lauantai 27. joulukuuta 2014

Pakkaskeli ajaa linnut ruokinnoille

Joulusta lähtien Salon seudullakin on saatu kokea kunnon pakkaspäiviä. Lunta on enimmillään 5 cm. Ennusteen mukaan tämä talvinen pakkasjakso näyttää jäävän vain viikon pituiseksi, sillä ensi vuosi alkaa leudossa säässä plussan puolella. Joulupäivänä Hämeessä lämpömittari näytti -20 astetta. Linnut ovat hakeutuneet piharuokinnoille. Kaupungissa varislinnut, kyyhkyt, fasaanit, tiaiset, viherpeipot ja pikkuvarpuset hyödyntävät mielellään pihojen ruokintapaikkoja. Räkättiparvet etsivät lumen peittämiä pihlajanmarjaterttuja. Sulavedet ovat pienentyneet Salonjoen jäätymisen vuoksi. Ainakin toistaiseksi sinisorsilla on vielä riittävän paljon tilaa uida. Keskipäivän auringonpaisteessa monikymmenpäinen parvi nauttii lämmöstä rantaviivassa. Pakkanen on koristellut kauniita jääkukkasia jään pintaan. Viime yönä iltakymmeneltä Salon pohjoispuolella oli havaittavissa hetken aikaa revontulia, jotka jäivät vaatimattomiksi valosaasteen vuoksi. Lisää on tulossa.

Turkinkyyhkyparvi ruokailee päivittäin Salon Kirkkokadulla.

Joen pintajäähän on muodostunut kauniita jääkukkia.

Pakkaslumi on kouraissut lumimarjaa.

Keskipäivän aurinko lämmittää vain hetken aikaa.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Valkea joulu Saloon

Tätä kirjoittaessani tänään klo 12 saapui lumipyryn eturintama Saloon. Ja kun kovempaa pakkastakin luvataan jouluksi ja siitä eteenpäin, tietää se valkeaa joulua ja lumen jäämistä maahan. Vuoden pimeimpänä päivänä lumi on aivan tervetullut. Ennen talven tuloa viime päiviin asti myöhäisiä lintuviivyttelijöitä ja -harvinaisuuksia on maastossa vielä ollut liikkeellä. Isosirri on kahlaillut yhä Porin Yyterissä, sen sijaan Nakkilan isohaarahaukka lienee siirtynyt jo muualle. Pohjoisesta on ruokinnoilta löytynyt valkopäätiaisia ja mustakurkkurautiainen, kaukaisia vieraita Venäjän puolelta. Muutamia kurkia sinnittelee Länsi-Suomen pelloilla. Ulkosaaristossa harvinaisuuksilla ei ole herkuteltu koko joulukuun aikana. Salon seudun laitamilla suuret räkättiparvet, joiden joukossa on jokunen punakylkikin, seilaavat edestakaisin pihlajanmarjoja syöden. Marjoja riittää edelleen hyvin.

Hyvää joulua lukijoille vuoden pimeimpänä päivänä!

Mielenkiintoinen uutinen tämän päivän Salon Seudun Sanomissa on se, että Halikon Joensuun kartanoon on Varsinais-Suomen ELY-keskus myöntänyt metsästysluvan 50 naakalle. Tuhatpäinen parvi likaa Nallen vanhoja rakennuksia, tappaa kuusten latvat ulosteillaan ja syö tarhafasaanien ruoat. Miten käytännössä metsästys ja häirintä tehoaa sekä valvonta toteutuu, jää nähtäväksi. Sympaattisena ja älykkäänä lintuna naakka keksii keinot selviytyä siirtymällä kaupungin keskustaan tai muille pelloille. Salossa Kirkkokadun päässä on oleillut yli 20 yksilön turkinkyyhkyparvi, josta kuului aamulla huhuiluakin. Lumisateen myötä linnut alkavat hakeutua ruokinnoille tai muuttavat pois järvien, merenrantojen ja maankamaran jäätyessä. Täytyy totutella etelässäkin taas talveen.

Naakka on joutunut tappolistalle Halikon Joensuun kartanossa.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Talvipinnoja on tullakseen

Lauha ja kostea sekä lumettomana alkanut joulukuu on mahdollistanut talvipinnojen bongausta. Jo koko syksyn länsirannikolla pyörinyt isohaarahaukka näyttäytyi taas uudestaan kuun vaihteessa Nakkilassa ja Ulvilassa. Niinpä ekana päivänä paikalla oli satakunta lintubongaria todistamassa lajista joulukuun havaintoa. Talvipinna otettiin mielellään vastaan muutamien saatua jopa elämänpinnankin. Vain muutaman päivän päästä Porin alueelta löydettiin isosirri, joka on kahlaillut Yyterin uloimmilla hiekkasärkillä harvinaisena joulukuun pinnana. Kiitos kunniakkaasta hetkestä paikalle juuri ennen minua ehtineille tringalaisille pinnamiehille. Kättelin viimeistä kertaa bongariveljiä kersanttina. Seuraavan kerran on vuorossa upseerin kädenpuristus. Eiköhän jatkoa seuraa lähiaikoina. Maastossa on liikkeellä edellisten lisäksi useita tunturipöllöjä ja jääkuikkia, lepyä, virtavässyä ym. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, ilmoitti vänrikki Tittonen.

Porin Yyterissä isosirribongausta juhlistivat Tarmo, Jösse ja Karno.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Hiiripöllö tähystää Salon Varesvuoressa

Marraskuun puolivälistä lähtien Salon Varesvuoressa Meriniityn metsänreunassa on tähystellyt hiiripöllö, joka jää ohikulkijoilta helposti huomaamatta. Pöllö istuu vakiopaikallaan korkealla kelottuneessa lehtikuusessa hyvällä näköalapaikalla, mutta kuitenkin hyvässä suojassa. Esteettömän näkyvyyden ansiosta suuren peltoaukeaman halki lintu näkyy jopa Halikonlahden lintutorneille asti. Jostakin pohjoisesta tänne saakka vaeltanut lintu on asettunut pysyvästi Nakolinnan maastoon. Myyriä ei kuitenkaan ole maastossa runsaasti. Paikka tuntuu silti miellyttävältä. Yleensä hiiripöllön tapaa tien varren sähkölangalla tai -tolpalla istuskelemasta. Viime talvena hiiripöllö viihtyi pitkään Salon kaupunkialueen tuntumassa Salaistentiellä. Pöllö voi talvehtia alueella aina maaliskuun alkuun saakka, jolloin se lähtee takaisin kohti pohjoista. Hyvinä myyrävuosina hiiripöllö voi jäädä pesimään jopa etelärannikolle tai Salon seudullekin. Viime kesänä Lapissa oli huono myyrä- ja sopulivuosi. Myös kaukana Venäjän puolella lähtöalueilla saalistettavat ovat olleet vähissä. Siitä ovat todisteina useat tunturipöllöt, jotka ovat tulleet viime viikkoina keskiseen Suomeen ja Pohjanmaan lakeuksille.

Hiiripöllö tarkkailee ympäristöään kelottuneen kuusen latvassa.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Niukasti lintuja Utössä

Marraskuun puolivälin jälkeen lintujen syysmuuttosesonki on auttamattomasti jo ohi. Ilma ja merivesi on kylmennyt huomattavasti lokakuun lämpimiin sääjaksoihin verrattuna. Niinpä Utössä ei alkuviikosta enää uusia rariteetteja löytynyt. Tiistaina 18.11. kaupan rannassa savustusuunin päällä tinttiparvessa piipahti hetken aikaa nuori keltahemppo, joka oli ollut kateissa muutaman päivän kovien itätuulten vuoksi. Keskiviikon 19.11. parhaimmaksi havainnoksi jäi komea muuttohaukka, sekin nuori, joka majesteettisesti kaarteli lepikon päällä ollen eri yksilö kuin edellispäivänä nähty vanha lintu. 

Näkymä puulaiturilta majakalle.

Janne mielipuuhassaan lohikaloja perkaamassa.

Emmaksi ristitty harmaalokki odottelee lohifileitä.

Vesilinnuista kiikaroitiin muutamia kaakkureita, ruokkeja ja pilkkasiipiä mainitakseni. Saaressa lymyilee yhä peukaloisia, punarintoja, tiltaltti, mustapääkerttu ja pulmunen. Peippolinnut käyvät ahkerasti ruokinnoilla talitiaisten ja mustarastaiden kera. Räkättiparvet kiertelevät levottomasti ympäri saarta. Korpit saalistavat matalalla kylän päällä päivittäin. Pari varpushaukkaa onnistuu pyydystämään pikkulintuja, mm. peippoja ja punatulkkuja. Emmaksi ristitty harmaalokki tekee tuttavuutta Jannen kanssa. Taimenien ja siikojen perkuujätteet kelpaavat tälle lokille. Utössä lintuja hemmotellaan kunnon kalaherkuilla.

Auringon nousua kylmänä aamupäivänä.

Punatulkkukoiras on jäänyt varpushaukan saaliiksi.

Itärannan rakkolevää ja kivikkoa ilman lintuja.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Marraskuun alun koleutta Utössä

Marraskuun alku on näyttänyt ensimmäisiä talven merkkejä. Rännänsekainen ohut lumikerros satoi maahan Turun-Salon välillä torstaina 6.11. sulaen kuitenkin nopeasti pois sateen muututtua vedeksi. Utössä sade tuli pelkästään vetenä ja sitä jatkui koko vuorokauden ajan. Havaintoja kertyi tuolloin perin niukalti ja nekin tavanomaisista lajeista. Edellispäivänä Utössä oli nähty tunturikiuru ja pikkutikka. Viime viikonlopun pikku-uikkukin oli häipynyt omille teilleen. Naapurisaaressa Jurmossa varsinkin kahlaajia kelpasi luetella - punajalkavikloa, punakuiria, tundrakurmitsoja ja merisirrejä. Pähkinänakkeli pysyttelee visusti Jurmon männikössä ja yöpyy kylän tuulimyllyssä. Lajia odotellaan kovasti Utöhön, mutta lienee turhaa toiveajattelua nakkelin vaellusvietin jo loputtua. 

Kyhmyjoutsenia, niin vanhoja kuin nuoria, tapaa Utön rannoilla.

Mustarastaat käyvät piharuokinnoilla tai pihlajanmarjoilla.

Perjantaina 7.11. lämpötila näytti +3 astetta, taivas oli pilvinen ja tuuli kävi 6-7 m/s pohjoisluoteesta. Sää tuntui hyvin kolealta. Siitä huolimatta jonkinlaista lintumuuttoa oli havaittavissa aamupäivällä Utössä. Laulujoutsenia, kuusi kanadanhanhea, mustalintuja ja pilkkasiipiä, ampu- ja muuttohaukka, pari kanahaukkaa sekä piekana, taivaanvuohi, västäräkki, kottarainen, kymmenkunta peukaloista, muutamia punarintoja ja rautiaisia, mustapääkerttu, laulu- ja punakylkirastas ja tiklejä mainitakseni. Pihlajanmarjat ovat huvenneet olemattomiin. Aallokko on kasannut korkeita rakkolevävalleja itärantaan, missä ei kovinkaan paljon lintuja enää näy. Maastosta löytää vieläkin kukkivia kasveja kuten kissankelloa, ketoneilikkaa, siankärsämöä ja huopakeltanoa.

Utön kyläaukion etelärantaa, taustalla lipuu m/s Pasila.

Aallokko on kasannut itärantaan näyttävän rakkolevävallin.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Lounaismyrskyä Utössä päivästä toiseen


Lounaissaaristossa on pauhannut myrskytuulta lauantaista 25.10. lähtien. Ennusteen mukaan keskiviikkona 29.10. iltaan mennessä alkaa tuuli vihdoinkin hellittää. Lämmintä on silti ollut, lämpötila on pysytellyt +11 asteen paremmalla puolella. Tiedon mukaan Utöhön oli jo torstaina 23.10. saapunut harvinaisen kaunis viiksitimali itäniityn ruovikkoon. Virossa hiljattain rengastettu timali sai kaverikseen toisen renkaattoman koiraan muutaman päivän päästä. Tätä kirjoittaessani molemmat koiraat olivat edelleen paikalla tiistaina 28.10. Rarivainu ei pettänyt nytkään, sillä Tenovuon Jorma äkkäsi eteläkärjen lokkiparvesta nuoren aroharmaalokin, saaren ensimmäisen havainnon, jota radiopuhelimella päivitettiin kiitos Ville-Veikon. Lintu pysyi aloillaan puolisen tuntia eli niinkin kauan, että saaristo-Sepe ehti könkätä paikalle ja nauttia tulevasta pinnasta alkumanailujen jälkeen. Viikolla on havaittu useita jänkäkurppia, muuttohaukka ja vuorihemppo sekä parina päivänä vähäistä vanhojen pikkulokkien muuttoa (muutamia kymmeniä). Mustapääkerttuja sinnittelee lounaistuulen tuiverruksessa pihlajanmarjoja nokkien. Pieniä kottarais- ja tilhiparvia lentelee kylän yllä. Pimeän tultua kylätiellä köllötteli rupikonna. Kerran olen nähnyt konnan joulukuussakin. 

Aallokko lyö kovalla voimalla rantakallioihin.

Utön eteläkärkeä meren syleilyssä.

Venäläisalus Akademik Fedorov ohittaa Utön majakkasaaren.

Meri pauhuaa valkoisena silokalliota vasten.





perjantai 17. lokakuuta 2014

Navakkaa itätuulta ja kylmenevää

Viikolla 42 ma-to ulkosaaristo näytti jo syksyiset puolensa. Lämpötila putosi noin viidellä asteella ja varsin vilpoinen navakka itäkoillistuuli sai etenkin hanhimassat liikkeelle. Pikkulinnuista hippiäiset, puukiipijät, kuusi- ja pyrstötiaiset sekä peukaloiset olivat näkyvästi esillä Utön majakkasaaressa. Mongoliankirvisen viimeinen havaintopäivä oli ti 14.10. Huuhkajat ja luhtakanat edustavat paikallista antia kunhan vain sään puolesta kuuluvat ja näkyvät. Luotsiaseman edustan pienille luodoille on jämähtänyt pidemmäksi aikaa kolme sepelhanhea. Haukoista muuttohaukkoja ja piekanoja on nähty miltei päivittäin. Tiistai-iltapäivään sattui jakson ainoa lämmin aurinkoinen hetki, jolloin eräällä seinustalla lämmitteli myöhäinen neitoperhonen ja Kesnäsin suunnalla oli nähty ojanpenkalla vielä kaksi kyytä! Mustapääkertut ovat ahmineet C-vitamiinia hotellin pihlajanmarjoista. Seurakseen ne saivat yhden lehtokertun. Ja samaan pihlajaan tupsahti niin ikään taigauunilintu. 

Kenties syksyn myöhäisin neitoperhonen Utössä 14.10.

Hippiäisen veikeä ilme edestä kuvattuna.

Keskiviikkona 15.10. oli valkoposkihanhien muuttopäivä. Etenkin klo 12-17 oli lähes tauotonta muuttoa lounaaseen. Kirjurit joutuivat koville tilanteen tasalla pysymisessä. Saaren kummaltakin puolelta ohitti yli 20 000 hanhea, joista suurin osa oli valkoposkihanhia. Klo 17.20 hanhien tulo loppui. Varikset ja naakat porhalsivat myös parvissa lounaaseen kohti Etelä-Ruotsia. Viimeisenä päivänäni torstaina 16.10. Utössä nähtiin mm. haarapääsky, pikkutikka ja suopöllö. Illan mielenkiintoisin tapaus sattui kappelin kalliolla, kun yksi puukiipijä pujotteli kallion pintaa pitkin kolmen ihmisen jalkojen välistä! Pelottomat hippiäiset ja pyrstötiaiset ovat helppoa ateriaa varpushaukoille, jotka saalistivat kylällä aivan hämärään asti. Jannella oli puolestaan oiva kalasaalis, kuusi komeaa siikaa.

Pyrstötiainen on istahtanut hetkeksi pienelle kivelle.

Jannen komea siikasaalis laiturilla.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Lapinpöllö vainuaa myyrät

Päijät-Hämeen Padasjoella viihtyy komea lapinpöllö, joka on asettunut eräälle metsien saartamalle peltoaukealle ihmisasutuksen liepeille. Taigan asukki tietää, missä myyrät piileskelevät. Pöllö tähysteli pitkään tolpan päässä tuulen tuiverruksessa, kunnes päätti lentää matalalla aivan ohitseni hiljaa siivet alaspäin metsänreunaa kohti. Lintu edustaa ehdottomasti pöllöjen aatelia. Läheltä nähtynä elämys tuntui mykistävältä. Niin suuri ja kunnioitusta herättävä edelleen, vaikka olen lapinpöllöjä nähnyt noin kymmenkunta yksilöä eläessäni. Metsänreunan koivun oksalta pöllö lehahti maahan sänkipellolle ja siitä ojan reunaan pitkäksi aikaa myyräjahtiin. Lintu oli aivan omassa elementissään. Edes lukuisat harakat ja närhet, jotka nokkivat maahan jäänyttä viljaa, eivät pöllöä kiinnostaneet. Luottavainen pöllö jätettiin saalistamaan sänkipellon ojaan. Toivottavasti onni oli myötä. Lapinpöllö tuntuu löytäneen hyvän myyräapajan. Paikalla ei ollut muita harrastajia. Jatkon kannalta on hyvä ohjeistaa paikalle tulijoita. Lintua katsotaan vain hiekkatieltä, pellolle ei pidä mennä kuvaamaan ja kävelemään. Varsin usein etenkin talvisissa lapinpöllömestoissa on kuvaajia ja retkeilijöitä häiriöksi asti. Nykyisillä välineillä saa hyviä otoksia kaukaakin.

Lapinpöllö tähystää tolpalla Päijät-Hämeen Padasjoella.

Lapinpöllö on asettunut pienelle peltoaukealle myyräjahtiin.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Rareja, vaeltajia ja myöhästelijöitä

Syys-lokakuussa on saatu nauttia paitsi Etelä-Suomen komeasta ruskasta myös ennen näkemättömän runsaasta leveäpyrstökihun muutosta. Tällainen ornikielellä "lepy" tuli omakohtaisestikin löydettyä raumalaisten kanssa viime keskiviikkona ms Kökarilla matkalla Utöhön. Nuori lintu pyöri aivan laivan keulan edessä, josta se jatkoi matkaansa välillä kierrellen noin lounaaseen laivaväylän suuntaisesti. Mitä ilmeisemmin sama lintu tuli meille eteen uudestaan puolen tunnin päästä ja viimeinen näköhavainto kihusta oli Finnskärin kallioiden kohdalta. Silloin lintu näytti jo melko pieneltä, puhumattakaan saaresta käsin kuitattuna kaukana ulapalla. Utön lokakuun ekaan päivään mahtui vielä yksi pikkuvihreä eli taigauunilintu, jota on nähty päivittäin jopa useita eri yksilöitä. Myös suulia on liikkunut useissa eri paikoissa. Vuonna 1999 sellainen tuli nähtyä Yläneen ja Säkylän Pyhäjärvellä syys- ja lokakuun puolella, silloin tosin sama nuori lintu. 

Pyrstötiainen Utössä. En halua katsoa kameraan päin. 

Tähän aikaan vuodesta syksyinen meri-ilmasto on varsin leuto. Aurinkoisina päivinä lokakuun alussa havaittiin sekä amiraali että ohdakeperhonen Utössä. Saaressa kukki vielä mm. ketoneilikka, kissankello ja juhannusruusu. Viimeisiä haarapääskyjä ja sieppoja parveilee hyönteispyynnissä. Viime torstaina 2.10. Utössä havaittiin myöhäisiä harmaa-, kirjo- ja pikkusieppoja, hernekerttuja ja leppälintuja. Kuusi- ja pyrstötiaiset ovat ulottaneet vaelluksensa Utöhön asti. Erikoinen tapaus sattui kohdalleni, kun yksi pyrstötiainen jäi pyrstösulastaan kiinni ruusupensaan oksaan. Lintu roikkui pää alaspäin neuvottomana paikallaan, kunnes onnistui lopulta riuhtaisemaan siitä itsensä irti sitä lähestyessäni, jolloin yksi musta pyrstösulka jäi ruusun piikkiin kiinni. Mittasin sulan ja totesin sen olevan 92 mm pitkä. Ilman pyrstöä pyrstötiainen on siis kooltaan pienempi kuin hippiäinen. Päivän muuta antia olivat 17 länteen muuttavaa pikkulokkia, 3 taigauunilintua ja puvultaan tristis-tyyppinen äänetön tiltaltti. Sarvipöllö piilotteli itäniityn pihlajissa ja raripensaassa. 

Nuori kuhankeittäjä Raision Kukonpäässä.

Mantereella Porin Yyterissä kuudetta päivää paikalla ollut siperiankurmitsa näyttäytyi edelleen nätisti uuden tornin edustalla tundrakurmitsojen ja suosirrien seurassa. Seuraavana päivänä sitä ei enää ollut. Sellaista on bongaus. Kuukausipinnamiehiä ovat juoksuttaneet myös kuhankeittäjät. Niin ikään nuoria lintuja on näyttäytynyt vieläkin Kalajoella ja Raisiossa. Vm. paikassa tänään kävin itsekin Tompan löytämän linnun hoitamassa ja kuvaamassa. Sain sentään yhden jonkinlaisen vaatimattoman tunnistuskuvan. Kuhankeittäjä on muutoinkin harvinainen laji Lounais-Suomessa ja etenkin syksyllä. Lintu liikkui korkealla lepän latvoissa pyrähdellen, toisinaan laskeutui alemmas pihlajanmarjoja myös syömään. Hienon näköinen lintu nuoruuspuvussakin, josta ei pysty sukupuolta erottamaan. Viikolla puhaltavat navakat kaakkois- ja itätuulet. Eliskärki odottelee kuumeisesti kovia rareja Suomeen. Muualla Euroopassa on bongailtu jenkkilajeja, mm. kerttuleita, amerikanvesipääskyjä ja -sipejä, punasilmävireoita kuin myös siperialaisia lajeja kuten sarasirkkalintu ja siperianrastas. Rubiinisatakieli olisi toivelistalla. Taigakirvisiä ja muita itäisiä uunilintuja ja rastaita on tarjolla.   



sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Vaihtolämpöiset liikkeellä ennen koleuden tuloa

Viimeistä varsin lämmintä alkusyksyn viikkoa vietettiin aurinkoisessa säässä Etelä-Suomessa. Monilla perhosilla kakkos- ja kolmospolvet ovat olleet lennossa. Päiväperhosista etenkin lanttuperhosia on näkynyt apilapelloilla varsin runsaasti ajankohtaan nähden. Yksittäisiä amiraaleja ja ohdakeperhosia lentelee siellä täällä, valtaosa näistä on muuttanut etelään ja lounaaseen. Utön lintumiehet ovat havainnoineet ja kirjanneet ylös mielenkiintoista perhosmuuttoa. Valorysien liepeille jääneitä yöperhosia talitiaiset ovat käyneet nokkimassa aktiivisesti, tietysti parhaimmat päältä. Kesällä samaa virkaa hoitivat myös kirjosiepot. Loimuyökkösiä, tunturimittareita ja siniritareita on päätynyt ruokalistalle. Ruskan väreissä koreileva vyökeltayökkönen (T.aurago) on laajentanut selvästi levinneisyyttään Salon alueella tänä syksynä. Heinäsirkkoja ja punaisia syyskorentoja on ollut tarjolla viime päiviin asti nuorille jalohaukoille. Kärpäset ja aggressiiviset hyttyset ärsyttävät retkeilijää kuin kesällä konsanaan. Päivisin noin +20 asteeseen kivunnut päivälämpötila on pitänyt vaskitsan vielä liikkeellä, tänään Kemiönsaaressa sellainen makoili polun varrella ja toissapäivänä vilkas rantakäärme luikerteli hiekkatien poikki Salon Halikonlahdella. Yöt ovat jo varsin pimeitä. Kiiltomato tuikki hetkittäin mutta kirkkaasti sunnuntain vastaisena yönä. Aiemmin riesana olleet ampiaiset ovat kuolleet vanhuuttaan. Kunkin lajin aika on rajallinen.

Aktiivinen vaskitsa Kemiönsaaressa sunnuntaina 21.9.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Syksyn sumua ja punaista väriä

Viime päivät ovat olleet hyvin lämpimiä, päivälämpötilat ovat nousseet +20 asteen molemmin puolin. Yöt ovat viilentyneet tuntuvasti ja aamuisin näkyvyyttä on haitannut kostea ja sankka maahan asti ulottuva sumu, joka on kuitenkin hälvennyt aamupäivän aikana. Hämähäkin pyyntiverkkoja erottuu kosteina aamuina metsämaastossa aivan uskomaton määrä. Varpukasvit ja jopa nuoret kuuset ovat seittiharson peitossa. Ennen puoltayötä mökkitien varvikossa Kemiönsaaressa tuikki toistakymmentä kiiltomadon toukkaa. Niiden valot eivät tosin kestäneet juuri paria sekuntia kauempaa kerrallaan. Syksy on tehnyt jo tuloaan. Pihlajanmarjat hehkuvat tummanpunaisina, marjalintuja ei kuitenkaan ole vielä saapunut niihin. Punakärpässienet ja pulkkosienet kukoistavat maan pinnalla. Syötäväksi kelpaavat tatitkin ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta matojen syömiä. Sienestäjällä riittää ystäviä, sillä hirvikärpäset mellastavat ja vaanivat yhä pensaikossa. Punainen ruska näkyy jo mustikanvarvuissakin. Suurten vaahteroiden latvat ovat värittyneet oranssinpunaisiksi. Syysauringon lämmössä punainen syyskorento on tuttu näky. Sen sijaan juuri täksi päiväksi auennut päivänliljan keltainen kukka oli jo harvinaisempi luonnonilmiö. Syksyn aistii lintujen liikkeissä. Metsätiaisparvet kiertävät rantametsissä, meri- ja kanadanhanhet kokoontuvat merenlahdille ja pelloille, lokit ja tiirat kuin myös kottaraiset ja pääskyt ovat poistuneet etelään. Salon kaupungissa turkinkyyhkyt huhuilevat aktiivisesti aamun valjettua. Nuoria turkinpuluja voi havaita syys-lokakuussakin vanhojen yksilöiden mukana suurentuneissa kortteliparvissa. Myös sepelkyyhkyillä on usein kolmas pesintä syksyllä.

Tänä syksynä on luvassa runsas pihlajanmarjasato.

Punakärpässieni on kaunis mutta kavala.

Mustikan lehdet ovat paikoin jo helakanpunaisia.

Hämähäkin verkko on luonnontaidetta.

Kosteina aamuina huomaa hämähäkin verkkojen todellisen määrän.

Keltainen päivänlilja puhkesi kukkaan syyskuussa.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Loppukesän päiväperhoset liikkeellä

Aurinkoisina päivinä loppukesän päiväperhoset lentelevät kukkapenkeissä, tien varsilla ja pelloilla joskin aika vähälukuisina. Sinimailaspelloilla käy eniten kuhinaa, sieltä löytyvät tutut kaali- ja lanttuperhoset, neito- ja sitruunaperhoset sekä amiraalit ja ohdakeperhoset. Varsinkin ohdakkeet, peltovalvatit, mintut, nauhukset ja mäkimeiramit vetävät puoleensa päiväperhosia. Leimukukissa ja suopayrteissä on hyörinyt etelänpäiväkiitäjiä rannikkoalueilla. Lajin viimeinen suuri massavaellus koettiin vuonna 2006. Suotuisista etelänpuoleisista ilmavirtauksista huolimatta elokuun perhoslajisto on ollut verraten tavanomainen ilman superkovia harvinaisuuksia. Ehkäpä odotukset ovat olleet liian korkealla. Koko kesän syöttirysissä ja perhosbaareissa liikenne on ollut vähäistä. Amiraalit, suruvaipat ja siniritarit ovat toki yleistyneet. Hyttyset ja paarmat kaikkosivat helteiden jälkeen, mutta tilalle tulivat ampiaiset ja hirvikärpäset. Kiiltomatojen bongaus ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta. 

Kaaliperhosnaaras käy usein peltovalvatin kukalla.

Amiraali vierailee pellon reunoissa ja puutarhoissa.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Superkuun bongausta viilenevässä yössä

Elokuun helteet alkavat olla takana päin, mukavan lämmintä on kuitenkin vielä ollut pienistä sadekuuroista ja hiostavista ukkosista huolimatta. Loppukesä on ollut varsin erikoinen. Erityisen aggressiiviset ampiaiset ovat kiusanneet kulkijoita joka paikassa. Kuivuus tuntuu kaikkialla. Päiväperhoset ovat vähissä ja valtaosa muuttolinnuista on suunnannut jo etelään. Yölämpötilat ovat olleet korkeita parinkymmenen asteen tienooilla alkuillasta. Pohjanlepakot ovat hyörineet aktiivisesti omaa rataansa hämärän laskeuduttua. Taivaankannen mielenkiintoisimpia ilmiöitä on viime aikoina ollut superkuu, ts. Kuu on ellipsin muotoisella radallaan lähinnä Maata täydenkuun aikaan ollen kirkkaimmillaan ja suurimmillaan. Heinä-syyskuun aikana nähtävistä kolmista superkuista iltayön 10.8. pitäisi olla kaikkein näyttävin. Edellisenä iltana kuvailin Kemiön-Perniön maisemissa meriveden pintaan heijastuvaa kirkasta kuunsiltaa rantapuiden välistä.

Superkuu on saanut keltaista väriä klo 21.55.

Superkuu Salossa sunnuntai-iltana klo 21.39.

Kuunsiltaa Kemiön Mainiemestä Perniön Matildedaliin.

Täysikuu näytti tältä lauantai-iltayöstä klo 22.37.
   

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Raaseporin perhosniityllä

Kuumana ja helteisenä päivänä avoin kukkiva metsäniitty suorastaan kuhisee hyönteisiä. Erikokoiset paarmat pyörivät ympärilläsi alituisena vitsauksena. Ne eivät jätä sinua rauhaan hetkeksikään. Kukkajäärät lentävät hiljalleen ohitse ja laskeutuvat siankärsämön kukille, jossa on ennestään verkkoperhosia. Räikeänväriset punavihreät virnapunatäplät vierailevat puolestaan ohdakkeiden kukilla. Paikalla on myös runsas joukko isoja hopeatäpliä sekä kultasiipiä. Tuoreessa puvussa oleva keisarinviittakoiras on upea näky. Niityn poikki lentää kulunut ja varsin haalistunut ritariperhonen, joka on jo parhaimmat kesäpäivänsä nähnyt. Päiväperhosloiston kruunaa hiekkatiellä lepatteleva pikkuhäiveperhonen kaksin kappalein. Ne ottavat aurinkoa maanpinnassa pienen tovin. Toinen on kiinnostunut märästä t-paidasta, auton kumipyörästä ja turkoosinsinisestä pinnasta. Tietyssä kulmassa siipien violetti väri hohtaa taianomaisesti aivan kuin siivet olisivat eri paria. Sain perhosesta jonkinlaisen kuvan, ennen kuin taivas meni pilveen. Sitten perhonen katosi metsikköön.

Pikkuhäiveperhosen, Apatura ilia, siivet hohtavat violettina.

Sama perhonen vaihteeksi lepoasennossa auton oven yläosassa.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Tummahäränsilmän paratiisissa

Tummahäränsilmä on keskikesän tumma heinäperhonen, joka viihtyy avoimilla kedoilla, kuivilla kukkaniityillä ja laidunmailla. Vaikka nykylevinneisyys kattaa koko etelärannikon Ahvenanmaalta Kaakkois-Suomeen asti, on painopiste selvästi lounaassa. Kemiönsaaren Hiittisissä lajilla lienee maamme vahvin paikallinen kanta vanhassa kulttuuriympäristössä, jossa lehmät vielä laiduntavat. Perhoset lentävät lähellä maanpintaa niitetyllä kaistaleellakin joskin kaikkein eniten yksilöitä tapaa runsaskukkaisissa ja korkeampaa heinää kasvavissa niittylohkoissa. Siankärsämö on kukka, jolle tummahäränsilmät mielellään istahtavat. Levottomat perhoset kisailevat toistensa kanssa varsin paahteisessa ympäristössä. Seuranaan niillä on vain joitakin tesmaperhosia, hopea- ja punatäpliä sekä niittyperhosia. Runsaasta vuosittaisesta kannasta huolimatta keräily kannattaa jättää väliin. Arvokkaassa kirkko- ja kylämiljöössä perhoset ovat saaneet olla rauhassa kiitos syrjäisen sijainnin. Toisessa päässä saarta, Rosalan kylässä, tummahäränsilmää on vain nimeksi. Niittyjä sieltäkin löytyy, mutta perhoset ovat kadonneet asutuksen ja muun toiminnan vuoksi aikoinaan. Kylätien varsia koristavat kapeat ja punaiset kangasajuruohomatot. Tuoksu ja väri houkuttelevat paikalle muitakin hyönteisiä kuten nokkosperhosia. 

Siankärsämö tuntuu olevan tummahäränsilmän suosikkikasvi.

Tummahäränsilmän silmätäplä näkyy hyvin lepoasennossa.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Purhamäenkosken rantaniityillä

Heinäkuun sää näyttää vihdoinkin kesäisen lämpimältä. Kohtalainen lounaistuuli vilvoittaa ilmaa ja kuivattaa maastoa sadekuurojen jälkeen. Joen rantaniityillä miehen korkuinen heinikko on vielä märkä. Aurinko paistaa täydeltä terältä. Halikon Purhamäenkosken luontopolku on niitetty kävelykelpoiseksi. Rohtovirmajuuret heiluvat pienessä tuulen vireessä. Kalliorinteessä kukkivat mäkitervakot, sikoangervot, keltamaksaruohot ja päivänkakkarat. Alempana varjoisassa niittykaistaleessa valtalajina on lilanvärinen metsäkurjenpolvi. Aivan veden rajassa pyrähtää parvi metallin- ja vihreänsinisiä immenkorentoja, jotka palaavat pian istumaan samalle sarakasville. Värit hohtavat kauniisti auringon valossa. Kosken pienessä virtauksessa ulpukkakasvustot liikkuvat edestakaisin. Tiaispoikue etsii ruokaansa rehevästä leppäpensaikosta. Eräästä tiaispöntöstä löytyi yllättäen kuollut metsämyyrä. Lehto- ja mustapääkerttu laulavat reviireillään. Pensastaskulla ja ruokokerttusella on niin ikään poikue maastossa. Västäräkki pyydystelee hyönteisiä mäkisen hiekkatien alaosasta, kun taas haarapääsky lentelee sillan ympäristössä ja istahtaa hetkeksi kyltin päälle. Lehmät tulevat aivan rantaviivaan saakka, kunnes suuntaavat ylemmäs laidunrinteeseen. 

Immenkorento paistattelee päivää kosken rannalla.

Keltamaksaruoho kukkii värikkäänä mattona kalliorinteessä.

Halikon Purhamäenkosken kapeaa rantaniittyä.

Ulpukan kukka ja lehdet liikkuvat virtaavassa vedessä.