tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulun kuurankukat

Pakkaskelien vallitessa jääkiteet ovat muodostaneet varsin komeita ja näyttäviä kuurankukkia ikkunoiden pintaan. Lasi onkin oivallinen alusta jääkiteiden muodostumiselle. Jääkiteet kasvavat hiljalleen vesihöyryn härmistyessä tai nestemäisen veden jäätyessä. Lämpötilojen vaihtelu yhdessä ilmankosteuserojen kanssa selittää erimuotoiset lumihiutaleet. Tietyt kasvusuunnat kasvavat hitaammin kuin toiset. Siksi hiutaleista tulee eripituisia happi- ja vetyatomien sidoksista johtuvia kuusikulmaisia kiderakenteita, jotka ovat muodoltaan joko levymäisiä tai neulasmaisia. Luonnonkaunista kristallitaidetta voi ihailla paraikaa sopivissa olosuhteissa miltei kaikkialla ikkunalaseissa. Aihe on sikäli aktuelli, sillä vuoden luontokuvaksi valittiin juuri jääkiteiden synnyttämä kuurankukkaotos. Vesi saa luonnossa ihmeitä aikaan eri paikoissa.


Kuurankukat koristavat kauniisti ikkunalasien pintoja.

Lämpötilaerot vaikuttavat jääkiteiden kokoon ja suuntaan.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua Tallinnasta lukijoilleni!

Lauantaina 22.12. M/S Star lipui Helsingin Länsisatamasta kohti Tallinnaa, entistä Rääveliä. Suomenlahti oli jäätön, pakkanen paukkui varsin kireästi -14 asteen lukemissa. Se ei haitannut joulunalun viettoa. Parin tunnin seilaamisen jälkeen jalat koskettivat Tallinnan maaperää. Kun satamakuviot maistiaisineen oli suoritettu pohjan puhurissa, punainen nenänpää osoitti kohti Vana Tallinnaa. Jouluvalojen loisteessa keskiaikaisten muurien sisällä olotila tuntui selvästi lämpimämmältä. Olisi voinut luulla, ettei pimenevässä joulunajan illassa ole enää mitään luonnosta kommentoitavaa, mutta toisin kävi. Raekoja platsin eli Raatihuoneen torilla ja aukiolla kauniisti valaistun joulukuusen juurella varpusparvi hääri vilkkaasti jouluturistien joukossa, samoin hämärillä kujilla mustarastaat pomppivat markkinakojujen nurkilla aktiivisesti. Olde Hansan soihtujen loimussa ja musiikin tunnelmassa naakat vartioivat tornien luukuista linnan näkymää. Keskiyöllä todellinen yllätys oli talitiaisen kohtaaminen kadun varrella. Lintu etsi lumen pinnasta ravintoa kuin päivällä konsanaan. Valojen paljous on kaiketikin sekoittanut tiaisen rytmin. Pakkanen on voinut myös pakottaa linnun jatkamaan ravinnon saantia vuorokauden ajasta huolimatta. Varsin hyytävässä viimassa oli hyvä rentoutua lepopaikassa. Tähän antoi hyvät mahdollisuudet hotelli Bern vanhassa kaupungissa osoitteessa Aia 10. Vaikka itse hotellirakennus ei komeudellaan häikäissyt, oli sen sijainti, palvelutaso, ruoka ja henkilökunta todella kehumisen arvoisia. Luvalla pyysinkin sievän tallinnalaistytön kuvaa julkiseen blogiini. Tarjouksestahan ei siis voinut kieltäytyä:)

Olde Hansassa voit kokea tunnelmallista keskiaikaa.
 
Mustarastaskoiras pörhistelee Tallinnan pakkasissa.

Tallinnan Raekoja plats jouluvalaistuksessa.

Sunnuntai 23.12. jouluaatonaattona koettiin talvipäivänseisauksen jälkeistä valostuvaa aikaa. Maailmanlopun varapäivä ei saanut tuulta purjeisiin. Puolikuutamon himmentyessä kapeat kujat alkoivat täyttyä linnuista. Puluparvet ja naakat pyrähtelivät rakennusten edustoilla, varikset lensivät ylitse, yksinäinen sinisorsa taaperteli maassa ja lokit kiertelivät satama-altaasta käsin vanhan kaupungin yllä. Suurin osa lokeista oli harmaa- ja kalalokkeja kuin myös kirkuvia naurulokkejakin. Mustarastailla oli selvät vakioreviirit. Eräskin koirasyksilö värjötteli hotellin rapun edessä nokkien nokista lunta höyheniä pörhistellen. Niukkuudesta apetta oli siis saatava. Kotimaan kamaralla mustarastaan serkku mustakaularastas viihtyi Suomenlahden pohjoispuolella kuin myös yhä Saaristomerellä Utön kettusirkku, jonne bongaajia näyttää riittävän joulun välipäiviksikin. Paremmat sapuskat Suomessa onkin, sinne kannattaa lentää kauempaakin. Ja itse kirjoittaja suuntasi myös jouluaatoksi M/S Superstarin siivittämänä Suomen Saloon. Pian koittaa joulurauha kaikille eläimille ja olennoille. Tallinnassa ilotulitteista saatiin jo esimakua. Häid Jõule ja Head Uut Aastat!

Cris Krepp piti huolta Utön bongarin viihtyvyydestä hotelli Bernissä.

Vana Tallinn satamasta nähtynä jouluaatonaattona.

Tallinnan satama-altailla voi bongata useita eri lokkilajeja.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Kettuilua kerrakseen

Eilen torstaina 20.joulukuuta päivä alkoi tavanomaisesti Salon Plazassa kierrellen. Pitäisi jotain keksiä blogin aihetta, kun oli 200.juhlablogi käsillä. Mukavasti tuolille istahtaneena kupposen ääressä tuli viesti kännykkään, jota aloin lukemaan. Kello oli 10.25. Ei voi olla totta! Kettusirkku Utössä! Juuri samainen laji ja kenties lintukin, joka oli koko joulukuun Viron Haapsalussa. Löytäjinä armoitetut utöläiset Jarmo Koistinen ja Jorma Tenovuo. Tauoton puhelurumba alkoi, viestin loppuun asti lukeminen ja ymmärtäminen ei tahtonut onnistua millään. Olipa melkoinen jytky. Alkoi kiivas veneen varaaminen, missä jäin niukasti toiseksi. Järjestelyt olisivat koskeneet seuraavaa päivää. Asiaa sulattelin ja ihmettelin puoli tuntia, kunnes apuun tuli yllättäen Suomen pinnaykkönen Pekka Komi auton nokka Saloon päin suunnistaen. Lyhyen mietiskelyn jälkeen totesimme, että nyt antaa soittaa. Varasin veneen klo 13.30 Pärnäisista. Ammattimiehen apulaisena hyppäsin kyytiin ja nautin hallitusta tilanteesta langat käsissä koko ajan. Jos tänään ei ehtisi, niin sitten kenties huomisaamuna oltaisiin valmiina ensimmäisinä varasuunnitelma poistumisineen taskussa. Pekan biili huristeli Paraisten lauttarantaan klo 12.56 lautan lähtiessä klo 13.00. Nauvon väli sujui sukkelasti ilman Jorman kuuluisaa kauppa ja kaffe -pysähdystä. Toren vene odotti meitä Pärnäisissa, jonne saavuimme klo 13.31 ja pääsimme lähtemään klo 13.39 kohti Utötä. Sää oli pilvinen, lämpötila - 5 astetta ja itätuuli puhalsi 7 m/s. Pieni hymy ja taka-ajatus. Voisimme ehtiä näkemään kettusirkun vielä tänään, jos lintu on vain paikalla ja ehdimme valoisaan aikaan saareen.

Kettusirkku Utössä ensimmäistä kertaa. Kuva: Jorma Tenovuo.

Toren laittaessa hanaa pohjaan totesimme astuvamme Utön puulaiturille klo 15.10. Samantien tuli soitto Jarmolta, että lintu on hyvin hallinnassa museon lähellä Jannen tontin kulmilla. Liukkaammilla jaloillani kunnioitettu eliskärki perässäni saimme linnun silmiimme klo 15.15 alkaen suoraan lennosta. Näin se homma pelaa. Kaksistaan hoidimme yhteispelillä vaivatta linnun saman päivän aikana ja aikaa jäikin. Ketään ei näköjään kiinnostanut Suomen pinna ensimmäisessä aallossa. Tätä kirjoittaessani lintu löytyi uudestaan perjantaiaamuna 21.12. Koistisen ruokinnalta tulevien bongareiden iloksi eilistä huonomman sään vallitessa. Tiedon mukaan jenkkisirkku oli nähty ensimmäisen kerran jo keskiviikkona, eräs saarelainen oli vain tokaissut ruokinnallaan käyneen erikoisen näköisen pikkulinnun sitä enempää informoimatta. Palataan vielä hektiseen ja ikimuistoiseen bongaustilanteeseen. Kettusirkku istuskeli pihapensaan oksistossa, pudottautui siitä alas lumen pinnalle ruokailemaan aivan lähietäisyydelle. Erikoisen näköinen harmaanpunaruskea sirkku, jolla oli vaalea silmärengas, keltainen nokka ja voimakkaan vahva viirutus ja täplitys vatsapuolella. Huomiota herättävää oli linnun käyttäytyminen, se kaapi jaloillaan ravintoa esiin lumen sisältä. Katsoimme lintua hyvässä valossa 20 min. Päätimme lähteä takaisin klo 15.45. Illalla oli mukavan rentouttavaa lukea Jorman tuoretta blogia ja seurata toisten bongausvalmisteluita. Lajista tupsahti kaikki mahdolliset pinnat, elämänpinna ja Utön pinna tärkeimpinä. Taisi tuo Pekkakin olla kaiken kaikkiaan aika levollinen toimintatorstain onnistumisesta. Lopuksi vielä kerran kiitos Jormalle kuvansa lainaamisesta blogiini. Onnittelut myös muille myöhäisporukoille (100-150 hlöä) perjantaiksi.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Lumituiskua ja tummaa taivasta

Viimeisen viikon aikana lumisateet ja paikoin jopa sankat pyryrintamat ovat hiljentäneet luontoa ja luonnossa liikkumista. Tuuli on kinostanut metsä- ja peltotiet parinkymmenen sentin paksuiseen lumivaippaan. Näkyvyys on ollut merellä heikko. Taivaankannella öisin ei ole nähty tähtitaivasta ja komeettoja saati revontulia päässyt ihailemaan Salon seudulla. Tänä talvena on otollinen aika bongata edellä mainittuja varsinkin alkuvuoden puoliskolla. Lähipäivien sääennusteet lupaavat lumisadetta tiistaihin asti, minkä jälkeen sää kylmenee selvästi ja sulapaikat kutistuvat. Talvi kiristää otettaan ja valkeaa joulua vietetään koko maassa. Lumipeite suojaa maanpäällisiä kasveja ja maaperässä olevia hyönteisiä eri kehitysvaiheineen paleltumisilta. Komeita yli 2-metrisiä jääpuikkoja roikkuu talojen räystäiltä. Talvella kannattaa katsoa paitsi eteenpäin myös ylös välttyäkseen ikäviltä yllätyksiltä.

Terävät ja pitkät jääpuikot roikkuvat talojen räystäillä.

Lintumaailma on hiljentynyt ulkosaaristoa myöten, joskin siellä tavataan talvehtimasta monia pikkuharvinaisuuksia, kuten Utön vuorihemppo sekä Jurmon jokavuotiset tunturikiurut ja merisirrit. Yksi tunturikiuru viivähti jonkin aikaa Salon Perniön Tuohitun peltolakeuksilla. Joulukuun mielenkiintoisiin havaintoihin on luettava Salon seudun rikkaruohokenttien ja sänkipeltojen useat järripeippoparvet. Yksinäisiä hiiripöllöjä ja maakotkia päivystää siellä täällä. Arktisten alueiden tunturipöllö istuskeli latojen katoilla Lapinjärvellä viikon takaa jatkaen matkaa parempien myyrämarkkinoiden toivossa. Viron Haapsalussa on pitkään viihtynyt amerikkalainen huippuharvinaisuus kettusirkku, jota on käyty katsomassa Suomesta asti WP-pinnaksi.

Fasaanikukko piileskelee usein kuusiaidan suojassa.

Paljon lähempääkin löytyy katsottavaa ja kuvattavaa, sillä luontoyleisöä on kiinnostanut ehkä liiaksikin Espoon Olarin luottavainen ukkometso asutusalueella. Metso tulee toimeen havuneulasilla läpi talven, joten linnusta on turha kantaa huolta. Kesy ja häiriintynyt metso ei villiinny uudestaan toisellakaan paikalla. Minusta metsoa ei pidä siirtää mihinkään missään mielessä. Tieteelle tulee väärää rengastusdataa, mikäli lintu on rengastettu tai tullaan rengastamaan, se tulee varsin usein takaisin ja häiriö on nähtävissä vain ihmisen silmissä.

Sinisorsakoiraat lumisen jään päällä Salon Moisionkoskessa.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Itätuulen tuiskeessa Utössä

Yli kuukauden tauon jälkeen oli vuorossa 222.käynti Utössä. Tiistaiaamun pimeydessä lähtöhetkellä pakkasta oli noin -15 astetta, ulkosaaristossa sää oli huomattavasti leudompi, vain -3 astetta, lähes pilvistä, tuuli itäkoillisesta 8 m/s ja lunta sääasematietojen mukaan 7 cm. M/S Eivor lähti totuttuun tapaan klo 8.30 Pärnäisista meren ollessa edelleen auki. Matkaseurueena Utöhön asti olivat J.Tenovuo ja A.Vienonen, tähän oli tyytyminen tällä kertaa:) Nötössä alkoi näkyä enemmälti vesilintuja tyhjyyden keskeltä: laulujoutsenia 2ad2juv, kyhmyjoutsenia 3ad2juv, tukkasotkapari, 8 isokoskeloa, 60 telkkää, 50 sinisorsaa ja pari merikotkaa säikyttelemässä vesilintuja.

Huono kaukaa otettu kuva Knivskärin vanhasta muuttohaukasta.

Kova itätuuli iskee vaahtopäinä ja aallokkoina Utön rantoihin.

Aspön jäätyä välistä pääsimme rantautumaan Utön saareen jo klo 12.30 maissa. Sitä ennen Knivskärin merimerkin päällä tähysteli komea vanha muuttohaukka, joka lehahti lentoon jääden paikalliseksi toiselle etelämpänä olevalle merimerkille. Ihan mukava sponde havis joulukuulta. Puoleenpäivään asti Utön vesiäistarkkailusta oli vastannut J.Helstola, joka siirtyi Jurmoon. S.Sällylä oli tietysti myös saaressa omissa askareissaan. Lyhyen iltapäivän aikana ehdimme havaita länteen lentäneen kuikan, neljä pilkkasiipeä, yhden laulujoutsenen, 12 kyhmäriä, peukaloisen itäruovikossa, kaksi punarintaa koululla ja museon raitilla, neljä peippoa, punatulkkukoiraan, keltasirkun, urpiaisen ja kymmenkunta mustarastasta eri ruokinnoilla. Saarelaiset kertoivat, että kettu mussuttaa öisin talipötköt puista alas, mitä pienemmät edellä sitä isommat perässä.

Utön lumista rakkolevämassaa lintutyhjiössä.

Jäähattuja oli muodostunut itärannan mataliin rantakiviin.

Keskiviikkona 5.12. jo edellisiltana voimistunut itätuuli jatkoi vinkumistaan. Aamulla tuulen nopeus oli 13 m/s, päivällä parhaimmillaan 16 m/s ja puuskissa jopa 19 m/s heikon lumisateen kera. Iltapäiväksi sää lauhtui suojan puolelle ja tuuli hellitti hieman. Näkyvyyttä ei ollut kuin pari kolme kilometriä. Luotsiasemalla tarkkailtiin tunnin verran vesilintuja. Joitakin kala- ja naurulokkeja lenteli rantaviivoja pitkin, merimetsoja oli yhdessä parvessa liki parikymmentä, yksinäinen haapana viuhtoi vastatuuleen eteläkärjen ohitse, samoin kuin pari allia ja kolme pilkkasiipeä. Rannoilta löytyi vielä pari luotokirvistä. Pieniä sinisorsa- ja telkkäparvia uiskenteli lähivesissä. Lumen peittämillä ja tuulen piiskaamilla ruokinnoilla käväisi kuusi mustarastasta, käpytikka, vuorihemppo, neljä peippoa, vihervarpuskoiras, punarinta, rautiainen, kaksi keltasirkkua ja urpiainen vakiovieraiden lisäksi. Räkättejä oli tupsahtanut saareen pienissä erissä kymmenkunta yksilöä. Maisemat olivat varsin talvisia ja arktisia eikä parempaa ole luvassa kuin vasta ensi lauantaina.