maanantai 31. maaliskuuta 2014

Leukistinen töyhtöhyyppä

Koski Tl:n Tapalassa on oleskellut viime aikoina väreiltään muista poikkeava töyhtöhyyppä. Kaukaa katsottuna lintu näyttää valkoiselta albinohyypältä, mutta kuvia tarkastelemalla kyseisellä linnulla on kuitenkin tumma pyrstölaikku, ruosteenruskea alaperä, tummat nokka, silmä sekä päänseudun reunat. Puku on muutoin kauttaaltaan likaisenvalkoinen. Linnulla on selvä töyhtö ja muistuttaa siten tavallista töyhtöhyyppää. Kyseessä on siis leukistinen töyhtöhyyppä, varsin erikoinen ja harvinainen luonnonoikku. Linnun löysi lauantaina 29.3. paikallinen luontoharrastaja Lauri Laukkanen. Hänen ottamaansa kuvaa lainaan blogissani.


Leukistinen töyhtöhyyppä Koski Tl:ssä. Kuva: Lauri Laukkanen.

Kävimme tänään maanantaina 31.3. katsomassa Vehmastontieltä erkanevan peltotien päässä olevaa notkelmaa, jossa tepasteli paikallisena 10 kapustarintaa ja muutama kymmenen töyhtöhyyppää. Alempaa notkosta vaalea töyhtöhyyppä löytyikin, mutta erittäin arkana lähti siivilleen jo 200 m päästä lentäen kauas joen toiselle puolelle yli puolen kilometrin päähän. Yllättävän varhainen pakoonlähtö toistui jatkossakin pakoetäisyyden kasvaessa jo 300-400 metriin. Auto onkin ainoa väline, jonka sisältä voi saada hyvällä kameraputkella jonkinlaisia kuvia. Kylmän pakkasyön jäljiltä hyyppäparvi kyhjötti matalana maanpinnalla ja aktivoitui vasta auringon noustua lämmittämään. Linnut leukistinen yksilö mukaan luettuna hajaantuivat noin kilometrin säteelle ympäri peltoaukeaa. Vaalea töyhtöhyyppä erottuu joukosta jo kaukaa. Varuillaan se saa ollakin petojen saalistukselta.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Mustaleppälintuja ja västäräkkejä Utössä

Kolmipäiväinen Utön retki 25.-27.3. sujui aurinkoisessa ja koillisitätuulisessa säässä. Tulopäivänä yhteysalus Eivorilta ei havaittu mitään kummempaa. Saaressa olivat vakiomiehittäjät J.Tenovuo ja M.Järvinen. Utön itärannalla ui ristisorsapari, jota en myöhemmin enää nähnytkään. Kangaskiurut oleilivat päivittäin Kattrumpanin luona. Paikallisia haahkoja oli noin 2500 ja kylällä naaraspukuinen mustaleppälintu. Utö onkin Suomen varmin paikka nähdä "mulelia" maalis-huhtikuussa. Pirullisen katoamistempun tehnyt Porin kaspiantylli löytyi tiistaina Ruotsista, jonne se jäikin useaksi päiväksi. Haitanneeko tuo, kun ehdin ainoana Salosta näkemään tuon todella kovan rariteetin. Täytyy sanoa, että komia oli ja äärimmäisen mukava kuittaus Rovaniemen epäonnistumiselle aikoinaan. Kesä saapui Helsinkiin, sillä siellä kuitattiin puolestaan kevään eka haarapääsky!

Mustaleppälintu vanha koiras kyläaukiolla.
Keskiviikkona Mikko näki muuttohaukan, lienee sama kuin Jurmon lintu. Aikainen oli itärannalta lentoon ponkaissut jänkäkurppa. Vaikka luotokirvinen lymyili piilossa suurimman osan ajasta, onnistuin sen näkemään kerran itäniityn rannassa pulmusen kaverina. Mustaleppälintuja oli nyt sekä vanha koiras että naaraspukuinen kyläaukiolla. Pieni rantakäärme otti aurinkoa kappelin takana lämpimässä ruohikossa. Koko päivän vallitsi kova itätuuli, joka haittasi selvästi kevätmuuttoa.

Keväinen Utö on tähän aikaan vielä varsin kolea.
Torstai oli jo huomattavasti parempi kevätpäivä, vaikka ilman pinnoja jäätiinkin. Hyönteisistä nähtiin pari nokkosperhosta ja Tennarin kuvaama isonokkosperhonen. Seinustoilla hääri ritariluteita ja kärpäsiä, näitä vm. mustaleppälinnut saalistivat ahkerasti lämpimimpinä hetkinä. Paikalla oli kaksi vanhaa koirasta yhtä aikaa. Luhtakana porsasteli ruovikossa. Päivälle saatiin uusia tulijoita kuten pyrstötiaisia ja västäräkkejä, joita ilmaantui useampiakin yksilöitä niin itärannalle kuin kylällekin lirputtelemaan. Päivän muuta antia olivat noin 50 merihanhea, 18 mustalintua, 16 ruokkia, noin 20 riskilää, samat kaksi kangaskiurua, 8 kurkea, joista kuusi iltakurkea aivan meren pintaa pitkin sekä kaksi huuhkajaa, jotka katselivat keskellä iltapäivää ketun ryöstöretkeä reviirillään.

Pulmunen sulautuu itärannan kivikkoon todella hyvin.
Perjantaiaamuna koitti lähdön hetki. Välisatamissa ei nähty vielä mustakurkku-uikkua. Sen sijaan Utössä nähtiin jo merikihu. Matka taittui leppoisasti neljässä tunnissa T.Veistolan seurassa. Mantereella ei ollut myöskään nähty mitään erikoista ja sellaista, joka olisi johtanut toimenpiteisiin. Salossa lämpötila oli kohonnut +10 asteeseen ja kevätrusketus kasvoilla mieli virkeänä maaliskuun loppupäiville asti. Sinitiainen oli aloittanut pönttöpuuhat tänään Halikossa. Kevättä on rinnassa.

Koulun seinustalla kukkii aikainen perenna talventähti. 


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Isonokkosperhosia maaliskuussa

Lämpötila kohosi tänään iltapäivällä +10 asteeseen Salossa. Vaikka aurinko ei päässyt paistamaan ihan täydeltä terältä yläpilvisyyden vuoksi ja länsituulikin oli kohtalaista aukeilla alueilla, keväinen sää sai ensimmäiset päiväperhoset liikkeelle etenkin Lounais-Suomessa. Värikäs sitruunaperhonen kirmaili Salon Merikulmantien varressa ja jäi lepäilemään maahan kerätäkseen auringonsäteiden lämpöä siipiinsä. Kavereita ei sillä näkynyt vielä. Paluumatkalla poikkesimme Salon Kärkkään etsimään mahdollista nokkosperhosta. Yllätys oli suuri, kun maasta ponkaisi lentoon sen sukulaislaji isonokkosperhonen, Nymphalis xanthomelas. Laji on jälleen kerran talvehtinut meillä suotuisasti ja näyttää vakiintuneen pysyvästi perhosfaunaamme. Lämpimältä ladon nurkalta perhonen lähti nopeasti liikkeelle laskeutuen joutomaa-alueen hiekkakasaan, josta sain otettua pari lähikuvaa. Sen jälkeen isonokkosperhonen pyrähti jälleen siivilleen ja jatkoi matkaansa hiekkatietä eteenpäin enkä löytänyt sitä enää uudestaan. Isonokkosperhonen sietää kylmyyttä varsin hyvin. Nokkosperhosen tavoin se talvehtii kellareissa ja rakennuksissa. Tänään nähtiin muuallakin Salossa (Tupurissa peräti 6 exx), Espoossa ja Turun Ruissalossa fenologisesti erittäin poikkeuksellisen aikaisia, maaliskuisia isonokkosperhosia. Samalla paikalla Salon Kärkässä lenteli myös varhainen koivutyttöperhonen, Archiearis parthenias, josta tehtiin lisäksi ensihavaintoja niin ikään Salon Tupurista.


Isonokkosperhonen Salossa 12.maaliskuuta.

Sitruunaperhoskoiras lämmittelee kevätauringossa.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevät etenee lämpimästi

Viime päivinä kevät on harpannut ison askeleen eteenpäin. Fenologisia ennätyksiä on kirjattu kaikilla luontorintamilla. Kasvimaailmassa ensimmäiset yksittäiset leskenlehdet ovat jo kukassa, mm. Salon Satamakadulla ja Halikonlahden uuden lintutornin ympäristössä. Samoin varhaiset sinivuokot ovat aukaisseet kukkansa Salon Merikulman pähkinälehdoissa. Lepät ja pähkinäpensaat kukkivat niin ikään parhaillaan. Eksoottisempi puistoperenna keltakukkainen talventähti on vielä nupullaan ainakin näillä leveysasteilla. Eilen ja tänään on tehty kevään ensihavainnot sitruunaperhosista eri puolilta Etelä-Suomesta. Auringon lämmittämiltä rakennusten etelänpuoleisilta seiniltä voi löytää jo nokkosperhosenkin. Muutamat talvehtineet yökköslajit ovat käyneet lentelemässä iltayön valoissa. Ruostesiiven karvaiset tummat toukat ovat kiertyneet kerälle heinätuppaiden suojaan.


Kevään ensimmäisiä leskenlehtiä Salon Halikonlahdella.

Linnut ovat näytelleet pääosaa kevätluonnossa. Kiuruja ja töyhtöhyyppiä tapaa pieninä parvina pelloilla ja teiden varsilla. Tänä keväänä suurin osa muuttolinnuista on kerääntynyt länsirannikolle, vaikka tilaa olisi muuallakin. Valtaosa laulu- ja pikkujoutsenista sekä meri-, metsä-, tundra- ja lyhytnokkahanhista lepäilee Eurajoen-Porin suunnalla. Perinteinen laulujoutsenten levähdyspaikka, Perniön Saarenjärvi, on vetänyt puoleensa jo yli 100 laulujoutsenta. Yksittäisiä kurkia lipuu päivittäin maahamme. Linnut ovat useita viikkoja etuajassa aikaisempiin vuosiin verrattuna. Aikaisia ovat myös tähän aikaan nähdyt kivitasku, västäräkki, pajusirkku, kulorastas, tylli, kapustarinta, selkälokki ja ristisorsa. Salon Halikonlahdella havaitsin eilen muuttavan pulmusen ja tänään Viurilanlahden sulassa uiskenteli kaksi haapanaparia. Pikkuvarpuset tirskuttavat äänekkäästi pönttöjensä äärellä ja turkinkyyhkyt pulisevat takapihallamme aamuvarhaisesta lähtien. Tänä aamuna kuulin mustarastaskoiraan haikeaa ja kaunista laulua Salon Ollikkalassa.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Metson mailla

Maaliskuu alkoi lumettomana ja pilvisenä päivänä viime aikojen tapaan. Uudenkaupungin idänturturikyyhky viettää yhä kevätpäiviään piharuokintojen luona. Tali- ja sinitiaisten, viherpeippojen ja pikkuvarpusten konsertti on elävöittänyt laulumaailmaa. Salon turkinkyyhkyt soidintavat aktiivisesti pesimäkortteleissaan, niiden huhuilu kuuluu satojen metrien päähän. Lauha talvi on saanut aikaan sen, että supikoiria on ollut paljon liikkeellä talvella. Niinpä niitä on jäänyt myös autojen alle runsaasti. Jälkiä tapaa usein metsäautoteiden varsilla. Takamailla liikuskelee ilveksiä, joiden pääravintoa ovat kauriit. Hyvällä tuurilla ilveksen voi nähdä päiväsaikaan vaeltamassa. Suomen ainoalle kauniille kissapedolle soisi pysyvän rauhan täysin tarpeettomalta talviaikaiselta metsästykseltä.


Vanha metsokoiras asettui ylväästi kuvattavaksi.

Syvemmällä korvessa, Koski Tl:n perukoissa metsot ovat alkaneet aktivoitua jo varsin varhain. Tänään eräs ukkometso uhitteli kunnolla paikalliselle, jonka mökkiaskareet keskeytyivät kerrassaan. Kyseessä oli sama kukkoileva vanha metso, joka rengastettiin viime vuonna. Lintu on ollut paikalla tiettävästi jo kuudetta vuotta. Homenokka painoi 4,5 kg ja siiven pituudeksi mitattiin 41 cm. Turhankin ärhäkkä nokannapsuttaja ja siivenpaukuttaja laitettiin kontrollin ajaksi rauhoittumaan kangassäkkiin, minkä jälkeen lintu vapautettiin. Hämmentyneenä ja alistuneena vanha valtias lähti kävelemään hakkuuaukealle pyrstö pystyssä mutta ei kuitenkaan levitettynä enää. Ehkäpä kovin soidinvire hieman laantuisi, toivottavasti. Alueelta on löytynyt myös koppeloita poikueineen ja toinenkin metsokoiras. Ohessa pari metsokuvaa. Kiitokset Laakkion Jaskalle taas yhteistyöstä.


Soidintava metsokukko pyrstö levitettynä on komea näky.