sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Säät rytmittävät hyönteisten liikkeitä

Viime päivinä on saatu nauttia hiostavan kosteista ja kuumista kesäsäistä. Loppukesän hellesäät suosivat hyönteisten massaliikehdintää sopivilla eteläisillä ilmavirtauksilla. Kuumat helteet purkautuvat lopulta voimakkaisiin ukkoskuuroihin ja rintamasateisiin. Liiallinen kuumuus on myös haitaksi. Hyönteiset liikkuvat mieluiten tiettyinä vuorokauden aikoina. Isot päiväperhoset, kuten häiveperhoslajit, tulevat hiekkatielle heti kun aurinko alkaa lämmittää kunnolla klo 8.30 jälkeen. Silloin ne ovat vielä vähän hitaampia lennossa ja lentävät matalalla etsien kivennäissuoloja ja kosteutta. Keisarinviitat käyvät ohdakkeiden ja suoputkien kukilla mettä hakemassa. Nestetasapainon ylläpito on tärkeää. Keskipäivällä perhoset pitävät usein pientä paussia puiden lehvästössä tai ruohikossa. Iltapäivällä ja illalla päiväperhosilla alkaa vielä uusi aktiivinen lentovire. Saderintaman lähestyessä tarkkailin nokkosperhosten liikkeitä saunakukkapellossa. Ne nousivat pellosta ylös vinhaa vauhtia ja piiloutuivat puiden suojiin eivätkä jääneet ruohostoon. Kun on tarpeeksi lämmintä, monet lajit lentävät pilvipoudallakin.

Keisarinviitta (A.paphia) vilvoittelee haavan lehdellä keskipäivällä.

Heinäsirkkojen ja hepokattien aktiivista sirinää on kuulunut niityiltä. Erikokoisten paarmojen parveilu ympärillä on ollut sangen aggressiivista. Nämä kiusankappaleet työntyvät väkisin autoon sisälle tilaisuuden tullen. Lämmin rintama tuo meille hyönteismassoja hyvinkin kaukaa. Säätutkissa näkyy valtavia hyönteispilviä meren yllä etenkin mm. Suomenlahden päällä. Jos virtaus sattuu tulemaan sopivasta suunnasta kaakosta, on odotettavissa uusia loikkareita ja vaeltajia. Pilvisenä yönä hyönteiset eivät erotu niin hyvin taivasta vasten ja välttyvät näin paremmin saalistajilta. Hyönteisharrastajien rysäpyydykset toimivat kaiken aikaa todistamassa hyönteisten liikkumista. Punaviinillä varustetut syöttirysät houkuttelevat hyönteisiä vuorokauden ympäri kun taas valorysät ovat päällä pimeimpänä aikana. Perhoslamppujen UV-valo on tehokas houkutin. Purkkien pohjalla voi olla aamulla ns. hyönteispuuroa sisältäen itikoita, kirvoja, kovakuoriaisia, pistiäisiä, vesiperhosia ym. suunnattomia määriä. Joukosta on kärsivällisesti seulottava yöllä tulleet perhosrarit.

Pikkuhäiveperhonen (A.ilia) siivet supussa ja imukärsä toiminnassa.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Luonnossa vaara vaanii joka hetki

Lintujen pesästä lähdön vaiheessa ja lennon oppimisen alkutaipaleella on monia vaaroja. Lintujen poikaset voivat pudota rakennuksista ja pesistä murheellisin seurauksin. Tervapääskyjen poikaset varttuvat lentokykyisiksi näinä päivinä. Poikasten putoaminen katon alta räystäiltä ennen aikojaan on arkipäivää. Pitkät siivet ovat ongelmallisia ahtaissa tiloissa, kynnet eivät pidä liukkaissa pinnoissa ja jos siivet eivät harjoittelun puutteesta kanna, on putoaminen maahan todennäköistä. Melkeinpä joka vuosi muutama poikanen tippuu kadulle tai pihamaalle heittäen henkensä. Varislinnut ottavat osansa saaliista. Nelijalkaiset haistavat äänekkään ja huonosti lentävän linnunpojan helposti. Tien päällä liikenteen uhriksi joutuminen on osan kohtalona. Västäräkit liikkuvat paljon kuumilla tien pinnoilla hyönteisten perässä, siksi niitä jääkin paljon autojen alle. Metsäisemmillä osuuksilla rastaita lojuu kuolleina teillä tuon tuostakin. Myös isommat linnut, kuten tuulihaukan poikaset jäävät peltoaukeilla kokemattomuuttaan auton yliajamiksi. Rusakkojen ja supien yliajaminen tuntuu monella olevan lähes tapa. Näistäkin raadoista korpit hyötyvät tarkkaillessaan säännöllisesti tien pintoja.

Pesästä pudonnut tervapääskyn poikanen on avuton maassa.

Hyönteisiä liiskautuu autojen etuosaan suunnattomia määriä. Mitä lämpimämpää ja aurinkoisempaa sää on sitä enemmän hyönteisiä kopsahtelee ja mäsähtää auton tuulilasiin ja keulaan. Lajikirjo on valtava sis. kovakuoriaisia, kärpäsiä, sääskiä, korentoja, päivä- ja yöperhosia. Hiekkaiset tiet, jotka ovat kosteita, keräävät päiväperhosia tien pintaan. Ne imevät kivennäissuoloja ja jäävät pahaa aavistamatta kumipyörän alle. Pihlajaperhoset, sinisiivet ja isot tummat päiväperhoset lekottelevat usein lämpimällä tien pinnalla. Haapa- ja häiveperhoset lentävät aamuisin laiskasti lähellä tien pintaa. Perhosraatoja löytääkin kuljeskelemalla tarkkaavaisesti ja hitaasti hiekkateitä pitkin. Muut perhoset seuraavat usein kuolleen toverinsa kohtaloa. Isonokkosperhosvaelluksen aikana eräskin perhonen jäi auton alle, mutta nousi sieltä kuitenkin eheänä lentoon. Onni oli matkassa, kaikilla ei sitä kuitenkaan ole. Lepakot ja linnut saalistavat lentäviä hyönteisiä runsaasti. Häiveperhoslajien siivet ovat usein lovisia. Sudenkorennot ovat näykkineet niitä. Korennoillekin saapuvat noutajat, sillä pienet jalohaukat ovat erikoistuneet niiden pyyntiin.


Pikkuhäiveperhoskoiras lojuu kuolleena hiekkatiellä.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Tummahäränsilmä tekee paluuta

Heinäkuussa ruohoniityillä piilee punkkivaara. Pitkät päällä ongelmaa ei pitäisi syntyä. Armoton kuumuus ja hiki ovat suurimmat riesat aurinkoisena hellepäivänä. Näistä synkistä seikoista huolimatta retkeilin Kemiönsaaren eteläosissa. Kedot ja niityt kukkivat kauniina. Siankärsämöt, päivänkakkarat, keltamatarat ja ahdekaunokit kukoistivat värikkäinä laikkuina. Paremmista kasveista mainittakoon ajuruohot, jänönapilat ja ketoneilikat. Tällaisissa ympäristöissä myös hyönteislajisto on monipuolista. Hopeatäpliä, tesma- ja verkkoperhosia lentelee siellä täällä. Huomio kiinnittyy kuitenkin ruskeaan heinäperhoseen, jolla on poukkoileva lentotapa ja jonka etusiipien alapinnalla on ruosteensävyistä väriä. Kyseessä on lounaisrannikon ja Ahvenanmaan laji, tummahäränsilmä, joka tekee uudelleen paluuta vuosikymmenien kateissa olon jälkeen. Tummahäränsilmää on tavattu aikoinaan 1950-luvulla Salonkin seudulla Halikonjoen varsilla tiedon mukaan. Eri paikoissa tarkkailtuani havaitsin päiväperhoslajia olevan jopa kymmenittäin kukkaniityillä, tien varsilla ja niitetyillä heinäpelloilla. Samoilla kukkakedoilla lenteli myös kultasiipiä ja niittyvihersiipi.

Tummahäränsilmä on istahtanut kuvaajan sormen päähän.

Verkkoperhoset viihtyvät runsaskukkaisilla metsäniityillä.

Kultasiipikoiraat vierailevat usein ohdakkeiden kukilla.

Jänönapila ja ketoneilikka kukkivat kedolla.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Tapahtumarikas luontopäivä

Eilen keskiviikkona sää oli iltapäivään asti kaunis ja aurinkoinen. Illalla saatiin paikallisia ukkoskuuroja etenkin Lounais-Suomessa. Aamuyhdeksältä ensimmäinen luontokeikka oli mennä tapaamaan hullua ukkometsoa, varsin omituiseen aikaan heinäkuussa, Kiskon korpeen. Opastajana olleen naisretkeilijän avustuksella metsokoiras löytyikin pienen mäen päältä. Kukko napsutteli nokkaansa, levitti pyrstönsä ylös viuhkaksi, laahasi siipiään ja hivuttautui vaivihkaa lähemmäksi. Vähän ajan päästä roteva metso olikin rengastajan hyppysissä. Linnulla ei ollut ennestään rengasta. Mistä lienee tullut, jää arvoitukseksi. Yksilö oli vähintään kolmen kalenterivuoden ikäinen. Toimenpiteiden ja kuvausten jälkeen metso käveli luimistellen tiehensä, ehkäpä se ei enää tule niin herkästi ja aggressiivisesti marjastajien ja sienestäjien päälle kuin edellisinä päivinä.

Metsokukko tulossa retkeilijöitä kohti Kiskossa.

Karttaperhosen tumma kakkospolvi Salon Halikonlahdella.

Aamupäivällä poikkesimme Salon Halikonlahdelle. Pidempään paikalla viihtynyt mustatiira lepäili nyt lokki- ja tiiraparvessa Vuohensaarentien lumenkaatopaikan hietikolla. Saman tien varrelta löytyi myös kakkospolven tumma karttaperhonen imemässä ravinteita kosteasta maaperästä. Altaiden ympäristössä oli keväällä useita ykköspolven ruskeita karttaperhosia. Iltapäivällä sain soiton Halikon kirkonkylästä, jossa näkijä kertoi olevan mahdollinen isonokkosperhonen lepäilemässä seinustalla ukkoskuuron aikana. Riensin paikalle ja totesin perniöläisen luontoharrastajan määrityksen osuneen oikeaksi. On näitä vaeltajia näköjään Salonkin seudulla. Illaksi piti ehtiä puolestaan Koskelle rengastamaan loput tuulihaukan poikaset. Osa jäi kihlaamatta eilen, koska renkaat loppuivat kesken. Hommat hoituivat hyvin. Seuraavaksi oli vuorossa vielä toinen myöhäinen tuulihaukan poikasten rengastuskeikka Kiikalassa. Isäntä oli autoineen ja tikkaineen valmiina odottamassa tuloani. Isot poikaset saatiinkin kunnialla rengastettua ja vietyä takaisin ladossa olevaan pesälaatikkoon. Tälle päivälle kiintiö alkoi olla täynnä. Päivässä kun on vain 24h aikaa.

Isonokkosperhonen istuskelee kiviseinässä Halikossa.

Tuulihaukkanuorisoa Kiikalassa.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Isot nokkosperhoset vaelluksella

Perhosharrastajat ovat viime päivinä olleet kiireisiä. Koko viikon ainakin maanantaista torstaihin on koettu isonokkosperhosten (Nymphalis xanthomelas) massiivinen vaellus kautta aikojen. Nämä tavallista nokkosperhosta suuremmat vaeltajaperhoset ovat lähteneet sankoin joukoin Baltiasta liikkeelle. Etenkin pääkaupunkiseudun rannikkoalue (Helsinki-Kirkkonummi) on vastaanottanut runsaasti vaeltajia. Niitä on nähty satamissa, täyttömäillä, rannoilla ja tammikujilla. Isoista nokkosperhosista lajia N.xanthomelas oli havaittu tähän mennessä Suomessa kaikkiaan yli 100 yksilöä. Hyvinä vaelluspäivinä isonokkosperhosta on valunut Suomenlahden yli ainakin satoja yksilöitä, sillä parhaimmista havaintopisteistä muutamassa tunnissa havaittiin kymmeniä perhosia jatkuvana virtana matalalla etelästä peltojen yli etsien ravintolähteitä, mm. tammen mahla tuntui olevan erityisessä suosiossa. Perhosharrastajien syöttinesteet ovat houkutelleet myös lajia rannikoilla. Yksilöiden kunto on vaihdellut melkoisesti, osa on ollut lähes priimakuntoisia kun taas jotkut yksilöt ovat kokeneet saalistajien hyökkäyksiä ja rikkoutuneet repaleisiksi. Joukossa on ollut vähäisessä määrin myös kirsikkaperhosta (Nymphalis polychloros), jota on havaittu Suomessa noin 60 yksilöä. Luvut tulevat muuttumaan olennaisesti tämän vaelluskesän jälkeen. Kolmikon selvästi harvinaisinta lajia, valkotäplänokkosperhosta (Nymphalis vaualbum) on tavattu maassamme noin 40 kertaa. Kaikki isot nokkosperhoslajit ovat aikuistalvehtijoita. Toukat viihtyvät ulkomailla etenkin pajulajeilla, joita löytyy Suomesta yllin kyllin. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle ja laajalle alueelle perhoset jatkossa levittäytyvät. Tänään perjantaina sää oli edellispäiviä vähän viileämpi ja pilvisempi. Tuntui hieman siltä, että vaelluksen huippu taidettiin kokea torstaina 12.heinäkuuta. Viime päivinä Turussa on havaittu kuusamaperhonen (Limenitis camilla), joka pyrkii muodostamaan pieniä vakituisia kantoja maassamme. Laji löydettiin Suomesta uutena vuonna 2003.


Isonokkosperhonen on laskeutunut maahan Kirkkonummella.

Salon seudun eteläisillä ja luonnontilaisilla soilla lentää tällä hetkellä mm. luumittari (Aspitates gilvaria) ja vihermittari (Thalera fimbrialis). Parhaimmilta soilta päiväsaikaan suoritetulla järjestelmällisellä etsinnällä on löytynyt toistakymmentä yksilöä samalta paikalta. Mittarilajit tuntuvat viihtyvän rämeen avonaisemmissa kohdissa, joissa kasvaa muutama kitukasvuinen mänty ja kasvillisuutta peittää rehevä tupasluikkamatto. Toki lajeja löytää iltayölläkin lampun valossa, mutta paljon helpommalla pääsee valoisana aikana. Yöllä on tosin tunnelmaa enemmän kiiltomatojen tuikkiessa ja kehrääjien suristessa.


Vihermittari päivälevolla Salon Pyysuon rämeellä.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Värikästä hyönteismaailmaa ja lintujen laulukuoroa

Helteinen ilmamassa työntyi vihdoinkin maahamme ukkoskuurojen kera. Eilen Kemiönsaarella auringon paistaessa tuntui todella hiostavan kuumalta. Valoisilla niityillä, joissa kukki runsaasti apiloita, päivänkakkaroita, hiirenvirnoja ja niittynätkelmiä, lenteli runsaasti päiväperhosia, mm. piippopaksupäitä, kultasiipiä, sinisiipiä, verkkoperhosia, hopeatäpliä ja tesmaperhosia. Ruohikosta ponnahti lentoon karhukehrääjäkoiras sekä räikeänvärinen päivisin lentävä virnapunatäplä, joka luetaan nykysin mikroperhosiin. Rehevässä kotkansiipilehdossa päivälevolla ovat niin kelta- ja valkomittari kuin myös laikkumittari.  Lehto- ja mustapääkerttu lauloivat kilpaa keskenään lepän latvuksissa. Pienestä pihlajasta löytyi Sylvian 4-munainen pesäkin. Haarapääskyillä on lähes lentopoikaset laiturin alla olevassa pesässä. Västäräkit pyrähtelevät maanteillä hyönteisten perässä. Lintujen laulukuorossa ovat mukana vielä ahkerasti musisoivat mustarastas, peippo ja pajulintu. Aamulla käki kukkui pienen tovin Perniön puolella. Harmaahaikarat lentävät rantoja pitkin äänekkäästi äyskähtäen sisämaan merenlahdille. Kahlaajilla suunta on päinvastainen, muutto on täydessä käynnissä koko ajan etelään päin. Pimenevässä kesäyössä ääniä kuuluu joka puolelta. Lehtopöllön lentopoikanen piiskuttaa voimakkaasti ja kerjää emoilta ruokaa. Kehrääjä, lehtokurppa ja pohjanlepakko häärivät öisin ilmatilassa. Rantaviivassa tuikkii vihreänkeltainen neonvalo. Kiiltomadot laittavat lamppunsa päälle puolilta öin. Isot mustat ukkoetanat ryömivät niin ikään esille, parhaimmilla on mittaa kymmenkunta senttimetriä. Aktiiviset ampiaiset eivät nuku yölläkään.

Pieni virnapunatäplä on päiväaktiivinen mikroperhonen.

Laikkumittari päivälevolla lehden päällä.

Västäräkkiemo pujahtamassa pesäänsä ruokaa nokassaan.

Västäräkki pesii mustarastaan pesässä köynnöshortensian sisällä.



sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Heinäkuun harvinaisuuksia

Kuukausi vaihtui jälleen. Alkavan heinäkuun luonto on todella rehevää. Yöt lämpenivät hieman parin viime päivän aikana. Yöperhosia havaitseekin selvästi enemmän auton valoissa kuin aiemmin. Hyttyset kiusaavat edelleen kulkijaa. Luonto hiljenee entisestään, sillä monen lintulajin laulukausi on ohi ja poikueet ovat maailmalla, mm. lähes kaikilla kirjosiepoilla. Haarapääskyillä ja pikkuvarpusilla on toinen poikaspesye meneillään. Kuukausipinnoja keräävillä bongareilla kuun vaihde tietää yleensä vipinää, tarjolla olivat eiliset grönlanninlokki, palsasirri, tulipäähippiäinen, sepelsieppo ja mustakaulauikku, kaikki rariteetteja. Aina ei lintu ole paikalla tuoreestakaan havainnosta huolimatta. Päivän mielenkiintoinen anti oli Forssan Kiimassuon jäteasemalla, jossa rarilokkia ei havaittu, mutta tarkalla silmällä heinäpaaleista löytyi sarvikuonokasnaaras (Oryctes nasicornis), joka on yksi maamme kookkaimmista kovakuoriaisistamme. Rinnettä koristivat lukuisat ukontulikukat, jotka olivat varsin komeita keltaisine kukintoineen. Kasvit ovat nauttineet viime päivien virkistävistä sadekuuroista. Sään lämpeneminen saattaa vihdoinkin tuoda myös helteitä.

Ukontulikukka Forssan Kiimassuolla.