perjantai 20. lokakuuta 2017

Huuhkajan kanssa tuttavuutta

Eilen illalla valoisaan aikaan tuli Halikon Vaskiolta puhelu. Mänkärien tilalla oli havaittu lentokyvytön huuhkaja kuivurin maastossa. Lintu löytyi helposti paikallisten ohjeiden mukaan. Se eteni vaivoin juoksemalla ja siipiään nostellen maata pitkin lyhyitä matkoja. Linnun toisessa siivessä oli vertavuotava lihaspaljastuma. Otin huuhkajan kiinni turvallisesti ja laitoin komean pöllön väliaikaisesti kuljetuslaatikkoon odottamaan jatkotoimenpiteitä. Lähes pari tuntia siinä menikin, ennen kuin mitään tapahtui. Turun eläinhoitolaan ei saatu yhteyttä eivätkä poliisitkaan vaivautuneet paikalle, vaan delegoivat asian lopulta perniöläiselle petorengastajalle, joka tuli hakemaan terhakkaan ja tuimakatseisen huuhkajan hoiviinsa. Lintu vaatii joka tapauksessa hoitoa. Tälläkin yksilöllä oli metallirengas oikeassa jalassa EH-13036, Halikosta peräisin oleva nuori lintu.


Huuhkaja on komea ilmestys Suomen luonnossa.

Nuori rengastettu huuhkaja kirjoittajan sylissä.


torstai 19. lokakuuta 2017

Utön erikoisia ilmiöitä

Maanantaista keskiviikkoon 16.-18.10. pitkästä aikaa Utön retki. Mitään ihmeellistä ei ollut odotettavissa linturintamalla, vaikka ajankohta olikin varsin hyvä. Tietyt vaelluslinnut ovat olleet täysin kateissa edellisvuosiin verrattuna. M/s Kökar oli täynnä saariin tulijoita. Matkalla Utöhön Aspön saaressa nähtiin hiiripöllö. Neljän tunnin matka taittui tälläkin normaalisti. Utössä havaittiin kaakkoispuolen luodoilla syksyn ekat neljä merisirriä, rannassa harmaahaikara ja kylällä kangaskiuru, nokkavarpunen ja isolepinkäinen. Maanantaissa oli syyskesän tuntua, sillä kappelin luona lenteli punainen syyskorento, hepokatti pompahti heinikosta, matarakiitäjän toukka etsi kylätien varrelta koteloitumispaikkaa ja rupikonna köllötteli päiväkävelyllä luotsiaseman nurmikolla.


Syksyn ruska näkyy Utössäkin.

Matarakiitäjän toukka etsii koteloitumispaikkaa.

Juolukan lehdet ovat värjäytyneet vaaleanpunaisiksi.

Tiistai olikin sitten synkkä ja sysimusta sateinen päivä. Aamulla salamoi ja ukkonen jyrisi jonkin aikaa. Portugalin metsäpalojen noet ja Saharan pölyt tuntuivat ja näkyivät saaressa. Itämerta pitkin lounaasta tullut pilvilaskeuma oli saavuttanut Utön tuhansien kilometrien päästä. Pieni on maailma. Aamupäivällä oli niin pimeää, että Utön katuvalot ja majakka syttyivät uudestaan, silmissä tuntui hämäryys ja erotuskyky vaikeutui tuntuvasti. Muutoin oli kyllä syksyistä lämpötila + 13 asteen tietämissä ja tuulikin samoilla numerolukemilla. Kylällä nähtiin pari nokkavarpusta, satojen urpiaisten joukosta löytyi tundraurpiainen ja ruskourpiaisen tyyppinen yksilö, jolla oli muuten kirkas metallirengas oikeassa jalassa. Lajisto oli pitkälti eilisen kaltainen, merisirrejä, tiltaltteja ym. Hangossa havaittiin kääpiökerttu, tänne sitä lajia ei saatu.

Synkkä pilvi laskeutui Utön ylle tiistaina.

Utön sääaseman tietoja.

Hiiripöllö tupsahti jälleen saareen keskiviikkona.

Keskiviikko olikin sitten jo aurinkoinen päivä. Navakka pohjoisluoteinen tuuli ajoi saasteet takaisin Etelä-Eurooppaan, näkyvyys parani ja ilma puhdistui. Linnusto pääosin samanlaista, mutta saareen tupsahti keskipäivällä syksyn viides hiiripöllö. Kuinka paljon pöllöt vaeltavat saaristossa ristiin rastiin, on vaikea sanoa. Myyriä ei kuitenkaan ole, joten pöllöt viipyvät vain vähän aikaa ja jatkavat matkaa edelleen paremmille ruokamaille. Parinkymmenen sepelkyyhkyparvi lensi pohjoiseen päin. Isokäpylintupari piipahti männikköön. Tänäänkin näkyi rupikonna ja luotsiaseman lämpimällä seinustalla pörräili kukkakärpänen. Ensi yöksi luvataan kylmää yötä ainakin mantereelle.

   

perjantai 6. lokakuuta 2017

Gdanskissa pari päivää

Kovan onnen reissu Puolan Gdanskissa on takana. Keskiviikkona 4.10. piti puolelta päivin lähteä matkaan Turun lentoasemalta Wizzairin koneella kohti Gdanskia, mutta toisin kävi. Lintu oli lentänyt koneen turbiiniin ja niinpä lähtö siirtyi koko ajan entistä myöhemmäksi. Kun lentomekaanikko oli tullut Helsingistä Turkuun ja todennut koneen lentokelpoiseksi, oli miehistön työaika ylittynyt,  mikä tarkoitti sitä, että uudeksi lentoajaksi annettiin klo 23.45. Lentoyhtiö tarjosi sentään 8 euron arvoiset kupongit ja päivällisen, lähes 11 tunnin odottelu lentoasemalla alkoi kuitenkin tuntua ytimissä. Ulkona oli kaatosade, joten iltaelämä Turun keskustassa olisi ollut lähinnä mollivoittoinen. Matkaan päästiin lopulta. Puolalainen byrokratia ja ylpeys yhdistettynä hitauteen tuntui turhauttavalta. Tunnin päästä saavuimme tuuliseen ja sateiseen Gdanskiin, laskeutumisvaiheessa oli pientä turbulenssia. Puolen yön jälkeen olimme hotelli Beethovenin pihassa. Meitä osattiin jo odottaa ja vastaanotto tiesi koneen myöhästymisestä. Henkilökunta oli erittäin ystävällinen, mikä lohdutti pimeyden ja väsymyksen keskellä. Aamuyöllä alkoi voimakas pahoinvointi, aamupala jäi vaisuksi, siitä huolimatta mies nousi tolpilleen ja menoksi Gdanskin keskustaan edullisella taksilla. 


Majapaikkamme Hotel Beethoven Gdanskissa.

Kauppahallin ovet avautuivat klo 9 paikallista aikaa. 

Aloitimme tutustumisen kauppahallista, jossa lihatiskimyyjät yrittivät hymyillä ja nyökkäillä rahojen toivossa. Karkkikojulla ostin paksuja suklaairtokarkkeja pari pussillista. Kuin entisajan neukkutyyliin tympeäilmeinen vanhahko polakkimuija mutisi itsekseen, kaatoi karkit uudestaan pienestä muovipussista pöydälle ja viskasi ostokset tiskin reunalle tervehtimättä ja puhumatta mitään ylimääräisiä. Ehkä parempi vaatetus ja zlotytukku kädessä eivät tuoneet ainakaan lisäpisteitä. Samankaltainen eukko istui vessarahastajana askeettisessa kopin nurkkauksessa puolaa pölpöttäen. Kauppahallin eli Market hallin lomassa on arkeologinen skansen ja romaaninen kellari Gdansk 700 vuotta sitten nähtynä. Gdansk oli v. 1945 asti saksankielinen Danzig, keskiaikainen hansakaupunki, joka mainitaan historiankirjoissa juuri ennen 1000-lukua. Gdanskissa asuu nykyään noin puoli miljoonaa asukasta. Se on Pohjois-Puolan merkittävin ja suurin satamakaupunki Itämeren rannalla. 


Puolan kuningas Janowi III:n patsas.

Sateinen syyssää hiljensi turistisesonkia.

Bongasimme Pyhän Nikolauksen kirkon ja kunkku Janowi kolmosen patsaan. Huciskon sillalta otimme uuden kompanssisuunnan itään päin kohti Dlugan ostoskatua. Pitkä katu oli varsin hiljainen, heikot sadekuurot siivittivät kulkua. Muutama kuppila ja ravintola, postitoimisto ja sitäkin enemmän hopeameripihkabutiikkeja aina Stara Motlawan joelle saakka. Kirkonkellojen kumea ääni kaikui vanhoissa kortteleissa kauas. Kerjäläisiä ja pummaajia tuli jokunen vastaan. Laivaristeilylle emme lähteneet vaan päätimme kuljeskella edestakaisin souvenirs- ja amberliikkeissä. Erittäin taidokkaat käsin tehdyt meripihkatuotteet maksoivat noin 100-300 euroa. Koriste-esineille ei ollut tarvetta. Pyhän Maryn basilikaa restauroitiin. Daniel Gabriel Fahrenheitin syntymäpaikka ohitettiin vierestä. Eräässä kahvilassa nautittiin lämmin kermavaahtokaakao suurella kakunpalalla. Kyllä teki hyvää.


Meripihkatuotteita on tarjolla runsaasti Dlugassa.

Herkuttelua kahviossa kävelyshoppailun jälkeen.

Lähdimme katsomaan vielä päärautatieasemaa, Gdansk Glownya. Siellä ei tosin ollut mitään ihmeellistä emmekä lähteneet muualle kuin lähimmällä taksilla kohti hotelliamme. Gdanskin keskusta oli mielestämme katsottu viiden-kuuden tunnin kävelyllä. Lepo oli paikallaan, kun kuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Kämppä aamiaisen kanssa kuului todella halpaan TravelBirdin lentopakettiin. Hyvätasoinen tilava hotellihuone oli siivottu viimeisen päälle erinomaisesti. Hotellissa on 24 h päivystys ja lähistöllä alle puolen kilometrin säteellä peräti neljä sekatavarakauppaa perätysten. Niitä ei keskustasta löytynyt. Sen sijaan museoita, teattereita ja kirkkoja oli joka lähtöön. Pimeys ja sade laskeutuivat kaupungin ylle. Puolalaiset TV-viihdekanavat rentouttivat olotilaa ja oli aika mennä unten maille uuvuttavan päivän jälkeen. Hotelli sijaitsi aika kaukana kaikesta ja oli varsin hiljainen. Vastapäätä hotellia sijaitsi pieni lintulammikko ja puisto pienenä piristysruiskeena.


Stara Motlawan rantakatua.

Näkymä rannasta vanhaankaupunkiin. 

Perjantaiaamuna aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kello seitsemältä aamiainen oli katettuna, tunnin päästä istuimme jo taksissa matkalla Lech Walesan lentokentälle ruuhkaisessa liikenteessä. Taksikyyti maksoi 60 zlotya eli noin 15 euroa. Lentoasema oli suuri ja turvatarkastukseen oli tungosta. Niinpä nopeus oli valttia joka tilanteessa, muutoin tavarat saivat kyytiä. Monella muullakin oli lähtö käsillä. Lentoasemalla on huomattava, että siellä käy vain paikallinen valuutta, euroja ei kelpuuteta. Tällä kertaa koneemme lähti aivan ajallaan. Lintutiedotus ilmoitti Säpin ohilentäneestä ruskohaikarasta juuri ennen koneen nousua klo 10 Suomen aikaa. Tilanne laukesi jo alkuunsa, joten tunnin lentomatka Turkuun ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Suomessa olikin lämpimämpää ja syksyn kauniit ruskan värit elävöittivät maisemaa. Nopeilla siirtymisillä Saloon saavuttiin klo 14.00.