Tänään saatiin vaihteeksi kunnolla vesisadetta ainakin Lounais-Suomessa. Sen sijaan Hämeessä oli enimmäkseen pilvipoutaa auringon yrittäessä paistaa huonosti pilviverhon takaa. Itätuuli puhalsi koleana haitaten perhosten lentoa ja lintujen laulua. Iltapäivällä Akaassa Viialan Valtin kympin juoksun lomassa tuli retkeiltyä itselle ennestään tuntemattomassa hienossa paikassa, Viialan Haihunkoskella, jota on kunnostettu EU-rahojen turvin. Eksoottinen monihaarainen koskipaikka, jossa kulki puusiltoja kapeiden kannaksien välillä, kivimuureja, kalastus- ja taukopaikkoja sekä hyvin hoidettuja rantaniittyjä. Kävellessämme rantapolkua pitkin, edestämme nousi lentoon ruskeankirjava selvästi nokkosperhosta pienempi päiväperhonen. Se laskeutui niityn ruohikkoon vain vähäksi aikaa, mutta ehdin varmistaa määrityksen karttaperhoseksi. Tämän lajin tumma kakkospolvi levittäytyi viime kesänä ennätysmäisen laajalle alueelle Etelä-Suomessa. Näyttääpä Hämeessäkin olevan jo vakiintunutta ykköspolven kantaa.
 |
| Akaan Viialan Haihunkosken keväistä idylliä. |
Illalla Saloon tullessamme vesisade oli varsin voimakasta. Iltayöstä satakieliä ei kuultu, vaikka yritimme kuunnella monesta vakiopaikasta. Salon Veitakkalan joenrannassa lauloi ruokokerttunen ja Halikon Joensuun kartanolla mustapääkerttu ja mustarastas tuomen ja vaahteran kukkiessa värikkäästi. Salon Veitakkalassa voi kuulla useita pensassirkkalintuja ja satakieliä, luhta- ja viitakerttusia, ruisrääkkiä ja joskus tapaa myös harvinaisemman viitasirkkalinnun. Halikon Joensuun kartanon puusillalla viitakerttunen ja lukuisat satakielet ovat vakiolajistoa, onpa paikalla havaittu takavuosina kuhankeittäjäkin.
 |
| Salon Halikon Joensuun kartanon maisemaa puusillalta. |
