maanantai 28. helmikuuta 2011

Kestotalvehtijoita ja muuttolintuja

Kovasti odotellaan kevättä. Lintutiedotuksen kestosuosikkeja ovat olleet Asikkalan tammitikka ja Etelä-Suomen lukuisat viitatiaiset. Viimeksi mainituista lähin viitatintti käy yhä Salon Halikon Tavolassa. Viikonlopun pilvipoutaisena päivänä lintu paljasti sukupuolensa virittelemällä lyhyttä laulunpätkää pihamännyn latvuksesta ollen muun ajan melko äänetön ja huomaamaton. Renkaattoman linnun onnistuin paremmin näkemään 18.helmikuuta sen käytyä pikaisesti lintulaudalla pariin otteeseen. Tavolan pihapiirissä vierailee runsaasti muitakin tiaisia, närhiä, mustarastas, käpytikka, puukiipijä ja äänekkäitä pikkuvarpusia. Lisätietona mainittakoon, että rengastustoimiston tilannekatsauksen mukaan viitatiaisia rengastettiin Suomessa vain 12 yksilöä vuoden 2010 aikana. Kuinka pitkään viitatiaiset viipyvät ruokinnoilla, jää nähtäväksi. Hyvällä onnella jotkut linnut voivat jäädä pesimäänkin.

Salon Tavolan renkaallinen viitatiainen, joka katosi paikalta syksyllä.
Tienvarsille on kerääntynyt naakka- ja varisparvia sekä Salon Yöntilään tusina pulmusia, jotka olivat tänäänkin paikalla kuudetta päivää peräkkäin. Parvi pelästyy jatkuvasti lentoon ohiajavia autoja. Pulmuset ovat varhaisempia muuttolintujammme. Viikonloppuna havaittiin mantereella jo muitakin keväälle uusia saapujia kuten uuttukyyhkyjä Naantalissa ja kiuru Helsingissä. Ulkosaariston talvehtivat vesilinnut saavat täydennystä heti kun avovettä alkaa ilmaantua. Telkät, isokoskelot ja sotkat ovat ensimmäisten joukossa. Näitä ei kuitenkaan ole vähään aikaan odotettavissa, koska Itämeri jäätyi harvinaisen pitkälle Ruotsin eteläosiin asti. Keski-Euroopassa lämpötila on kuitenkin käväissyt viime viikkoina usein kymmenen asteen tietämillä. Maaliskuussa muuttolinnut pakkaantuvat sinne parvittain odottamaan pääsyä hyiseen, lumiseen ja talviseen Skandinaviaan. Jos kevät etenee kunnolla, voi maaliskuun loppupäivinä olla joillekin luvassa toivottuja kuukausipinnoja.

Naakkaparvet ovat kerääntyneet teiden varsille.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Salon turkinpuluista Strömman vesille

Valoisa aika lisääntyy koko ajan. Talitiaiset laulavat, tikat rummuttelevat ja turkinpulut huhuilevat innokkaasti. Salon Enola on muodostunut aikojen saatossa turkinkyyhkyjen kantapaikaksi. Piilaakson turkinpuluja tullaan jopa varta vasten bongaamaan erilaisiksi pinnoiksi kauempaakin aina Turkua ja Helsinkiä myöten. Paras paikka katseluun Kajalankadun lisäksi on Roviomäenkatu. Helmikuussa turkinkyyhkyjä on parhaimmillaan ollut 20 yksilöä, yleensä näkökenttään ilmaantuu 8-12 pulua, jotka viihtyvät talojen pihapuissa määrältään vaihtelevana parvena. Tästä pääpaikasta turkinpulut levittäytyvät keväämmällä kaupungin muihin rauhallisiin kortteleihin, joissa on sopivia pesäpaikkoja tarjolla. Varsin pieni, läpinäkyvä ja hatara pesä sijaitsee useimmiten vierasperäisessä kuusessa. Viime vuonna pesänrakennus pihakuusessamme Salon Moisiossa alkoi jo maaliskuun puolella. Tälle pesälle kävi huonosti, kun huhtikuussa pesän päälle satoi 20 cm lunta yhdessä hujauksessa. Enolassa lepo- ja ruokintapaikkojen viereisissä isoissa kuusissa on vuosittain pesimäyhdyskunta. Harakat ja oravat rosvoavat pesiä alinomaa munavaiheessa. Kovilla tuulilla munat vierivät usein pesistä alas. Kaikesta epäonnesta huolimatta joistakin pesistä syntyy kuitenkin lentokykyisiä poikasia. Vaikka laji on levinnyt tasaisen harvakseltaan Oulun korkeudelle asti, koukataan turkinpuluja katsomaan Halikonlahden käynnin yhteydessä. Siellä ei ole vielä mitään. Turkinkyyhkyt ovat paikalla ympäri vuoden, halutessaan päivänpinnaksi lajin saisi aina.

Turkinkyyhky langalla Salon Enolassa.
Helmikuun lopun vesilinnusto ei Salon seudulla ihmeitä tarjoa. Kovilla pakkasilla Moisionkosken pullasorsatkin hävisivät. Pihapinnakisassa oli vielä yli puolensataa pulikoijaa. Latokartanonkoski on jäätynyt yläjuoksulta lähes kokonaan. Sen sijaan alajuoksulla oli riittävästi sulapaikkoja, mutta koskikarat olivat tipotiessään eivätkä sen paremmin Matildedal kuin Teijo tehneet myöskään poikkeusta. Salon ja Kemiönsaaren rajalla Strömman kanavalla oli niin ikään hiljaista. Kymmenkunta isokoskeloa ja telkkä eivät havisvihkoa juuri täyttäneet. Kanavan pienellä vanhalla sillalla on vielä jäljellä ohjeistus liikkumiseen. Huomattavasti tiukempi kuin mitä Utössä. Noudattakoon ken haluaa.

Strömman kanavan liikkumisohjeita.


perjantai 25. helmikuuta 2011

Utön jäätalvea

Talvi kiristää otettaan Utössä. Helmikuun viimeisellä viikolla jääraja siirtyi kauas Utön eteläpuolelle. Tämä on jo toinen peräkkäinen jäätalvi ulkosaaristossa ja vielä viimevuotista pahempi. Jääkävelyä pystyikin jo harrastamaan Utön itä- ja koillispuolella, jossa oli nähtävissä kerrassaan upeita luonnon muovaamia kuvauksellisen kauniita jääveistoksia, jäähattuja, -kukkia ja -puikkoja auringon kimaltaessa kullanhohtoisesti niihin.

Lohkareiden pinnoilta on syntynyt näyttäviä jääpuikkoja.
Vähiin avonaisiin railoihin ja laivaväylien kapeisiin suliin kerääntyi vesilintuja, lähinnä telkkiä, isokoskeloita ja tukkasotkia. Joukossa joitakin talvipukuisia riskilöitä, uivelo, pari tukkakoskeloa, lapasotkia ja alleja. Merikotkat patsastelivat jäällä ja odottivat saaliikseen kylmänkankeita kyhmyjoutsenia. Varpushaukka vaani ruokintapaikkojen tali- ja sinitiaisia päivittäin. Hiiripöllö on ottanut jäädäkseen Utöseen. Se istuu mielellään kylällä talojen antenneilla. Mistä lie tullut. Myyrää pöllö nappaa päivittäin. Hennon lumen päällä näkyi runsaasti pikkuotusten ja saareen jäitä pitkin jolkutelleiden kettujen jälkiä. Tunturipöllöstä ei ole näkynyt vilaustakaan, taisi suunnata nokkansa kohti Kökaria ja Ruotsia.

Hiiripöllö tähystää tolpalla museon edustalla.
Yhteysalus m/s Eivor puskee jäissä yhä hitaasti mutta varmasti. 10.helmikuuta matka Pärnäisistä Utöseen kesti ennätyksellisesti peräti 10,5 h. Viimeksi siedettävästi 5-6 h. Etelän hiihtolomaviikolla 20.-22.helmikuuta kahden päivän retkeily Marin kanssa oli järjestyksessään 190. vierailuni saaressa. Välisatamiin ei pääse perille asti, joten ihmiset ja rahti jäävät jääväylille saarien lähettyville. Moottorikelkat, mönkijät, pulkat ja reet ovat nyt kova sana. Kun mantereella paukkui öisin yli kahdenkymmenen asteen pakkanen, oli se uloimmassa ulkosaaristossa sentään huomattavasti alempi, tosin pohjoistuuli tekee olosuhteet todella hyytävän arktisiksi. Luonnon oloihin on vain totuttava. Tulee se kevät sieltä taas aikanaan. Onneksi hurjat pakkaset hellittivät vihdoinkin.