sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Värikkäitä päiväperhosia

Sunnuntaiaamun pilvisyyden hälvettyä aurinko alkoi jälleen paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuumuus tuntui paahteiselta. Päiväperhoset vierailivat ahkerasti kukilla ja etsivät mettä ahdekaunokeista ja ohdakkeista. Paraisilla jo lähes kuukauden lentäneet isoapollot eivät ihmisestä paljoa välittäneet, perhosia sai kuvailla kosketusetäisyydeltä ja ne pysyttelivät aika hyvin paikoillaan tuulettomilla tien varsilla. Keisarinviittoja näkyi arviolta satamäärin niin koiraita kuin naaraitakin sekä yksi valesinamuoto. Kesän tummat karttaperhoset vierailivat putkilokasveilla ja ohdakkeilla. Neito- ja sitruunaperhoset säestivät muita päiväperhosia. Pikkuhäiveperhosia paistatteli hiekkatiellä ja tammen rungolla, kunto oli jo vähän rapistunut. Pienemmistä päiväperhosista kangassinisiipiä oli paljon, pari valkotäpläpaksupäätä ja puolisen tusinaa tummakirjosiipeä piipahti kärrytien varsilla. Perhosretken päätteeksi bongasin Turun Ruissalossa jalava- ja tamminopsasiipiä heinäisellä ohdakeniityllä.


Keisarinviittakoiras komeudessaan.

Keisarinviittanaaraan tumma valesinamuoto.

Normaalinvärinen keisarinviittanaaras.

Keisarinviitta eksyksissä, onneksi on apu lähellä.

Isoapollo paistattelee siivet levällään.

Isoapollo vierailee ahkerasti ahdekaunokin kukilla.

Isoapolloa tapaa erityisesti Paraisilla.

Karttaperhosen tumma kesäpolvi.

Pikkuhäiveperhonen viihtyy maassa hiekkateiden varsilla.

Valkotäpläpaksupää aterioi aamuauringossa.


maanantai 16. heinäkuuta 2018

Huh hellettä

Viikonlopulta alkoi taas kolmikymppiset helteet. Tänään Salossa lämpötila kipusi +32 asteeseen, todellisuudessa oli sitäkin lämpimämpää, sillä auton mittari näytti monessa paikassa maaseudullakin peräti 36-39 asteen lukemia. Kyllä se hiostavan kuumalta tuntuikin. Luonnossa on taas rutikuivaa ja vesilätäköt todella vähissä. Tyyninä jaksoina sinilevät ovat alkaneet harmillisesti runsastua. Helle ottaa koville kaikille eläimille. Tällaisina päivinä kannattaa tehdä pihapiiriin hyönteisille ja linnuille vesialtaita ja muita nestetankkausasemia. Tulijoita varmasti riittää. Koivut pudottavat keltaisia lehtiään kuivuuden ja paahtavan helteen vuoksi. Kedon ja niityn kasvit kukoistavat yhä, mm. kissankellot, ahdekaunokit, pietaryrtit ja maitohorsmat värittävät kuivaa maisemaa. Rastaat ja sorsat käyvät mustikkamailla. Metsävadelmat ovat niin ikään kypsyneet, sato jää aika vaatimattomaksi.


Keltamatara kukoistaa kedoilla ja tienvarsilla.

Päiväperhosista liikkeellä ovat jo kesän lanttu- ja sitruunaperhoset, jotka vierailevat mielellään rantakukilla. Liuskaperhonen oli havainnut mökin kuistilla hikisen villasukan ja istahti siihen pitkäksi aikaa. Isokokoiset häiveperhoset tulevat hanakkaasti erilaisille jätöksille, nesteille ja tuoksuille. Perinnemaisemien heinäperhosta tummahäränsilmää voi bongata nyt Kemiönsaaren eteläosissa, samoin isoapollot ovat jo lentäneet jonkin aikaa ja pariutuneetkin Paraisten maisemissa. Vaaleakeltaperhosia ja eteläpäiväkiitäjiä odotellaan elokuun lähestyessä. Yöperhosten lentoajat ovat edelleen edellisvuosiin verrattuna viikon puolitoista etuajassa. Lentokausi loppuu siten myös aiemmin. 


Halikon Purhamäenkosken yläjuoksua keskikesällä.

Kahlaajien syysmuutto on hyvässä vauhdissa, etenkin pohjoisen pikkukuoveja näkee ulkosaariston hiekkanummilla, sirrejä puolestaan mm. Halikonlahden lieterannoilla. Lintujen laulukausi jatkuu vielä tosin vaisuna, mm. laulurastas, peukaloinen, tiltaltti, kiuru ja pensaskerttu lauloivat viikonloppuna. Joillakin tuulihaukoilla on vielä poikasia pesissään, suurimmalla osalla on kuitenkin jo lentopoikasia. Lämpimistä säistä huolimatta rareista on ilmoitettu vain jokunen haarahaukka, jalohaikara ja viiriäinen. Keminmaalla on viihtynyt pitkään punapäälepinkäinen ja Porvoon Söderskärillä piipahti pikaisesti arokiuru. 

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Heinäkuu alkoi tuulisesti

Viikonlopuksi tuli eteläänkin annos kylmää ilmaa. Yölämpötilat putosivat alle +10 asteeseen. Tuuli on puhaltanut pohjoisesta paikoin myrskypuuskalukemilla. Suoraan sanottuna korkeilla paikoilla jopa paleltui kesävaatteissa. Ensi viikolla sää onneksi lämpiää. Suurimmalla osalla linnuista poikueet ovat jo maastossa, mustarastaat laulavat ja turkinkyyhkyt huhuilevat vielä aktiivisesti keskellä päivääkin. Käet kukkuivat juhannuksena aamun tyyninä hetkinä. Huonon myyrävuoden seurauksena tuulihaukkoja pesi onnistuneesti Salon seudun tutkimusalueellani vain neljä paria saaden yhteensä 21 poikasta, pudotusta edellisvuoteen verrattuna oli lähes 60 %. Haikarapitäjässä Koskella ei todettu yhtään pesintää. Paikalliset erot ovat kuitenkin olleet suuria, muualla Salon seudulla pesinnät ovat taas onnistuneet varsin hyvin toiselta petorengastajalta kuultuna. Jotain pientä bongattavaakin on ollut, kun amerikantavikoiras on viihtynyt toista viikkoa Urjalan Kortejärven taviparvessa. Tundrametsähanhi tai ainakin jonkin sortin metsähanhi tipahti yllättäen Helsingin Malminkartanon Mätäojalle. Lintu on varsin kesy, mutta ei kuitenkaan niin luottavainen, että päästäisi koirat ja kuvaajat metrin päähän. On turhauttavaa seurata ihmisten välinpitämätöntä asennetta ja kuvaamisen intoilua keinolla millä hyvänsä. Linnun ruokailua ja lepotilaa häiritään päivittäin kymmeniä kertoja.

Tuulihaukkapoikueita oli tänä kesänä vaihtelevasti.

Auringonlasku iltayöstä Helsingin Malminkartanolla.

Metsähanhi Mätäojan puistonurmikolla.