keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Suo kukkii ja käki kukkuu

Suo kukkii näyttävästi tällä hetkellä. Punaruskeitten rahkasammalpatjojen päällä suota koristavat vaaleanpunaiset suokukat ja valkoiset voimakkaasti tuoksuvat suopursut. Matalakasvuisten lakkojen kukat työntyvät esille juolukoiden ja vaivaiskoivujen seasta. Avonaisemmalla saravyöhykkeellä tupasvillat hulmuavat pienessä tuulessa. Viimevuotisia kirpeitä karpaloita on jäljellä suon pinnassa. Käki kukkuu suon laidalla, korppi ronkkuu lähistöllä ja metsäkirvisen etäistä viserrystä kuuluu rämemännyn latvasta. Olemme alkukesän suon elementissä Halikon Linnussuolla. Alue on varsin hyvä perhospaikka, josta löytyy mm. rämekarvajalkaa ja rämekylmänperhosta, jonka parillisen vuoden lentoaika alkaa olla pian käsillä. Illaksikaan rauhallinen suo ei hiljene, sillä teeret suhahtelevat ja pulisevat tutuilla kumpareillaan ja kurjet mekastavat reviireillään. Viileinä öinä suo saa usvapeitteen päälleen. Salaperäinen tunnelma vallitsee kaikkialla. Elämyksiä ei tarvitse hakea kaukaa.

Suopursu on aloittanut kukintansa.
 
Suokukalla on vaaleanpunaiset kukat.

Tupasvillamattoa avonaisella nevalla.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Hyönteiset liikkeellä

Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat vauhdittaneet hyönteisten esiintuloa. Viime viikonloppuna Säkylän harjumaastoissa sain kokea hyttysparven aggressiivista hyökkäystä. Varhaisia sudenkorentoja pörräilee vesistöjen lähettyvillä. Pensaissa kuhisee kovakuoriaisia, luteita ja pistiäisiä. Kemiönsaaren valorysästäni löytyi peräti 54 kesäturilasta (Melolontha hippocastani) yöperhosten joukosta. Saaliista poimin ensimmäisen mäntykiitäjän, lukuisia nirkkoja, mittareita, yökkösiä ja nastakehrääjäkoiraan, vm. löysin myös päivälevolta sananjalalta Perniöstä. Puutarhojen reunoilla ja voikukkapelloilla lentelee aurora- ja lanttuperhosia. Nokkosperhosen pienet toukat napostelevat nokkosten latvalehtiä. Harvinaisempaa karttaperhosta tapaa yksitellen tai muutaman porukassa. Lajia kannattaa etsiä nyt ja kartoittaa paikat.


Karttaperhoskoiras hiekkatiellä Salon Halikonlahdella.

Nastakehrääjäkoiras päivälevolla sananjalalla.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Leppoisia kevätpäiviä Utössä

Sunnuntai 20.5. iltapäivällä lähtö Utöseen. Nauvon puolella lauttajono mantereen suuntaan oli järkyttävän pitkä, noin 5 km luokkaa. Porukkaa oli liikenteessä, pitkä viikonloppu, mökkien kunnostukset ja MM-lätkämatsit. M/S Eivor oli mukavasti perillä ennen klo 20.30, kun Nötö ja Aspö jäivät väliin. Veistolan Tapani matkasi Jurmoon samalla reissulla. Tenovuon Jorma piipahti puolestaan mantereelle pariksi päiväksi. Saaressa olikin miehitystä jo ennestään, luonnollisesti toukokuun parhaimpana sesonkiaikana. Jääkiekon kisatunnelmissa hotellin kabinettiin kokoontui väkeä, lintumiehiä, hollantilaispurjehtijoita ja henkilökuntaa. Illan hauskimmaksi yllätykseksi muodostui Kuusiston Kimmon perheen lisääntyminen, kun Laaksosen Juha keksi imitoida Kimmoa naruparralla:) Lågskäriltä tuli Lintutiedotukseen ilmoitus mahdollisesta kaukasianuunilinnusta (Phylloscopus nitidus), joka olisi maamme ensimmäinen havainto tästä lajista, mikäli RK hyväksyy sen aikanaan. Lintua pidettiin aluksi idänuunilintuna, kunnes alettiin myöhemmin tutkia kuvia.

Kuusiston Kimmon (oik.) "perhepotretti" hotellin kabinetissa.
Maanantai 21.5. oli ensimmäinen toisesta hyvästä lintupäivästä hyönteissyöjien määrien suhteen. Aamulla sää oli selkeä, lämpötila +9 astetta ja tuuli koillisesta 5 m/s. Iltapäivällä oli todella lämmintä, sillä lukemat olivat jo hyvin kesäisiä, Utössäkin  peräti +17 astetta, mantereella hellettä.Päivän havaintoina mainittakoon viiden muuttavan kurjen parvi, valkoposkihanhi, ruskosuohaukka 1 koiras, huuhkaja Kobbenilla, puukiipijä, pari pikkusieppoa, punavarpusia, kultarintoja, lehto- ja mustapääkerttuja, pensastaskuja, sirittäjä, pikkulepinkäisiä jne. Päiväni kului pääosin kottaraisten pesäpoikasrengastuksissa. Koulun ja lepikon alueilta rengastin yhteensä 73 puolikasvuista poikasta 13 pöntöstä. Yhdessä kottaraispöntössä todettiin vielä munapesintäkin. Lapset olivat innokkaasti mukana rengastuspuuhissa ja pitivät poikasia käsissään. Eihän se jokapäiväistä toimintaa ole Utössä.

Valkoposkihanhi ja kyhmyjoutsen itärannassa.

Kottaraisen pesäpoikasia valmiina rengastettavaksi.

Tiistai 22.5. erinomainen lintupäivä. Aamu eilisen kaltainen, mutta välissä saatiin muutama tippa vettä. Lämmin yö takana. Päivällä jälleen +17 astetta, selkeää ja tuuli edelleen koillisesta vain 2 m/s. Teeri pulisi aamuvarhaisella ja huuhkaja istuskeli jälleen vakiopaikallaan. Hyönteissyöjälintuja nyt saari aivan täynnä. Kaikkiaan neljä idänuunilintua, osa laulavanakin, pari mustaleppälintua, pikkusieppoja, parisenkymmentä laulavaa satakieltä pitkin päivää (ennätysmäärä), pensassirkkalintu, 600 hernekerttua, kymmeniä mustapääkerttuja, kultarintoja, ruoko-, ryti-, viita- ja luhtakerttusia, sirittäjiä, punavarpusia, pikkulepinkäisiä, 3 nokkavarpusta ym. Näillä mielin porukka valmistautui lähtöön, mm. Laaksosen Juha (malttoi lopultakin lähteä). Yhteysalus irtaantui satamasta klo 13.00 ja eipä aikaakaan, kun Kuusiston Kimmo täräytti varsinaisen pommin näkemällä punapäälepinkäisen Kattrumpanin kalliolla! Niin vain kävi, että kovista yrityksistä huolimatta saareenkin tullut Tenovuon Jorma ja Gamlingarna eivät ehtineet lajia hoitamaan eikä myöskään allekirjoittanut palatessaan Jurmosta takaisin Utöseen vähän myöhemmin. Onnittelut Kimmolle, taisi olla hänen 253.lajinsa Utössä. Punapäälepinkäinen oli saaren kolmas havainto, edellisestä olikin kulunut jo 19 vuotta. Tällaista on peli. Aina ei voi voittaa. Muista linnuista mainittakoon 3 jänkäsirriäistä itärannassa, vesipääsky, kevään eka kirjokerttu rivitalon ikkunan kautta ja illalla kuovisirri jp luotsiaseman edustalla. Itärannassa lymyili paikallinen valkoposkihanhi. Hyönteismaailman mielenkiintoisin anti oli kevään ekan gammayökkösen lentely. Iltamyöhään tuli tieto Loviisasta löytyneestä ruskohaikarasta, jota ei kuitenkaan löydetty enää seuraavana aamuna. Sekin vielä.

Keto-orvokit hallitsevat ja loistavat Utön kallioita.

Näkymä majakkamäeltä hotellille päin.

Keskiviikko 23.5. oli edellisiä selvästi rauhallisempi päivä. Sää oli yhtä lämmin kuin eilenkin, mutta pohjoiseen päin kääntynyt tuuli teki päivästä vilpoisen eikä ihmeitä nähtykään. Staijariporukka havaitsi isosirrin, gavioita, suopöllön, vesipääskyn ja pari idulia. Pattskärillä oli paikallisena 3 jp tundrakurmitsaa. Itärannassa havaittiin pari töyhtöhyyppää (syysmuutolle lähtijöitä). Urpiaiset ovat pyörineet päivittäin lepikossa ja männikössä. Haahkapoikueiden lisäksi havaittiin jo merihanhellakin poikasia. Vaikka tusina merikotkaa meri- ja harmaalokkien lisäksi harventaakin haahkapoikueita, kuuluu se luonnonlakiin. Asiaa ei pidä sen enempää provosoida millään tavalla. Koko päivän saaressa pörräsi keltainen ruotsalaiskopteri, kun Patteriniemelle rakennettiin pilvenpiirtäjäksi 96 m korkea armeijan tietoliikennemasto, vanhaa mastoa purettiin ilmasta käsin hotellin vieressä. Homma ei ole heikkohermoisten puuhaa.

Mastoissa työskentelyä ja kopterin pörräilyä ilmojen korkeuksissa.

Punajalkaviklo seisoskelee rantavedessä.

Torstai 24.5. aamu oli edellispäiviä kylmempi, tuuli heikkoa lähinnä etelän puolelta, lämpötila nousi päivällä ylimmillään +14 asteeseen. Holvitien Mikko saapui Eivorilla saareen. Mikko oli kovasti kaivannut jo rakasta kameraansa, jonka hän oli lainannut Rantasen Eskolle. Illalla käytiin katsomassa Eskon todella upeita kuvaotoksia ja lyijykynäpiirroksia, jotka olivat taiteellisesti mestariluokan ainesta. Päivän lintuhaviksista mainittakoon Mörttilän kaakkoispuolen matalille luodoille laskeutunut 25 yksilön merisirriparvi, 10 suosirriä, 5 lapinsirriä, pari jänkäsirriäistä, satoja kuikkia Gaviat mukaan lukien sekä isosirrejä ja tundrakurmitsoita IK sisältyen, itärantaa pitkin äännellyt räyskä, noin 100 yksilön valkoposkihanhiparvi sekä koko päivän saaren lounaispuolelle kerääntynyt komea yli 10 000 yksilön haahkalautta. Leppoisassa tyynessä meressä auringonlaskun aikaan näky oli todella mahtava. Miinuspuolisista kerrottakoon yhden kuolleen satakielen löytyminen hotellin pääoven edustalta ja ketun oleskelu Ormskärillä. Lintutiedotus kertoi pilkkaniskakoiraan majailevan edelleen Kauhajoen Ikkeläjärvellä.

Satakieli oli lentänyt hotellin lasiovea päin ja kuollut.

Hotellin värikästä kukkapenkkiä.

Utössä usein nähty mies, Holvitien Mikko ja rakkain lelunsa.

Upea auringonlasku iltakymmeneltä aavassa ja tyynessä meressä.

Perjantai 25.5. aikainen lähtö klo 5.30 m/s Eivorilla. Myös Gamlingarna lähti mantereelle. Hieno aurinkoinen, lämmin ja tyyni saaristokeli. Lintuja ei voinut jäädä katsomaan enää pidempään, sillä allekirjoittaneella on viikonlopussa edessä maakuntajoukkojen kertausharjoitukset. Lintuvarusteet vaihtuvat illalla pikaisesti armeijan vihreisiin. Maa tarvitsee motivoituneen valiojoukon puolustus- ja hyökkäysvalmiutta mekanisoidun komppanian voimin. Päivitän tämän blogini kiireen keskellä Eivorilta, kun tietokonekin unohtui laivaan tiistain rariteettihässäkässä.






lauantai 19. toukokuuta 2012

Ei pöllömpi päivä

Toukokuun jälkipuolisko on lintuharrastajalle kiireistä aikaa. Kun toiset staijaavat arktikaa Virolahdella ja Porkkalanniemessä, tarkastelevat petolintuharrastajat ripustamiaan pönttöjä metsissä. Parhaillaan on käsillä lehtopöllöjen poikasten rengastusaika. Tänään rengastin urakalla lehtopöllön poikasia, jotka ovat nyt noin kolmen viikon ikäisiä, sillä valtaosa kuoriutui vapun tietämillä Salon seudulla. Viime syksyn jälkeen Lounais-Suomessa huonontunut myyrätilanne ja toistamiseen kylmä ja luminen talvi eivät povanneet kovinkaan hyvää pesintätulosta täksi kevääksi. Niin vain kuitenkin kävi, että tulos oli parempi kuin viime vuonna, jolloin käytiin aallonpohjassa. Kemiönsaari-Salo linjalla olen kolunnut yli 50 pöllönpönttöä ja niistä kuudessa oli varmistettu lehtopöllön pesintä (jakauma Halikko 1, Kemiönsaari 2, Kiikala 1, Perniö 1, Salo 1). Alueellinen hajonta oli melkoinen. Vanhat vakioreviirit näyttävät pitävän pintansa huonoinakin vuosina. Ilmeisesti näissä paikoissa on vanhoja ja kokeneita emoja, jotka osaavat saalistaa paremmin ja kohdentavat saalisvalikoimaa enemmän lintuihin kuten rastaisiin. Pöntöissä ei juuri pikkunisäkkäitä saaliina näkynyt, sen sijaan rastaan sulkia löytyi runsaasti. Rengastusalueellani lehtopöllöemot ovat punaruskeavoittoisia, joskin harmaita on myös joukossa. Yhteissaldoksi muodostui 22 rengastusikäistä poikasta, neljät neloset ja kahdet kolmoset. Poikaset olivat suhteellisen tasakokoisia yhtä kuopusta lukuun ottamatta pönttöä kohti. Pesiviä helmipöllöjä ei ole tullut tietooni yhtäkään Salosta. Yhdestä pöntöstä löytyi uuttukyyhkyn pesintä. Uuttukyyhky on ollut koko 2000-luvun sangen harvinainen pesijä pöllönpöntöissäni Salon alueella. Jatkuva taantuminen on ollut silmiinpistävää. Kestää myös aikansa, ennen kuin lehtopöllökanta toipuu uudelleen. Ainakin tällä hetkellä pöntöissä on varsin elinvoimaisia nokkaansa napsuttavia pöllönuorukaisia, joiden kerjuuääniä alkaa kuulua maastosta toukokuun lopulla. Emoilla riittää puuhaa kantaa saaliita joka yö poikasilleen.

Neljä lehtopöllön untuvikkoa eräässä Kemiönsaaren pöntössäni.
 

tiistai 15. toukokuuta 2012

Päiväperhosten kirmailua

Salon seudulla oli hyvin lämmin ja aurinkoinen päivä. Keskipäivällä ja illallakin lämpömittari näytti yli +15 astetta ja iltapäivällä auringossa vieläkin enemmän. Maisema on rehevöitynyt silmissä, puut ja pensaat ovat alkaneet lehdittyä. Valkovuokot hukkuvat metsän vihreyteen, niityn reunoilla mukulaleinikit ja keltavuokot kuin myös ojanvarsien rentukat loistavat keltaisina kaikkialla. Päiväperhosille toukokuu on mieluista aikaa. Sitruunaperhoset parittelevat vasta keväällä talvehtimisen jälkeen. Metsänreunoissa niitä näkeekin varsin runsaasti. Kuivissa kangasmetsissä pieniä ja vihreitä kangasperhosia pyrähtelee parvena matalalla havupuissa ja varpukankaalla, seurakseen ne ovat saaneet samankokoisia paatsamasinisiipiä, joita tapaa erityisesti rämeillä. Viime vuosina keväällä vähälukuinen suruvaippa on ainakin tänään ollut hyvin lennossa. Näin niitä useissa paikoissa tosin yksitellen. Lanttu- ja neitoperhoset ovat yleisimpiä pellon laidan lentelijöitä. Pihapiirin ruohoniityillä voi tavata jo karttaperhosen, sen sain bongattua Halikon Vaskion Kierlasta. Lajihan on kovasti valloittanut uusia asuinalueita Lounais-Suomessa erityisesti kahden viime vuoden aikana.

Keltavuokot kukkivat multavissa ja kosteissa ruohoniityissä.

Talvehtineen suruvaipan reunukset ovat haalistuneet valkoisiksi.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Raripuskan rareja ja saaren löytöjä

Pakolliset mantereen kuviot alkuviikosta. Sääkarttojen tutkiskelua. Keskellä viikkoa luvassa oiva tilanne rariteettien tulemiselle Utöseen. Siis sinne. Viime kerrasta olikin aikaa. Tiistaina 8.5. m/s Eivor saapui perille klo 12.50, sää oli selkeä, lämpötila noin +9 astetta ja tuuli kävi etelästä 4 m/s. Tenovuon Jorma ja Kallion Erkki tulivat vastaan satamassa lähteäkseen mantereelle. Tänään ei kuitenkaan ollut raripäivä eikä pitänytkään. Iltapäivän ja illan aikana oli menossa jonkinlaista pikkukuovi- ja punakuirimuuttoa. Saaressa hysyistä ainakin kolme koiraspuolista sinirintaa itärannassa. Haahkat hautovat paraikaa, joten rannoilla kävelemistä on syytä välttää.

Haahkan 2-munainen pesä.

Haahkapari hotellin kalliolla.

Keskiviikkona 9.5. sää oli vieläkin odottava. Lämpötila kipusi lähelle +10 astetta, poutapäivä ja tuuli kaakosta 6-7 m/s. Jaksoin aamulla staijata luotsiasemalla. Lista karttui seuraavasti: kuikka 28, ruokki 34, härkälintu 1, merikihu 2, valkoposkihanhi 2 ja suopöllö 2, jotka laskeutuivat muutolta Kesnäsiin. Itärannassa oleili karikukko ja punakuirinaaras. Hysyistä mainittakoon mustaleppälintu 1 n-puk. Aurinkoisena päivänä käärmeet ja päiväperhoset olivat liikkeellä aktiivisesti. Aamulla oli saatu harmaahylje tähtäimeen lupakiintiöiden mukaisesti. Saaristolaisperinteitä noudattaen hylje nyljettiin rannassa ja sain katsoa vierestä operaatiota. Kaikki ruumiinosat otettiin tarkasti talteen. Hylje oli noin satakiloinen otus, sen jahtiin tarvitaan hyvää paikallistuntemusta ja kaksi kokemuksen omaavaa miestä. Mats Bergmanilla näkyi ammattitaito periytyneen hyvin. Pyry kävi hakemassa tähteitä muovipussiinsa.

Mats Bergman työssään hylkeen nylkemisessä.

Västäräkki tarkkailee katoilta kyläläisten puuhia. 

Mustakurkku-uikut lepäilemässä levien keskellä.

Lapintiira lohkareella päivälevolla.

Torstai 10.5. sää näytti hyvin lupaavalta öisen pikkusateen jälkeen ja tulevan perjantain matalapaineen välissä. Lämpötila kohosi nopeasti aamupäivällä ja etelätuulessa tuntui rariputken vainua. Aamulla itäniityn kuuluisassa raripuskassa liikkui kultarinta ja pikkusieppo muiden kerttujen ja fyllareiden lomassa. Pikkusieppoja löytyi ympäri saarta ainakin 6 eri yksilöä, yksi hotellin sisäpihassakin tuoleilla istumassa. Rajavartiolaitoksen kopteri laskeutui Utön helikopterikentälle kovalla pörinällä. Juuri ennen puolta päivää kävelin itäniityn raripuskan ohi ja jatkoin matkaa rantaan asti Varesvuon Markuksen jäätyä kuvaamaan pensaan juurelle. Eipä aikaakaan kun puhelin alkoi piristä. Tennari soitti laivalta, että raripuskasta oli löytynyt vastikään muutolta tipahtanut komea koiras rusorintakerttu. Käyhän se näinkin. Tuota pikaa saavuin paikalle ja totesin linnun olevan edessäni pensaan rannan puolella. Saaren toinen rusorintakerttu oli bongattuna. Alkutilanteeseen ehtivät mukaan Juhat Laaksonen ja Rahkonen. Vielä kun saataisiin professori peliin mukaan. Linnusta ei saatu havaintoja ekan puolen tunnin jälkeen. Tilanne rauhoittui. Saaren kaakkoisosassa kaunis sepelrastaskoiras poseerasi pihlajan alaoksalla. Iltapäivällä raripuskan juurella liikkui siipijuovafyllari, joka kiikarimäärityksellä näytti monien muidenkin mielestä aikaiselta idänuunilinnulta. Asia ei kolkuttanut sen enempää omaatuntoa, vaikka jokin linnussa häiritsi. Tenovuon Jormakin saapui kotisaareensa.

Nuori pikkusieppo on istahtanut hotellin tuolille.

Mustapääkerttukoiras raidan oksalla.

Pikkulepinkäiskoiras pihlajan keskellä.

Itäniityn raripuska on nimensä veroinen. Lämpöväreilyä oli ilmassa.

Rajavartiolaitoksen kopteri on laskeutunut Utöseen.

Illalla alkoi uudestaan tapahtua. Ensinnäkin, rusorintakerttu löytyi uudelleen lähikatajikosta Jorman suunnattomaksi iloksi ja toiseksi, siipijuovafyllarista saatiin Juhan ja Pyryn toimesta hyviä kuvia. Utön sisäisen raadin ja mantereen asiantuntijakonsulttien lausuntojen jälkeen seuraavana päivänä linnun todettiin olleen vieläkin harvinaisempi kashmirinuunilintu, josta oli ennestään vain yksi keväthavainto Suomesta. Aina kannattaa siis kuvata! Rusorintakerttu oli maamme 31.havainto, tieto Tarsigerista. Ei ollenkaan hassumpi lintupäivä. Saaresta tehtiin vielä yksi kova löytö, nimittäin Juha plokkasi geokätkön kivikkoisesta katajikosta. Sehän oli paikallaan rariteettien juhlinnassa. Illan sain olla mukana Tean kuvauksissa. Yllätys oli myös Pöytyän Kyröstä tullut leirikoulunuoriso, joukossa entisiä oppilaitani, joilla oli hyvä meno ja meininki päällä. Tunsivatkin vielä ja tarjosivat sipsejään. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen päivä. Perjantaiaamuna 11.5. oli aikainen lähtö klo 5.30 edessä. Huuhkaja huhuili sateessa ja tuulessa kovaan ääneen, taisi olla pääsaarella.

Utössä käy usein myös leirikoulunuorisoa. Meno on sen mukaista.
Hyvin on oppi mennyt perille aikanaan entisen opettajansa johdolla. 

Utön kylän rantaa. Vesi on yhä hyvin matalalla.


sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Tornien taiston tunnelmia Utössä

Perjantai 4.5.
Aamulla käväisimme retkellä Salon Aneriojärvellä, jonka itärannalla kaulushaikara puhalteli harvakseltaan. Pari kaakkuria uiskenteli selällä. Rannoilla ja lähipelloilla laidunsi Anser-hanhia, joista määritimme 17 tundrahanhea ja 26 metsähanhea. Tässä oli pientä harjoitusta huomisen päivän Tornien taistokisaan Utöseen. Lähdimme iltapäivällä kerrankin hyvissä ajoin matkaan. Pysähdyimme Nauvoon ostamaan ensin herkullista savulohta, joka ei kauaa vanhentunut. Yhteysalus lähti tuttuun tapaan klo 18.15 Pärnäisistä, jossa tapasimme ryhmämme muut jäsenet Perälän Ilkan ja Vuorisalon Raimon. Reitti poikkesi tällä kertaa Berghamnin kautta ja Utöseen saavuimme hieman klo 23 jälkeen. Majoituimme perinteisesti hotellille.

Perjantai-iltana käväistiin Berghamnin kautta.

Retkiseurana vas. Marita Kari, Raimo Vuorisalo ja Ilkka Perälä.


Lauantai 5.5.
Herätys oli aamuneljältä, sillä Tornien taisto käytiin klo 5-13. Joukkueemme kokoonpano oli varsin vaatimaton: Jouni Tittonen, Marita Kari, Mikko Holvitie, Jorma Tenovuo, Kimmo Kuusisto ja Juha Laaksonen. Tässä seurassa täytyi kilpailla kahdeksan tuntia. Jo alkumetreillä nähtiin mitä tuleman piti. Utössä vallitsi todella sankka, kostea ja maahan asti ulottuva sumu, jonka läpi ei kerta kaikkiaan nähnyt mitään. Näkyvyys oli parhaimmillaankin 100-200 m yli 7 tunnin ajan, vain 20 min saimme kisata hyvässä näkyvyydessä. Kisan luonne muuttui meidän kannaltamme kuulokilpailuksi. Teeren pulina, hysyjen kutsu- ja lauluäänet kuitattiin etelätuulen tuiverruksessa. Parhaimmiksi havainnoiksi ilmoitimme mustaleppälinnun ja pikkulepinkäisen. Seurantalajia mustakurkku-uikkua havaitsimme puolestaan kaksi paria. Tower Guardsin tornikapteenina luotsasin joukkuetta toistamiseen, lopputuloksena oli 51 lajia (viime vuonna 78 lajia ja sijoitus 70.), millä olimme yli 300 tornin joukosta sijaluvulla 210. Koko porukka oli siis niin sumussa, ettei siitä parempaa olisi voinut syntyäkään. Kimmolla oli iltapäivällä edustustehtävä suorittaessaan kummisedän roolia Lauran tyttären ristiäisissä. Projekti oli klo 13 paketissa. Tornikapteenikin säilyi hengissä kapinajoukolta, jolle suuri kiitos! Yläkerran haltija salli syntiselle sakille täysin selkeän sään klo 15. Kisan voitto meni Virolahden Vilkkilänturaan 103 lajilla. Illemmalla itärannalla havaittiin pari keltavästäräkkiä ja karikukkopari. Levoton kirjosiipikäpylintu oli taas kähmyillyt saaressa. Ilta ja iltayö sujuivat luontokuvien katselussa.

Pensastaskuja näkyi useita Tornien taistossa.

Keltavästäräkki ruokaili Österängin rannalla illalla.


Sunnuntai 6.5.
Aamulla lämpötila +5 astetta, aurinkoista ja tuuli lounaasta 5 m/s. Merellä muutto oli vaisua, jokunen kuikka lenteli horisontissa. Juuri kun olimme hotellilla, sain Tennarilta välikäden tiedon kirjoloxiasta luotsiaseman läheltä. Käpylintu oli taas painunut matkoihinsa tööttäillen. Laiva lähti klo 11.15 vieden mukanaan lintumiehiä ja paljon muuta väkeä. Saareen jäivät Laaksosen Juha perheineen, Varesvuon Minna ja Markus, Tenovuon Jorma ja Kuusiston Kimmo. Juuri ennen lähtöä saaren yli muutti kaksi piekanaa. Tutkailtuani lintutiedotusta Suomen neljättä pikkukiurua ei enää löytynyt Loviisasta, sen sijaan 29.mustakaulauikku Jalasjärvellä oli edelleen paikalla. Nämähän löytyivät jo menomatkalla perjantaina. Laivamatka sujui mukavissa merkeissä ja Pärnäisiin saavuttiin klo 15.40. Uudet seikkailut odottavat ensi viikolla.

Sunnuntaina sää oli selkeä heti aamusta. Taustalla merivalvontatorni.

Tämä porukka jäi saareen. Tuleekohan mitään havaintoja?

tiistai 1. toukokuuta 2012

Aurinkoinen ja kolea vappuaamu

Vapunaatto oli vielä varsin lämmin +15 astetta. Salon Halikonlahden kolmosaltaalla ruokokerttunen on laulanut aktiivisesti jo usean päivän ajan. Uuden lintutornin alla risukasoissa lauleskeli ja piileskeli puolestaan pensaskerttu. Halikon Viurilan rantametsikössä luritteli pitkin päivää satakieli, jota käytiin bongaamassa minuutteja ennen toukokuun vaihtumista. Muita yölaulajia ei yrityksistä huolimatta kuulunut. Vappuaamuna sää oli tuulinen ja tuntui varsin kolealta. Sää kuitenkin lämpeni iltapäivällä lähes eilisiin lukemiin. Halikonlahden altaille oli ilmestynyt noin 50 yksilön pääskyparvi, josta suurin osa oli haarapääskyjä, joukossa myös räystäspääskyjä ja törmäpääskykin. Visertelevät pääskyt levähtivät hetken aikaa kannaksen kukkiviin ja hiirenkorvalla oleviin koivunlatvoihin. Kevätmuutolla tunnusomaiset pikkulokit parveilivat etenkin kakkosaltaalla ylös ja alas alinomaa. Viime aikoina päiväsummat ovat pyörineet 200-300 yksilön välillä. Lähiseudun pelloilla ja kosteikoilla ruokailee kurkia joko yksittäin tai pienissä porukoissa. Kirjosiepot ovat saapuneet monien pihapiirien pöntöille ja metsäkirvisen laulu kuuluu jo useammasta metsästä toukokuun puolella. Pöllönpönttökierros ei lupaa kovin hyvää ainakaan pöllöjen kohdalla. Lehtopöllöjen vanhat vakiopaikat ovat olleet lähes autioita. Kun neljäsosa pöntöistä on tarkastettu, näyttää saldo vasta yhtä pesintää. Poikaset ovat juuri kuoriutuneet vapun kynnyksellä. Uuttukyyhkyllä on haudonta meneillään. Viherpeipon pesintä on myös pitkällä, sillä kaupungin kerrostalokorttelien tuijarivistöstä löytyi pesä, jossa oli pienet poikaset. Sepelkyyhkyn pesintä kadun varrella sen sijaan epäonnistui.

Haarapääskyt ovat laskeutuneet koivun latvaan Halikonlahden altailla.

Pieni kurkiparvi ruokailee sänkipellolla Halikon Ruskassa.

Kasvimaailma on herännyt kevään edistyessä. Tuomipensaissa on jo hyvät lehdenalut ja koivut ovat vihertyneet selvästi. Voikukat työntyvät esille laattojen välistä, ketorinteillä peltokanankaali valmistautuu pian kukintaan. Kevättaskuruoho ja pelto-orvokki kukkivat paraikaa. Lehtojen sinipunainen imikkä kaunistaa sini- ja valkovuokkojen väriloistoa. Nurmikoilla ja ruohoniityillä keltaiset käenrieskat ja mukulaleinikit kuin myös violetinsävyiset kiurunkannukset kukkivat entistä runsaammin. Kaupungin korttelipihoissa komea villiintynyt jalokiurunkannus on ehättänyt niin ikään kukkaan. Merenrannoilta löytää jo ensimmäisiä kukkivia rentukoita. Aurinkoiset päivät ovat houkutelleet päiväperhosia. Liki jokaisessa paikassa tapaa tuttuja neito-, nokkos- ja sitruunaperhosia. Pienet vihreät kangasperhoset pyrähtävät lämpimässä ja valoisassa metsänrinteessä. Vesimittarit ovat vallanneet lampareet ja ojat. Aikaisia luteitakin on jo nähty.


Mukulaleinikki kukkii tällä hetkellä näyttävästi.

Pienikokoinen pelto-orvokki on ketojen kevätkoristus.