tiistai 24. helmikuuta 2015

Lumi sulaa ja kevätmuuttajia saapuu etelästä

Helmikuun loppupuolisko on ollut hyvin lauhaa ja keväistä. Plussakelit ja etelästä tulleet saderintamat ovat sulattaneet lunta vauhdilla. Pellot ovat paljaita, järvissä on ohut jääkansi ja joet ovat alkaneet tulvia. Maassa ei ole routaa laisinkaan, vaikka eletään talvikuukautta kalenterin mukaan. Lintujen kevätlaulu on aktiivista. Viherpeipot ja tiaiset pitävät äänekästä konserttia. Salon Halikonlahden puhdistamolle tupsahtanut harvinainen keltahemppo on innostunut laulamaan bongarien iloksi. Se on viihtynyt alueella jo monta päivää. Kestorarit arokiuru, jalohaikara, mustakurkkurautiainen ja valkopäätiainen ovat aina vaan paikalla. Heinäveden Karvion kanavalla uiskentelee nuori jääkuikka, joka kalastelee virtaavassa vedessä taimenia. Varsin upea näky. Rannoilla oleskelee myös useita koskikaroja. Muuttolintuja valuu pikku hiljaa lisää Suomeen. Sepel- ja uuttukyyhkyjen, peippojen, kiurujen, kottaraisten ja töyhtöhyyppien ensimmäiset tiedustelijat ovat saapuneet etelärannikolle. Joitakin hanhia ja joutsenia lepäilee lumettomilla pelloilla. Muita vesilintuja ja petolintuja on niin ikään kirjattu havaintoihin. Keväisten säiden jatkuessa maaliskuulle asti voi helmikuun puolella tulla vielä yllättäviä saapujia etuajassa.

Jääkuikka kalastelee Heinäveden Karvion upeissa maisemissa.

Laulujoutsenia on jo saapunut etelärannikon oraspelloille.

torstai 12. helmikuuta 2015

Kevään ensi askeleita Utössä

Menneen myrskyisän viikonlopun jälkeen koitti mukavia kevätpäiviä Utössä. Kaiken lisäksi käsillä oli 250.juhlakäynti saaressa ja ekaa kertaa tämän vuoden puolella. Aurinko porotti puolipilviseltä taivaalta tuulen puhaltaessa lännen ja luoteen suunnalta. Lämpötila käväisi ylimmillään +6 asteessa. Auringon laskut ja nousut aamu- ja iltaruskossa olivat todella näyttäviä. Saaressa ei ollut enää lunta ja koko Saaristomeri on pysytellyt jäättömänä. 

Auringon nousua värikkäällä aamutaivaalla.

Utön majakka ja luotsiasema eteläniemestä nähtynä.

Koulun pihassa ensimmäiset keltakukkaiset talventähdet olivat jo nupullaan. Talventähti on varhaisin kevätkukkija, jota seuraa pian lumikello. Syreenin lehdissä oli jo suuret vihreät lehtisilmut. Utössä kukkii lähes ympäri vuoden, sillä joulukuun lopulla kukassa olivat vielä kehäkukka ja ruusu. Tiedon mukaan rupikonnakin oli köllötellyt ulkosalla vielä hieman ennen vuoden vaihtumista. Mantereella oli tehty jo ensimmäisiä perhoshavaintoja. Talojen lämpimillä eteläseinustoilla en kuitenkaan havainnut yhtä kärpästä kummempaa. Ritariluteet alkavat heräillä piilopaikoistaan. 


Talventähti on varhaisin kevätkukkija.

Talvehtivia kyhmyjoutsenia tapaa rannoilla.

Telkät ovat kokoontuneet suojaisiin merenlahtiin, joissa koiraat ajavat toisiaan takaa ja taittelevat niskojaan. Iso- ja tukkakoskelot lentelevät rantaviivassa edestakaisin. Muutama talvipukuinen riskilä piirtyy kaukoputken näkökenttään. Merikotkat patsastelevat luotojen päällä. Hämärissä huuhkaja istuu Kobbanin kukkulalla. Muuttohaukka talvehtii jälleen ja tähystää tutulla paikallaan Knivskärin merimerkillä laivaväylän varrella. Ormskärin edustalle olevalle luodolle oli kerääntynyt noin nelisenkymmentä merimetsoa. Merisirrejä ei näkynyt enää missään. Luhtakanat olivat hiljaa. Myrsky oli repinyt ruovikon hajalle ja kasannut suuret rakkolevävallit itärantaan. 

Itärannalle on kasaantunut korkeita oljensekaisia levävalleja.
 
Aurinko vaipuu alas länsihorisonttiin.

Talvehtivia peippoja, peukaloisia, pikkuvarpusia, punarintoja, rautiaisia ja mustarastaita näkyi kylillä. Niittykirvinen sinnittelee sitkeästi itäniityllä. Lapinsirkkua en onnistunut havaitsemaan alkuviikon aikana. Aina ei voi voittaa. Varsinainen penkinpainajainen alkoi, kun mantereelta alkoi tulla viestejä Maskussa olleesta arokiurusta. Laji oli kyllä hienosti hoidettu joulukuussa 1993 Köyliöstä, mutta myöhästyin vajaan tunnin helmikuun 1994 havainnosta varpushaukan syötyä rariteetin matkalla. Päivitysten ja tiedustelujen jälkeen huokaisin puoliksi helpotuksesta torstaiaamua varten. Niinpä sitten abien riehuessa kaduilla ja kulmilla karkkisateessa kontaten juhlistin komeaa arokiurupinnaa. Kyllä maistui makealle ja olihan paikan päällä vieraillut itse Vantaan vartija tunnelmaa loihtimassa.


     

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Helmikuun alkua Heinolassa

Helmikuun sää alkoi siitä mihin tammikuussa jäätiin eli loskaa, lumi- ja räntäsadetta, navakkaa tuulta ja nollakeliä. Linturetkeilijät eivät pienistä hätkähdä. Heinolan keskustan etelärannoilla viihtyy joukko sinisorsia, joiden seuraan on jäänyt talvehtimaan lapasorsa. Vaihtopukuinen koiras tulee kärkkymään kuivalta maalta leipää ja pullaa jalkojen juuresta kuin pullasorsa konsanaan. Puku on vaihtunut vuodenvaihteen asusta selkeästi enemmän koiraan näköiseksi. Lintu on pitänyt hyvin puolensa Kymen virran rantaviivassa 250 sinisorsan parvessa. Sorsien lomassa ruokailevat myös seitsemän laulujoutsenta, neljä vanhaa ja kolme nuorta yksilöä. Aamusta olivat jo bongarit liikkeellä.


Näkymä Heinolan Jyrängönkoskelle.

Vaihtopukuinen lapasorsakoiras on nyt tämännäköinen.

Laulujoutsenia viihtyy myös Kymen virran rannassa.

Vähän kauempana vesilintupaikasta muutama sata metriä itään laiturien alla talvehtii harvinainen pikku-uikku. Se piilottelee ja sukeltelee huomaamattomasti, vain vana jää uiskentelusta veden pintaan. Vesi pysyy sulana aika pitkään, koska Jyrängönkoskessa on sen verran voimakas virtaus. Vesi näytti olevan kirkasta ja pohja erottui hyvin rannasta. Kesällä maisemat ovat taatusti varsin komeita. Heinolasta löytyy kiireettömille kuskeille mukavia majoituskohteita. Mainostettakoon tässä kylpylähotelli Kumpelia keskustasta noin kilometri länteen aivan veden äärellä. Pikaiset bongarit voisivat joskus jäädä nauttimaan muustakin kuin pinnoista. Hyvänä muistutuksena kaikille tien päällä liikkujille, että hirvet voivat liikkua talvellakin keskellä päivää. 


Kaatunut puu veden pinnan yllä.

Sinisorsan erikoinen värimuunnos.

Hirvikaksikko meinasi tulla tielle keskellä päivää.