sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Pähkinähakkia kiehtovat makedonianmännyt

Pähkinähakkia tavataan Salossa sekä pesivänä että vaeltavana. Syksyisin saapuu täydennystä, jolloin jotkut linnut jäävät talveksi piharuokinnalle tai niin pitkään kuin makedonian- ja sembramännyssä riittää käpyjä. Halikossa on oleskellut viikon ajan terhakka pähkinähakki. Se pomppii pihanurmikolla etsien ahkerasti ravintoa maasta tarkalla näöllään. Lumen aikaan lintu kiikutti suurikokoisia käpyjä varastoon kasattuun lumikinokseen, mutta sen harmiksi lumi suli ja piilopaikka tuli kokonaan näkyviin. Männyissä on jäljellä enää muutamia käpyjä. Ne ovat hyvin pihkaisia, siksi hakki joutuu puhdistamaan nokkaansa aika usein pihapuiden oksiin. Närhet saavat väistyä pähkinähakin tieltä. Kuuluu vain matala raakuna, kun suklaanruskea lintu valkoisine täplineen lehahtaa kuusen oksalta nurmikolle. Lintu osaa olla varuillaan eikä anna kuvata läheltä kuin ikkunan läpi. Muista pihalinnuista mainittakoot kaksi käpytikkaa, mustarastas, kolme närheä ja kymmenet pikkuvarpuset sekä lukuisa joukko tiaisia, mm. harvinaistunut hömötiainen ja pakkasilla myös töyhtötiainen.

Pähkinähakki on vilkasliikkeinen maassa pomppija.


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Salon myöhästelijöitä

Salossa aamupäivän pienellä lintukierroksella tuli havaittua muutamia myöhästelijöitä. Meritalon museon laitamilla kävelytien varrella tepasteli luottavainen sepelkyyhky, joka tuntui löytävän maasta murskaantuneita tammenterhoja, joita se nieli osin vaivalloisesti kurkkuunsa. Salonjoen toisella puolella koristeomenapuun oksilla kökötteli punakylkirastas parin mustarastaan kera. Itse päätähti eli lehtokerttu oli jo aamun valjettua ilmestynyt ruokailemaan kolmatta päivää samalle paikalle. Itse näin sen lyhyellä odottelulla vakiopaikassaan. Lintu oli pirteän tuntuinen ja ennen kaikkea aivan itsensä näköinen kuten lehtokertun kuuluukin olla. Vaihteleva määrä turkinkyyhkyjä istuskelee lehtipuissa päivittäin Kirkkokadun päässä. Sinisorsamäärät ovat lisääntyneet Moisionkosken sulapaikassa.

Sepelkyyhky viihtyy Salon Moisionkadun maisemissa.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Lumisessa Utössä

Loppuviikon lyhyt visiitti Utössä ei ollut lainkaan huono, vaikka lunta ja viimaa olikin. Tuuli oli kinostanut joihinkin paikkoihin lunta enemmälti, toisiin kohtiin vain nimeksi. Perjantai oli vaihteeksi hyvä lintupäivä. Tuuli heikkeni ja aurinko paistoi jopa kevään tuntuisesti. Aamupäivän kohokohta oli lännen suunnasta hienosti Patterinmäen edustalle myötävaloon kaartanut jääkuikka, joka jatkoi matkaansa koilliseen. Todella hieno yllätyslaji, vaikka ei tilauslistalla ollutkaan. Gamla Postenin männikössä lymyili edelleen helmipöllö, jonka läsnäolon paljastivat pikkulinnut mekastuksellaan. Enskärin ruokinnalla käväisi pari tundraurpiaista ja saaren yllä kierteli kolme isokäpylintua. Satamalahdessa uiskenteli kahdeksan lapasotkaa ja kummallisen värinen haahkakoiras. Saaren eteläpuolen ulapalla havaittiin suuri parvi alleja, tuhat lintua ei edes riittänyt alkuunkaan. Tänään Hamnskärin pikkuluodoilla kaukana väreilyssä makoili harmaahylkeitä ja piipersi tusina merisirriä. Kymmeniä laulujoutsenia muutti talvea pakoon. Lintuja oli selvästi edellispäivää vähemmän.


Majakka heijastuu rantaveteen.


Haahkakoiras marraskuisessa asussaan.


Helmipöllö torkkumassa männyn oksistossa.


Raamatulliset valot Utön kaakkoispuolella.


   

torstai 3. marraskuuta 2016

Marraskuun alku on ollut yhtä bongausjuhlaa

Viime viikolla näytti siltä, että marraskuusta tulee lintuköyhä kuukausi alkutalven kynnyksellä. Poikkeus vahvisti kuitenkin säännön. Vaikka taigarautiaismäärät hupenivat vähitellen, jäi niitä kuitenkin monien bongareiden iloksi marraskuun puolelle. Helsingin Vuosaaressa olikin ekana päivänä palelevaa porukkaa aamuhämärästä lähtien. Laji hoitui pitkin päivää vakiopaikkana kantokasasta 50-100 m pohjoiseen ruderaatin reunalla ja ojan varressa, josta se lensi usein maanpinnan myötäisesti vaivihkaa piiloon. Paikalla havaittiin myös myöhäiset tiltaltti ja västäräkki. Iltapäivällä tuli Nakkilasta aivan käsittämätön tieto maalle uudesta lajista, preeriakahlaajasta, samaan aikaan kun sepelrastas oli ilmoitettu nähdyn Kyläsaaressa. Minuutti tilannetta ihmeteltyäni tein nopean ratkaisun Nakkilaan lähdöstä. Kehä kolmosen ja kakkostien liikenne sujuivat hyvin ja totesin klo 16.15 katsovani vuoden kolmatta elämänpinnaa pitkässä bongaririvistössä, ensimmäisten helsinkiläisten joukossa. Loppujen lopuksi, aikaa jäikin vielä riittävästi linnun hyvään tarkkailuun.

Kaukaa ja huonossa valossa otettu kuva kertoo olennaisen,
idänpikkusieppo istuu oksalla lammen rannalla lunta vasten.

Toisena päivänä sää oli muuttunut varsin huonoksi. Etelärannikkoa vaivasi lumi-/räntäsade ja jäätyvä tienpinta. Helsingin Seurasaaresta jo edelliskuun puolella löytynyt pikkusieppo osoittautui äänen ja pukutuntomerkkien perusteella todella harvinaiseksi idänpikkusiepoksi. Peräkanaa toinen maalle uusi laji. Tällä kertaa olin sijoittunut Saloon, josta reilun tunnin ajon jälkeen homma oli hanskassa. Sieppo pyrähteli saaren eteläosan lammen reunoilla lähellä vesirajaa hyönteisiä pyydystellen. Osa bongareista vasta sulatteli bongausajatusta. Tilanne muuttui nopeasti. Kolmantena päivänä aamulla lintu rengastettiin ja vapautettiin. Idänpikkusieppo viihtyi pakastuvassa säässä jäätyneen ja reunoistaan lumisen lammen rantaviivassa. Seuraavasta yöstä on tulossa selkeä ja kylmänviimainen pakkasyö. Kaiken lisäksi saaressa partioivat helmi- ja varpuspöllö. Ennuste ei ole siis hyvä. Ennen iltahämärää näimme jolkuttelevan ketun erään ruokintapaikan lähistöllä. Kesyt tiaiset, mm. kuusi-, sini- ja talitiaiset söivät kädestä pullaa ja leivänpaloja. Seurasaari eli Fölisön on hieno ja viihtyisä ulkoilualue, jossa kannattaa retkeillä ympäri vuoden. Todettakoon, että preeriakahlaajakin oli yhä paikalla, joten nämä harvinaisuuspinnat ovat nyt jokseenkin jokaisen plakkarissa tämän jälkeen. Pinnaa tulee, mutta erot pysyvät samana. Veikkaan, että harvinaisuuksia löytyy maastosta lisää pyhäinpäivän viikonloppuna.  

Sinitiainen on tullut syömään pullanpaloja kädestä.