sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Lapinpöllö vihdoinkin Salossa

Salon Perniön Teijolla on tiettävästi oleskellut jo pitkään, ainakin joulukuulta lähtien yksi lapinpöllö, joka on näyttäytynyt hyvin epäsäännöllisesti ja välttänyt bongareita visusti. Tänään lintu havaittiin uudestaan keskipäivällä salolaisten ja perniöläisten lintuharrastajien toimesta, ensiksi erään talon pihalla lipputangon nupissa ja myöhemmin vastapäätä toisen talon pihamännyn oksalla runkoa vasten, jolloin sen näkeminen ohiajavasta autosta olisi ollut varsin vaikeaa. Koska pöllö on näinkin kauan viihtynyt alueella, on pikkunisäkäskantojen täytynyt lähteä lievään nousuun viime vuoden aallonpohjasta taikka muualla pöllön lähtöalueilla asiat ovat olleet vielä huonommin. Metla on ennustanut Etelä-Suomen myyrähuipun koittavan vuonna 2014, toki tänä keväänä pesintöjä kannattaisi aloitella.

Lapinpöllö tähystelee pihamännyn oksalla Salon Perniön Teijolla.

Lapinpöllöjä on viimeisen kuukauden aikana havaittu etenkin Pohjois-Savo-Kainuu-Oulu linjalla. Monet salolaisbongarit saivat tästä havainnosta lopultakin ns. Salon pinnan. Edellisen kerran vaeltavia lapinpöllöjä taidettiin havaita Salon seudulla yli 30 vuotta sitten, tarkemmin ottaen Halikossa kevättalvella 1981. Pöllöillä soidinhuhuilut ovat jo alkaneet ja osa on asettunut reviireilleen, minkä johdosta turhat häirinnät on minimoitava kokonaan. Tämän pöllön kohdalla toistaiseksi kaikki on sujunut hienosti ja ongelmitta. Paikalliset asukkaat ovat saaneet nauttia tästä harvinaisesta ja komeasta taigan asukista omilla pihoillaan.


Lapinpöllö ihmettelee tieltä tarkkailevia lintuharrastajia.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Vesilinnuilla liikehdintää Utössä

Helmikuun alku on kutsunut lintuharrastajia Utöhön. Bongarit ovat hakeneet kuukausipinnoja ja elämyksiä saaresta. Kaikki kunnioitus niille saaren asukkaille, joiden luona kettusirkku on viihtynyt. Kärsivällisyys on välillä ollut varmasti koetuksella. Toisaalta ei kaukaa tullut valtiovieras ikuisesti saaressa ruokaile, uskon viimeistään lämpimien kevätpäivien myötä muiden muuttolintujen saapuessa linnun lähtevän muualle, ellei sitä ennen varpushaukka tmv. pyydystä sen saaliiksi. Kettusirkku on ollut paremmin taas esillä kaupan takaisella ruokinnalla useita kertoja päivässä rauhallisempina aikoina, myös tänään tätä kirjoittaessani.

Utön itärannan jäätynyttä ja liuennutta rakkolevämaisemaa.


Kyhmyjoutsenpariskunta poseeraa venevajojen välissä.

Saaristossa on lunta niukalti helmikuun alussa.

Maanantai 4.2. vesilintuja oli näkyvissä varsin paljon. Etenkin telkkämäärät ovat kasvaneet merkittävästi tammikuun lukemista. Samoin iso- ja tukkakoskeloita, uiveloita ja sinisorsia uiskentelee suojaisessa satamalahdessa selvästi aikaisempaa alkuvuotta enemmän. Sen sijaan sotkamäärät jäävät todella kauas Ahvenanmaan talvehtijoista, tukkasotkia vain nimeksi ja lapasotkiakin neljän linnun parvi. Seuraavana päivänä ruokki lenteli saaren eteläpuolen rantaviivassa edestakaisin päätyen puoleksi tunniksi luodolle lepäilemään. Tässä linnussa ei näkynyt öljyyntymistä eikä lunnimaisuutta. Merisirriparvia on lennennellyt päivittäin Pattskärin ja Kesnäsin luotojen edustoilla. Pikkulinnuista Utön vakiokamaa ovat olleet luotokirviset, punarinta, peippo, pikkuvarpunen ja peukaloinen. Urpiaisia on ollut tänä talvena harvinaisen paljon liikkeellä, mikä ilmiö todettiin myös pihabongauksessa.

Sinitiainen murkinoi J.Tenovuon ruokinnalla.

Talitiaisia talvehtii Utössä iso parvi.

Urpiaisen surinaa kuulee saaressa monesta paikasta.

Saaristossa on ollut varsin lauhaa säätä, nollakeliä, pilvistä ja navakkaa/kovaa etelätuulta lyhyiden vesi- ja lumisateiden kera. Lumi on melkein sulanut paikalleen, maanpinta on ollut todella petollisen liukas. Mitä majoittumiseen tulee niin Kovasen Hanna osoitti ystävällistä palvelua ja m/s Eivorilta sai paluumatkalla todella herkullista lohikeittoa. Tack så mycket.