sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Retkeilyä Turkin lomakohteissa 2.viikko

Torstai 10.joulukuuta. Lähtö klo 8.45 bussilla hotelli Larasta jatkoviikon pysyvään tukikohtaan Turkin Rivieralle, viiden tähden 6-kerroksiseen hotelliin nimeltään Arcanus Side Resort. Laajan pinjametsikön suojassa ja hiekkarannan tuntumassa sijaitseva luonnonkeidas on vain 5 km päässä Siden muinaiskaupungista, jonne pääsee kätevästi minibussilla hotellin portilta yhden euron hintaan. Klo 11.30 alkaneen tervetuliaistilaisuuden jälkeen piipahdin hotellin aidatun puiston ulkopuolella olevalle puoliavoimelle joutomaalle, jossa oli hylättyjä rakennuksia, kuumia hiekkarinteitä ja kukkivia pensaita. Paikallisten asukkaidenkin suosima alue osoittautui varsin hyväksi lintu- ja perhospaikaksi. Perhosista kaikkein näkyvin laji oli oranssinkeltainen etelänkeltaperhonen, myös sen sukulaislaji vaaleakeltaperhonen näyttäytyi. Pieniä sinisiipiä lenteli maan rajassa. Kaktuksien päällä tähysteli mustapäätasku, pinjoissa puolestaan idäntiltaltteja, mustaleppälintuja, tikli, västäräkki ja kiinanruusuissa tavallisia varpusia. Iltapäivällä käväisimme pikaisesti Siden kapeilla basaarikujilla ja nautimme Välimeren rannan viihtyisästä idyllistä kahviloineen ja ravintoloineen. Huomiseksi ajateltu Alanyan retki peruuntui ensi tiistaiksi.

Bougainvillea eli ihmeköynnös lilanvärisessä asussaan.

Arcanus Side Resort uima-altaineen.


Pinjat kasvavat hotellin puistossa.

Keltainen verbena kukassa.

Perjantai 11.joulukuuta. Tästä tuli täydellinen välipäivä ja käännekohta. Aamuyöstä matkattiin kiireellä Siden sairaalaan tiputukseen rajun nestehukan, ruokamyrkytyksen ja kuumeen vuoksi. Tilanne muuttui aika nopeasti ja yllättävästi. Riittävän hyvä ja kaiken kattava erillinen matkavakuutus on aina oltava voimassa näissä maissa. Turkkilaiset hoitajatytöt tekivät voitavansa, heidän välttävä englannin kielen taitonsa aiheutti ajoittaisia kommunikaatio-ongelmia. Monenlaisia kokeita ja testejä heidän menetelmillään tehtiin, mikä ettei, koska vakuutusyhtiön kautta voitiin lähettää Suomeen varsin mojova lasku. Olipa tämäkin kokemus muiden joukossa. Suurin osa ryhmästämme sairastui jonkinasteiseen vatsatautiin. Syitä voi olla monia: huono ilmastointi, erilainen bakteerikanta, epähygienia, vihannekset, hanaveden sekoittaminen tuoremehuihin, suuri ihmismäärä jne.

Varis on aivan meikäläisen variksen näköinen.

Päivä voi tuntua välillä pitkästyttävältä. 

Moskeijat kuuluvat islamilaiseen yhteiskuntaan.

Lauantai 12.joulukuuta. Yöllä oli kova ukkoskuuro ja vettä satoi rankasti. Edelleen Siden sairaalassa omassa huoneessa. Olo tuntui selvästi jo paremmalta, joskin pää vähän tokkurassa kovista koettelemuksista. Lääkärin kanssa käydyn lyhyen neuvottelutuokion ja raporttitilanteen jälkeen sain tilaisuuden lähteä hotellille puolen päivän maissa. Kolmatta sairaalapäivää luonnollisesti tarjottiin, mutta veri veti kuitenkin maastoon. Omalla kuljetuksella ei saanut poistua. Tässäkin oli taas selvästi rahastuksen makua. Pian alkoi kuntoutus. Iltapäivällä lähdimme Siden muinaiskaupunkiin. Parin tunnin varovainen kävelykierros Apollon temppelin raunioilla ja pääkadulla eli avenuella. Paikalla oli kymmeniä arabianbulbuleita, mustaleppälintuja, peippoja, varpusia ja turkinkyyhkyjä. Maassa lojuvien rikkonaisten patsaiden ja pylväiden joukosta huomasin hyvin mielenkiintoisen lajin, sinirastaan. Arka naaraspukuinen sinirastas hävisi pian valkoisten monumenttien sekamelskaan. Hiekkaisella avenuella melko hyvällä etäisyydellä ruokaili noin kahdeksan töyhtökiurua, jotka lennähtivät pois haikeasti liverrellen.


Kävelytie Siden vanhaan kaupunkiin käy lankkuja pitkin. 

Yksi kahdeksasta töyhtökiurusta. 

Sunnuntai 13.joulukuuta. Aamiainenkin maistui hotellilla pitkästä aikaa. Aamun ja puolenpäivän kävelyretki hotellimme itäpuolisella joutomaa-alueella tuotti seuraavaa satoa: samettipääkerttu, pensaskerttu, talitiaisia, vihervarpusia, peippoja, mustaleppälintuja, arabianbulbuleita, idäntiltaltteja, punarintoja, närhi ja ainakin 4-5 mustapäätaskua. Auringon paahtamilla rinteillä lenteli etelänkeltaperhosia, pari amiraalia ja ohdakeperhosta. Laulukaskas piti omaa konserttiaan. Erikoisen näköinen pitkä ja ohut heinäsirkka siritteli heinikossa. Sisilisko köllötteli bussipysäkillä. Toinen osapuoli oli vuorostaan hieman sairaana, siten mihinkään pitkälle ei voinut tukikohdasta lähteä.

Pitkä ja ohut heinäsirkkalaji piileskeli heinikossa.

Mustapäätasku saalistamassa kaktuksen päällä.

Sisilisko paistattelemassa päivää.

Maanantai 14.joulukuuta. Toisen osittainen toipilaspäivä. Siden apteekista haetut sikäläiset lääkkeet auttoivat nopeaan paranemiseen, ei siinä Mooseksen ihmetemppuja tarvittu, vaikka etelässä oltiinkin. Omatoiminen kävelyretki aurinkoisessa säässä lähialueilla. Hotellin ruderaatilla samaa lajistoa kuin edellisenäkin päivänä, mustapäätaskua, rätisevä samettipääkerttu, peukaloinen, tiltaltti, muleli ym. Matkalla Sideen tienvarren viemäriojassa lymyili liejukana ja keskustan yli lensi harmaahaikara. Aamupäivällä kävin kuvaamassa muinaiskaupungin töyhtökiuruja, jotka löytyivät varsin pian aiemmalta paikalta. Keskipäivällä tein lyhyen perhosretken uudelleen hotellin itäpuolelle. Useita ohdakeperhosia, sinisiipiä, pari vaaleakeltaperhosta ja kymmeniä erikuntoisia etelänkeltaperhosia sekä etelänpäiväkiitäjä. Matalissa pinjoissa liikehti samettipääkerttukoiras. Iltapäiväksi tupaan saatiin eloa ja lähdimme Siden vanhan kaupungin basaareille. Itärannalla lauloi mustapääkerttu ja raunioilla puolestaan kaunis mustapäätasku. Kerrottakoon, että Siden muinaiskaupunki on noin 2000 vuotta vanha kattaen Apollon, Ateenan ja mahdollisesti Dionysoksen temppelin, amfiteatterin (17 000-paikkainen katsomo), agoran, kylpylän, kirjaston, bysanttilaisen sairaalan ja basilikan. Alueella risteilee hyvä polkuverkosto.

Siden muinaiskaupungin pylväitä maassa ja pystyssä.


Talojen rauniot ovat osin kasvien peitossa.

Siden vanhan kaupungin kapea pääkatu johtaa suoraan rantaan.

Sideen voi tutustua myös laivalla.

Tiistai 15.joulukuuta. Hotellin organisoima minibussiretki Alanyan linnaan ja tippukiviluolaan. Yksi koko matkan parhaimmista retkistä. Aamuyhdeksältä kipusimme korkealle kukkulan päälle Alanyan linnaan, mistä oli huikeat näköalat niin itse kaupunkiin kuin Välimerelle. Tie mutkitteli vuoristoista reittiä ylöspäin kapeita kujia pitkin asutuksen ja jyrkänteiden vierestä. Linnan muurit kiemurtelivat rinteitä. Geomaantieteellinen sijainti on ollut erinomainen aikojen saatossa. Paikka on 250 m mpy. Linnoitus on peräisin keskiajalta. City on tunnettu ennen nimellä Korakesion ajanlaskumme alkuvaiheilta bysanttilaisesta kulttuurista roomalaiseen valtakauteen. Alueella on 140 tornia ja 6500 m polkua. Lintuja oli perin vähän, vain mustaleppälintu, peippo ja idäntiltaltti. Perhosista bongasin jälleen etelänpäiväkiitäjän, etelänkeltaperhosen ja jonkin vaaleanruskean papurikkolajin. Aamupäivällä jatkoimme tästä 4 kilometrin päähän Damlataksen tippukiviluolalle, joka löydettiin sattumalta v. 1948 sataman kivilouhoksen yhteydessä. Luola on syntynyt 10 000-15 000 eKr. Sisällä lämpötila oli +22 astetta ja suhteellinen kosteus peräti 98 %. Avaraan luolaan johtaa raput alimmalle tasolle. Katosta roikkuvat tippukivet vieri vieressä ovat vaikuttavan näköisiä ja katsomisen arvoisia. Ohjelmassa oli seuraavaksi laivaretki Alanyan linnavuoren ympäri. Ennen kuin päästiin edes kunnolla matkaan, satamassa lenteli komeasti kolme talvipukuista riuttatiiraa, jotka ovat Turkissa läpikulkumatkalla. Veden rajassa jyrkkien kallioseinämien tyvellä lennähti kuningaskalastaja, joka näyttäytyi uudestaan vähän matkan päästä. Kivellä istui harmaahaikara ja aivan linnavuoren ylimmillä huipuilla näkyi neljä sinirastasta, nyt huomattavasti korkeammalla kuin Siden muinaiskaupungin raunioilla. Kierros päätettiin lounaaseen ja shoppailuun basaareilla Alanyan keskustassa. Hotellilla oltiin takaisin klo 16.30 monta elämystä rikkaampana.


Damlatas, sisäänkäynti tippukiviluolaan.


Alanyan tippukiviluola on erikoinen geologinen nähtävyys.

Alanyan satamaa, jossa riuttatiirat lentelivät.

Tunnin laivaristelyllä Alanyan edustalla leppoisissa tunnelmissa.

Keskiviikko 16.joulukuuta. Omatoiminen bussiretki Manavgatin kautta Alanyaan. Tänään oli vaihteeksi vähän viileämpi päivä, runsasta pilvisyyttä ja Välimeren yllä leijui aika synkkä sadepilvi. Liikkeelle lähdettiiin klo 8.00 ja Alanyassa oltiin klo 10.30. Katsoimme linnan huipun ja välimaastot uudestaan vähän paremmalla ajalla. Linnuista havaitsimme samettipääkertun, mustaleppälinnun, punarinnan, arabianbulbulin, peipon, talitiaisen, vihervarpusen ja kaksi tuulihaukkaa. Ihastelimme hienoja pihamaisemia kävellessämme mutkittelevaa tietä alas. Talojen edustoilla riippui kauniita pöytäliinoja, joita sai ostaa varsin edulliseen hintaan. Iltapäivällä päätimme lähteä samaa reittiä takaisin välttääksemme mahdollisen saderintaman tulon. Iltayöstä hotellin katulampuilla lensi nopeasti erikoinen pirisijä, joka jäi määrittämättä lajilleen.

Vuohet kiipeilivät linnavuoren jyrkissä seinämissä.

Alanyan linnan alapuolisia kivimuureja.

Alanyan linnan huipulta avautuvat komeat maisemat.

Alanyan keskiaikainen linna sijaitsee 250 m mpy. Taustalla Välimeri.

Torstai 17.joulukuuta. Lähtöpäivä. Aamulla hotellin laiturilla istuskeli kaksi merimetsoa. Rantaviivasta löydettiin yllättäen yksi töyhtökiuru. Hotellin hiekkaranta on uhanalaisen valekarettikilpikonnan lisääntymisaluetta esitteen mukaan. Laajassa pinjametsikössä ei tehty oikeastaan mitään kummempia havaintoja peruslajiston lisäksi. Lehtokurpan sulkia löytyi erään männyn juurelta. Köynnökset kiipeilivät pinjojen runkoja pitkin varsin korkealle. Idäntiltaltti on varsin kovaääninen ja aktiivinen huutelija aamusta iltaan. Hotelli Arcanukselta poistuttiin klo 13.30 pilvisessä säässä kohti Antalyan lentokenttää. Antalyan tax free -myymälät olivat todella kalliita. Jota kuinkin klo 17.00 koneemme nousi Antalyan hämärässä kohti Helsinkiä, jonne saavuimme klo 20.50. Lopuksi voin todeta, että lintumatkailijalle kevät ja syksy on Turkissa kaikkein parasta aikaa. Suurin osa eurooppalaisista muuttolinnuista talvehtii Afrikassa. Lisäksi joulukuun sää on auringonottajalle vähän viileä meriveden ollessa noin +15 astetta. Valoisa aika oli selvästi pidempi kuin Suomessa, sadepäiviä oli onneksi niukasti ja parhaimmillaan päivälämpötila kipusi yli +20 asteeseen. Lomakohteet olivat hyvin rauhallisia ja turvallisia eikä mistään konflikteista ollut tietoakaan.

        

lauantai 19. joulukuuta 2015

Retkeilyä Turkin lomakohteissa 1.viikko

Torstai 3.joulukuuta. Vuosi sitten varatun Turkin kulttuuri- ja kiertomatkan (Antalya-Konya-Kappadokia) ajankohta alkoi häämöttää. Matkanjärjestäjänä toimi TSS Travel Service Scandinavia AS ja suora lento Freebirdin koneella Helsingistä Antalyaan alkoi klo 22.00 ja saavuimme Turkin maaperälle seuraavan päivän puolella klo 1.20, minkä jälkeen edessä oli vielä tunnin bussimatka ensimmäiselle hotellille Okurcalariin aivan Välimeren rannalle. Oppaanamme oli suomea vääntävä turkkilainen Ibrahim, jonka tiedot ja järjestelytaidot eivät erityisemmin häikäisseet. Nimet ja avaimet menivät sekaisin, eikä aina tiennyt kovinkaan paljon etukäteen, mitä edessä oli ja senkin epätarkasti. Avainsanoja olivat rahastus, palkkiot, tippikassa, provisio ja lisämaksut heti matkan alusta lähtien. Turkin liiroja ei tarvittu käytännössä missään. Siksi Turkissa kannattaa pitää mukana vain euroja sekä tunnettuja luotto- ja pankkikortteja, jotka toimivat hyvin englanninkielisissä pankkiautomaateissa.


Valkoinen kiinanruusu kukassa.

Hotellialueilla loistaa värikkäitä kukkapensaita kuten rautayrttejä.

Samettipääkerttu löytyi jo retken ensimmäisenä päivänä.

Missä hotelli, siellä myös kissat.

Perjantai 4.joulukuuta. Lyhyen yöunen jälkeen auringon jo paistaessa tein pienen kävelykierroksen hotellin lähellä  kukkivia kadunvarsia pitkin. Köynnöksissä tapasin ensimmäiset samettipääkertut, kaksi kaunista koirasta. Niiden seurana muurin päällä lennähti useita mustaleppälintuja, taatelipalmuissa varpusia ja idäntiltaltti, rannalla meikäläinen varis ja västäräkki sekä turkinkyyhkyjä. Hotellin keltaisilla pihakukilla pörräili etelänpäiväkiitäjä. Toivuttuamme runsaasta ja herkullisesta aamiaistarjonnasta lähdimme ensimmäisenä retkipäivänä omatoimisesti minibussilla Alanyan keskustaan muun ryhmän ollessa ohjatulla veneretkellä, mikä kuului lisäpakettiin. Minibussi on kaikkein edullisin ja vaivattomin tapa matkustaa hotellilta muualle. Noin 40 km matka trooppiseen Alanyaan kesti alle tunnin ja maksoi vain 2,50 € yhteen suuntaan. Alanyassa lähinnä shoppailimme ja joimme turkkilaista teetä maan tavalla. Bussiasemalla käveli kaksi palmukyyhkyä. Sää tuntui kesäisen lämpimältä ollen parhaimmillaan +18 astetta. Iltapäiväksi palasimme takaisin hotellille samaa Välimeren rantabaanaa pitkin. Hotellia vastapäätä tien toisella puolella oli oivallinen joutomaaylänkö ja pieni kosteikkoalue. Retkelle uusia lintulajeja löytyi kosolti. Hyvin yleinen arabianbulbuli (tumma pää, valkoinen silmärengas ja keltainen alaperä) mekasti kuuluvasti, pian niitä löytyi lisää puoli tusinaa. Pensaiden latvoissa liikehti kolme mustapäätaskua. Kotoisemmista lajeista mainittakoot hiiri- ja tuulihaukka, närhi, niittykirvinen, peippo, punarinta ja tikli. Turkinkyyhkyjä ruokaili pellon reunalla 30 yksilön parvi. Päiväperhosista näyttäytyivät sekä ohdakeperhonen että etelänkeltaperhonen, jotka osoittautuivat myöhemmin varsin runsaiksi lajeiksi. Hedelmäsato oli parhaimmillaan, niinpä appelsiineja, banaaneja, granaattiomenia, mandariineja ja sitruunoita olivat puut täynnä. Turkinkyyhkyt nokkivat viinirypäleitä ja varpuset taateleita, joskin viimeksi mainitut eivät kypsy tarpeeksi hyvin ihmisravinnoksi Välimeren pohjoispuolella.


Palmukyyhkyä tapaa etenkin kaupunkien keskustoissa.

Etelänkeltaperhonen on varsin yleinen laji Turkissa.

Tie Kappadokiaan kulkee Taurusvuoriston upeiden maisemien halki.

Lauantai 5.joulukuuta. Lähtö klo 7.30 bussilla yli 500 km siirtyminen Keski-Turkkiin Konyan kautta Kappadokiaan. Alavat maaseutulähiöt ja vuohikatraat vaihtuivat pian henkeä salpaaviin vuoristomaisemiin. Tie kiemurteli Tauruksen jyrkkien seinämien ja laakson halki mäntyjen, pihtojen ja setrien peittäessä rinteitä. Lämpötila aleni huomattavasti. Alacabelin kohdalla maantien ollessa 1825 m mpy lämpötila oli enää +2 astetta ja hyisen kylmältä se tuntuikin. Huh! Matkalla Konyaan tien varrella näkyi harakoita, mustavariksia ja tavallisia variksia, hiirihaukka ja parempana lajina kaksi arohiirihaukkaa. Konyassa lämpötila kohosi päivällä +8 asteeseen. Sokerijuurikastehdas oli käynnissä paraikaa. Konyassa on talvisin lunta ja pakkasta. Lämmitys luonnistuu lehmänlannalla ja kivihiilellä. Konya-Aksaray välillä lintuja näkyi vaatimattomasti ja nekin lähinnä kotoisia lajeja. Illaksi pimeyden tultua saavuimme Kappadokian Urgupiin varsin tasokkaaseen Dinler Hotelsiin. Maahan olikin satanut hento lumikerros ja yöllä oli pari astetta pakkasta. Kappadokia tunnetaan myös kuumailmapallolennoistaan. Parhaimmillaan voi olla ilmassa 100 kuumailmapalloa. Lennot ovat aamuisin, kun tuuli on alle 12 m/s. Kesto on 1h ja mukaan mahtuu kerralla 20 henkilöä.

Tässä maantien kohdassa lämpötila oli vain +2 astetta.

Kappadokiassa on neljä tulivuorta, joista yksi on Hazan 3909 m.

Tätä marjapensasta paikalliset kutsuvat jäniksenomenaksi.

Varpuset ottavat ilon irti vesilätäköstä. 

Sunnuntai 6.joulukuuta. Itsenäisyyspäivästä tuli vähän erilainen. Hyvin ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen tein pienen aamureippailun lähiympäristössä. Pieniä turkinkyyhkyparvia, talitiaisia, sinitiainen, peippoja, pikkuvarpusia, puluja, harakoita, variksia ja kadunvarrella yllättäen hippiäinen. Klo 9 lähdimme taas bussilla 10 km päähän Göremeen. Maisema oli kuin satukirjasta. Vulkaanisen tulivuoritoiminnan ja eroosion tuloksena luolat ja onkalot sekä tuffipyramidit hallitsivat aluetta. Pyramidien keltainen väri on tuffia ja kova musta aines basalttia. Onyksista tehtyjä taidokkaita matkamuistoja (mukit, kellot, laivat, astiat) myydään turistikojuissa, joita riittää kaikkialla. Maanalaisia kaupunkeja maassa on todettu 10 kpl. Aika kului leppoisasti Kappadokiassa. Ylin lämpötila oli tänään +10 astetta. Vierailimme kyyhkylaaksossa (Pigeon valley), jossa nimen mukaisesti asui satoja kesykyyhkyjä. Kyyhkyistä pidetään huolta, sillä niiden jätöksiä hyödynnetään viinirypäleplantaasien lannoitteena. Samaan aikaan kyyhkylaaksoon tupsahti turkkilaisia nuoria neitoja, jotka säteilivät kilpaa sinisten puukoristeiden lomassa. Useissa paikoissa näkyi pensaita, joissa oli oranssinvärisiä marjoja, tätä pensasta kutsuttiin jäniksenomenaksi. Illaksi palasimme taas hotellille saksalaisten joukkoon syömään illallista värikkäiden ja makeiden jälkiruokien kera. Kaikkea ei kerta kaikkiaan jaksanut syödä.

Kyyhkylaaksossa riitti kuherrusta erikoisissa maisemissa.

Aitoa turkkilaista naiskauneutta, taustalla vain rompetta. 

Huone, jossa silkkilankaa irrotetaan silkkiperhosen koteloista.

Nuori tyttö taitaa silkkimaton teon.

Maanantai 7.joulukuuta. Aamiaisen jälkeen lähtö klo 7.45 mattotehtaalle. Muinainen silkkitie kulki Konyasta Kiinaan asti. Silkkilankaa saadaan silkkiperhosen kotelon ympärillä olevasta kehruukopasta. Pienestä ja pehmeästä kopasta syntyy naaras, vastaavasti isosta ja kovasta koiras. Naaras munii viikossa yhden munan. Toukka syö 42 vuorokautta valkomulperin lehtiä. Sen jälkeen kolme yötä ja päivää toukka koteloituu ja kehrää kotelokopan ympärilleen. Prosessi tarvitsee +40-+45 asteen lämpötilan. Yhdestä kotelosta saadaan noin 1 km verran silkkilankaa kuumentamalla vedessä, jolloin irtoaa lankaa. Käsintehty silkkimatto ei ole hätäisen hommaa, sillä neliömetri valmista silkkimattoa vie aikaa 40 vrk. Isoja kuviomattoja voidaan valmistaa jopa useita vuosia. Satojen ja tuhansien eurojen matot eivät sopineet budjettiimme. Aamupäivällä ohjelmanumerossa oli Göremen ulkoilmamuseo, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteeseen. Nevsehiristä 10 km itään sijaitseva kylä luolakirkkolaaksoineen on varmasti Kappadokiamatkan kohokohta. Kansallispuiston kymmenmetriset kukkulat ja kartiomalliset tuffisavupiiput kätkevät sisäänsä kirkkoja ja luolia, jotka ovat peräisin 900- ja 1000-luvuilta. Bysanttilainen kulttuuri on luonut oman leimansa. Restauroinnin ja jatkuvan pimeyden ansiosta freskot eli seinämaalaukset ovat säilyneet hyvin tähän päivään asti. Iltapäivällä jatkoimme Kappadokiassa kiertelyä, tulimme kamelilaaksoon ja Basabagin pyramideille. Viime mainitussa paikassa varsin karussa ympäristössä näin 60 varpusta, kaksi talitiaista sekä sokerina pohjalla kaksi kallionakkelia erään tuffisavupiipun huipulla auringon paisteessa.

Göremen kansallispuisto museoineen kuuluu Unescon maailmanperintölistaan.

Turkin lippu ja taustalla Kappadokian satumaisema.

Kamelilaakso on aika osuva nimi alueelle tämän nähtyään.

Tuffipyramidit luolaonkaloineen mykistävät katsojaa. 

Basabagin erikoisuus kallionakkeli tyypillisessä mljöössä.

Tiistai 8.joulukuuta. Lähtö aamulla Kappadokiasta ja pitkä siirtyminen pohjoisesta kohti Turkin etelärannikkoa Antalyan suuntaan Okurcalariin. Klo 9 maissa taukopaikalla ennen Aksarayn kaupunkia lehdettömän pensaan latvassa istui arohiirihaukka. Paikan ohi viuhahti varpushaukka ja pihamuurin päällä istahti retken ensimmäiset kolme töyhtökiurua. Lämpötila oli tuolloin +8 astetta. Joulukuu on Turkin kylmin kuukausi. Etelään päin mentäessä lämpötila alkoi kohota kesäisiin lukemiin. Taurusvuoristossa Zirven männikköisessä pysähdyspaikassa lämpöä oli jo +16 astetta. Aina kun tilaisuus tuli, hiivin lähimaastoon etsimään lintuja. Kuusitiaisparvi hyöri männyn oksistossa ja jokunen lauloikin aktiivisesti. Vuoristoiset setririnteet vaihtuivat illaksi Välimeren hiekkarantoihin. Uusi hotellimme  oli nimeltään Lycus Beach Hotel, jonka 5.kerroksesta oli upeat näköalat Välimerelle auringonlaskuineen. Ainoana haittapuolena olivat lentokoneet, jotka kulkivat matalalta aivan hotellin päältä laskeutuakseen Antalyan kentälle. Lyhyellä iltakierroksella havaitsin talitiaisen, arabianbulbulin, turkinkyyhkyjä ja västäräkkejä.


Seuralliset arabianbulbulit mekastavat Välimeren rannoilla.

Turkissa ei näkynyt yhtään kattohaikaraa eikä sen risupesiä.

Auringonlaskua Välimeren horisontissa.

Muotinäytös oli nahkatehtaan silmänruokaa.


Keskiviikko 9.joulukuuta. Aamukävelyn satona hotellin ympäristössä mainittakoot arabianbulbulit, laulava samettipääkerttu, punarinta, mustaleppälintu, idäntiltaltti, tikli ja yksi etelänpäiväkiitäjä. Lähtö klo 9.30 suuntana Antalya ja Välimeren rannikko. Opastetun kiertoajelun pakolliseen ohjelmistoon kuuluivat mm. käynti kulta- ja nahkatehtaassa. Paksulompakkoisia ostajia ei meidän ryhmässämme erityisesti näkynyt. Ulkopuolella pihamaan muurin päällä paistatteli sisilisko, kotimaista liskoamme selvästi pitkähäntäisempi laji. Päiväksi lämpötila kohosi ihan mukaviin lukemiin, mutta ilma viilenee yllättävän äkkiä hämärän rajamailla. Siksi pitkähihainen pusero on syytä pitää mukana tähän aikaan. Matkalla näimme runsaasti sitrushedelmiä, oliivitarhoja ja puuvillapeltoja. Puolitoista tuntia shoppailimme Antalyan vilkkaassa iltaviihteessä, joskin kalleudesta ja kiireestä johtuen aika kului lähinnä kuvaten ja kuppilassa istuen. Klo 19 saavuimme hotelli Laraan, joka olikin ensimmäisen viikon vimeinen etappi. Matkalaukkua ei ole kannattanut purkaa tähän asti.

Antalyan basaareilla on ainakin tavaraa.

Katutaiteilija työssään, malliksi ei ehtinyt tällä kertaa.

Kaupunkiin voi tutustua myös hienolla hevosvaunulla.

Kaakao kermavaahdolla vaiko päinvastoin.