torstai 23. kesäkuuta 2016

Itä-Lapin kesästä Kilpisjärven koleuteen

Ti 14.6.
Aamukahdeksalta saavuimme Lappiin autojunalla Tampereelta Rovaniemelle, josta matka jatkui kohti Kemijärveä. Kallaanvaaran jätevesialtaalla oli ollut bongattavana jo lähes pari viikkoa harvinainen mustanmerenlokki, juhlapukuinen vanha yksilö kauniissa värissään. Lintu löytyi pienen haeskelun jälkeen keskeltä vesistöä uimassa hetken aikaa ja toisen kerran yhtä lyhyesti lennossa puiden välistä katsoen. Muista mainittakoot paikalliset uivelot. Ajoittain tuli sadekuuroja, minkä vuoksi retken aikataulu petti alkumatkasta. Kulleroita kukki runsaasti Vuostimon risteyksen kohdalla. Luoston ja Rykimäkeron komeat maisemat ohitettuamme jatkoimme nelostielle Sodankylän suuntaan. Savukoskella eräällä paikalla nähtiin upeasti maakotka. Illalla poikkesimme Vuotsoon, missä rengastin ensimmäiset lapintiaiset, pöntössä oli peräti 9 poikasta. Majoituimme Laanilan Savottakahvilaan, jossa palvelut ja hinta ovat kohdallaan, ruokaa ja saunaa tarjolla.

Lapintiaisemo tarkkailee rengastajan puuhia.

Lapintiaisen poikanen on suloisen näköinen.

Ke 15.6.
Varhain aamulla lämpötila näytti +4 astetta ja vettä sateli heikosti, mikä loppui aamun jälkeen. Sodankylän Tankavaarassa kuukkeliperhe naukui ja matki ampuhaukan ääntä. Vuotsosta kontrolloin toisen lapintiaisemon, jonka olin tavannut samalta paikalta kolme vuotta sitten. Inarin Solojärven rannalta ilmoitettiin eilen mustapääsirkku, mutta rengastuskiireiltä ei sinne ajoissa ehditty. Matkaa oli kuitenkin sen verran paljon. Kiilopäällä ja sen viereisillä tuntureilla mm. Ahopäällä retkeilin muutaman tunnin puolipilvisessä säässä. Kiilopään rappusten ylärinteellä piileskeli neljän kiirunan parvi, kolme kukkoa ja kana. Kiirunasta sain hienosti uuden rengastuslajin. Sekä Kiilopäältä että aiemmin aamulla Savottakahvilan takaisesta maastosta rengastin lisää lapintiaispoikueita. Iltapäivällä ajoimme Kutturantietä pitkin Kultakaivoskioskille, joka oli juuri avattu. Kunnostimme vähän pönttöjä ja rengastin västäräkkipoikueen. Aikataulu oli yhä tiukka, joten täytyi jatkaa pönttötarkastuksia pohjoisempana. Inarin Ukonjärveltä ja Myössäjärveltä löytyi pesivä lapintiaispari poikasineen, viitoset kummassakin. Illaksi majoituimme Kaamasen Kievariin.


Kiiruna on tunturipaljakan asukas.

Uusi rengastuslaji kiiruna lämmittää mieltä.

To 16.6.
Herätys aamuneljältä ja mars matkaan. Tuuruharjulla renkaattomat lapintiaisemot ruokkivat poikasiaan. Tässä pöntössä oli seitsemän poikasta. Hyvin ovat selviytyneet alkukesän takatalvesta. Inarin Ahkioniemeltä tuli edelleen bongauspäivitys mustapääsirkusta. Matkaa tukikohdastamme oli noin 40 km. Yhdeksän havaintoon emme ehtineet, mutta tunnin jälkeen mustapääsirkku esittäytyi Sampo Parkkosen mökin pihassa hienosti laulellen männyn oksalla. Lämpötila kohosi yli +20 asteen ja aurinko paistoi lämpimästi. Sain joitakin kuviakin sirkusta, joka oli toinen havaintoni kautta aikojen. Edellinen oli Suomen kymmenes Utössä toukokuussa 1995. Todettakoon, että linnusta tehtiin viimeinen havainto tämän päivän illalla. Pihassa hääri myös pari lapintiaista. Päivällä retkeilimme Inarin Toivoniemellä. Sieltä löytyi kaksi lapintiaisen pesintää, yhteensä 10 poikasta. Inarista jatkoimme Karigasniemelle. Sulaojan koivikosta rengastin isokokoisen talitiaispoikueen. Poutasää ja samalla hyvä perhoskeli loppui juuri ennen Karigasniemeä harmittavasti. Ukkonen jyrähti kerran Norjan puolelta. Camping Tenorinne on palvellut uskollisesti 43 vuotta. Tälläkin kerralla majoituimme alueelle yhdeksi yöksi. Huokeahintaiset pikkumökit riittävät hyvin yöpymiseen.


Mustapääsirkku bongattavana Inarin Solojärven rannalla.

Utsjoen Karigasniemen rantahietikkoa.

Pe 17.6.
Päivä oli kauttaaltaan pilvinen, edellistä päivää vähän viileämpi, mutta kuitenkin suhteellisen lämmin. Käki kukkui Norjan rannalla. Ajelimme aamupäivällä yhä pohjoiseen kohti Utsjoen kirkonkylää. Pysähdyimme Nuvvus-Ailigakselle, jonka karulla huipulla havaitsin kiirunaparin, alempana rinteessä siipirikkoa esittävän keräkurmitsan. Päätien näköalapaikalla tervehdimme tamperelaisbongareita. Onneksi tuli ostettua tampereenkiäliset pelikortit. Utsjoella hiiripöllöjä tähysteli useassa paikassa teiden varsilla. Täällä päälaen Lapissa harmaakuvemyyrällä on paikoin runsaampia esiintymiä. Yleisesti ottaen myyräkannat ovat romahtaneet viime vuoden huipun jälkeen. Etukäteen varattu Nuorgamin Lomakeskuksen huoneisto vastasi ylellisellä varustuksellaan tasoa. Retkeilimme vielä Pulmankijärven ylängöllä, jossa näimme hiiripöllön ja ohilentävän tunturikihun. Muista saalistajista mainittakoot kaksi piekanaa ja neljä tuulihaukkaa. Tänään ei rengastettu mitään.


Utsjoen Nuvvus-Ailigas.

Tenojoen laaksoa Nuvvus-Ailigaksen huipulta.

Nuvvus-Ailigas on karu ja tuulinen paikka.

Riekkokoiras Pulmankijärventien aamusumussa.

La 18.6.
Lämpötila näytti +12 astetta. taivas oli pilvinen, hieman sumuinen ja ilma lähes tyyni. Ulko-oveltamme kuulin lapinuunilinnun aktiivista laulua yhtä mittaa kolmen ja puolen tunnin ajan. Lintu lauloi Nuorgamin Lomakeskusta vastapäätä tien toisella puolella olevassa koivikossa. Myöhemmin havaitsin lintuja olevankin kaksi eri yksilöä. Hieno spontaani havainto. Sain siitä tuulikaappipinnankin. Pulmankijärventien varrella aamuvarhain räkätti kolme riekkoa mittariperhostoukkien runtelemassa kuolleessa tunturikoivikossa. Punakuirin ääntä kuului eräältä lampareelta, muita kahlaajia paikalla edustivat mustaviklo ja kapustarinta. Hiiripöllöjä nähtiin pariin otteeseen. Mantojärven ja kirkkotupien jälkeen pysähdyimme Inarin Kaamaseen Neljän Tuulen Tuvalle. Taviokuurnat, koiras ja naaras, käyvät päivittäin ruokinnalla, myös hömö- ja lapintiainen tuli nähtyä. Pöydän ääressä istui rengastajakollega Pekka Pouttu, tuttu näky Kaamasentiellä uiveloprojektinsa kanssa. Illan etappimme oli Inarin kirkolta Kittilän kautta Äkäslompoloon. Luontotupa Kellokas oli vielä tunnin avoinna. Tilhi sirisi jossakin lähistöllä. Parissa pöntössä asusteli kirjosieppo.

Mittaritoukat ovat tehneet selvää jälkeä tunturikoivikosta.

Pulmankijärvi on ollut entinen vuono.

Tyypillinen lapinuunilintupaikka Utsjoen Nuorgamissa.

Nuorgamin Lomakeskus tarjoaa hyvät puitteet majoittumiselle.


Su 19.6.
Säässä ei ollut hurraamista. Lämpötila näytti +5 astetta, ajoittain sadetta ja kohtalainen pohjoistuuli. Enontekiön Muotkantakan maantien korkeimmalla kohdalla lauloi kaksi sepelrastasta korpin lentopoikasen säestäessä tunnelmaa. Majoituimme Retkeilykeskuksen mökkeihin Kilpisjärven rannalle. Iltakuudelta lähdimme vesibussiristeilylle. M/S Malla hurautti meidät puolessa tunnissa Ruotsin puolelle. Edestakainen matka maksaa 25 €. Laiturin päästä patikoimme jalan kolmen kilometrin pituisen lenkin kolmen valtakunnan rajapyykille. Kuski odotteli meitä pari tuntia. Aika tuli jopa hieman alitettuakin. Keltaiksiksi maalatut rajapyykit erottuivat hyvin puoliavoimesta maisemasta. Mallan alarinteellä lauloi sepelrastas. Tunturipurojen solina oli musiikkia korville. Vesi oli kirkasta ja kylmää. Loppupäivä Saanan tunturilla oli voimakas sumusade, mitä jatkui läpi yön.


Saanan lakiosa oli jatkuvasti sumun peitossa.

Näkymä vesibussi m/s Mallasta Ruotsin puolelle.

Kolmen valtakunnan rajapyykki järvellä.

Kivipaasiin on ikuistettu nimikirjaimet ja vuosiluku.

Ma 20.6.
Kilpisjärvellä lämpötila oli alimmillaan +2 astetta. Sää oli muutoin pilvinen ja osin sateinen. Aamulla rautiainen lauloi polun varrella. Kiirunakoiras korisi rappusten lähellä. Yläportaiden loputtua kuvasin tunturikasveja, mm. lapinalppiruusun, lapinorvokin ja bongasin lapinvuokon. Näkymät Mallalle ja Jehkasille olivat huikaisevat. Lumenviipymäalueita oli tavallista enemmän takatalven jäljiltä. Siirryin Muotkantakalle 10 km etelään. Sepelrastas laulaa ankeissakin olosuhteissa koleudesta välittämättä. Kilpisjärvellä ui pari kaakkuria. Sade loppui iltapäivällä. Lähdimme aika pian sen jälkeen maastoon, tällä kertaa Jehkasiin. Siellä tutkimme pikkunisäkkäiden tekemiä onkaloita, jätöksiä ja syönnöksiä. Löydettiinpä kuolleen tunturisopulin nahan palakin, elävää otusta ei sentään onnistuttu näkemään.


Jehkasin ylängöllä pieni kivi ladotaan lohkareen päälle.

Saanan ylärinteiltä avautuu pieniä tunturilampia.

Lapinorvokit kaunistavat tunturikoivikkoja.

Kilpisjärven Retkeilykeskuksen punainen mökki.

Ti 21.6.
Vietimme toisen yön samassa Retkeilykeskuksen punaisessa rantamökissä. Nytkin olin jo kello viiden jälkeen liikkeellä. Jatkuvaa sumua ja heikkoa vesisadetta, mikä loppui aamun kuluessa. Muotkantakalla laulava sepelrastas ja kukkuva käki. Sinirinta lauloi pulppuavaa säettään Kilpisjärven luontokeskuksen takana. Tsahkaljärvestä lähtevä Tsahkalkoski tarjosi upeita näkymiä. Koskikara istuskeli kivellä kovan pauhun keskellä. Retken viimeiset talitiaisrengastukset olivat käsillä. Aurinko alkoi pilkahtaa. Teimme noin parin tunnin mittaisen Saanan rinteen patikoinnin. Sama kiirunakoiras näyttäytyi rappujen penkillä istuen, toisinaan hypähti korkealle ilmaan laskeutuen rinnettä alas vinhaa vauhtia. Erikoinen lintu, ei muuta voi sanoa. Lakiosa oli erittäin sumuinen, kylmänkolea ja karu. Niinpä siellä ei ollut mitään bongattavaa, vain 500 miljoonaa vuotta vanhojen dolomiittiliuskeiden kerrostumia. Mikroilmastossa tunturin maanrajassa viihtyy lapinalppiruusu, sielikkö, uuvana ja lumileinikki. Lapin kesä on lyhyt, mutta sitäkin hienompi. Aamupäivällä ajelimme Kilpisjärveltä Muonion ja Pellon kautta Rovaniemelle. Ruotsin puolella käytiin vähän kääntymässä ja shoppailemassa. Autojuna starttasi klo 21.30 Lapin pääkaupungista kohti Tamperetta. Yö sujui makuuvaunussa nukkuen. Keskiviikkoaamuksi saavuimme Saloon.


Saanan eteläpää Kilpisjärven luontokeskukselta kuvattuna.

Saanalle johtavat pitkospuut kaipaavat uusimista.

Saanan ylärinteen levähdyspenkeillä istuu myös kiiruna.

Tsahkaljärvestä laskee vuolas koski.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Pikkuapollot lentävät jälleen

Loppukevät meni vauhdilla ohi. Osa tiaispoikueista on jo etelässä maastossa. Poikueet olivat suuria, tali- ja sinitiaisella oli tavallisesti 8-10 poikasta pönttöä kohti kiitos kirvojen massaesiintymän. Kuiva ja kuuma sääjakso näyttää vaihtuvan selvästi sateisempaan ja viileämpään säätyyppiin. Sen vuoksi kävin tänään katsomassa Halikon Märyn yhtä pikkuapollopaikkaa. Aurinko porotti lämpimästi vienossa tuulen vireessä rehevän ojan koiranputki- ja metsäkurjenpolvirinteeseen. Pikkuapollot lentelivät edestakaisin rinnettä ja laskeutuivat kukin vuoron perään niin ruohikkoon kuin kukallekin. Lyhyellä käynnillä kahdella pienellä aukiolla laskin ainakin viisi eri yksilöä yhtä aikaa lennossa. Joillakin siivenkulmat olivat hieman kuluneet. Lennon aloitus on eittämättä osunut jo toukokuun puolelle. Samalla retkellä näkyi myös aurora- ja nokkosperhonen. Hyönteismaailmassa on pitänyt kiirettä. Mäkitervakot houkuttelevat paraikaa luokseen kiitäjiä sekä harvinaisia ritariperhosia. 

Pikkuapollo on istahtanut metsäkurjenpolven kukalle.

Pikkuapollon tyypillistä biotooppia.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Helteinen Lappi yöttömässä yössä

Toukokuun viimeisiä päiviä vietettiin kesäisen lämpimässä säässä Keski- ja Pohjois-Lapissa. Valoisaa on jo 24 h koko vuorokauden ajan. Tällä kertaa käytettiin hyväksi Finnairin halpoja tarjouslentoja Helsingistä Ivaloon ja takaisin. Vuokrasimme lentoasemalta auton käyttöön kolmeksi päiväksi. Luovuttaessa auto pitää luonnollisesti olla täyteen tankattu omalla kustannuksella. Käyttöömme annettiin Mersu, joten sillä oli huristeltava reissu läpi. Meno oli mukavaa kaikin puolin kuudella vaihteella ajaen. Se täytyi myöntää, että Mersun maavara metsäisillä hiekkateillä ei ollut kovinkaan kehuttava. Maastoauto pitää olla muun merkkinen. Toisaalta uusi ja tyylikäs Mersu huomattiin monessa paikassa.

Yötön yö on alkanut Lapissa.

Leppoisaa tunnelmaa kesäillassa.

Kaunispäältä avautuvat komeat maisemat.

Vuokramersulla Lapin luppometsässä.

Retki aloitettiin Inarin alueella kotkan erämailla, missä näimme myös ensimmäiset lapintiaiset. Majapaikaksi meillä oli varattuna Kaamasen Kievari, josta oli ihan pelkästään hyvää sanottavaa. Siisti, mukavalla paikalla ja hyvät palvelut, runsas aamiainen ja ystävällinen henkilökunta. Paikalliset poromiehet ovat yötä myöten vähän pökkyrässä, mutta se kuuluu Lapin henkeen. Illaksi kävimme katsomassa Neljän Tuulen Tuvan ruokinnat, mistä bongasimme heti naaraspukuisen taviokuurnan tusinan järripeipon joukosta. Huomiota kiinnitti se, että urpiaiset olivat vallan poissa. Emme hukanneet sen enempää aikaa, vaan lähdimme ajamaan kohti Karigasniemeä Utsjoen Piesjängälle. Poroerotuspaikan pohjoispuolelta eräältä kummulta löytyi kaksi tunturikihua, joita sai kuvata hyvin läheltä. Polun varrelta lähti lentoon pari lapinsirriä, viisi punakuiria, tylli, liro ja kapustarintoja. Vesipääskyt olivat jossakin pidemmällä lähempänä järveä. Kaamasmukan kohdalla lenteli suopöllö. Iltayöksi tulimme takaisin Kaamasen Kievariin, jossa punarinta lauloi läpi yön.

Piesjängän lampareissa viihtyy kahlaajia.

Näkymä Piesjängältä Ailigastunturille.

Tunturikihut saapuvat Lappiin toukokuun lopulla.

Kaamasen Kievarin rantaviivaa.

Toinen retkipäivä oli myös hyvin lämmin hellettä hipoen. Kaamasen pihalinnustosta poimittiin laulava hömötiainen, leppälintu, kirjosieppo, ylilentänyt kuikka ja rantaviivassa pari rantasipiä. Aamulla piipahdimme pikaisesti uudestaan Neljän Tuulen Tuvalle, jossa vanha koiras, punainen taviokuurna ruokaili ikkunan takana. Saksalaiset lintuturistit yrittivät ottaa kuvia ulkoa odottelemalla melkein kamera lintulaudassa kiinni. Eipä näkynyt ainuttakaan lintua. Niinpä lähdimme heti pois. Matkalla Utsjoelle tien yli lehahti yksi kuukkeli. Mantojärvellä uiskenteli naaras mustalintu. Kirkonkylän ja Yläkönkään välillä tolpalla partioi hiiripöllö. Yläkönkään rinteillä lauloi useita sinirintoja, sepelrastas ja suopöllö nähtiin tunturikoivikossa ja pahtojen reunoilla lenteli pari piekanaa ja tuulihaukkaa. Luontotupa oli suljettu. Iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohti Saariselkää seuraavaan tukikohtaan Aparments Kuukkeliin. Paikka oli kivenheiton päässä tavarataloa ja oli varsin rauhallinen. Peti- ja liinavaatteet oli unohdettu eikä myöskään saunavuoron kellonajoista oltu etukäteen informoitu. Itse sai siivota varsin paljon kyseiseen hintaan nähden. Koska huomiseksi oli luvattu sadekuuroja Itä-Lappiin, päätimme käydä illalla vielä Kiilopäällä.

Taviokuurnaa bongataan Keski-Euroopasta asti.


Utsjoen Yläkönkään maisemaa Tenojoelle.


Taustalla Norjan lumihuippuiset tunturit.


Metsäjänis vaihtaa parhaillaan talvipukunsa kesäasuun.


Metsäjänis köllötteli kesynä Saariselän keskustassa rakennusten välissä. Vartissa olimme Suomen Ladun Kiilopään tunturikeskuksessa. Vastaanotossa vaihdoimme kuulumiset Irinan kanssa. Kauniissa mutta vähän tuulisessa yöttömän yön auringossa kapusimme Kiilopään rappuja ylös huipulle. Kuitenkin vähän ennen lakiosaa kiirunat paistattelivat päivää kivikon ja varpujen suojassa. Ruskeankirjava naaras sulautui erinomaisesti ympäröivään maastoon. Sen sijaan lähes täysin talvipuvussa ollut koiras erottui räikeästi valkoisena maalitauluna naaraan vierellä. Lintuja pääsi aivan muutaman metrin päähän. Kerrassaan upea elämys, vaikka kiirunoita onkin tullut useasti nähtyä ympäri vuoden. Paljakan päällä eräs pariskunta ilmoitti nähneensä keräkurmitsoja. Alempana Kiilo-ojalla lauloi sinirinta ja vihelteli pari kapustarintaa. Nuotiopaikalla käristelimme makkaraa ilman sääskiä. Ilta alkoi viiletä, joten päätimme lähteä majapaikkaamme Saariselälle hyvissä ajoin.


Kiirunakoiras on vielä kauttaaltaan valkoinen.

Kiirunanaaras sulautuu hyvin varvikkoon.

Kiilopään huipulle on patikoitavaa pari kilometriä.

Tolosjoen aihkia ja kuukkelireviiriä.

Kolmas ja viimeinen retkipäivä oli kolea. Lämpötila vain +10 astetta aamulla. Lähdimme Tolosjoen suuntaan luppomäntymaisemiin. Kävellessämme erään tien päähän kuukkelit tulivat tervehtimään satunnaisia ohikulkijoita ruokapalojen toivossa. Toivottavasti löysivät piilotetut muonakätkömme. Vasta nyt kuulimme ensimmäisen käen kukkuvan ja senkin vain hyvin lyhyen aikaa. Kirjosieppo lauloi ahkerasti näinkin kaukana asutuksesta. Mitään pönttöä tai luonnonkoloa en siinä havainnut. Kutturan tienhaaran lähellä pöntöissäni sekä kirjosiepolla että lapintiaisella olivat munat pesissään. Kaunispään laajennusremontti valmistuu juhannukseen mennessä paikan ollessa kiinni siihen asti. Iltapäivällä Ivalossa lämpötila oli kohonnut jo pariinkymmeneen asteeseen. Majapaikka piti luovuttaa klo 13 mennessä ja auto Ivalon lentoasemalle klo 17 takarajana. Aikataulussa pysyttiin hyvin. Lentokoneen oli määrä lähteä klo 18.30. Kittilän välilaskun kautta olimme parin tunnin päästä Helsingissä. Nopeasti paikat vaihtuivat toiseen Suomen kartalla. Muutama päivä sitten olin vielä lounaisessa ulkosaaristossa. Etäisyyttä näiden välille tulee yli 1000 km. Loppukevään yötön yö tarjosi leppoisaa oleskelua ja lintuhavaintoja, seuraavana on vuorossa kesän lapintiaisrengastukset ja kulleroloistot. Lapinhulluutta kerrakseen.