keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kroatia (Hrvatska) Split ja Trogir

Lauantaina 8.huhtikuuta klo 6.30 alkoi Kroatian matkamme Norwegianin koneella Helsingistä Splitiin. Täpötäysi kone laskeutui 2h 40 min jälkeen aurinkoiseen Kroatiaan Adrianmeren rannikolle Zracna Luka Splitin lentokentälle, joka oli varsin pieni Helsinkiin verrattuna. Lentokenttäbusseilla pääsi kätevästi keskustan bussiasemalle hintaan 5 €/henkilö. Matka kesti runsaat puoli tuntia. Koska tulimme jo aamupäivällä perille, piti vähän aikaa tutustua Splitin vanhan kaupungin keskustaan ja rantakadulle, ennen kuin pääsimme neljän tähden Royal Suites -hotelliimme. Se sijaitsi hyvin lähellä Rivan rantabulevardia ja Green Marketia os. Ulica Kralja Zvonimira 12. Pienen hotellin näköalat eivät olleet kovinkaan erikoiset ja julkisivua remontoitiin, mutta henkilökunnan palvelu, ystävällisyys ja aktiivisuus olivat sitäkin parempia. Harvoin saa niin hyvää ja sydämellistä palvelua osakseen. Myös aamiainen oli varsin kattava, sisällä oli kuitenkin hyvin rauhallista ja hintakin varsin edullinen. Pieniä yllätyksiäkin oli päivittäin luvassa. Henkilökunta osasi hyvää englantia, hymyili ja tervehti iloisesti sekä auttoi monissa kysymyksissä. Heitä jäi kaipaamaan.


Splitin Rivan rantakatu ja Marjanin kukkula.

Puistokadut olivat jo kesäisen vehreitä.

Keltahemppo oli yleinen laji katujen varsilla. 

Splitin vehreillä rantakaduilla bongattiin heti aluksi keltahemppoja, jotka tuntuivat olevan varsin yleisiä täällä. Lämpötila oli kesäisessä +20 asteessa ja aurinkoisia päiviä oli luvassa jatkossakin. Puistossa kuikutteli käenpiika, muita laulavia edustivat peippo, mustarastas, talitiainen, viherpeippo, punarinta, haarapääsky ja turkinkyyhky. Lämpimässä radan varren hiekkarinteessä lenteli kaaliperhoslajeja, etelänpäiväkiitäjä ja etelänkeltaperhonen. Vihreitä meikäläisen sisiliskon kokoisia kavereita suhahti nopeasti pensaikkoon tuon tuostakin. Diocletianuksen palatsi erottui kaukaa ja hallitsi näkymää, samoin sataman isot risteilyalukset ja Marjanin kukkula. Turisteja oli liikkeellä jo tähänkin aikaan vilkkaasti, mutta ei kuitenkaan vielä häiritsevän paljon. 


Pieniä vihreitä liskoja näkyi päivänpaisteessa.

Diocletianuksen palatsi kiinnosti turisteja.

Portaat johtavat pihojen läpi ylös kukkulalle.

Splitin keskustan länsipuolella kävelymatkan päässä tosin raskaan nousun, sokkeloisten kujien ja portaikkojen jälkeen odotti Park suma Marjan. Hieno puistomainen kukkula, josta näkyi kauas. Leveät kävelykadut kiemurtelivat ja johtivat lopulta näköalapaikalle, jossa liehui Kroatian värikäs lippu. Monet kuntoilijat käyttivät mäkireittiä osan tyytyessä ottamaan selfiekuvia. Tutkin pian päiväperhoslajistoa ja sain huomata ruostepapurikon olevan todella yleinen joka paikan laji Marjanin kukkulan rinteillä. Niitä oli varovaisestikin laskettuna useita satoja. Muista mainittakoot aurora- ja sitruunaperhoset, useat kaaliperhoslajit, amiraalit, täpläpapurikot sekä kukkulan perhoskuningattaret purjeperhoset (purjeritarit) ja ritariperhoset, jotka kisailivat keskenään reviiripaikoistaan, leijailivat ja laskeutuivat välillä hyvin lähellekin pensaan tai puun oksalle. Kumpaakin lajia näkyi useita eri yksilöitä. Levähdimme alkuinnostuksen jälkeen Bistro Cafe Barissa, jonka jälkeen laskeuduimme alas mäkeä cityyn ja Rivan rantakadulle. Illaksi sää pilvistyi ja viileni hiukan, mutta vain väliaikaisesti. Puissa oli jo suuret lehdet ja hevoskastanjat kukkivat. Iltayöstä näkyi täysikuutamo.


Leveät polut olivat suosittuja lenkkeilymaastoja.

Näköalatasanteella kuvia otettiin ahkerasti.


Kukkulan ravintolaterassilta avautuivat upeat maisemat.

Sunnuntaina 9.huhtikuuta klo 8 aloitimme maittavalla aamiaisella. Huoneesta oli yllättäen hävinnyt TV:n kaukosäädin, mutta uusi odotti meitä jo huoneessa suklaakakun kera. Olipa herttaista palvelua. Rantaviivassa kalasteli ensimmäiset kalatiirat, joita ei yleensäkään kovin runsaasti näkynyt missään. Lähdimme uudestaan Marjanin kukkulalle. Pääsimme alarinteeseen nopeasti taksilla varsin halpaan hintaan. Satakielet varoittelivat, mustapää- ja samettipääkerttu sekä tavallisimmat rastaslajit lauloivat ahkerasti. Ruostepapurikkoja lenteli runsaasti, nyt myös oranssinkeltaisia kleopatroja (Gonepteryx cleopatra), virnaperhonen, paatsamasinisiipiä, aurora- ja kaaliperhosia, neljä etelänkeltaperhosta, vain muutamia täpläpapurikkoja, heinäsirkkoja ja hepokatteja sekä sokerina pohjalla toistakymmentä purje- ja ritariperhosta, joiden lentely oli suorastaan ihailtavaa aurinkoisessa lämmössä ja pienessä tuulen vireessä. Nämä lajit harrastavat ns. hilltoppingia. Ne etsiytyivät pienille aukioille, ajoivat muut perhoset tiehensä ja palasivat korkeuksista takaisin lähelle maanpintaa.


Purjeritari on istahtanut hetkeksi lepäämään.

Ruostepapurikko oli kukkulan yleisin päiväperhoslaji.

Kukka-asetelmat ovat kauniita ja verraten halpoja. 


Vihreä tori oli avoinna joka päivä.

Puolenpäivän jälkeen alkoi tulla niin kuuma, että lähdimme takaisin alas vanhaan kaupunkiin, jossa olikin todella paljon turisteja. Ulkoravintolat ja kahvilat olivat täynnä porukkaa. Vihreällä torilla lihaa, laventelia, vihanneksia ja hedelmiä sekä kukkia myytiin päivittäin aamusta iltaan. Ostettiin joitakin pieniä matkamuistoja ja tietysti kukkia hotellin naishenkilökunnalle. Kauniit kukkakoristeet maksoivat vain 5-8 euroa kappale, hintataso oli kukkarolle todella sopiva. Aluetta 300-luvulla hallinneen Rooman keisarin Diocletianuksen palatsia kuvasimme ja kiertelimme. Sunnuntaina postit olivat kiinni. Yksi euro vastasi reilua 7 Kroatian kunaa. Molempia valuuttoja käytimme eri kohteista riippuen. Splitin ydinkeskusta tuntui jo katsotulta. Koska meillä oli vain neljän päivän retki ja viimeisenä lähtö jo heti aamulla, päätimme hotellin henkilökunnan suosituksesta lähteä seuraavana eli kolmantena päivänä tutustumaan naapurikaupunki Trogiriin.


Splitin keskustan rantaviivaa.


Laventelia tuoksuineen. 

Antiikin Rooman keisarin Diocletianuksen jalan jäljillä.

Maanantaina 10.huhtikuuta aamuyöstä aivan hotellimme lähellä huuteli aktiivisesti kyläpöllönen, en onnistunut sitä näkemään ja lintu vaihtoi paikkaa noin puolen kilometrin säteellä. Hieno elämys. Aamiaisen jälkeen lähdimme Trogiriin bussilla, joka maksoi 21 kunaa per henkilö yhteen suuntaan. Lippu piti etukäteen ostaa lipputoimistosta. Busseja meni sinne päin hyvin puolen tunnin välein. Reitti kulki samaa tietä kuin tullessamme lentokentältä Splitiin. Ennen Trogiria matka hidastui ruuhkan vuoksi, siksi aikaa kuluikin noin tunti. Ruuhkaiset ja kapeat tiet on syytä ottaa huomioon liikenteessä. Taksilla ja henkilöautolla pääsee kätevämmin kuin isolla bussilla. Päivästä tuli jälleen aurinkoisen kuuma. Kaupungin edustalla sijaitsee Pantanin luonnonsuojelualue, jossa tutkitaan lintuja ja kaloja. Erityinen kosteikkoreservaatti koostui matalista lieterannoista ja ruovikoista. Rannoilla havaitsimme tuttuja lajeja kuten rantasipin, pikkutyllin ja liejukanan. Kauempana lahden pohjukassa lepäili suuri lokkiparvi ja kymmenkunta harmaahaikaraa. Sen sijaan lähempänä ruovikkorantaa asteli kaksi silkkihaikaraa ja toiset kaksi ruskohaikaraa, jotka lentokone pelästytti lopulta lentoon.

Trogirin "Pantan" lintu- ja kalatieteellisen reservaatin esittely.


Matalaa hiekkarantaa ja tiheää ruovikkoa.

Kaukaa otettu kuva ruskohaikarasta kosteikolla.

Varjoisaa rantapuustoa hietikolla.

Kävelimme takaisin Trogirin vanhaan keskustaan kirkko- ja tornimaisemiin. Söimme pirtelöt, joissa oli Trogirin lisää. Korallipitoinen matkamuistobutiikki ei myöskään hinnoilla houkutellut turisteja. Splitin kanaalissa voi nähdä delfiinejä. Kävelimme kaarisillan yli eteläpuolelle sijaitsevalle Ciovon saarelle. Kapeaa idyllistä kujaa ja jyrkkää nousua mäelle. Joutomailla oli kukkien väriloistoa, paahteiset vuoristomäntyjen kallioaukiot keräsivät päiväperhosia. Sykähdyttävin näky oli läheltä ohitse lentänyt isoapollo, täälläkin purje- ja ritariperhosia, auroraperhosia, marmorisiipiä (Euchloe ausonia), ruostepapurikkoja, vihernopsasiipiä, pikkukultasiipiä ja sinisiipiä. Yksi käärmekin luikahti pensaikon alta pakoon. Rinne oli paikoin hyvin vaikeakulkuista, vähän liikkumatilaa ja teräviä pystykiviä pilkotti kivimuureista. Maisemat olivat ihanteellisia. Ainoa häiritsevä tekijä oli se, että lentokoneet lensivät aivan matalalta mäen ylitse. Takaisin lähdimme iltapäivällä isolla keltaisella bussilla nro 37. Nyt lipun sai ostaa suoraan kuljettajalta. Splitissä olimme klo 17. Laitoimme postikortit matkaan. Rivan rantakojut oli avattu tänään ja uusia turisteja, lähinnä japanilaisia oli saapunut lisää.


Portti vanhaan Trogirin kaupunkiin.


Ciovon saaren kukkaniittyjä.

Näkymä eteläiseltä kukkulalta Trogirin kaupunkiin.

Kirkkaassa vedessä levät ja korallit viihtyvät.

Tiistaina 11.huhtikuuta korkealla hotellimme yllä kierteli 30 yksilön tervapääskyparvi. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja hyvästelimme haikein mielin henkilökunnan. Kiitos Aleksandra, Ana, Toni ja Martina hienosta palvelusta suomalaisia kohtaan. Ruuhkaisen aamupäivän vuoksi otimme taksin lentokentälle. Isäntä ajoi vauhdikkaasti satasen nopeudella puolessa tunnissa paikalle. Kallis tax free -myymälä oli pettymys. Koneemme lähti ajallaan klo 11.15 paikallista aikaa ja saavuimme Helsinkiin klo 15 suoralla lennolla. Täällä meitä odotti kylmä viima, räntäsade ja lämpötila oli hädin tuskin +5 astetta. Kesäiseen lämpöön oli jo ehtinyt tottua. Oli aika shokki palata. Kaiken kaikkiaan Kroatia on hyvin turvallinen maa ja kohteita riittää, siksi tänne pitää varata vähintään viikko ja tehdä omatoimisesti retkiä muualle. Splitistä pääsee mm. Dubrovnikiin niin maitse kuin laivalla, samoin Plitvicen kansallispuiston järville ja vesiputouksille voi varata kokopäivän bussimatkan pienellä ryhmällä Splitin matkatoimistosta. Vaikka matkaa sinne kertyy noin 220 km, on se todella katsomisen arvoinen. Meillä ei tällä kertaa aika riittänyt näihin kohteisiin. Kroatia vie hienouksillaan ja maisemillaan suomalaisten sydämet. Kroatian matkailu on nostanut suosiotaan uutuuskohteena. Monet ovat tulleet uudestaan.


Royal Suitesin henkilökuntaa. Keskellä omistaja Alexandra
Radman ja hänen vierellään Martina ja Ana. Kuvasta puuttuu Toni.
   





sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kevätmuutto eteni tänään


Sunnuntaiksi oli odotettavissa lintujen kevätmuuton rynnistystä. Edellispäivänä satoi miltei koko ajan vettä ja tänään aamulla maisemaa peitti sankka sumu, jonka läpi monet linnut kuitenkin etenivät. Vasta puolenpäivän maissa alkoi näkyvyys parantua olennaisesti. Samalla lämpötila kohosi +10 asteeseen heikossa tuulen virtauksessa. Linnuilla oli painetta tulla Suomeen. Tänään nähtiin useita sellaisia saapujia, jotka olisivat kelvanneet maaliskuun pinnoihin kuten kalatiira, räyskä, punakuiri, punajalkaviklo ja merikihu mainitakseni. Salon Halikonlahdella kuten muuallakin Lounais-Suomessa oli mainio kurjen muuttopäivä. Uudelta lintutornilta laskettiin parissa tunnissa yli 500 kurkea, suurimmassa parvessa oli noin 100 yksilöä. Muutamia meri-, valkoposki- ja kanadanhanhia osui näkökenttään. Pari vanhaa merikotkaa kaarteli Vaisakon yllä. Kahlaajista piippaava meriharakka ruokaili Viurilanlahden pohjukan rantalietteellä, mistä löydettiin myös taivaanvuohi sekä haapanoita, taveja ja jouhisorsia runsaan sinisorsakerääntymän joukosta. Kakkosaltaalla liplatteli nokikana ja koirasvoittoinen punasotkaparvi. Kaukisen Markon ilmoittama viiden yksilön ristisorsaparvi oli laskeutunut Vaisakon itäpuolelle lähelle Haminalahtea. Ristisorsa ei ole kovin tavallinen näky täällä. Vaisakonsalmessa lepäili kuusi uiveloa ja Viurilanlahdella ui silkkiuikku. Myöhemmin iltapäivällä pojat poimivat kevätmuuttajia lisää kuten kapustarintaa ja muuttohaukkaa. Hieno päivä kaiken kaikkiaan.

Kurjet muuttivat tänään Lounais-Suomessa.

Viurilanlahden rantalietteellä lepäilee paljon sorsia.