Perjantai-iltana m/s Eivor lähti klo 18.15 tuttuun tapaan Pärnäisistä Utöseen, jossa olimme perillä klo 23 maissa. Väkeä oli paljon ja matkassa Tornien taiston joukkueemme, Mikko Holvitie, Marita Kari ja itse allekirjoittanut joukkueen johtajana. Tenovuon Jorma oli tullut saareen jo torstaina. Majoittuminen hotelliin, jossa yöunet hoituivat neljässä tunnissa. Lauantain vastainen yö oli kylmimmillään nollan tuntumassa. Lintukisa aloitettiin klo 5.00 Puolustusvoimien luvalla Kattrumpanin merivalvontatornissa, missä ei ole taistoa koskaan aikaisemmin pidettykään, uusi ennätys oli siis tulossa takuuvarmasti. Aamu sujui suhteellisen mukavasti, pikkulintuja pyrähti pensaissa kauempana osin vastavalossa ja jäivät yhden näkemäksi, minkä vuoksi joitakin lajeja tuhraantui listalta. Klo 10 jälkeen sää lämpeni ja tuuli tyyntyi lähes kokonaan. Muutto oli usean tunnin täysin pysähdyksissä. Kasaan saatiin klo 13 mennessä kuitenkin 78 lajia, jolla heltisi 71.sija 331 kisaajan joukossa Porin Leveäkarin vietyä kultamitalit 109 lajilla. Morgonlandetin bunkkeripojat kuittasivat 80 lajia, joten lämpimät onnittelut itään päin toiselle salolaiselle saarijoukkueelle, samoin oman joukkueen jäsenille kovasta yrityksestä. Lajilistaamme ei harvinaisuuksia kertynyt, parhaimmat suopöllö, mustaviklo, komea punakuiriparvi, harmaahaikara ja ristisorsa. Tilhet söivät katajanmarjoja ja kävivät hörppäämässä vettä kallion lätäköistä.
 |
| Haahkanaaras hautoo kivien välissä Utön luotsiasemalla. |
Iltapäivällä sää oli kauniin aurinkoinen ja houkutteli lukuisan joukon kyy- ja rantakäärmeitä liikkeelle. Myös neitoperhoset ja ritariluteet olivat aktiivisia. Tulosten purku BirdLifelle ja maittavan herkullinen ja ruhtinaallinen lounas hotellilla veivät aikansa havainnoinnista. Illalla turistiin hotellin omistajan, Eero Laaksosen kanssa ns. asiaa Jannen kyttäillessä muita juttuja. Sukulaisseurueeni perniöläis-pirkanmaalainen retkikunta viihtyi viikonlopun keväisessä Utössä juhlapukuisten haahkakoiraiden ujeltaessa naaraiden perään. Yksi naaras hautoo luotsiaseman kukkulalla kivien välissä ihmisistä lainkaan välittämättä. Sunnuntaiaamuna Tenovuon Jorma antoi viikon viipyneelle Salosen Ville-Veikolle määräyksen soittaa sepelsieposta. Kännykkä pirahti nopeammin kuin mitä osattiin odottaakaan. Lehdon reunassa todella oli myös vanha sepelsieppokoiras, joka oli paikalla noin puolisen tuntia. Sendarille olisi saanut toivoa ääneen muitakin lajeja. Ihmeellisintä oli se, että lähdettyämme jo pois saaresta oli löytynyt toinenkin vanha sepelsieppokoiras ja vielä kummallakin rengas tosin eri jalassa. Jorman upeista kuvista saatiin dokumenttia.
 |
| Kalasääksi pesii Saaristomerellä laivaväylän varrella. |
Paluumatka sujui leppoisasti Eivorin kannella auringon ruskettaessa petollisesti ihoa. Kalasääkset olivat vanhalla pesäpaikallaan mustakeltaisella merimerkillä laivaväylän varrella noin puolen tunnin matkan päässä Pärnäisistä. Mielenkiintoa ja jännitystä piti yllä lauantai-iltana Lappeenrannan Joutsenosta löytynyt Suomen seitsemäs arohyyppä, joka jaksoi sinnitellä vihreällä laitumella muutaman töyhtöhyypän seurassa aina maanantaiaamun sarastukseen asti. Käen kukunta säesti kaukaa kaakosta tulleen hyyppävierailijan lähtöä pohjoiseen. Äitienpäivänä moni lintubongari sai hienon elämänpinnan tästä lajista.
