa. Sen sijaan Hämeessä oli enimmäkseen pilvipoutaa auringon yrittäessä paistaa huonosti pilviverhon takaa. Itätuuli puhalsi koleana haitaten perhosten lentoa ja lintujen laulua. Iltapäivällä Akaassa Viialan Valtin kympin juoksun lomassa tuli retkeiltyä itselle ennestään tuntemattomassa hienossa paikassa, Viialan Haihunkoskella, jota on kunnostettu EU-rahojen turvin. Eksoottinen monihaarainen koskipaikka, jossa kulki puusiltoja kapeiden kannaksien välillä, kivimuureja, kalastus- ja taukopaikkoja sekä hyvin hoidettuja rantaniittyjä. Kävellessämme rantapolkua pitkin, edestämme nousi lentoon ruskeankirjava selvästi nokkosperhosta pienempi päiväperhonen. Se laskeutui niityn ruohikkoon vain vähäksi aikaa, mutta ehdin varmistaa määrityksen karttaperhoseksi. Tämän lajin tumma kakkospolvi levittäytyi viime kesänä ennätysmäisen laajalle alueelle Etelä-Suomessa. Näyttääpä Hämeessäkin olevan jo vakiintunutta ykköspolven kantaa.

Akaan Viialan Haihunkosken keväistä idylliä.
Illalla Saloon tullessamme vesisade oli varsin voimakasta. Iltayöstä satakieliä ei kuultu, vaikka yritimme kuunnella monesta vakiopaikasta. Salon Veitakkalan joenrannassa lauloi ruokokerttunen ja Halikon Joensuun kartanolla mustapääkerttu ja mustarastas tuomen ja vaahteran kukkiessa värikkäästi. Salon Veitakkalassa voi kuulla useita pensassirkkalintuja ja satakieliä, luhta- ja viitakerttusia, ruisrääkkiä ja joskus tapaa myös harvinaisemman viitasirkkalinnun. Halikon Joensuun kartanon puusillalla viitakerttunen ja lukuisat satakielet ovat vakiolajistoa, onpa paikalla havaittu takavuosina kuhankeittäjäkin.

Salon Halikon Joensuun kartanon maisemaa puusillalta.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Nyrkin kokoinen rusakon poikanen

Kevät on edennyt niin pitkälle, että maastossa liikkuu poikasia niin linnuilla kuin nisäkkäilläkin. Kuluvan viikon torstaina Salon Meriniityn teollisuusalueen nurmikoilla pienen kuusen alta pötki esille nyrkin kokoinen rusakon poikanen, joka keskipäivän helteellä suojautui nurmikon pintaan. Lopulta pupu säntäsi pysäköidyn auton alta pihamaalle kadoten näkyvistä. Vaikka myyriä on erityisen huonosti Salon seudulla tänä keväänä, on pesiviä lehtopöllöpareja sentään löytynyt. Kahdessa on viikon ikäiset poikaset ja eilen kierroksen tehtyäni Kiikalassa kolmaskin lehtopöllöpari, jolla oli neljä untuvikkoa pesässään. Joitakin rastaan sulkia oli pöntön pohjalla. Poikaset ja naaras naputtelivat nokkaansa. Aggressiivinen naaras hyökkäsi salakavalasti kohti kynnet ojossa ja lippalakki lensi kymmenien metrien päähän. Varovainen pitää siis rengastushommissa olla. Varuillaan on syytä olla mustarastaankin, joka pesii aivan pöllön naapurustossa tukkipinossa, jossa sillä oli pieniä poikasia ruokittavanaan. Illalla Salon Lakiamäellä käki kukkui ensin laiskasti, myöhemmin innostuen ja kokonaan hiljentyen. Tänään käki kukkui Halikossakin. Salon Halikonlahdella illansuussa punavarpunen lauloi kolmosaltaan pajupensaassa. Suuri useiden satojen yksilöiden pääskyparvi lenteli Viurilanlahdella veden pintaa pitkin edestakaisin. Kaukisen Marko oli havainnut pari tervapääskyäkin, joita ei enää löytynyt uudestaan. Aiemmin päivällä satakieli oli viritellyt lauluaan kaupungintalon takana rautatien tuntumassa.

Pieni rusakon poikanen piiloutuneena ruohikkoon.

Näätä pöllönpöntöllä

Viime keskiviikkona helteisenä päivänä pöllönpönttöjen tarkistus jatkui nyt vuorostaan Kemiönsaaren ja Perniön maastoissa. Päiväperhosia lenteli rutikuivilla kedoilla ja kallioilla, mm. sitruunaperhosia ja paatsamasinisiipiä. Korvasieniä löytyi lisää kärrytien varresta. Erään pöllönpöntön läheltä sattumalta ohitse kävellessäni löytyi uusi varpushaukan pesä, jossa naaras oli hautomassa muniaan. Sitäkin erikoisempi yllätys odotti Perniössä, jossa mustapääkertun laulun lomassa näätä kurkkasi pöntön suulta ihmetellen alhaalta kuulunutta rapinaa. Tovin katseltuaan näätä pinkaisi pöntön yläpuolelle kuusen runkoa vasten. Jätin keltakurkun paikoilleen ja otin muutaman kuvan muistoksi. Halikossa on niin ikään näädän reviiri, samalla pöntöllä on vieraillut myös liito-orava.

Näätä kiipesi kuuseen pesäpönttönsä yläpuolelle Perniössä.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Metso häiriköi Salon Perttelissä

Eilen iltapäivällä eräneuvos Pentti Kataja Salosta oli saanut soiton Perttelissä olevasta metsosta, joka häiriköi erään mökkipariskunnan elämää järven rannalla. Niinpä lähdimme matkaan ja saavuimme lopulta paikalle, jossa ukkometso naputteli nokkaansa siivet levällään pienen kukkulan huipulla. Meidät nähtyään kukolla oli hieman soidinvirettä, joka laantui kuitenkin ajan mittaan. Metso oli viime vuoden nuorikko paeten karkuun rantapolkua pitkin. Käsin sitä ei saanut kiinni. Tovin tuumattuamme viritimme kukkulan rinteeseen verkon puunrunkojen väliin siinä toivossa, että metso kulkisi vakioreittiä, jolloin sen saisi verkon juurelta kiinni. Alastulo menikin suunnitelmien mukaan paitsi että lintu meni verkon alta. Vahvistimme aukot ja johdatimme nuoren kukon puolestaan ylärinteeseen päin. Lintu käveli suoraan verkkoa kohti jääden ihmettelemään moista estettä tarpeeksi kauan, joten nappasimme häirikön kiinni ja sulloimme sen kangassäkkiin poiskuljetusta varten noin 10 km päähän rauhallisemmille metsämaille. Sitä ennen laitoin renkaan jalkaan, mittasin siiven pituudeksi 38 cm ja kuvasin linnun. Koirasmetsot jäävät yleensä asuinsijoilleen toisin kuin koppelot, jotka voivat siirtyä kymmenien kilometrien päähän uusia reviireitä etsimään.

Soidintava häirikkömetso pienen kalliokukkulan laella.

Eräneuvos Pentti Kataja nuori koirasmetso sylissään Perttelissä.


maanantai 9. toukokuuta 2011

Tornien taistossa Utössä

Perjantai-iltana m/s Eivor lähti klo 18.15 tuttuun tapaan Pärnäisistä Utöseen, jossa olimme perillä klo 23 maissa. Väkeä oli paljon ja matkassa Tornien taiston joukkueemme, Mikko Holvitie, Marita Kari ja itse allekirjoittanut joukkueen johtajana. Tenovuon Jorma oli tullut saareen jo torstaina. Majoittuminen hotelliin, jossa yöunet hoituivat neljässä tunnissa. Lauantain vastainen yö oli kylmimmillään nollan tuntumassa. Lintukisa aloitettiin klo 5.00 Puolustusvoimien luvalla Kattrumpanin merivalvontatornissa, missä ei ole taistoa koskaan aikaisemmin pidettykään, uusi ennätys oli siis tulossa takuuvarmasti. Aamu sujui suhteellisen mukavasti, pikkulintuja pyrähti pensaissa kauempana osin vastavalossa ja jäivät yhden näkemäksi, minkä vuoksi joitakin lajeja tuhraantui listalta. Klo 10 jälkeen sää lämpeni ja tuuli tyyntyi lähes kokonaan. Muutto oli usean tunnin täysin pysähdyksissä. Kasaan saatiin klo 13 mennessä kuitenkin 78 lajia, jolla heltisi 71.sija 331 kisaajan joukossa Porin Leveäkarin vietyä kultamitalit 109 lajilla. Morgonlandetin bunkkeripojat kuittasivat 80 lajia, joten lämpimät onnittelut itään päin toiselle salolaiselle saarijoukkueelle, samoin oman joukkueen jäsenille kovasta yrityksestä. Lajilistaamme ei harvinaisuuksia kertynyt, parhaimmat suopöllö, mustaviklo, komea punakuiriparvi, harmaahaikara ja ristisorsa. Tilhet söivät katajanmarjoja ja kävivät hörppäämässä vettä kallion lätäköistä.

Haahkanaaras hautoo kivien välissä Utön luotsiasemalla.
Iltapäivällä sää oli kauniin aurinkoinen ja houkutteli lukuisan joukon kyy- ja rantakäärmeitä liikkeelle. Myös neitoperhoset ja ritariluteet olivat aktiivisia. Tulosten purku BirdLifelle ja maittavan herkullinen ja ruhtinaallinen lounas hotellilla veivät aikansa havainnoinnista. Illalla turistiin hotellin omistajan, Eero Laaksosen kanssa ns. asiaa Jannen kyttäillessä muita juttuja. Sukulaisseurueeni perniöläis-pirkanmaalainen retkikunta viihtyi viikonlopun keväisessä Utössä juhlapukuisten haahkakoiraiden ujeltaessa naaraiden perään. Yksi naaras hautoo luotsiaseman kukkulalla kivien välissä ihmisistä lainkaan välittämättä. Sunnuntaiaamuna Tenovuon Jorma antoi viikon viipyneelle Salosen Ville-Veikolle määräyksen soittaa sepelsieposta. Kännykkä pirahti nopeammin kuin mitä osattiin odottaakaan. Lehdon reunassa todella oli myös vanha sepelsieppokoiras, joka oli paikalla noin puolisen tuntia. Sendarille olisi saanut toivoa ääneen muitakin lajeja. Ihmeellisintä oli se, että lähdettyämme jo pois saaresta oli löytynyt toinenkin vanha sepelsieppokoiras ja vielä kummallakin rengas tosin eri jalassa. Jorman upeista kuvista saatiin dokumenttia.

Kalasääksi pesii Saaristomerellä laivaväylän varrella.
Paluumatka sujui leppoisasti Eivorin kannella auringon ruskettaessa petollisesti ihoa. Kalasääkset olivat vanhalla pesäpaikallaan mustakeltaisella merimerkillä laivaväylän varrella noin puolen tunnin matkan päässä Pärnäisistä. Mielenkiintoa ja jännitystä piti yllä lauantai-iltana Lappeenrannan Joutsenosta löytynyt Suomen seitsemäs arohyyppä, joka jaksoi sinnitellä vihreällä laitumella muutaman töyhtöhyypän seurassa aina maanantaiaamun sarastukseen asti. Käen kukunta säesti kaukaa kaakosta tulleen hyyppävierailijan lähtöä pohjoiseen. Äitienpäivänä moni lintubongari sai hienon elämänpinnan tästä lajista.        

perjantai 6. toukokuuta 2011

Pikkulokkeja runsaasti Halikonlahdella

Viime yö oli edelleen toukokuulle tyypillisen viileä. Eilisestä lähtien on Salon Halikonlahden kolmosaltaalle kerääntynyt viime aikaista enemmän pikkulokkeja, ensin noin 100 yksilöä ja tänään ainakin 160 yksilöä, valtaosa vanhoja +2-kv tyyppisiä lintuja hyönteispyynnissä. Määrät tullevat kasvamaan useiksi sadoiksi takavuosien tapaan. Hyönteissyöjälinnuista mm. sirittäjiä löytää jo lehdoista ja lehtipuuvaltaisista sekametsistä. Forssan puhdistamolla ja Rantapuistossa on viihtynyt kaksi koreaa morsiosorsakoirasta jo lähes parin viikon ajan. Värikkäillä sorsalinnuilla pää ja selkäpuoli ovat metallinhohtoiset sinivihreät ja päässä kapeita valkoisia juovia. Arat linnut piilottelevat kapeassa puhdistamon ojassa pensaiden suojissa. Linnut tulkitaan kuitenkin tarhakarkulaisiksi. Lontoossa morsiosorsa on yleinen puistolintu, joka on alunperin tuotu Eurooppaan Amerikasta.

Morsiosorsakoiraat ovat värikkäitä karkulaisia.

Pikkulokkeja hyönteispyynnissä Halikonlahden kolmosaltaalla.


keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Korvasieniä ja korpin poikasia

Sieniretki toukokuun alussa ei ole mitenkään epätavallista, vaikka voi siltä ensimmäiseksi kuulostaakin. Korvasienet ovat tupsahtaneet nyt maanpinnalle ja satoa voi kerätä hyviltä paikoilta jopa kilokaupalla. Tummanruskeat käkkäräiset korvasienet ilmestyvät rikkonaiseen maanpintaan traktorin tai metsäkoneen urille kuivaan kangasmetsään joko karikkeisen polun tai kärrytien varrelle, usein myös moreenipitoiselle hakkuuaukealle. Kun löytää yhden rykelmän, on vieressä vähän matkan päässä muitakin korvasieniä. Pohjois-Suomessa korvasienisadon ajankohta osuu vasta juhannuksen aikoihin. Muistutettakoon, että tämä erinomainen ruokasieni on raakana tappavan vaarallinen. Sitä pitää keittää ainakin kahdesti eri vesissä viiden minuutin ajan. Eipä ole tullut koskaan kokeiltua.

Korvasienet kasvavat rikkonaisessa maaperässä.
Vapun jälkeinen aika on rengastajalle kiireinen. Korpin poikaset ovat jo kasvaneet isoiksi, paikasta riippuen ne ovat nyt 3-4 viikon ikäisiä ja jokseenkin emojensa näköisiä, tosin harmaita untuvia ja tuppisulkia on vielä näkyvissä. Asutun pesän tunnistaa poikasten valkoisista ulosteista jyhkeän petäjän tyvellä. Sama risupesä on käytössä useita vuosia. Korppien ronkutus kuuluu kauas ja poikasten lähtiessä maailmalle meteli sen kuin yltyy entisestään. Halikon pesässä oli tällä kertaa kolme poikasta, jotka rengastettiin. Nämä korppiemot ovat tuottaneet neljässä vuodessa yhteensä 11 poikasta. Talvisaikaan korpit kiertelevät laajalla alueella Etelä-Suomessa mm. Yläneen kotkahaaskoilla, joilla tavataan myös Salon seudun korppeja. Ikäennätykset ovat tällä hetkellä 20 vuoden luokkaa.

Korpin poikaset ovat varsin isokokoisia vapun aikoihin.
Sää viilentyi selvästi vapusta alkaen. Viime aikoina on kuitenkin havaittu useita harjalintuja, pussitiaisia, sitruunavästäräkkejä ja kattohaikaroita, joista osa Salossakin. Eilen avosetti piipahti pikaisesti Utössä. Valtakunnallinen Tornien taisto odottaa ensi lauantaina 7.5. osallistujiaan, mukana on jo 326 joukkuetta.  Tapahtumaa isännöi BirdLife Suomi. Ennuste lupaa hyvää, sillä sää lämpenee viikonloppuna ja tuuli kääntyy lounaaseen.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Tunturisopulit kevätvaelluksella Lapissa

Vapunpäivänaamu sarasti -4 asteen pakkasessa Inarin Neljän Tuulen Tuvalla. Klo 3 jälkeen tuntia ennen auringonnousua ensimmäiset lauleskelijat kuuluttivat itsestään pihapiirissä. Punakylkirastas ja talitiainen olivat heränneet aikaisin laulukuoroon kurkien soidintaessa läheisellä suolla. Kuukkelit lehahtivat läskiruokinnalle läheisestä männiköstä klo 3.45 ja varhaisimmat kaksi taviokuurnaa saapuivat klo 4.09 pihaan peräjälkeen. Aamun aikana taviokuurnia oli parhaimmillaan ainakin 15 yksilöä, joukossa vanha pariskunta ja kaksi punaista koirasta. Suurin osa kuurnista oli  2-kv koiraita. Taviokuurnien taukoamaton kirkas ja livertävä säe kuului kaikkialla koko valoisan ajan. Pajusirkku, peippo ja rautiainen yhtyivät myöhemmin taviokuurnien surumielisesti soivaan laulukonserttiin. Tuvan ruokinnalla vieraili säännöllisesti kaksi lapintiaista. Varislinnuista havaittiin paikallinen harakka ja varis sekä yllättäen muuttava vanha mustavaris matkalla pohjoiseen.

Tunturisopuli piiloutui pysäköidyn auton eturenkaan taakse.

Kevätvaelluksen uhri makaa kuolleena Kaamasentiellä.

Tunturisopuli kurkkaa lumitunnelinsa päästä ulkosalle.
Päivän erikoisin ja mieleenpainuvin elämys oli kokea tunturisopulien eloa aivan pihapiirissä. Ensimmäinen havainto mustan ja keltaisen kirjavasta sopulista tehtiin tuvan edustalla, kun yksi nelijalkainen viipotti asfaltilla piiloutuen pysäköidyn auton eturenkaan kylkeen. Aikansa isompaa kaksijalkaista otusta ihmeteltyään tunturisopuli lyllersi varvikkoon kadoten omaan onkaloonsa. Tätä ensimmäistä havaintoa osattiin jo odottaa, sillä edellispäivänä tuvalta pohjoiseen tieltä oli löytynyt yksi kuollut sopuliparka. Pian läheisestä mäntymetsästä levähdysalueen lumivallin ja metsän reunasta löytyi jälleen tunturisopuli, joka pinkaisi kiven suojaan lumitunnelia pitkin. Sen seurassa oli kolmaskin sopuli. Nämä osoittautuivat pariskunnaksi, joka oli vakiinnuttanut asemansa ja kävivät ruokailemassa tuuheassa sammalikossa katkoen edestään puolukan varpuja. Oltuamme hiljaa paikallaan sopulit tulivat luottavaisemmiksi ja uteliaimmiksi. Pariskunta kurkisteli lumikoloistaan rinteen alaosassa, kirskuivat toisilleen ja kävelivät käytävistään varvikkoon päästäen lähimmillään vain parinkymmenen sentin päähän. Neljäs sopuli ahersi niin ikään sammalmatolla muusta maailmasta välittämättä. Nelijalkaiset eivät tähän loppuneet. Paikalla oli myös myyriä. Lapin metsämyyristä harmaakuvemyyrä kurkkasi maakolosta ympäristöään ja siirtyi nakertamaan mustikan ja puolukan varpuja. Naapurina sillä oli punamyyrä, joka oli ottanut kodikseen lumipenkan ylärinteen. Toinen punamyyrä viihtyi hirsipirtin alla napostellen auringonkukan siemeniä, vaikka sen pääravintoa ovatkin jäkälät. Kaikki otukset havaittiin vain muutaman aarin kokoiselta alueelta päiväsaikaan vuorokauden lämpimämpänä ajankohtana.

Sopuli ihmettelee isoa kaksijalkaista hiippailijaa.

Tunturisopuli on utelias ja sympaattinen vekkuli.

Punamyyrä asui sopulien ja harmaakuvemyyrien naapurina.
Otin yhteyttä Metlan professori Heikki Henttoseen, joka oli hyvin tietoinen meneillään olevasta tunturisopulin kevätvaelluksesta Lapissa. Kevätvaellus kestää yleensä vain pari viikkoa. Se alkoi heti pääsiäisenä lumien alettua sulaa lämpimän sääjakson aikana. Neljän Tuulen Tuvan isäntä kertoi ensimmäisten sopulien ilmaantuneen näköpiiriin tänä keväänä huhtikuun viimeisellä viikolla. Samanlaisia havaintoja kantautui muualtakin Lapista. Henttonen oli juuri Kilpisjärveltä käsin ajellut Käsivarrentietä Palojoensuun kohdalta Hettaan ja Norjan rajalle asti raportoiden suuria sopulimääriä. Toissapäivänä Muoniosta pohjoiseen Iittoon saakka 150 km matkalla tiellä lojui noin 1000 tunturisopulin raatoa, Palojoensuu-Hetta välillä 330 sopulia ja eilen 346 raatoa. Pohjoisimmat sopulit näkyivät Käsivarrentiellä Saarikosken kohdalla lumisen Kilpisjärven ammottaessa vielä tyhjyyttään. Tunturisopulit ovat selvinneet talven yli paksun lumivaipan alla hyvin. Ne olivat levittäytyneet tuntureilta Metsä-Lappiin mm. Ivaloon asti jo viime syksynä. Koska samanaikaisesti myyriä on Lapissa nyt paljon, petojen saalistuspaine kohdistuu tasaisesti kaikkiin nelijalkaisiin. Kaikki eväät kevään ja kesän lisääntymiskauden jälkeen ensi syksyn massiiviselle suurvaellukselle elo-syyskuussa ovat siis olemassa. Nyt jos koskaan kannattaa tänä vuonna suunnata Lappiin ja varata unohtumaton ruska- ja sopuliretki. Suomen puolella erittäin voimakasta ja laaja-alaista tunturisopulivaellusta ei ole koettu 40 vuoteen. Paikalliset alkuasukkaat muistelevat yhä sykähdyttäviä sopulitarinoita. Sopuleita oli tuolloin niin paljon, että paljain jaloin ei voinut liikkua lainkaan, aggressiivisia kitisijöitä tungeksi tupiin sisälle alituisena riesana.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Kaamasentiellä kuurnien kulmilla

Koko vappuviikonloppu oli varsin vilkas rariteettipäivä lintujen osalta. Emme antaneet sen häiritä mitenkään, vaan pidimme suunnitelmamme loppuun asti viettää vappuaika Pohjois-Lapin luonnossa. Vapunaatonaamuna lähtö alkoi klo 8.00 Salon bussiasemalta. Finnairin kone Airbus A320 nousi puolityhjänä siivilleen Helsingistä klo 11.20 ja määränpäähän Ivaloon saavuttiin klo 12.45 lumirajan maisemiin. Tämän jälkeen vaihdettiin kulkupeliä ja siirryttiin Marin ja erään kätilöksi töihin menevän etelän naisen kanssa kimpassa Ivalon bussiasemalle, josta Gold Linen bussi reitiltä Rovaniemi-Nuorgam poimi meidät kyytiinsä. Tulipahan samalla nähtyä, miten lennokkaasti Lapin Kansat lensivät heittolaatikoihin suoraan avonaisesta ovesta. Aina ei tosin onnistanut.  Matka oli aika hilpakkaa, sillä luppometsät ja jäinen Inarijärvi vilahtivat vain silmissä. Puolipilvisessä säässä saavuimme perille Inarin Kaamaseen Neljän Tuulen Tuvalle klo 15.20, jolloin alettiin heti töihin kuvaamalla ja bongaamalla uuden isäntäparin, Mika Rantasen ja Agle Kallaksen lintuja.

Bongausta pilvien yllä 6 km:n korkeudessa.

Inarijärveä peitti ohut jääkansi vapunaattona.

Inarin Neljän Tuulen Tupa Kaamasentien varrella.
Alle viidessä minuutissa oli havaittu jo ensimmäiset taviokuurnat, kuukkelit ja lapintiaiset. Ne käyvät päivittäin ruokinnoilla suurimman osan vuodesta. Lapin keväthanget olivat käyneet varsin vähiin. Viime viikon lämmin jakso oli sulattanut lumia paljon. Lunta olikin vain enää paikoitellen ja sekin hyvin löyhää. Kun kurkkasin erääseen tiaispönttööni, oli sinne rakennettu jo valmis pesä, päällimmäiseksi lämmin ja tuuhea kerros poronkarvoja, jotka oli nypitty majatalon seinissä riippuvista porontaljoista. Kolmen tunnin aikana laskimme kaikkiaan kolme kuukkelia, puolen tusinaa nuoria taviokuurnia, yksi lapintiainen ja noin 40 järripeippoa. Kaamasentien suuntaisesti lensi saalistava ja ääntelevä ampuhaukka. Illalla oli aika nauttia maittava lohiateria ja siirtyä sen jälkeen majoitustilaan valmistautumaan huomista päivää varten. Vappupäivän luontoelämyksistä kerron lisää seuraavana päivänä. Lapin lintujen lisäksi luvassa on unohtumaton kokemus tunturisopulien elämästä.

Taviokuurnanaaras siemenruokinnalla.

Lapintiainen käy talitinttien tapaan rasvapötköllä.

Kuukkeli rohmuaa isoja läskinpaloja vieden ne lähimetsään.