maanantai 17. joulukuuta 2018

Prahan idyllisillä joulutoreilla

Kahden yön matka Tsekin Prahan joulutoreille oli unohtumaton ja koristeellinen valoelämys. Keski-Euroopan itäisessä sydämessä tunnelma oli kaikkein mahtavinta pimeään aikaan. Paikalla vaelsi kymmeniätuhansia turisteja varhaisimmista aamutunneista aina iltayöhön saakka. Vilske oli kuin Lontoon Harroldsin tavaratalossa konsanaan. Kauniit jouluvalot, värikkäät koristelut, enkelinkellot, lyhdyt, valokaaret, jouluinen musiikki, hevosrattaat, tulisoihdut, kojut ja säihkyvät Bohemiakristallit vangitsevat sinut sellaiseen joulun henkeen keskiaikaisessa ympäristössä, mitä et voi muualla kokea. Jokainen turisti haluaa ottaa ikimuistoisia joulukuvia tai maistella tsekkiläisten torikojujen maittavia herkkuja.

Raatihuoneentorin kuusi juhlavalaistuna.

Koristeelliset valopallot aamupimeässä.

Prahan joulutorin 2018 valokyltit.

Kävimme viimeksi Prahassa loppukeväällä kaksi vuotta sitten. Tällä kerralla käytimme Finnairin palveluita, lähtöselvitykset sai kätevästi tehtyä etukäteen mobiililaitteilla ennen lentoterminaalia. Airport Express -bussit päärautatieaseman (Hlavni nadrazi) ja Vaclav Havelin lentokentän (letiste) välillä kulkevat puolen tunnin välein joko 2 euron tai 60 korunan hintaan. Google Mapsin navigoinnin avulla oli helppo löytää hotelli pimeässäkin. Olimme varanneet majapaikaksemme Hotel Salvatorin, josta oli varsin kohtuullinen kävelymatka toreille ja tunnetuille nähtävyyksille. Hotellin espanjalaistyylinen taso yllätti positiivisesti. Avulias henkilökunta, rauhallinen ja hiljainen paikka, maittava ja ruhtinaallinen aamiainen varhaiseen aikaan, ja tietysti hyvä baari vieressä. Saimme viikonlopun päiville viimeisen kahden hengen huoneiston kaikilla mukavuuksilla geniusalehintaan. Huoneisto olikin alkovi ylimmässä viidennessä kerroksessa. Siihen olisi mahtunut peräti kahdeksan henkilöä. Mielenkiintoinen oli ulkohissi sisäpihassa, tosin rappusiakin voi käyttää kuntoilumielessä.

Suuren torikuusen ledivaloja ja palloja.

Toriaukion lemmenlava valokaareilla.

Hääpari astronomisen kellon tasatunnilla.

Sunnuntaina oli ruuhkaa miltei kaikkialla. Onneksi kävimme raatihuoneentorin upeata joulutoria kuvaamassa ilman väkijoukkoa kukonlaulun aikaan. Nimittäin heti päivän valjettua alkoi toreille vyöryä eurooppalaisia ja japanilaisia turistiryhmiä suunnattomia määriä. Keskiaikaisen astronomisen kellon tasalyöntiä ja seinäluukkujen avautumista odoteltiin kymmeniä minuutteja etukäteen. Olipa yksi japanilainen hääparikin paleltumassa paikalla pikkupakkasessa. Yhtä tungosta oli myös Vltavajoen ylittävällä Kaarlen sillalla, josta oli mainiot ja avarat näkymät vanhaan ja uuteen kaupunkiin, katedraaleihin ja kuninkaanlinnaan. Joessa lepäili satoja kyhmyjoutsenia, merimetsoja, nokikanoja ja naurulokkeja, jotka väistelivät alinomaa vesibussiliikennettä. Sillankaiteet pursuilivat lukuisista lemmenlukoista. Pienien korttelipuutarhojen murattikasvustoissa piileskeli mustarastaita ja peukaloisia. Orvokit olivat paleltuneet, mutta eräässä pihassa kukki jopa valkoisia jouluruusuja.


Kaarlensilta, Vltavajoki ja lemmenlukot.

Entisajan tyyliä, hevosvaunut ja vanhat menopelit.

Raatihuoneentorin joulukojut päivänvalossa.

Suuri jääkarhu bongattiin katuvilinässä.

Vaclavske namestin bulevardin molemmissa päissä oli myös joulukojuja samoin kuin megakokoisen Palladium -ostoskeskuksen edustalla varsinaista torikatua unohtamatta. Uudet ja vanhat ratikat kirskuivat ja vyöryivät historiallisten rakennusten editse. Kävimme tervehtimässä Da Capo Cafe & Cocktailbarin henkilökuntaa. Olga oli kuulema jättänyt kiireisen ja haastavan työnsä, mutta Lenka palveli meitä vuorostaan hyvin auliisti. Kuumat kaakaovaahdot ja täytekakut tekivät kauppansa. Tsekkiläiset suklaat, makkarat ja käristetyt palvilihat maistuivat suussa sulaen. Hintataso oli kuitenkin kohonnut selvästi. Monet tuotteet maksoivat jopa enemmän kuin Suomessa. Kauppojen hyllyille oli ilmaantunut Amsterdamin tapaan kannabiskeksejä ja -suklaata. Pääpostissa jonottaminen käy työstä. Vuoronumeron odottaminen monen sadan päästä verkkaisella tahdilla ei houkuttele istumaan siellä. Tämä ei joulutunnelmaa latistanut. Prahassa on niin paljon koettavaa koko ajan. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niinpä edessä oli paluumatka takaisin Suomeen ja Helsinkiin, lumi- ja räntäsateen keskelle täpötäydellä Finnairin koneella parin tunnin pyrähdyksellä. Kiitos Prague!


Kirjoittaja itse valokaaren alla ostoskeskus Palladiumin edessä.

Laidoilla Da Capo Cafe & Cocktailbar henkilökuntaa.

Hotel Salvator osoitteessa Truhlarska 10.


tiistai 11. joulukuuta 2018

Idänturturikyyhky Alajärvellä

Keski-Pohjanmaan Alajärvellä on viikon päivät asustellut harvinainen lintuvieras, idänturturikyyhky. Sitä on harvemmin päässyt bongaamaan joulukuussa. Tällä kertaa laji ilmoitettiin lintuväelle tarpeeksi ajoissa. Hyvin ystävälliset talon asukkaat ruokkivat lintua valaistun pihakuusen alla, jonne lintu tepastelee maata pitkin talon nurkan takaa säännöllisesti klo 10 jälkeen. Lintu on varsin peloton, mutta kissan vierailut tekevät siitä varmasti aramman ja valppaamman jatkossa. Paikalla on käynyt kymmeniä lintuharrastajia, sunnuntaina pääkaupunkiseudun edustus oli vahvaa. Toivotaan, että kyyhky pysyy ja saa ruokailla rauhassa. Kuten yleensä, tämäkin lintu oli alalajia meena. Joulukuu on ollut sikäli erikoinen, sillä samaan aikaan Suomessa on ollut näytillä molemmat turturikyyhkylajit. Tämänhetkinen lumiraja on aika kaukana, sillä Pohjanmaallakin maa oli mustana. Jatkossa sää muuttuu kylmemmäksi, joten lintuja kerääntyy enemmän pihojen ruokintapaikoille.


Nuori idänturturikyyhky Alajärvellä. Kuva: Jari Nummelin.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Linnut vähenevät talven kynnyksellä

Marraskuun lopulla saatiin kokea kunnon pakkasia ja lumisadettakin. Siihen kuun vaihteessa päälle vielä kovaa ja merialueilla jopa myrskyistä tuulta useamman päivän ajan. Pilvisinä päivinä on ollut pimeää, valoisaa käytännössä vasta aamuyhdeksästä iltakolmeen. Toiveet monen lajin saamisesta talvipinnoiksi kariutuivat jälleen kerran säätilan muutoksiin. Tampereen kirjokerttu mitä ilmeisemmin simahti koviin pakkasiin, jolloin syötävät marjat ja hedelmät jäätyivät. Leudossa ja lumettomassa ulkosaaristossa karikukko teki harmittavasti katoamistempun juuri ennen joulukuuta oltuaan päivittäin esillä lounaisriutalla pienessä merisirriparvessa. Tänään koettiin kuitenkin positiivisesti yllättävää, kun pitkään kadoksissa ollut Helsingin Vuosaaren turturikyyhky näyttäytyi varsin valokuvauksellisesti kesynä rantalintuna suurelle sunnuntaiyleisölle. Hyvän mielen pinna tuntui mukavalta. Samoissa maisemissa kyhmyhaahkaa on käyty katsomassa ja kuvaamassa kummankin kuukauden puolella. Vähiin ovat käyneet talvilinnut. Ruokintapaikoilla on sentään vilskettä, joukossa muutamia syksyn vaellukselta jääneitä lapintiaisia mm. Jyväskylän ja Tampereen seuduilla. 

Helsingin Vuosaaren kesy turturikyyhky.

torstai 8. marraskuuta 2018

Tihkusadetta ja sumua

Eletään pimeää talviaikaa. Marraskuu on ollut hyvin leuto, sumuinen ja tihkusateinen. Kuun alkupuoliskolla tuli bongattua Säkylässä pidempään viihtynyttä sepelrastasta, joka pomppi talojen välissä nurmikoilla omenapuiden alla. Lajista tuli samalla kuukausiässä täyteen. Alkuviikosta lähdin ulkosaaristoon, Utön retki nro 295. Tunnin matkan päässä Pärnäisistä näimme hienosti Eivorin kannelta nuoren pikkukajavan, jonka Helstolan Jari löysi tuttuun tapaansa tarkalla tapituksella. Samainen laji ilmoitettiin myös Utön majakkasaarelta puolestaan tuntia aiemmin. Iltapäivän aikana en ehtinyt paljon havainnoida, kylällä tepasteli mustavaris. Tiistaina 6.marraskuuta sää oli pilvinen ja tihkusateinen, lämpötila +8 astetta ja tuuli kaakosta 6 m/s. Lounaispuolen uloimmilla luodoilla lepäili paikallisena noin 30 yksilön merisirriparvi, saaressa nähtiin eilinen mustavaris, kymmenen punakylkirastasta, kulorastas, kangaskiuru, kolme vuorihemppoa, taivaanvuohi, jänkäkurppa ja yöllisen sateen tuomina kolme mustaleppälintua, joista kaksi vanhaa koirasta. Iltapäivällä itäniityn ruovikkoon putosi taivaalta parvi viiksitimaleita, viisi vanhaa naarasta, jotka eivät viipyneet kuin kymmenisen minuuttia. Todennäköisesti linnut olivat peräisin Baltiasta. 

Sinitiaisia talipötköllä.

Mustavaris kylätiellä kovassa sumussa. 

Isokoskelo lepäilee rantakalliolla.

Suurta päänvaivaa ja määrityspähkinää aiheutti tumma, suklaanruskeanvärinen uunilintu, joka ei ainakaan minun korviini koskaan äännellyt. Lintu ilmoitettiin aluksi ruskouunilintuna niillä kirjan tiedoilla ja maastotuntomerkeillä, mitä meillä oli käytössä, mutta tarkemmat kameran kuvat muuttivat taas käsitystä. RK:n jäsenien mielestä lintu oli poikkeuksellisen värinen tiltaltti. Nimesimme linnun työnimellä ruskotiltaltti. Äänettömän ruskouunilinnun määrittäminen maastossa onkin jatkossa haasteellista. Samoin tiltaltit voivat olla puvultaan hyvinkin erinäköisiä erityisesti syksyisin. Hyvin opettavainen oppitunti. Keskiviikkona saari oli tyhjentynyt ja hiljentynyt entisestään. Koko valoisan ajan saaren ylle oli laskeutunut erityisen sankka sumu, näkyvyys paikoin vain 50-100 m. Merelle ei nähnyt mitään. Saaressa näkyi sentään mustavaris, kulorastaita, lehtokurppa, kuusitiainen ja luotokirvinen sekä eilinen tumma ruskotiltaltti. Klo 16.30 koitti lähtö ja Salossa olin jälleen klo 22 maissa. Porista ilmoitettiin myöhäinen pensaskerttu, joka oli tänäänkin vielä paikalla.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Sepeltasku ja hiiripöllö Utön ruskassa

Keskiviikkona ajelin Utöhön päin pinnat mielessä, olihan lyhyelle täsmäjaksolle luvassa oivallista muutto- ja vaellussäätä. Enimmät odotukset olivat torstaipäivälle, mutta jo heti alkajaisiksi saareen päästyäni puolen tunnin päästä itäniityn ruovikossa keikisteli mustapäinen koirasraritasku. Lintu näytti maastomäärityksenä mustapäätaskulta, mutta Tenovuon Jorman hienojen tilannekuvien myötä kaukainen tulija määritettiin sepeltaskuksi, mm. yläperässä oli hieman valkoista ja siiven alapeitinhöyhenet täysin mustat, joita kiikarilla oli vaikea todeta linnun nopeissa pyrähdyksissä. Lintu siirtyi ruovikon kupeesta keskelle itäniittyä palaten kuitenkin lopulta takaisin alkuperäiseen paikkaan, josta otettiin seuraavana päivänä talteen orgaaninen jätös mahdollista DNA-analyysia varten. Ottamatta mitenkään kantaa alalajistatukseen yleinen mielipide näyttänee kallistuvan stejnegeriin. Valitettavasti lintu oli paikalla vain yhden illan. Toivottavasti rariteettikomitea ottaisi vaivakseen linnun alalajimäärityksen, tapaus on siksi erikoinen ja lintu puvultaan sangen mielenkiintoinen. 

Auringonlaskua Utön illassa. 

Utön koirassepeltasku. Kuva: Jorma Tenovuo.

Torstai oli koko päivä aikaa retkeillä pilvisessä ja hyvin kosteassa säässä. Lintuja muutti paljon, satoja rastaita, punarintoja, peippoja, naakkoja ja sepelkyyhkyjä, joiden suuret pallomaiset parvet olivat kerrassaan upeaa katseltavaa. Kaupan luona pyrstöään nyki pikkusieppo ja saunalahdelta lähti lentoon jänkäkurppa. Hanhista mainittakoot noin sata muuttavaa valkoposkihanhea ja yli 70 sepelhanhea länteen päin. Haarapääskyjä lenteli satamassa edellispäivän tapaan. Päivän ylläri oli saareen tupsahtanut hiiripöllö, joka viihtyi talojen antenneilla ja mastoilla. Sääasema on aina mieluinen paikka tähystellä. Tuli todistettua, että hiiripöllö on melkoinen lentotaituri, se leijaili kuin naakka ilmatilassa ja vastaavasti liihotteli vapaalla saalistaen lähellä maanpintaa. Tilastojen mukaan pöllö tuli kuitenkin päiväntarkasti ajallaan ulkosaaristoon. Itselleni tämä oli jo viides havaintoni lajista Utössä, niitä ennen 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa hiiripöllö oli kateissa. Pöllö patsasteli värikkäässä ruskamaisemassa, joka on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen näyttävä.

Hiiripöllö tähystelee tolpalla. 

Pihlajanlehdet ovat värjäytyneet punaisiksi.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Ruska on jatkunut pitkään tänä syksynä

Luonto on ollut varsin kaunista Suomessa pohjoisesta etelään useita viikkoja. Kovat tuulet ja sateet alkavat tosin riipiä värikkäitä puiden lehtiä maahan ruskamatoksi. Lämmin syksy ja pienet yöpakkaset ovat auttaneet ruskan kirkasta väriloistoa ja jatkuvuutta. Erityisesti haapa, pihlaja ja vaahtera ovat punaisen, oranssin ja keltaisen väriyhdistelmien lumoissa. Auringonpaisteessa koivun kullankeltaiset lehdet kuultavat ja peilaavat kauniisti järvimaisemassa veden pintaa vasten. Ja kun kohdalle sattuu sadekuuro ja vastakkaiselle puolelle kontrastinen sateenkaari ja sen rinnalle vielä sivusateenkaari päinvastaisessa värijärjestyksessä, on luonto kauneimmillaan. Monet niittykasvit ja ruusut jatkavat kukkimistaan. Eilen iltayöstä saatiin aivan etelärannikkoa myöten nauttia harvinaisen näyttävistä revontulista. Tummanvihreä kaari ja loimotus kesti vain puolisen tuntia. Revontulia pääsi ihastelemaan aivan kaupunkioloissakin, vaikka valosaaste häiritsi ympärillä. Lintubongareilla on myös riittänyt ihasteltavaa. Kuun vaihteessa kalliopääsky oli bongattavissa Rovaniemellä, osa hoiti linnun pinnaksi lentokoneella ja osa leppoisasti junalla. Perämeren pohjukassa aikaansa vietti munkkikorppikotka, jonka liikkeistä ei ole mitään tietoa viime päiviltä. Kemiönsaaren Björkbodan pelloilla kapustarintaparvessa ruokailee jo viidettä päivää amerikankurmitsa. Eurajoelle piipahti puolestaan nuori punapäälepinkäinen. Mielenkiintoista on ollut seurata tiettyjen vaelluslintujen liikehdintää. Närhet saavuttivat uloimman lounaissaariston ja harvoin etelässä nähtäviä lapintiaisia on havaittu pitkin länsirannikkoa. Osa lapintiiasista saattaa jäädä etelän talviruokintapaikoille. 

Värikäs ruska kaunistaa Salonjoen rantoja.

Koristepuiden punaiset marjat houkuttelevat lintuja.

Vaahterat pudottavat lehtensä ruskamatoksi.

Syksyn tummanpunainen ruusu kukassaan.


perjantai 28. syyskuuta 2018

Aroharmaalokki ja tunturihaukka Utössä

Keskiviikkona 26.9. ajelin kovassa tuulessa ja sateessa Pärnäisiin, pitkästä aikaa lähtö Eivorilla Utöhön sitten kesäkuun. Syyskuun loppu on muutoinkin hyvää aikaa Utössä. Nyt oli vielä parempi syy lähteä saareen, sillä nuori aroharmaalokki on viihtynyt paikallisena satamassa jo useita päiviä. Rantaveden pohjasta lokki on sukeltanut Jannen kalanperkeitä. Lintua on dokumentoitu hyvin ja edustaa 1kv tyyppiyksilöä kaikin tuntomerkein. Näitä on nähty jäteasemilla toisten opissa ennenkin. Laiturin viereinen venevajan katto on ollut sen mieluisinta tähystyspaikkaa. Saareen päästiin noin 5h matkan jälkeen Jurmo väliin jätettynä klo 16.00 ja lokki oli heti uimassa satamanlahdella varsin helposti. Seuraavana päivänä 27.9. lintu lenteli jo aamuhämärissä sataman yllä ja viihtyi ainakin iltaseitsemään asti paikalla. Torstaista muodostui ihan mukava aurinkoinen lintupäivä ja varsin muistorikas. Merellä meni pientä vesilintumuuttoa, vähän Melanittaa, runsaasti haahkoja, meriharakka, kapustarintaparvi ja pari silkkiuikkua, muutto- ja tuulihaukka sekä Utön mittakaavassa huomiota herättäen useita ampuhaukkoja, joiden muuttotahti kiihtyi illan mittaan. 

Aroharmaalokki 1-kv Utön satamassa.

Lentoon lähtevä aroharmaalokki.

Tunnistatko tästä kuvasta aroharmaalokin?

Neljän maissa iltapäivällä Japi kunnostautui skarppina kaverina ja koko päivän sinnikkäänä työmyyränä. Valmistautuessamme lähtemään pois Kattrumpanilta Japi huomasi ison Falcon lentämässä itäniityn rantaviivaa pitkin pintaa viistäen Pattskärin suuntaan. Lintu jäi luodolle istumaan pieneksi toviksi. Japi sai pedon hyvin putkeen ja huusi kovalla äänellä "rusti!" Muiden harmiksi varislinnut pitivät outoa saalistavaa muukalaista kiusantekijänä ja pistivät tunturihaukan lentoon. Se kisaili Mörttilän rakennuksen takana matalalla rantaviivassa, jolloin pääsin kiikarillani tilanteeseen mukaan. Ei voinut muuta kuin todeta, että mies oli tällä kertaa maineensa veroinen. Mielenkiintoisen episodin tilannekertomuksineen ja riittävine tuntomerkkeineen jätän RK:n kaavakkeelle. Se oli siinä ja saaren kolmas havainto. Valitettavasti lintu oli kovasti menopäällä ja majakalle tulleet eivät saaneet etelään pinnassa loittonevaa rustia putkiinsa. Päivä jäi muutoinkin mieleen, sillä myrskytuulen vuoksi Utössä olivat sähköt poikki noin 14 h ajan. Sen seurauksena kaupalta sai ilmaiseksi sulanutta jätskitötteröä, maistuipa pinna kerrassaan makealta! Kun oli hässäkkää ja pulinaa, viestin laitto luonnollisesti vähän viivästyi. Kuvia ei ehditty millään saada, mutta kahdestaan vierekkäin totesimme luotettavia nuoren tunturihaukan piirteitä muuttohaukka poissuljettuna. Kummallakin on kokemusta lajista useita kertoja. Julkaisen blogissani aroharmaalokkikuvia, kun niitä pantataan, vaikka linnun määrityksessä ei pitäisi olla epäselvää.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Salon kehrääjä Turkuun hoitoon

Tänään ilmoitettiin, että Salon Kone ja Rauta -liikkeen kehrääjä on nyt sellaisessa paikassa ja vähän huonovointisempana, että sen kiinniotto sisätiloista voisi onnistua. Lintu oli ollut jo kahdeksatta päivää lähes syömättä ja juomatta. Se istuskeli eräässä nurkkauksessa kaapin päällä, pakoetäisyys oli jo huomattavan vähäinen ja lentomatka varsin lyhyt. Lähestyessäni lintua haavilla se vielä ponkaisi lentoon ja yritti kiinteän kattoikkunan kautta päästä ulos tuloksetta. Tässä tilanteessa sain kehrääjän lopultakin kiinni. Nuori lintu tuntui kädessä jo varsin kevyeltä, se painoi enää 46 g, kun syksyisillä senikäisillä linnuilla pitäisi painon olla kuulema 60-70 g lukemissa. Kaverilla oli kuitenkin sen verran energiaa, että se sähisi, levitteli siipiään ja näytti suurta punaista ammottavaa kitaansa. Kiikutin linnun Salon Vuohensaaren luontoon, siellä se lensi vain pieniä pyrähdyksiä, valui usein rungoilta alas tai mätkähti maahan siivet levällään. Tilannearvion jälkeen otin linnun helposti käsin kiinni pariin otteeseen ja päätin soittaa Heidi Leyser-Kopran eläinhoitolaan Turkuun. Kehrääjää tultiin hakemaan välikäden kautta aika pian ja lintu saapui autokyydillä perille klo 16.30 maissa. Ennen matkaa kehrääjä oli sähissyt aggressiivisesti kuljetuskopassaan. Lintu saa hyvää hoitoa ja tankkausta ennen vaativaa Afrikan muuttoa varten. Tuossa kunnossa matkasta ei olisi tullut mitään. Kehrääjä voi elää 10-vuotiaaksi asti. Elo-syyskuu on lajin varsinaista päämuuttoaikaa. Viimeisiä nähdään yleensä lokakuun alussa ja onpa joskus mantereella nähty kehrääjää vielä marraskuun leutoina öinä. 

Kehrääjällä on ammottavan suuri punainen kita.

Kehrääjä on maastonvärinen yölintu.

Kehrääjä maassa siivet levällään.

Kehrääjä torkkuu kaatuneella puunrungolla.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Kehrääjä rautakaupassa

Tänään tuli tutulta soitto, että Salon Meriniityssä Salon Kone ja Rauta -liikkeen sisälle on joutunut lintu, jota arveltiin tuulihaukaksi. Lintu on jotenkin päässyt halliin eikä ole osannut enää poistua samaa tietä takaisin. Tummanruskea ja valkoisen kirjava lintu kökötti vaakatasossa katonrajassa lamppujen ja tukirakenteiden päällä. Tuulihaukka vaihtui kehrääjäksi, yön linnuksi, joka on ilmeisesti tullut taloon hyönteisiä houkuttelevien kirkkaiden valojen perässä. Kehrääjä pystyy laskemaan omaa ruumiinlämpöänsä ja horrostamaan, ehkäpä lämpimässä sisätilassa on kuitenkin myös ollut sen verran hyönteisiä, että se on pysynyt hengissä paastopäivistä huolimatta. Lintu on ollut rautakaupassa jo viidettä päivää. Kehrääjä on kuitenkin päivälläkin siksi valpas, ettei kiinniotto sujunut. Viime päivät ovat olleet edelleen poikkeuksellisen lämpimiä syyspäiviä. Lanttu- ja kaaliperhosia lentelee runsaasti auringonpaisteessa. Pikkukultasiipiä pyrähtelee maanpinnassa. Tänään näkyi myös piippopaksupää, moneskohan sukupolvi sekin mahtoi olla. Elokuun lopulla näin ensimmäistä kertaa kolmannen polven tuoreen karttaperhosen, joka oli tumma kuten kakkospolvikin. Viime viikkoina perhosharrastajat ovat saaneet lähinnä Kaakkois-Suomesta harvinaisia hukkavaellusyökkösiä, jotka ovat saapuneet maahamme itäkaakkoistuulilla. Samat tuulet ovat puhaltaneet meille joukoittain isokirvisiä, taigauunilintuja, arosuohaukkoja ja harjalintuja sekä Muuramessa havaitun punapäälepinkäisen. 

Kehrääjä lensi Salon Meriniityllä olevaan rautakauppaan.

maanantai 27. elokuuta 2018

10 jalohaikaraa Salon Viurilanlahdella

Tänä aamuna klo 8-9 sai ihailla peräti 10 yksilön jalohaikaraparvea Salon Viurilanlahden pohjukan lietteellä. Porukka oli kuulema tullut pohjoisen suunnasta ja laskeutunut harmaahaikaroiden seuraan. Kuten tapana on ollut, valitettavasti linnut jatkoivat taas pian matkaansa suunnaten aluksi Vuorentaan kartanon ylitse Vaisakon suuntaan muuttaen lopuksi kurssia kaakkoon päin Halikonlahden länsirantaa pitkin. Parvi lenteli hiljalleen metsänrajan yläpuolella. Kerrassaan komea näky, vaikka laji yleistyykin koko ajan ja onkin jo säännöllinen vierailija monissa Etelä-Suomen kosteikoissa. Niityn tolppien päällä istuskeli muutamia ruskosuohaukkoja ja yksi kanahaukka, jotka saivat kahlaajat ja sorsalinnut lentoon. Timalitornin ympärillä lenteli ainakin neljä tervapääskyä, jotka ovat jo keskikaupungilta häipyneet pesinnän päätyttyä. Yö oli varsin kostea ja viileä, mikä saa linnut lähtemään muutolle. Haikaroiden vierailuista jäi muistoksi kaukaa otettu tilannekuva.

Jalohaikaroita Salon Viurilanlahden pohjukassa.

lauantai 11. elokuuta 2018

Elokuussa yhä lämmintä mutta syksyn merkkejä

Uskomaton helleputki etelässä toukokuulta on jatkunut tälle viikolle asti, tosin ilmassa on jo merkkejä syksystä. Tuulet ja harvat ukkoskuurot viilentävät vain hetkeksi ja tilapäisesti säätä. Salon seutua vaivaa ainakin poikkeuksellinen kuivuus, sadepilvet ovat hyvin kiertäneet alueen tai kuivuneet kokoon. Luonnossa maasto on rutikuivaa ja paloaltis, ruohot karrelle palaneet, pohjavettä ei ole kertynyt ja koivun lehdet alkoivat kellastua jo heinäkuussa. Useat linnut jättivät kovilla helteillä kakkospesueen väliin. Perhosissa sen sijaan on kakkospolvia, mutta yksilöt ovat kovin pienikokoisia ja jotkut eivät ole kehittyneet kunnolla nestevajauksen vuoksi. Saaristossa havaitsee vielä risaisia hietaheinäperhosia ja tuoreita amiraaleja. Gammayökkösiä pöllähti runsaasti maahamme suotuisissa etelävirtauksissa. Vihreänkiiltoisen välkehtivä metalliyökköslaji Diachrysia chryson saatiin maalle uutena perhoslajistoomme. Aggressiivisia ampiaisia on riittänyt riesaksi asti, lohdutuksena voi todeta, että ensi vuonna niitä on vähemmän. Metsän kulkijoita riivaavat uudet hyttyspolvet ja ennen kaikkea hirvikärpäset, jotka pöristelevät aktiivisesti peuramailla. Lintuja on muuttanut pois jo pitkän aikaa ja luonto tuntuu näiden siivekkäiden osalta jo aika köyhältä. Kahlaajia piippailee meren rannoilla, tiirat ovat jo häipyneet ja merihanhet kokoontuneet suuriksi parviksi etenkin Kemiönsaaren pelloille ja merenlahdille. Tervapääskysten poikaset kärsivät kuumuudesta pesimäaikaan. Niitä putoili ja kuoli kerrostalojen räystäiltä maahan yrittäessään etsiä viileämpiä paikkoja tulikuumilta peltikatoilta. Salon turkinkyyhkyillä on meneillään tiettävästi kolmas pesintäkausi, soidinmenot ovat olleet hyvin aktiivisia ja huhuilua kuulee pitkin päivää. Pajulinnun syyslaulu elävöittää elokuun äänivalikoimaa.


Haarapääsky rapsuttaa itseään lyhyellä jalalla.

Vänön keto on suhteellisen vehreä kuivuudesta huolimatta.


Ruususiipi on kaunis pieni yöperhonen.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Värikkäitä päiväperhosia

Sunnuntaiaamun pilvisyyden hälvettyä aurinko alkoi jälleen paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuumuus tuntui paahteiselta. Päiväperhoset vierailivat ahkerasti kukilla ja etsivät mettä ahdekaunokeista ja ohdakkeista. Paraisilla jo lähes kuukauden lentäneet isoapollot eivät ihmisestä paljoa välittäneet, perhosia sai kuvailla kosketusetäisyydeltä ja ne pysyttelivät aika hyvin paikoillaan tuulettomilla tien varsilla. Keisarinviittoja näkyi arviolta satamäärin niin koiraita kuin naaraitakin sekä yksi valesinamuoto. Kesän tummat karttaperhoset vierailivat putkilokasveilla ja ohdakkeilla. Neito- ja sitruunaperhoset säestivät muita päiväperhosia. Pikkuhäiveperhosia paistatteli hiekkatiellä ja tammen rungolla, kunto oli jo vähän rapistunut. Pienemmistä päiväperhosista kangassinisiipiä oli paljon, pari valkotäpläpaksupäätä ja puolisen tusinaa tummakirjosiipeä piipahti kärrytien varsilla. Perhosretken päätteeksi bongasin Turun Ruissalossa jalava- ja tamminopsasiipiä heinäisellä ohdakeniityllä.


Keisarinviittakoiras komeudessaan.

Keisarinviittanaaraan tumma valesinamuoto.

Normaalinvärinen keisarinviittanaaras.

Keisarinviitta eksyksissä, onneksi on apu lähellä.

Isoapollo paistattelee siivet levällään.

Isoapollo vierailee ahkerasti ahdekaunokin kukilla.

Isoapolloa tapaa erityisesti Paraisilla.

Karttaperhosen tumma kesäpolvi.

Pikkuhäiveperhonen viihtyy maassa hiekkateiden varsilla.

Valkotäpläpaksupää aterioi aamuauringossa.


maanantai 16. heinäkuuta 2018

Huh hellettä

Viikonlopulta alkoi taas kolmikymppiset helteet. Tänään Salossa lämpötila kipusi +32 asteeseen, todellisuudessa oli sitäkin lämpimämpää, sillä auton mittari näytti monessa paikassa maaseudullakin peräti 36-39 asteen lukemia. Kyllä se hiostavan kuumalta tuntuikin. Luonnossa on taas rutikuivaa ja vesilätäköt todella vähissä. Tyyninä jaksoina sinilevät ovat alkaneet harmillisesti runsastua. Helle ottaa koville kaikille eläimille. Tällaisina päivinä kannattaa tehdä pihapiiriin hyönteisille ja linnuille vesialtaita ja muita nestetankkausasemia. Tulijoita varmasti riittää. Koivut pudottavat keltaisia lehtiään kuivuuden ja paahtavan helteen vuoksi. Kedon ja niityn kasvit kukoistavat yhä, mm. kissankellot, ahdekaunokit, pietaryrtit ja maitohorsmat värittävät kuivaa maisemaa. Rastaat ja sorsat käyvät mustikkamailla. Metsävadelmat ovat niin ikään kypsyneet, sato jää aika vaatimattomaksi.


Keltamatara kukoistaa kedoilla ja tienvarsilla.

Päiväperhosista liikkeellä ovat jo kesän lanttu- ja sitruunaperhoset, jotka vierailevat mielellään rantakukilla. Liuskaperhonen oli havainnut mökin kuistilla hikisen villasukan ja istahti siihen pitkäksi aikaa. Isokokoiset häiveperhoset tulevat hanakkaasti erilaisille jätöksille, nesteille ja tuoksuille. Perinnemaisemien heinäperhosta tummahäränsilmää voi bongata nyt Kemiönsaaren eteläosissa, samoin isoapollot ovat jo lentäneet jonkin aikaa ja pariutuneetkin Paraisten maisemissa. Vaaleakeltaperhosia ja eteläpäiväkiitäjiä odotellaan elokuun lähestyessä. Yöperhosten lentoajat ovat edelleen edellisvuosiin verrattuna viikon puolitoista etuajassa. Lentokausi loppuu siten myös aiemmin. 


Halikon Purhamäenkosken yläjuoksua keskikesällä.

Kahlaajien syysmuutto on hyvässä vauhdissa, etenkin pohjoisen pikkukuoveja näkee ulkosaariston hiekkanummilla, sirrejä puolestaan mm. Halikonlahden lieterannoilla. Lintujen laulukausi jatkuu vielä tosin vaisuna, mm. laulurastas, peukaloinen, tiltaltti, kiuru ja pensaskerttu lauloivat viikonloppuna. Joillakin tuulihaukoilla on vielä poikasia pesissään, suurimmalla osalla on kuitenkin jo lentopoikasia. Lämpimistä säistä huolimatta rareista on ilmoitettu vain jokunen haarahaukka, jalohaikara ja viiriäinen. Keminmaalla on viihtynyt pitkään punapäälepinkäinen ja Porvoon Söderskärillä piipahti pikaisesti arokiuru.