keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Taviokuurnien ja tilhien vaellusta

Kuluneen viikon aikana taviokuurnien ja tilhien vaellusmarssi etelärannikolle asti on ollut näkyvää. Pohjoisen puoleisilla tuulilla lintuja alkoi valua Lapista Perämeren pohjukkaan ja sieltä varsin nopeasti länsirannikkoa pitkin etelään. Taviokuurnat saavuttivat Lounais-Suomen ja Turun seudun viime viikonloppuna, hätäisimmät nähtiin Utössä sunnuntaina 21.10. Tilhet saapuivat sen sijaan etelärannikolle jo syyskuun lopulla. Muutamassa päivässä linnut ovat edenneet satoja kilometrejä etelämmäs. Pihlajanmarjat ovat huvenneet monin paikoin olemattomiin. Niinpä marjalinnut jatkavat matkaansa edelleen vaelluksen innoittamina. Parvien koot voivat vaihdella suuresti. Taviokuurnia näkee yleensä 1-10 linnun porukoissa. Länsirannikon parhaimmat kuurnasummat ovat olleet 300-600 yksilöä päivässä. Taviokuurnat ruokailevat rauhallisesti ja usein näkymättömästi pihlajissa. Niiden kaunis melodinen laulu ja korkea vihellys herättää kuitenkin huomiota. Levottomasti paikasta toiseen siirtyvät tilhet sirisevät suurina parvina asutuskeskuksissa ja ulkosaaristossa. Määrät ovat aivan eri luokkaa kuin taviokuurnilla. Suurimmat Tiirasta poimitut tilhiparvet ovat vaihdelleet 3000-5000 yksilön välillä. Räkättirastaita sekoittuu parviin samoille apajille. Mustamarja-aronian ja katajan marjat kelpaavat myös korvikkeeksi.


Taviokuurnia on näkynyt viime päivinä Utössä.

Tilhet ihmettelevät pihlajanmarjojen vähyyttä.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Loppusyksyn luonnonnäytelmää

Sadetta on viime aikoina riittänyt päivän puheen aiheeksi asti. Illat pimenevät entistä varhemmin. Talviaikaan siirtokin tapahtuu seuraavana sunnuntaina. Yölämpötilat ovat pysytelleet sateiden ansiosta sitkeästi nollan yläpuolella Salon seudulla. Lehtipuut ovat tulleet varsin alastomiksi. Ruskan keltaisia värejä hehkuu joissakin puissa ja pensaissa. Vetisessä metsämaastossa suppilovahveroita on putkahtanut maan pinnalle hyvin runsaasti.  Marjalinnuista etenkin tilhet ja rastaat ovat kansoittaneet pihlajanmarja-apajat. Ensimmäiset pohjoisen taviokuurnat ovat ilmestyneet myös etelärannikolle. Siemensyöjistä pikkuvarpuset, peipot, järri- ja viherpeipot etsiytyvät mielellään lintulautojen ääreen auringonkukansiemeniä napostelemaan. Koreat tiklit visertelevät ja röpöstelevät lähes parin metrin korkuisten takiaisten latvuksissa. Ruskeat takiaispallot ovat kuin liimapaperia, ne tarttuvat todella helposti vaatteisiin. Varpushaukat kyttäävät ruokailevia peippolintuparvia ja voivat usein onnistuakin siinä. Tiheä kanukka- tai ruusupensas antaa hyvän suojan.


Tiklejä ruokailemassa takiaisilla.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Pikkurarien aikaa Utössä

Torstai 11.10.
Mantereella alkoivat kylmemmät yöt. Se tietää sitä, että pohjoisen linnut alkavat pikku hiljaa vetäytyä etelään leudoille rannikoille. Heikko luoteistuuli, lämpötila +9 astetta ja melkein pilvinen sää vauhdittivat Utön 220.retkelle. Iltapäivän kierroksella klo 15.45-18.45 pääsin vielä mukavasti osalliseksi saaren pikkuharvinaisuuksien ja myöhästelijöiden perään kuten Eivorille samaan aikaan saapunut Vienosen Arikin. Hessu ja Tarppi sekä lohjalaiset lintuharrastajat täydensivät saaren miehitystä. Lepikon polulla tuli vastaan jo aamulla löytynyt kirjosieppo sekä pyrstötiaisparvi. Nuori koirasvarpunen ruokaili edelleen koulun pihassa pikkuvarpusten seurassa. Lepikossa hääri aivan lähietäisyydellä itäinen pieni vihreä hippiäisuunilintu. Itäniityn polulta sai ihailla kahta isokirvistä, jotka äännellen ja räpytellen laskeutuivat korkeaan kuivaan heinikkoon. Punavarpusta ei enää löytynyt. Kolme kangaskiurua, kivitasku ja piekana olivat paikallisina Kesnäsissa. Tenovuon Jorma oli nähnyt pari neitoperhostakin ja itse huomasin Pyryn kanssa kiven päällä minirantakäärmeen.



Utön majakka ja luotsiasema lokakuun maisemassa.

Punarinnat muuttavat meiltä lounaaseen.

Korvameduusoja on yhä runsaasti rantavesissä.


Perjantantai 12.10.
Yöllä ja aamulla tuli vähän sadekuuroja. Illemmaksi sää poutaantui ja muuttui aurinkoisemmaksi. Tuuli kääntyi luoteesta itäkoilliseen ollen kuitenkin melko heikkoa. Aamulla lännessä näkyi pitkään sateenkaaren puolikas. Jokohan toisessa päässä saarta näkyisi parempia rareja? Päivä valkeni klo 7.40 ja havainnointia jatkettiin siitä 12h eteenpäin. Lajeja riitti tällekin päivälle ihan kiitettävästi, vaikka huippuhavainnot jäivätkin väliin. Sateenkaaren ennustus tiesi Kimille onnenpotkua, sillä ainoa helppo lajipuute, hiiripöllö, siunaantui kuin tyhjästä illalla saareen. Pöllö sai saalista ja jäi syömään sitä männyn oksalle, josta se lehahti keikkumaan pihlajan latvaan ja keloon kauemmaksi itäniitylle. Porukat räiskivät lähikuvia pöllön alapuolelta. Pöllöt eivät jääneet tähän, kun huomasin Ormskärillä klo 19 maissa kaksi huuhkajaa vakiopaikoillaan.


Sateenkaari tuotti onnea, kun hiiripöllö ilmestyi illaksi saareen.

Isolepinkäiset väijyvät hippiäisiä. Jatkuva vahtiminen haukotuttaa.

Puukiipijä on pysähtynyt hotellin sisäpihan pihlajan rungolle.

Aamulla Patterinmäen mastossa kökötti pitkään nuori muuttohaukka. Saaressa kikkaili käpytikka ja piipitteli pikkutikka, vm. on ollut isokirvisten ohella varsin usein tänä syksynä. Itäniityllä lymyili nytkin yksi isokirvinen ja sen liepeillä katajikossa nuori pikkulepinkäinen. Ennen aamuyhdeksää Saunalahden pohjukan pihlajasta lähti lentoon yllättäen sepelrastas, komea koiras, joka pelästyneenä äänekkäästi lennähti tolpan suuntaan. Sittemmin lintuja havaittiin olevan kaksikin eri yksilöä. Utössä sepelrastaat ovat vakiokamaa, joskin syksymmällä selvästi harvinaisempia kuin keväällä. Aamun satoa korjattiin lisäksi pikkusieposta, joka prutisi koulun portilla. Varislintumuutto, etenkin naakkojen liikehdintä oli näkyvää, Hessu jaksoi tapittaa luotsiasemalla lukuja tuttuun tyyliinsä. Tilhiparvia kiertelee päivittäin saaren yllä. Pihlajanmarjoja riittää vielä hyvin pohjoisen töyhtöpäille. Puukiipijät liikkuvat paraikaa aktiivisesti milloin puiden runkoja ja rakennusten seiniä pitkin. Pyrstötiaisia sai ihailla tänään enemmänkin, kun Saunalahden ja Kesnäsin rannoilla hyöri 28 yksilön pyrstötiaisparvi. Parvesta irtaantui osa muualle. Pyryn kanssa huomattiin koulun rannassa mustapääkerttu (n-puk). Havaintopäivien tarkemmat tiedot löytyvät Tiirasta ja rarikuvia Tenovuon Jorman blogista. Perjantain ja lauantain välinen yö oli kylmä ulkosaaristossakin. Mantereellakin pitää toisinaan pistäytyä.     

torstai 4. lokakuuta 2012

Aavikkokultarintabongaus Söderskärillä

Keskiviikkoaamun valjettua Porvoon Söderskärin majakkasaarelta Lintutiedotukseen viestitettiin harvinaisesta kultarintalajista, joka päivän mittaan vahvistui yhä enemmän aavikkokultarinnaksi. Nopeimmat bongarit ehtivät saareen jo ensimmäisten lähituntien aikana. Lintu todettiin tuntomerkeiltään sekä käyttäytymiseltään sopivan varsin hyvin aavikkokultarintaan (Iduna rama), joka oli vasta Suomen 2. havainto. Ekasta havainnosta ehtikin kulua jo 15 vuotta. Gamlingarna kuittasi lajin Signilskäriltä pikkukultarintana, mistä aavikkokultarinta erotettiin myöhemmin omaksi lajikseen RK:n päätöksellä v. 2005. Tämä Gussen eli Gustaf Nordenswanin löytämä lintu oli varsin bongausystävällinen kaikille tulijoille. Se viihtyi Söderskärillä majakan viereisellä kalliosaarella muutaman katajan ja pihlajan suojissa ahkerasti ruokaillen ja välillä avoimesti näyttäytyen hippiäisten seurassa. Huomiota kiinnitti varsin pitkä nokka, tasavärinen harmahtava selkäpuoli ja kermanvalkoinen alapuoli, lyhyt käsisiiven ulottuma, harmaat koivet sekä pyrstön nykiminen vaakatasosta ylöspäin, mitkä puolsivat aavikkokultarintaa.

Aavikkokultarinta pysähtyi Porvoon Söderskärin majakkasaarelle.
Bongaukseen lähdettiin juhlallisesti J.L.Runeberg -laivalla Porvoon Emäsalon kärjestä. Matka taittui pienessä aallokossa ja pilvisessä taivaassa alle 1 1/2 tunnissa. Järjestelyt toimivat erinomaisesti Ripan komennossa. Tässä isommassa ryhmässä oli 65 onnellista bongaria, jotka lähtivät tyytyväisinä kotimatkalleen elis plakkarissa. Vastoin illan ennakkoarvailuja lintu oli hyvin paikalla seuraavanakin päivänä toisille venebongareille. Ainakin 150 bongaria on jo nähnyt raman, joidenkin juhliessa 400.lajiaan. Todettakoon, että Norjassa on nähty viikon sisällä sekä aavikko- että vaaleakultarinta. Aavikkokultarinnan lähimmät lähtöalueet ovat Lähi-Idässä ja Etelä-Venäjällä, joten kaukaa lintu on tänne lentänyt matalapaineiden mukana. Linnusta on hyviä kuvia Tarsigerin sivustoilla osoitteessa www.tarsiger.com. Ohessa otoksia saaresta ja bongaustunnelmasta.

65 lintubongaria rantautumassa m/s J.L.Runeberg -laivasta.