Vapunpäivänaamu sarasti -4 asteen pakkasessa Inarin Neljän Tuulen Tuvalla. Klo 3 jälkeen tuntia ennen auringonnousua ensimmäiset lauleskelijat kuuluttivat itsestään pihapiirissä. Punakylkirastas ja talitiainen olivat heränneet aikaisin laulukuoroon kurkien soidintaessa läheisellä suolla. Kuukkelit lehahtivat läskiruokinnalle läheisestä männiköstä klo 3.45 ja varhaisimmat kaksi taviokuurnaa saapuivat klo 4.09 pihaan peräjälkeen. Aamun aikana taviokuurnia oli parhaimmillaan ainakin 15 yksilöä, joukossa vanha pariskunta ja kaksi punaista koirasta. Suurin osa kuurnista oli 2-kv koiraita. Taviokuurnien taukoamaton kirkas ja livertävä säe kuului kaikkialla koko valoisan ajan. Pajusirkku, peippo ja rautiainen yhtyivät myöhemmin taviokuurnien surumielisesti soivaan laulukonserttiin. Tuvan ruokinnalla vieraili säännöllisesti kaksi lapintiaista. Varislinnuista havaittiin paikallinen harakka ja varis sekä yllättäen muuttava vanha mustavaris matkalla pohjoiseen.
 |
| Tunturisopuli piiloutui pysäköidyn auton eturenkaan taakse. |
 |
| Kevätvaelluksen uhri makaa kuolleena Kaamasentiellä. |
 |
| Tunturisopuli kurkkaa lumitunnelinsa päästä ulkosalle. |
Päivän erikoisin ja mieleenpainuvin elämys oli kokea tunturisopulien eloa aivan pihapiirissä. Ensimmäinen havainto mustan ja keltaisen kirjavasta sopulista tehtiin tuvan edustalla, kun yksi nelijalkainen viipotti asfaltilla piiloutuen pysäköidyn auton eturenkaan kylkeen. Aikansa isompaa kaksijalkaista otusta ihmeteltyään tunturisopuli lyllersi varvikkoon kadoten omaan onkaloonsa. Tätä ensimmäistä havaintoa osattiin jo odottaa, sillä edellispäivänä tuvalta pohjoiseen tieltä oli löytynyt yksi kuollut sopuliparka. Pian läheisestä mäntymetsästä levähdysalueen lumivallin ja metsän reunasta löytyi jälleen tunturisopuli, joka pinkaisi kiven suojaan lumitunnelia pitkin. Sen seurassa oli kolmaskin sopuli. Nämä osoittautuivat pariskunnaksi, joka oli vakiinnuttanut asemansa ja kävivät ruokailemassa tuuheassa sammalikossa katkoen edestään puolukan varpuja. Oltuamme hiljaa paikallaan sopulit tulivat luottavaisemmiksi ja uteliaimmiksi. Pariskunta kurkisteli lumikoloistaan rinteen alaosassa, kirskuivat toisilleen ja kävelivät käytävistään varvikkoon päästäen lähimmillään vain parinkymmenen sentin päähän. Neljäs sopuli ahersi niin ikään sammalmatolla muusta maailmasta välittämättä. Nelijalkaiset eivät tähän loppuneet. Paikalla oli myös myyriä. Lapin metsämyyristä harmaakuvemyyrä kurkkasi maakolosta ympäristöään ja siirtyi nakertamaan mustikan ja puolukan varpuja. Naapurina sillä oli punamyyrä, joka oli ottanut kodikseen lumipenkan ylärinteen. Toinen punamyyrä viihtyi hirsipirtin alla napostellen auringonkukan siemeniä, vaikka sen pääravintoa ovatkin jäkälät. Kaikki otukset havaittiin vain muutaman aarin kokoiselta alueelta päiväsaikaan vuorokauden lämpimämpänä ajankohtana.
 |
| Sopuli ihmettelee isoa kaksijalkaista hiippailijaa. |
 |
| Tunturisopuli on utelias ja sympaattinen vekkuli. |
 |
| Punamyyrä asui sopulien ja harmaakuvemyyrien naapurina. |
Otin yhteyttä Metlan professori Heikki Henttoseen, joka oli hyvin tietoinen meneillään olevasta tunturisopulin kevätvaelluksesta Lapissa. Kevätvaellus kestää yleensä vain pari viikkoa. Se alkoi heti pääsiäisenä lumien alettua sulaa lämpimän sääjakson aikana. Neljän Tuulen Tuvan isäntä kertoi ensimmäisten sopulien ilmaantuneen näköpiiriin tänä keväänä huhtikuun viimeisellä viikolla. Samanlaisia havaintoja kantautui muualtakin Lapista. Henttonen oli juuri Kilpisjärveltä käsin ajellut Käsivarrentietä Palojoensuun kohdalta Hettaan ja Norjan rajalle asti raportoiden suuria sopulimääriä. Toissapäivänä Muoniosta pohjoiseen Iittoon saakka 150 km matkalla tiellä lojui noin 1000 tunturisopulin raatoa, Palojoensuu-Hetta välillä 330 sopulia ja eilen 346 raatoa. Pohjoisimmat sopulit näkyivät Käsivarrentiellä Saarikosken kohdalla lumisen Kilpisjärven ammottaessa vielä tyhjyyttään. Tunturisopulit ovat selvinneet talven yli paksun lumivaipan alla hyvin. Ne olivat levittäytyneet tuntureilta Metsä-Lappiin mm. Ivaloon asti jo viime syksynä. Koska samanaikaisesti myyriä on Lapissa nyt paljon, petojen saalistuspaine kohdistuu tasaisesti kaikkiin nelijalkaisiin. Kaikki eväät kevään ja kesän lisääntymiskauden jälkeen ensi syksyn massiiviselle suurvaellukselle elo-syyskuussa ovat siis olemassa. Nyt jos koskaan kannattaa tänä vuonna suunnata Lappiin ja varata unohtumaton ruska- ja sopuliretki. Suomen puolella erittäin voimakasta ja laaja-alaista tunturisopulivaellusta ei ole koettu 40 vuoteen. Paikalliset alkuasukkaat muistelevat yhä sykähdyttäviä sopulitarinoita. Sopuleita oli tuolloin niin paljon, että paljain jaloin ei voinut liikkua lainkaan, aggressiivisia kitisijöitä tungeksi tupiin sisälle alituisena riesana.
