Toukokuun viimeisiä päiviä viedään. Linturariteettirintamalla on ollut vilkasta. Espoon Laajalahdella on bongattu punapäälepinkäistä ja ruostepääskyä, toisaalla Espoossa levotonta mustanmerenlokkia. Kattohaikaroita saapuu päivittäin Suomeen, muutamat katsastelevat potentiaalisia pesimäpaikkoja. Keski-Suomen vetonaulana on ollut kaunis juhlapukuinen siperiantavikoiras, joka hengailee tiiviisti naarassinisorsan kanssa Jyväskylän Leppäveden Manunsaaressa. Bongareita on lipunut paikalle tasaiseen tahtiin, vaikka lajin kategorialuokasta keskustellaan kovasti, onko laji häkkikarkulainen vai luonnonvaraisesti tänne väärään suuntaan joutunut lintu. Mene ja tiedä, joka tapauksessa tällä siperiantavilla ei ollut minkäänlaisia renkaita jaloissaan. Voisi olla jopa sama lintu kuin aiemmin keväällä Itä-Suomessa piipahtanut lintu. Toisaalta, mahtuuhan niitä sorsia tänne maailmaan. Pakoetäisyys oli vaatimattomasti noin 10 metrin luokkaa. Se istui mielellään isolla rantakivellä erään mökin edustalla ruovikon suojassa. Koiraalla on värikäs pää, jossa keltaiset ja vihreät lohkot korostuvat tummaa päälakea ja silmästä alaspäin lähtevää juovaa vasten. Rinnan etuosa oli punertava, kyljet harmaat, alaperä musta ja selkäpuolen höyhenet ruosteenruskeareunaiset. Olisipa todella mielenkiintoista nähdä, minkälaisia poikasia tästä sekaparista syntyisi. Voisivat olla varsinaisia määrityspähkinöitä maastossa.
 |
| Siperiantavikoiras rantakivellä Jyväskylän Manunsaaressa. |
