maanantai 28. marraskuuta 2011

Kierros Halikonlahden altailla

Loppusyksyn sateiset ja kovatuuliset säät eivät ole suosineet retkeilyä. Tänään oli vaihteeksi poutapäivä ja suunnistin pitkästä aikaa katsomaan lintutilannetta Salon Halikonlahden altaille. Navakka lounaan ja lännen suunnasta puhaltava tuuli tuntui iholla ja ytimissä auringonpaisteesta huolimatta. Viimeyön myräkän jäljiltä oksanpätkiä ja risuja oli kaikkialla. Jätevedenpuhdistamon yli altaille lensi pari nuorta harmaalokkia varislintujen häärätessä savipelloilla. Seitsemän yksilön kottaraisporukka kierteli puhdistamon ojan varrella. Muutamat fasaanit pelästyivät heinikosta lentoon. Altaat olivat varsin tyhjiä. Kolmosaltaalla oli kuusi kyhmyjoutsenta, neljä vanhaa ja kaksi nuorta, sinisorsanaaras ja ainakin viisi isokoskeloa. Puhdistamon altaiden reunoja koristivat pajunkissat. Leutona jatkunut syksy on sekoittanut kasvimaailman trendejä.

Kevät jo tulossa? Pajunkissoja Halikonlahden altaiden reunoilla.
 
Kyhmyjoutsenperhe uiskentelee Halikonlahden kolmosaltaalla.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Luonto valmistautumassa talveen

Ainakin etelässä eletään pilvistä, mustaa ja pimeintä aikaa, jolloin lintuhavainnot ovat vähentyneet. Osa bongarien ajasta kuluu Pinnariin syötettävien havaintojen naputtelussa. Pari pakkasyötä teki tepposia viivytteleville hyönteissyöjille. Harmaasieposta ja haarapääskystä olisi saanut mukavat talvipinnat. Mitähän mahtoi eilen Oulunsalosta löytyneen punapyrstölepinkäisen mielessä liikkua pienessä pakkasessa ja lumipeitteessä? Kaukaa tulleet linturarit menehtyvät usein talven kynnyksellä joko sään kylmenemisen ja siitä johtuvan ravintopulan vuoksi tai kotoistemme varpushaukan tai -pöllön kynsissä. Ulkosaaristossa on ollut koko ajan varsin syksyistä. Merivesi on vielä suhteellisen lämmintä, maa paljas ja kostea, erilaisia hyönteisiä löytyy rakkolevävalleista ja ruovikoista, joissa on sopivasti tuulensuojaa ja lämpöä maanrajassa. Ainakaan tiltaltteja ei tarvitse ryhtyä pelastamaan Utöstä. Hotelli on auki vuodenvaihteeseen asti avautuen seuraavaksi huhtikuun alussa. Lumipeite on vallannut lähes koko Lapin ja levinnyt Pohjois-Karjalaan saakka. Talven tulo on pohjoisessakin kuukauden myöhässä eikä lumipeite ole kasvanut 5-10 cm paksummaksi, Saanan rinteillä lunta on vieläkin niukemmin. Agle Kallas kertoi, että Inarin Neljän Tuulen Tuvan ruokinnoilla käy kuukkeleita ja lapintiaisia päivittäin. Sen sijaan taviokuurnat häipyivät lokakuun puolivälissä ja palaavat taas takaisin maaliskuun alussa.

Sinisorsat pulikoivat syksyiseen tapaan Salonjoessa.


 

perjantai 18. marraskuuta 2011

Marraskuun hiljaisuutta Utössä

Tiistai 15.11.
Marraskuun puoliväli on Utössäkin jo hiljaista aikaa. Varsinaiset lintumiehet ovat nyt vähentyneet sesongin jälkeen. Helstola päivysti Jurmossa, jonne oli matkalla samaan aikaan Kaj-Ove Pettersson. Utöstä puolestaan olivat vahdinvaihdossa Järvisen Mikko ja Sällylän Seppo. Rareja ei siunaantunut enää viikossakaan eikä maakotkaakaan herunut viimeksi mainitulle yrityksistä huolimatta. Kuulumiset vaihdettiin pikaisesti ja oli aika 205.kerran tutustua saaren lintutarjontaan. Havainnointia suoritettiin klo 12.20-16.00 pilvisessä säässä, lämpötila oli +6 astetta ja tuuli luoteesta 5 m/s. Vedenpinta oli erittäin alhaalla, mikä olisi voinut suosia itärannassa kahlaajien oleskelua, mutta turha luulo. Mainitsemisen arvoisia olivat saaressa viime aikoina viihtyneet selkälokki 1-kv (satama), tiltaltti (itäranta) ja mustapääkerttu n-puk. (Tenovuon ruokinta). Mustaleppälintu piipahti myös iltapäivällä itärannan rakkolevävalleilla. Saarta kierteli 75 tilheä ja kolme kottaraista. Ruokinnoilla oli jokunen peippo ja järripeippo.

Tilhiparvia näkee vielä päivittäin Utössä.

Keskiviikko 16.11.
Utön sää oli eiliseen nähden selkeämpää ja tuuli puhalsi lännestä selvästi kovemmin 10-15 m/s. Heikon lintupäivän antina mainittakoot samaiset selkälokki, tiltaltti ja mustapääkerttu. Tilhiäkin oli jo puolet vähemmän, kottaraisia sen sijaan kuuden ja pikkuvarpusia neljän parvi. Ruokinnoilla käväisi ainakin 60 talitiaista ja noin 20 sinitiaista. Aamupäivällä saaren yli länteen lensi äänekkäästi kolme vanhaa laulujoutsenta. Merellinen siivekäsanti ei valoisana aikana ihmeitä tarjonnut. Onnellinen mies taisi olla Karpion Markku, joka näytti haavissaan reilun puolen kilon painoista siikaa. Lienee ollut todennäköisesti sama vonkale, joka oli päässyt karkuun viime sunnuntaina kalajuttujen mukaan.

Merivesi on alhaalla kuten itärannassa näkyy.

Torstai 17.11.
Lämpötila oli pudonnut +4 asteeseen, selkeämmän yön jälkeen taivas pilvistyi ja tuuli kävi aluksi lännestä 10 m/s kääntyen ja heikentyen takaisin luoteeseen. Havainnointia suoritettiin edellispäivän tapaan klo 8.00-16.30. Tänään olisi kenties pitänyt löytää jotakin, koska niin Tenovuon Jorma kuin Helstolan Jarikin olivat tulossa saareen. Rarilupaus jäi lunastamatta. Päivän parhaimmaksi jäikin härkälintu, joka uiskenteli kaakkoispuolen ns. lunniselällä. Yksinäinen naarashaahka lepäili luodolla, Mörttilän eteläpuolella aalloissa keinui pari tukkakoskeloa ja vastatuuleen pinkoi ainakin kahdeksan yksilön pilkkasiipiparvi. Sinisorsia pulikoi nelisenkymmentä luotsiaseman edustalla ja talvipukuisia naurulokkeja löytyi puolisen tusinaa saarten rannoilta. Kalamies Karpio oli saanut saaliikseen tänään kaksi isoa kampelaa. Kalanperkeitä kärkkyi yhä satamassa viihtyvä selkälokki. Aiemmat tiltaltti ja mustapääkerttu olivat niin ikään paikalla. Itärannassa ruokaili aluksi viisi kottaraista, sittemmin parvi hupeni iltapäivällä kolmeen yksilöön. Männikössä rätisi peukaloinen. Vaikka marraskuu on jo kääntynyt joulukuuta kohti, Utössä kukkivat edelleen kissankellot ja ketoneilikat. Illan jo hämärtyessä Tenovuon Jorma soitti Kobbenin kalliolla istuskelevasta huuhkajasta. Loppuilta sujuikin Jorman upeita Lapin ja Norjan kuvia katsellessa. Päivä oli siten pulkassa ja valmistautuminen perjantaiaamun aikaiseen lähtöön mantereelle oli edessä. Päivitänkin koko tekstin m/s Eivorilta.

Näillä rakentamillani penkeillä on käväissyt mm. aavikkotasku.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kääpiökertun bussibongaus Porissa 11.11.11

Viime päivinä Porin suunnalta on tullut useita mukavia lintuhavaintoja Tahkoluodon suljetulta alueelta, jonne ovat päässeet vain porilaiset. Tänään sieltä löytyi kaukainen vieras kaakosta, kääpiökerttu, joka on viimeksi ollut bongattavissa marraskuussa 1994 Porvoon Emäsalon sotilasalueen kärjestä. Silloin lintu viipyi paikalla seuraavaan aamuun asti yövyttyään katajan sisällä. Uusintaan oli siis jo aikakin uusien bongareiden tultua mukaan kuvioihin. Itse jätin tuonkin linnun silloin väliin enkä ajatellut, että seuraavaan bongausyritykseen menisi peräti 17 vuotta. Tämäkään nanabongaus ei ollut mitenkään itsestäänselvyys. Bongariliiton työvaliokunta Jukka Sillanpään johdolla toimi tällä kerralla nopeasti ja suopeasti järjestäen bongausluvan Porin Tahkoluotoon, jonne päästiin lopulta bussilla sataman portilta Mauno Mäntylän avulla. Bussi vei aivan perille asti. Suuret kiitokset paitsi edellisille myös ennen kaikkea linnun löytäjille, hallussa pitäjille ja muille bussibongareille esimerkillisestä ja ainutlaatuisesta tavasta hoitaa mallikkaasti kääpiökerttu, joka oli vasta Suomen 11.havainto. Lajin lähimmät esiintymisalueet sijaitsevat Kaspianmeren seudulla.

Vihdoinkin kääpiökerttu bongattavana Porissa. Kuva:Erkki Kallio.
Kääpiökerttu, Sylvia nana, liikkui vilkkaasti lähellä maanrajaa avoimessa ruderaatissa piileskellen sankemmassa ruohostossa, toisinaan tullen esille myös näkyvästikin, jolloin erottui linnun vaalean harmaanruskea selkä, keltainen silmä, ruskeat siiven peitinhöyhenet ja eritoten ruosteenruskea pyrstön yläpinta tummine ruotijuovineen. Linnun vaaleaan habitukseen ja pieneen kokoon kiinnittää heti huomiota. Lintua sai katsella kiikarilla tieltä lähimmillään noin 10 m päästä. Nana etsi aktiivisesti ravintoa reilun vartin esiintymisen aikana lennähtäen lopuksi ruderaatin reunaan noin 50 m etäisyydelle. Bongarit olivat hyvin tyytyväistä porukkaa. Elämänpinnoja tipahti laariin monelle, siis myös allekirjoittaneelle. Läheltä Tahkoluotoa Kirrinsannan hiekkakentältä löytyi tänään toinenkin huippurari, arotasku, jonka osa ehti bongata jo ennen bussitapahtumaa. Tasku oli kuitenkin vielä hyvin paikalla klo 16 maissa jääden alueelle. Varsin pystyasennossa oleva vaalea tasku, joka sulautui erinomaisesti maastoon. Saman lajin edustaja plokattiin vastikään Kajaanista ja viime vuonna 2010 niin ikään marraskuussa Heinolasta. Viimeksi mainitulle arotaskulle kävi köpelösti sen kuoltua heikkokuntoisena pyydystämisen jälkeen. Arotasku on vieraillut Suomessa 20 kertaa. Meitä lähinnä lajia esiintyy Ukrainan ja Venäjän eteläosissa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Utö tyhjentyi rareista

Sunnuntai oli sään kannalta liki edellispäivien kaltainen. Kaakkoistuuli oli hieman kovempi ja illaksi tuuli kääntyi etelään. Saari tyhjentyi kuitenkin rareista miltei kokonaan. Tenovuon Jorma löysi aamulla eteläniemestä isokirvisen, joka ei malttanut pysyä paikoillaan ja hävisi Patterinniemen suuntaan. Kaisa, Jorma ja Outi lähtivät mantereelle aamupäivällä, joten vastuu jäi pääosin allekirjoittaneen harteille. Tiistaina onkin taas tulossa lisää väkeä. Lintuvalikoimasta poimittakoon sarvipöllö, neljä kangaskiurua, selkälokki, laulurastas, kaksi mustapääkerttua ja tiltalttia, nuori varpuskoiras, tundraurpiainen ja pikkuyllätyksenä myöhäinen hernekerttu, joka näyttäytyi tunti ennen hämärän tuloa rantatiellä ja laiturien tyvellä Tenovuon Jorman ja Outin mökin alapuolella. Lintu oli paikalla vain reilun minuutin liikkuen koko ajan aktiivisesti tiaisten kanssa. Kuvaa ei ehtinyt ottamaan. Myöhäinen oli myös pieni ruskea kyy, joka jähmeänä köllötti lepikon reunalla kylätiellä. Kauanpa jaksavat sinnitellä syksyä. Leudosta syksystä kertovat myös pietaryrttien ja kissankellojen kukkiminen. Maanantaiaamuna suuntaan vaihteeksi mantereelle.

Lippu salossa Utössä Kustaa Aadolfin päivänä.

Kalastuskilpailut ja kansanjuhlat ovat ohi, niin myös linturaritkin.

Aavikkotasku ja kashmirinuunilintu Utössä

Pyhäinpäivän Utön sää oli hyvin edellispäivän kaltainen. Vakiorutiinien ja aamuisen hotellikäynnin jälkeen suuntasin itärantaan, jonka istuinpenkeillä minua vastaan hyppeli raritasku. Melkeinpä ainoa lintu, jonka määritin samantien aavikkotaskunaaraaksi ikää sen enempää kommentoimatta. Alle 10 m etäisyydellä se liikkui kivikossa hiljalleen jääden paikalleen noin puolen tunnin ajaksi. Tässä välissä soittelin muille, jotta tulisivat paikalle ihastelemaan Utön saarelle uutta lajia n:o 293. Tenovuon Jorma saapuikin polkua pitkin varsin hengästyneenä suoraan aamukahvipöydän äärestä kameratykkinsä kanssa. Blogissani käytänkin hänen ottamiaan erinomaisia tilannekuvia. Paikalle ehtikin suurin osa, ennen kuin lintu katosi mystisesti kallionharjan taakse. Näytti siltä, että varpushaukka olisi saalistanut sen katoamispaikalta. Aavikkotasku löytyi vielä uudestaan katajapensaan sisältä löytöpaikaltaan ja lensi itäniityn poikki rannalle, josta sitä ei kuitenkaan enää löytynyt. Viimeisen kerran tasku näyttäytyi hautausmaan kivimuurilla, josta se katosi lopullisesti ruovikkoa kohti. Kerrassaan upea tosisponde löytö! Ajankohtaan ja säähän nähden odotettu laji. Kaikkiaan tämä oli Suomen 19.havainto aavikkotaskusta.

Aavikkotaskunaaras Utön itärannassa. Kuva:Jorma Tenovuo.
Rarit eivät tältä päivältä tähän päättyneet. Iltapäivällä Kivisen Kaisa puolestaan plokkasi Gamla Postenin männiköstä siipijuovafyllarin, joka hävisi ensitilanteen jälkeen samantien. Äänetön lintu löytyi sitkeän parin tunnin haun jälkeen nyt Kovasen ja Kantosen tonteilta pihapensaista ja puista parin hippiäisen kera. Tälläkin kerralla löytäjänä oli Kaisa. Nyt lintu saatiin jollakin lailla hallintaan 20 min ajaksi. Lintu määrittyi kashmirinuunilinnuksi, jota osattiin jo epäillä. Se reagoi aluksi ehkä yllättävänkin aktiivisesti hippiäisatrappiin. Tenovuon Jorma ja Lumijärven Pyry saivat taltioitua kameroillaan kuvat RK-kaavaketta varten. Humei oli vastikään Utössä 25.lokakuuta, joten tämä oli jo syksyn toinen havainto ja koko Suomen mittakaavassa 55.havainto lajista. Vau mikä lintupäivä!

Kashmirinuunilintu puikkelehti männyssä. Kuva:Jorma Tenovuo.
Päivän muuta lintuantia olivat selkälokki, kaksi sarvipöllöä, kaksi mustapääkerttua, viisi tiltalttia, varpunen, mustaleppälintu ja tundraurpiainen. Kerrottakoon, että Utössä käytiin päivän aikana perinteinen kalastuskilpailu. Neljäksi väki kokoontui päiväkodin rantaan punnitusoperaatioon. Haukimiehet veivät selvän voiton, sillä laatikossa komeili todellinen jättivonkale, yli 5 kg hauki. Illalla hotellilla meno jatkui arpajaisten, musiikin ja tanssin merkeissä. Päivä jäi muistiin pitkäksi aikaa. Hangon harmaasirkku ja ruskouunilintu taikka Mynämäen isovesipääsky voisivat tulla tännekin sunnuntaiksi.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Utö +9 pilvistä kaakko viisi

Otsikon mukaisesti koko päivän oli täysin pilvistä. Aluksi kaakkoistuulta oli 7-8 m/s heiketen ja kääntyen illaksi etelään. Tenovuon Jorma suoritti Utössä talvilintujen syyslaskennan, mihin osaltani autoin joidenkin lajien kohdalla. Hämmennystä aiheutti ajankohtaan nähden suuri hanhiparvi, joka porhalsi iltapäivällä Viron suunnasta eteläkärjen ohi länsiluoteeseen. Kasaan saatiin 55 lajia, joista mainittakoon vielä kaksi lehtokurppaa (ainoat kahlaajat), kolme muuttavaa pikkulokkia (2ad+1juv), nuori selkälokki, uuttukyyhky, kaksi sepelkyyhkyä, sarvipöllö, suopöllö, peräti kaksi varpuspöllöä, kangaskiuru, kaksi mustapääkerttua (koiras ja naaras) omenoita popsimassa, kaksi tiltalttia itäniityn levävallilla, 45 kottaraista, 80 tilheä, 300 räkättiä, 12 punakylkeä, varpunen (1-kv koiras ) kylällä ja tundraurpiainen. Mustarastaita, peippoja ja punatulkkuja tuntui olevan liikenteessä. Niitä nähtiin pieninä parvina lentämässä kylän päällä ja istumassa pihlajissa.

Toinen saaren varpuspöllöistä, joka piilotteli männiköissä.

Mustarastaat popsivat omenoita ajaen mustapääkertut tiehensä.
Päivän muina erikoisuuksina olivat Jorman näkemä kyy ja Pyryn löytämä matarakiitäjän toukka hiekkatieltä. Marraskuinen havainto kyystä on jo poikkeuksellinen. Luikertelija olikin vähän kankea. Matarakiitäjän toukka edustaa jo harvinaista kolmospolvea. Se ehtinee koteloitua vielä ennen talvea. Varsin kummalliselta tuntui myös suuren rahtialuksen täyskäännös Finskärin karikon edustalla. Liberian lipun alla kulkeva Hermann Schoening Monrovia jatkoi kuitenkin matkaansa etelään. Kovat linturariteetit jäivät puuttumaan, vaikka naapurimaissa niitä on viime päivinä nähtykin. Huomenna on uusi päivä ja taistelutahtoa löytyy otollisten kaakkoisvirtauksien jatkuessa viikonloppuun asti.

Kolmannen polven matarakiitäjän toukka hiekkatiellä.

Suuri rahtialus, Hermann Schoening, vältti niukasti Finskärin karikon.

torstai 3. marraskuuta 2011

Lämmin syyssää jatkuu

Kasvukausi jatkuu yhä Etelä-Suomessa. Poikkeuksellisen pitkään aina marraskuulle asti on saatu nauttia lauhoista etelä- ja lounaisvirtauksista, joiden ansiosta lämpötila on ollut miltei päivittäin kymmenen asteen yläpuolella. Kasvimaailma on reagoinut tähän kuin alkavaan kevääseen. Radiouutisten mukaan luonnossa on havaittu pajunkissojen ja valkovuokkojen kukkivan. Salossa mukulaleinikillä keltaiset nuput odottavat avautumista. Syreenipensaisiin on kehittynyt vihreitä lehtisilmuja. Edes Pohjois-Lappiin ei ole saatu pysyvää lumipeitettä. Erikoinen syksy näkyy ulkosaaristossakin, jossa hyttyset parveilevat ja merivesi on edelleen varsin lämmintä ajankohtaan nähden.

Merikotkat tähystelivät sääksien pesäpaikalla laivaväylällä.
Matkalla Pärnäisistä Utöseen Fagerholman eteläpuolen väylämerkillä kaksi merikotkaa oli valloittanut sääksien poissaollessa niiden risulinnan. Vesilinnuista nähtiin vähäisiä määriä talvipukuisia riskilöitä, koirashaahkoja, pilkkasiipiä ja mustalintuja. Bokullan kohdalla Eivorilta havaittiin nuori pikkulokki. Tällä kertaa Utössä ei ollut yhtään lintumiestä. Saareen rantautuivat tuttuun tapaan Tenovuon Jorma ja Outi sekä Kivisen Kaisa. Pyry oli nähnyt päivän aikana sekä sarvi- että varpuspöllön. Tennari soittelikin illan jo hämärtyessä huuhkajasta, joka komeili Kobbanin kalliolla. Näyttää siltä, että Utöseen kannattaa tulla pöllöretkelle. Puoli yhdeksän aikaan illalla kuului harmaahaikaran muuttoääntä.