torstai 26. huhtikuuta 2018

Utössä niukasti lintuja ja viileä kevättuuli

Alkuviikon Utön käynti maanantaista keskiviikkoon ei tuottanut tilastoihin pinnakelpoisia lintulajeja, toki itselleni paljon uusia lintuja tälle vuodelle. M/s Kökarilla oltiin yhä liikenteessä. Nötön satamassa havaittiin yksi mustakurkku-uikku ja Aspössä muutti kuoveja. Aurinkoisessa mutta varsin kylmässä säässä tulopäivänä ehdittiin Utössä nähdä ristisorsakoiras, lapasorsa, pari punajalkavikloa, muuttava valkoviklo, paikallinen futistähti kapustarinta, kaksi harmaahaikaraa, metsä- ja luotokirvinen, ampu- ja sinisuohaukka, leppälintukoiras ja muutamia tiltaltteja mainitakseni. 

Muutolta totaalisesti väsähtänyt naaraspeippo.

Punarinnat päästävät varsin lähelle maassa pomppiessaan.

Tiistaiaamun sumu ja pilvisyys haittasivat aluksi merelle havainnointia. Tuulet olivat etelänpuoleisia, mutta niin vilpoisia, ettei mitään rariteetteja saapunut saareen. Kuuden yksilön jouhisorsaparvi, satoja mustalintuja, 11 pilkkasiipeä, silkki- ja mustakurkku-uikku, muuttava sääksi, tuulihaukka, yöksi jäänyt sinisuohaukkanaaras, lehtokurppa, 13 merisirriä (joista 6 paikallisena itärannassa), merikihu pesimäluodolla, pari kulorastasta, hernekerttu, mustapääkerttukoiras ja lapinsirkku sentään tuli nähtyä. 

Mustapääkerttukoiras oli mieltynyt yhteen koivuun.

Mustarastaskoiraat konsertoivat Utössä yötä päivää.

Keskiviikkoaamuna sade loppui klo 6 mennessä, nyt aamu oli varsin aurinkoinen ja lämmitti muita päiviä enemmän. Saari oli kuitenkin köyhtynyt linnuista ja muutto oli suhteellisen vaisua. Itärannassa oli yhä kolme merisirriä, niityllä pensastasku, kylällä kaksi kuikuttavaa käenpiikaa, lehtokurppa, eilinen mustapääkerttu ja merellä muutti kevään ekat kolme vanhaa pikkulokkia. Jokunen kuikka, ruokki, merikihu ja silkkiuikku havaittiin. Kottaraiset ja mustarastaat pitävät laulukonserttia saaressa. Varsin monella kottaraisella kiiltää rengas jalassa, taitavat olla paikkauskollisia poikasesta asti. Mörttilän tiellä lekotteli pari rantakäärmettä, sen sijaan ensimmäistä kyytä en ole vieläkään nähnyt. Tällä jaksolla ei muuten havaittu ainuttakaan sepelrastasta, ne olivat jatkaneet matkaansa pohjoiseen.

Krookusten keväistä väriloistoa koululla.

Merisirrejä taapersi parhaimmillaan kuusi yksilöä itärannassa.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Muuttolintuja saapuu päivittäin

Parina viime päivänä on muuttolintuja saapunut lisää ja tahti kiihtyy varmasti loppuviikkoa kohden, kun saadaan annos lisää lämmintä ilmaa Suomeen. Vesilintuja haittaa yhä jääkerros, tosin se on ohentunut ja harmaantunut selvästi. Ensimmäiset silkkiuikut, kalatiirat ja rantasipit saapuivat Halikonlahdelle. Kuovimuutto alkoi vilkkaana. Sorsalinnut ovat moninkertaistuneet, nyt havaitsee haapanoita, lapa- ja jouhisorsia sekä punasotkia pieninä määrinä. Naurulokkien kirkuna tuo kesäisen tunnelman. Tänä keväänä olen laittanut merkille urbaanilintujen runsastumisen, etenkin punarinta, ja sepelkyyhky mutta myös peippo ja västäräkki ovat vallanneet kaupunkikorttelien puistonurmikoita. Salon Vuohensaaressa kuulee melkoista pärinää ja pärrytystä, kun palokärki, harmaapää-, käpy- ja pikkutikka huutelevat kilpaa reviireillään. Tiltaltti lauloi hetken aikaa metsikössä ja rantajäällä piippaili korea meriharakka. Laulu-, musta- ja punakylkirastaiden iltakonsertti on musiikkia korville. Korpilla on jo isohkot poikaset pesässään. Siitepölyä on ilmassa, sillä lepät, pähkinäpensaat ja raidat kukkivat. Ne keräävät luokseen lukuisia mehiläisparvia.


Kalatiira on saapunut Salonjoen suulle.

Naurulokit ovat nälkäisiä Halikonlahdella.

Piippaava meriharakka on tuttu näky jäällä.


lauantai 14. huhtikuuta 2018

Salo kevään lämpimin paikka

Tänään lämpömittarilukema kipusi uuteen ennätykseen +16,9 asteeseen Salossa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta heikkotuulisessa säässä. Merenlahdet ovat edelleen jäässä pieniä sulapaikkoja lukuun ottamatta. Salon Viurilanlahdella lepäili kymmeniä taveja, harmaasorsapari, selkälokki ja kanadanhanhia. Rautatieaseman tukkipuupinoissa lymyili kivitaskuja ja västäräkkejä. Metsissä  ja etenkin varjoisissa kohdissa on vielä yllättävän paljon lunta ja jäätä. Perniön Matildedalin pähkinäpensaslehdoissa nähtiin vain harvoja kukkivia sinivuokkoja jäisessä maaperässä. Päiväperhoset lähtivät lentoon klo 12 jälkeen runsain joukoin. Perniön Matildedalissa havaitsimme teiden varsilla 14 sitruunaperhosta, 3 nokkosperhosta, 2 liuskaperhosta ja yhden tyttöperhosen. Vaikka tänään olikin keväisen lämmintä, on kesään vielä matkaa. Muualla Suomessa on kuitenkin jo nähty kesäisiä lintuja kuten haarapääskyjä ja kattohaikaroita. Varhainen tulija oli myös Someron keräkurmitsa, viimeksi sellainen bongattiin huhtikuussa 2009 Kirkkonummella.

Liuskaperhonen paistattelemassa hiekkatiellä.

Kukkivat sinivuokot ovat melko vähissä.

Koivutyttöperhonen on aikainen kevätperhonen.

     

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Kevättä rinnassa

Tällä viikolla on ollut aurinkoisen lämpimiä päiviä, tosin yöt ovat olleet edelleenkin kylmiä. Purot lorisevat, lumi sulaa ja jäät sulavat. Etelästä valuu iltapäivän kurkiparvia, jotka kaartelevat ja korahtelevat taivaalla suotuisissa ilmavirtauksissa. Räkätit, punarinnat, peipot ja västäräkit ovat kansoittaneet pihapiirejä. Kottaraiset visertelevät pönttöjensä edustalla ja kiurut livertelevät pelloilla. Leskenlehtiä on vielä verraten vähän kukkivana päiväperhosten iloksi. Lämpimissä pihapiireissä ja latojen seinustoilla paistattelee useita nokkosperhosia, osa varsin haalistuneita ja kuluneita. Iltapäivän +10 asteen lukemissa perhoset kisailevat keskenään vinhaa vauhtia paikasta toiseen ja laskeutuvat pian kuivaan ruohikkoon. Tienvarren metsänreunassa keltainen sitruunaperhoskoiras on aina ilahduttava näky, varsinkin se kevään ensimmäinen. Nämä päiväperhoset havaitsin tänään Kemiönsaaressa. Muualla on nähty jo tyttöperhosia sekä neitoperhosia että suruvaippoja. Kärpästen lisäksi maastossa pörisi myös mehiläinen. Loppuviikoksi luvataan keväisiä +15 asteen lämpötiloja.

Nokkosperhoset rivistössä kuivassa heinikossa. 

Nokkosperhospari Kemiönsaaressa.
  

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Toinen jäiden lähtö Salonjoessa tänä vuonna

Aamulla vedenpinta oli noussut huomattavasti Salonjoessa Moision riippusillan kohdalla. Jäät olivat patoutuneet mutkaan asti, maisema oli nyt tyystin erilainen kuin edellispäivänä. Tilannetta edelsi vesisade, joka oli muuttunut yöllä lumisateeksi. Heikko pohjoistuuli oli työntänyt jäitä alajuoksulle ydinkeskustan suuntaan. Kevyenliikenteenväylät tulvivat osittain. Illalla jäämassat olivat kasaantunut etelämmäs lähelle Inkerinkadun tasoa. Keskellä jokea oli jääkannessa aukko ja kova virtaus, mutta jäät pysyivät tiukasti paikallaan asemissaan. Edellinen jäiden lähtö tapahtui 25.tammikuuta. Tätä kirjoittaessani taksiaseman kohdalla oleva sininen tynnyri oli yhä paikoillaan. Jäiden lähtö keräsi runsaasti yleisöä joen varrelle tarkkailemaan tilannetta. Suurin rytinä ja ryske on vielä edessä. 

Salonjoen varteen kerääntyi yleisöä seuraamaan tilannetta.

Jäämassat olivat patoutuneet keskustaa kohti.

Moision riippusillan luota jäät lähtivät päivällä.

Jäälautat nousivat paikoin joen reunojen yli.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Latvia Riga 6.-7.4.2018

Lyhyt viikonloppu Baltiaan Viron eteläiseen naapuriin oli tällä kertaa retken kohteena. Latvian pääkaupunkiin Riikaan lähdettiin Helsingistä perjantaiaamuna pienellä täpötäydellä Norran koneella, joka oli perillä reilussa tunnissa. Edeltävä päivä oli ollut Riiassa keväisen lämmin, mutta juuri meidän kaksipäiväiselle ajankohdalle osuivat kaikkein viileimmät päivät. Perjantaina koleaa luoteistuulta ja lämpötila +4 astetta, lauantaiksi sentään aurinkoista ja siedettävät +10 astetta. Viikko sitten lumet olivat vasta sulaneet täältäkin, nurmikko ei vihertänyt eikä kevätkukista muutamia istutettuja orvokkeja lukuun ottamatta ollut tietoakaan. Katukahviloita ja terasseja laitettiin kuntoon ja puistoja siivottiin talven jäljiltä. Turisteja oli jo kuitenkin saapunut niin Keski-Euroopasta kuin Aasiastakin.

Daugavan eli Väinäjoen rantaa.

Vanhankaupungin kapeat kujat huokuvat historiaa.

Tuomiokirkon kivimuuria hotellimme lähellä.

Lentokenttäbussi (nro 22/222) keskustaan maksoi vain pari euroa ja matka sujui varsin nopeasti. Reitin varrella taloröttelöiden lomassa havaitsimme ensimmäiset mustavarikset ja tavalliset harmaatakit. Bussimme ylitti Daugavajoen ja jätti meidät sen itäpuolelle vanhankaupungin etelälaidalle keskustorin ja kauppahallien kohdalle. Keskustori on Itä-Euroopan suurin tori ja siltä se todella tuntuikin. Ihmisvilinää kaikkialla ja kojuja oli silmänkantamattomiin, marjoja, vihanneksia, hedelmiä, vaatteita, kalaa, leivonnaisia, kukkia ja sekalaista tavaraa latvialaiseen tapaan. Ennen hotelliin tuloamme kiersimme vanhankaupungin ympäristöä. Iltapäiväksi ja illaksi oli luvattu heikkoa vesisadetta, sääennuste valitettavasti toteutui. Useat souvenirsmyymälät tulivat tutuiksi, korkeat kirkontornit näkyivät kauas. Kapeilla mukulakivikujilla voi aistia keskiaikaista elämää, onhan Riialla pitkät perinteet, sillä se perustettiin v. 1201 kalparitarien eli Liivinmaan ritarikunnan toimesta. Muutama vuosikymmen myöhemmin se liittyi saksalaiseen ritarikuntaan.  

Raitiovaunulinja menee aivan kauppahallien vierestä.

Torilla riittää värikkäitä kukkia.

Kakkutarjonta oli sangen monipuolista.

Sätkyttelevät sammet olivat varmasti tuoreita kalahallissa.

Oli aika majoittua hotelliimme vanhankaupungin sydämeen. Rixwell Hotel Konventa Seta ei ollut hinnalla pilattu, alle 40 euroa yöltä mihin kuului hyvä ja monipuolinen aamiainen, erittäin rauhallinen paikka ja loistava sijainti, palveleva kielitaitoinen henkilökunta, huoneisto yllättävän avara ja laadukkaalla tasolla varustettu. Eipä olisi uskonut. Jotakuta voisi häiritä ikkunanäkymät vanhojen talojen tiilikattoihin ja kapeat kierreportaat ylempiin kerroksiin, mutta maassa maan tavalla. Hotelliin oli runsaasti tulijoita meidän lisäksemme, joten muutkin olivat huomanneet hyvän hintalaatusuhteen. Hotellin lähellä oli pieniä liikkeitä, joissa myytiin taidokkaita meripihkakoruja, niissä silmä lepäsi. Antikvariaatti ei ollut avoinna visiittimme aikana, ulkoapäin liike olisi näyttänyt mielenkiintoiselta.

Juhlapukuiset naurulokit olivat saapuneet västäräkkien ohella.

Bastejkalnsin kukkula on suosittu kävelypaikka.

Näkymä kukkulalta kanaalille ja vapaudenpatsaalle.

Bastejkalnsin kaarisilta oli täynnä lemmenlukkoja.

Kävelimme vanhankaupungin läpi alueen koillisosaan kaupunkilaisten suosimaan Bastejkalnsin ympyrämalliselle kukkulalle kanaalin kupeeseen. Nurmikoilla tepasteli ensimmäiset västäräkit, jotka ovat muuten Latvian kansallislintuja. Naurulokin kirkunat sävyttivät keväistä harmautta. Eräällä pikkukaarisillalla kaiteet olivat niin täynnä lemmenlukkoja, että seuraaville ei siinä paikassa enää tilaa riitä. Kanaalin toisella puolella lyhyen matkan päässä sijaitsi Radisson Blu Hotel Latvia. Modernin hotellin 26.kerroksesta näkyi koko kaupungin ylle pitkälle horisonttiin. Tässä kerroksessa oli leppoisaa levätä, kuvailla ja murkinoida mahtavissa näköaloissa. Paikallinen postitoimistokin löytyi, sain kokoelmiini muutaman uuden lintupostimerkin, ne esittivät käpytikkaa, kuhankeittäjää ja pikkuhuittia. Illalla pistäydyimme Rozengralsin autenttisessa keskiaikaisessa ravintolassa, joka muistutti jossakin määrin Tallinnan Olde Hansaa. Kynttilöiden lepattaessa riialaiset tytöt soittivat viihdyttävää ja tunnelmallista musiikkia. Menusta löytyi herkkuja joka lähtöön. Illan pimetessä viihde-elämä alkoi kukoistaa, ravintoloissa, baareissa ja yökerhoissa riitti väkeä. 

Rozengralsin autenttinen keskiaikainen ravintola.

Vanhan kuparirahan lyöntipaikka ravintolan edessä.

Lauantain maittavalle ja runsaalle aamiaiselle päästiin klo 7.30 alkaen. Todettakoon, että aamiaispaikka sijaitsee eri rakennuksessa vastaanottoaulan vieressä. Valmisteluissa sovellettiin vähän akateemista varttia, mutta se ei haitannut mitenkään. Puoli yhdeksältä olimme jälleen liikenteessä. Suuntasimme Vermanes puistoaukiolle, josta kuului kesäinen raikas peipon laulu. Suuret tammet oli tuettu toisiaan vasten melkoisilla virityksillä. Tämän jälkeen menimme kanaalin rantoja pitkin uudestaan keskustorille, jossa oli vähemmän myyjiä kuin edellispäivänä. Daugavan eli suomalaisittain Väinäjoen tuulisilla rannoilla ei nähty mitään ihmeellistä katsottavaa. Varis rakensi puistossa pesää korkean lehtipuun latvukseen.

Vermanes puistosta löytyy suuria jalopuita.

Latvialaistunnuksin myytäviä asusteita.

Värikkäitä pääsiäisaiheisia liinoja.

Alikulkutunnelin katusoittaja osasi ammattimaisesti soittaa viulua.

Pietarinkirkon vieressä sijaitseva goottilainen Mustapäidentalo on todella hieno aikakautensa tyylikkäin historiallinen rakennus Riiassa. Mustapäiden kilta on ulkomaisten naimattomien kauppiaiden veljesjärjestö. Kerrotaan, että tässä paikassa v. 1510 otettiin ensimmäisen kerran käyttöön joulukuusi. Julkisivun yläosassa on vuosiluku 1334 ja pyöreä sinipohjainen kello, joka soittaa tasatunnein pitkän sävelmän. Rakennus kärsi pahoja vaurioita toisessa maailmansodassa. Venäläiset pommittivat paikan maan tasalle ja hajoittivat myöhemmin loputkin rakennuksesta, mutta se nousi uudestaan kukoistukseensa 2000-luvulla Riian kaupungin 800-vuotisjuhlan kunniaksi. Sisäänpääsy maksoi 6 €. Kellarikerroksessa voit nauttia alkuperäisestä keskiajan elämästä, mm. aseita, haarniskoja, oluttynnyreitä, holveja jne. Ylemmissä kerroksissa on avara ritarisali ja taidegalleria hallitsijoineen, tyylikaappeineen ja hopea-astioineen.


Mustapäidentalon goottilaistyylisen rakennuksen julkisivu.

Mustapäidentalon hieno kello kilkahtaa tasatunnein.

Kalparitarien aseita, keihäitä ja kirveitä kellarikerroksessa.

Oluttynnyreitä ja tiiliholveja alkuperäisessä alakerrassa.

Bastejkalnsin idyllisessä pikkukahvilassa söimme herkulliset leivokset kaakaon kera. Vapaudenpatsaan lähellä kadun varrella odotti koristeltu valkoinen limusiini. Kanaalin rantapolulla tuore hääpari suitsutti värisuihketta ympärilleen ja häikäisevän kaunis vaalea morsian pitkässä laahuksessaan poseerasi kuvaajille. Riian tärkeimmät nähtävyydet, ravintolat, kirkot, museot, linnat ja myymälät sijaitsevat kaikki hyvin pienellä alueella kilometrin säteellä kävelyetäisyydellä. Parissa päivässä ehtii hyvin tutustua kaupunkiin. Jos haluaa nauttia rauhassa keväämmällä ja kesällä ulkoilmaravintoloista ja viihteestä, kolmaskaan päivä ei olisi pahitteeksi. Riika oli varsin ystävällinen, siisti ja turvallinen kaupunki. Elintaso näytti olevan suhteellisen alhainen, hinnat olivat kuitenkin lähellä Suomen tasoa poislukien alkoholi, jota sai varsin edullisesti. Maahanmuuttajat puuttuivat katukuvasta lähes kokonaan. Raitiovaunukalustoa on osittain uusittu. Näiden kokemusten perusteella voin suositella lämpimästi Latviaa ja Riikaa perinteisten Tallinnan reissujen lisäksi.


Kirjoittaja itse ritarisalin sohvalla.

Mustapäidentalon salin loistokkuutta.

Hehkeä latvialaiskaunotar kauniissa hääasussaan. 

Vapaudenpatsaan juurella latvialaissotilas asennossa.