perjantai 23. elokuuta 2013

Kiertokiitäjät (Agrius convolvuli) tupakalla

Perhosmaailma jatkuu mielenkiintoisena. Loppukesän ja alkusyksyn lämpimät eteläiset virtaukset tuovat maahamme vaeltajia läheltä ja kaukaa. Usean vuoden tauon jälkeen kiertokiitäjä on esiintynyt varsin runsaana elokuun aikana. Kiertokiitäjä edustaa kooltaan ja olemukseltaan kiitäjäperhosten aatelia. Kookkaampien naaraiden etusiipien kärkiväli on liki 11 cm. Laji muistuttaa paljolti syreenikiitäjää, mutta on siiviltään tasaisemman harmaan värinen. Se on mieltynyt erityisesti erilaisten tupakkakasvien kukille, joiden kukinnan ajoitus pitää osua juuri sen parhaimpaan vaellusaikaan elokuun puolivälistä syyskuun alkuun. Hämärissä vähän ennen pimeää ensimmäiset yksilöt leijailevat kukkapenkkien yllä, kunnes hidastavat ja laskeutuvat imukärsä ojennettuna huumaavana tuoksuvan tupakan kukalle.

Puna- ja valkotupakkakasvustoa.

Valkotupakka on ollut ehdoton suosikki. Punatupakka, petunia ja ruotsinköynnöskuusama saavat seuraavat sijat, toisinaan eriväriset ihmekukat ja syysleimut vetävät myös puoleensa tätä erikoista kiitäjäperhosta. Perhosen silmät ovat suunnattoman suuret, ne loistavat pimeässä punaisina laserpisteinä otsalampun valokiilan osuessa niihin. Päätä lähempää katsottuna tulee mieleen jo jokin muukalainen ulkoavaruudesta. Näitä erikoisuuksia voi bongata vaikka Turun Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Viime aikojen mielenkiintoa on kohottanut useat päiväperhosharvinaisuudet, mm. purjeperhoset länsirannikolta sekä vaalea- ja etelänkeltaperhoshavainnot eteläisimmästä Suomesta ja Ruotsista. Lajeja kannattaa etsiä nyt sopivilta kukkamailta, apila- ja sinimailaspelloilta päiväsaikaan. Syyskesäkin on luonnossa vielä varsin aktiivista aikaa.

Ihmekukka Mirabilis jalapa.


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kukkapeltojen perhoskauneutta

Harvassa ovat nykyään loppukesän kukkaniityt ja -pellot. Niitä soisi olevan huomattavasti enemmän. Ne keräävät hämmästyttävän määrän hyönteisiä, gammayökkösiä, päiväperhosia ja pörriäisiä. Polvenkorkuiset puna-apilapellot ovat värikkäiden päiväperhosten mieleen. Etenkin ohdakeperhoset ovat erityisen mieltyneet apilakasveille, joukosta löytyy toki lanttu- ja naurisperhosia sekä neito- ja sitruunaperhosia. Auringon lämmittämästä pellonreunasta pyrähtää lentoon korea amiraali parhaimmissa väreissään. Yläpuolelta viilettää ohi suruvaippa, joka ei kuitenkaan käy kukilla lainkaan. Pilvisellä säällä kimalaiset ovat jähmettyneet apilan kukalle paikalleen. Sen sijaan gammayökköstä se ei tunnu haittaavan lainkaan. Pienelläkin puna-apilapellolla suhahtelee satoja gammayökkösiä kukalta toiselle. Metsänreunan tuomikasvustosta ruostenopsasiipi pyrähtää hetkeksi apilapellolle kirmaisten takaisin suojaan lehvästön kätköihin.


Neitoperhonen on kukkapeltojen kaunotar.

Ohdakeperhonen viihtyy eritoten apilapelloilla.

Sitruunaperhonen käy yhtä hyvin apilalla kuin peltovalvatillakin.

Amiraali pistäytyy pelto-ohdakkeelta apilan kukallekin.

Gammayökkönen aitohunajakukan lumoissa.

Etsiydyn toiselle kukkapellolle, jossa kasvaa harvakseltaan ruiskukkaa, puna-apilaa ja peltovalvattia. Valtalajina on kuitenkin rehevä saunakukkakasvusto ja koko paikan aivan ehdottomana vetonaulana aitohunajakukka, joka houkuttelee tuoksullaan ja värillään käsittämättömän paljon hyönteisiä. Jokaisessa peltosaran kukassa hyörii kimalaisia, mehiläisiä ja gammayökkösiä. Ruskeankirjavia metalliyökkösiä pörrää varovaisestikin arvioiden tuhansia yksilöitä noin hehtaarin kokoisella alueella. Näky on kerrassaan uskomaton ja ainutlaatuinen. Ojanvarren peltovalvateilta löydän useita sitruunaperhosia ja yhden helmihopeatäplän. Jos haluaa loppukesäksi pihamaillensa kukkaloistoa, tuoksua ja hyönteisiä, kannattaa kylvää kolmea eri lajia, aitohunajakukkaa, puna-apilaa ja sinimailasta. Nämä kukat ovat todellisia hyönteismagneetteja.  

torstai 8. elokuuta 2013

Pari tuntia elokuisessa Utössä

Salon kaupungintalolta lähti keskiviikkona aamukahdeksalta bussilastillinen innokkaita saaristoturisteja Utöhön. Matka taittui mukavasti Salon Tilausmatkojen sinisellä autolla maailmaa bussilla valloittanut Jani kuskina. Pysähdyimme Nauvon kirkolla täydentämässä eväslastia ja pääsimme lähtemään klo 11.00 m/s Eivorilla Pärnäisistä Jensen ruorissa. Laivalla oli myös toinen ryhmä niin ikään matkalla Utön saareen. Lounaaksi söimme todella maittavan lohisopan kiitos Johannan. Matkalla välisatamiin Nötön, Aspön ja Jurmon kautta taivas tummeni välillä ja antoi sadekuuroja silloin tällöin. Tilasimme kuitenkin ryhmällemme poutasään Utön oleskelun ajaksi ja sehän pääpiirteissään pitikin. Utössä oltiin klo 15.20 etuajassa. Osa seurueesta oli tutustumassa ensi kertaa saareen, allekirjoittanutkin oli vasta 235.käynnillä. Sain todellakin kunnian opastaa ryhmää ja kertoa saaren monipuolisesta ja koskettavasta historiasta. Omaa kokemustakin saaresta on kertynyt jo 20 vuotta.

Värililjat kukoistavat Utössä.

Salolaisryhmä Hannan kahvilaan tutustumassa.

Kaiken kaikkiaan lyhyestä visiitistä huolimatta kaikki sujui aika nappiin ja koimme sen mitä pitikin butiikkeja ja rakennuksia myöten. Luonto oli hiljentynyt paljon heinäkuusta. Päivän hurjin havainto oli I.Hyvärisen aamulla näkemä purjeperhonen, josta on kaksi hyväksyttyä havaintoa Suomesta aiemmilta vuosilta 1984 ja 2003. Lähdime Utöstä klo 18.00. Sadekuurot, sateenkaari, kaunis auringonlasku ja iltarusko värittivät paluumatkaamme. Lintuhavaintoja emme liiemmälti ehtineet tehdä, iso pääskyparvi seilasi äänekkäästi koulun niityn yllä. Kalasääkset olivat vielä pesällään Fagerholman eteläpuolen väylämerkillä. Lintuja näkyi paikalla kaikkiaan kolme yksilöä. Neljän ja puolen tunnin merimatkan jälkeen Jani odotti meitä bussilla Pärnäisissä. Ehdimme sujuvasti klo 23.02 Nauvon lauttaan ja saavuimme Saloon klo 00.25. Siili taaperteli Mariankadun ylitse bussin edestä. Kaikenikäinen ryhmä oli innostunut ja motivoitunut hyvällä huumorilla varustettuna. Kiitokset kaikille osallistujille.


Utön Janne mökki- ja puutarhatiluksillaan.

Auringonlaskua Saaristomerellä klo 21 jälkeen.




maanantai 5. elokuuta 2013

Vaaleakeltaperhoset Virolahdella

Heinä-elokuun vaihde on ollut monen perhosharrastajan mieleen. Haavi on viuhunut vinhasti, isot miehet ovat juosseet pitkin apilapeltoja pikajuoksuvauhtia pienten päiväperhosten perässä. Kaakkois-Suomen perhosrallin on aiheuttanut vaaleakeltaperhonen, tieteelliseltä nimeltään Colias hyale, jonka lyhyt mutta voimakas vaellus ulottui lähinnä itärannikolle pitkästä aikaa. Lajia tavataan miltei vuosittain vain muutamia yksilöitä vuodessa, toisinaan myös useita kymmeniä ja jopa satojakin yksilöitä. Tänä vuonna koettiin pitkästä aikaa sellainen vaellus, joka jää muistiin. Itsekin pääsin kokemaan kauan odotettua hyalehuumaa Virolahdella viime viikonlopun helteillä. Samalla tuli elis tästä lajista. Jo ensimmäisellä kukkivalla apilapellolla kirmaili kovaa vauhtia pieni keltainen vaaleakeltaperhoskoiras, joka kellotti lähes saman ajan perässäjuosseelle allekirjoittaneelle. Seuraavat havainnot olivatkin apiloilla istuvia yksilöitä. Päivän neljännen kohdalla jäin hopeasijalle spurtista huolimatta. Yhtään hikikään ei tietysti ollut ja nestettä kului armottomasti. Oliko sen arvoista vastaan ehdottomasti KYLLÄ! nelikymmenvuotisen perhosharrastusuran pohjalta.

Keisarinviittoja näkyi peltovalvatilla vaaleakeltaperhosten tapaan. 

Olipa venäläisille turisteille jotain erilaista katsottavaa tavanomaisten rekkajonojen lomassa. Todettakoon, että kaikki Kaakkois-Suomen kaupunkien hotellit ja majapaikat olivat aivan täynnä venäläisistä matkailijoista. Sunnuntai koitti vielä uusi päivä ja löysin Virolahdelta eilisiltä paikoilta vielä yhden koiraan ja naaraan lisää. Ensimmäinen apilalla ja toinen peltovalvatilla. Kummankaan kohdalla ei malttanut kaivaa kameraa esiin. Oheistuotteina näkyi neito-, sitruuna-, ohdake- ja metsänokiperhosia, pari amiraalia ja suruvaippaa, helmihopeatäplä ja muutama risainen keisarinviitta. Lauantaiaamun mukava ja yllättävä spontaanihavainto tehtiin matkalla, kun Loviisassa Pernajan Vanhassakylässä Kuninkaantien ABC:n kohdalla pellolta kuului aktiivista viiriäisen pypyttelyä. Tarkoitus oli mennä ensin bongaamaan ylemmäs Suomeen harvinaisia kesälintuja, mutta vaaleakeltaperhoset veivät voiton. Ratkaisua en ole katunut hetkeäkään. Viime viikolla tavattiin Salossakin valkoinen vaaleakeltaperhosnaaras, josta dokumenttikuvaa Hyönteisfoorumin sivuilla.