tiistai 27. syyskuuta 2016

Kemiönsaaren Vänössä

Pari päivää ja yksi yö vietettiin syyskesäisessä ja lämpimässä Kemiönsaaren Vänössä, jossa olin ollut viimeksi tasan 30 vuotta sitten. Silloin vierailin vesibussi Jaanalla Turun saariston kautta Vänö päiväkohteena. Yhteysalus m/s Stella kulkee Kemiönsaaren eteläkärjestä Kasnäsistä pari kertaa päivässä välisatamien Holman ja Tunnhamnin kautta Vänöhön (Hiittisten reittialue). Matka kestää tunnista noin puoleentoista tuntiin. Saareen voi tulla autollakin, kunhan ilmoittaa etukäteen tulosta yhteysalus Stellaan puh. 040 675 6441. Majoituksia voi tiedustella Pirjo Hoffströmiltä puhelimitse numerosta 0400 744 076 tai tutkia vaivattomasti internetin kautta Suomen Saaristovarauksesta (Kemiönsaari/mökit). Itse majoituimme tasokkaimpaan meren rannalla olevaan rauhalliseen ja idylliseen Solbacken -nimiseen mökkiin, johon mahtuu neljä henkilöä. Myös isommat ryhmät muihin kohteisiin ovat mahdollisia. Tarkemmat kuvaukset tästä ja muista majoituksista hintoineen ja varusteluineen löytyvät netistä. Pirjo on toiminut saaressa jo 35 vuotta vankalla asiantuntemuksella ja on tavoitettavissa Facebookissa.


Yhteysalus m/s Stella kulkee Kasnäs-Vänö reittiä.

Karttakuva Vänöstä.

Tervetuloa Vänön saareen!

Vänön satamaa, jossa kesäisin toimii kahvila ja kauppa.

Vänön avaraa kylämaisemaa.

Lammaslaidun saaren keskiosassa.

Auringonnousua Vänön edustalla.

Aamun kosteutta ja usvaa lammaslaitumella.

Vänö on verraten suuri saari, jossa on kyläteitä, lammaslaitumia, katajikkoa, kalliomäkiä ja reheviä rantalehtoja. Asutusta on varsin vähän. Kesäisin juhannuksesta elokuun loppuun satamassa toimii kahvila ja kauppa. Lampaat vaikuttavat merkittävästi saaren maisemaan. Alueella risteilee 2,5 km mittainen luontopolku vaihtelevassa ja luonnonkauniissa maastossa. Itäosassa saarta löytyy ruskeahirsinen pieni kappeli, jonka luota johtaa katajia reunustava polku hiekkarannalle. Siitä on näkymä Örön tutka-asemalle. Monet turistit ovat toki saaresta tietoisia, mutta löytyy paljon myös niitäkin, joille Vänö on yhä melko tuntematon paikka Örön rinnalla. Luontoharrastajat, etenkin lintuihmiset ovat tervetulleita saarelle retkeilemään ja tekemään hyviä havaintoja. Saari on kuitenkin laaja ja pensaita riittää. Rariteettien löytämiseksi on tehtävä töitä. Suosittelen lämpimästi retkeilemään Vänössä. Vaikka syksy on jo hiljaisempaa turistiaikaa, on silloinkin luonnossa nähtävää.


Vuokramökki Solbacken sijaitsee lähellä merenrantaa.

Tilava rantasauna kuuluu tietysti samaan varauspakettiin.

Amiraali paistatteli päivää keltaisilla koivunlehdillä.

Punainen syyskorento lämmittelee lankun päällä.

Tyypillistä Vänön luontoa katajikkoineen.

Luontopolku kulkee vaihtelevan kauniissa maisemassa.

Hiekkarantaa, josta ainoa näkymä Örön saarelle.

Vänön itäosassa sijaitseva kappeli sisältä. 


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Luontohavaintoja mökiltä

Kemiönsaaressa luonto on monipuolinen. Lauantai-illalla katselin kelon latvassa hyöriviä pikkulintuja, jotka määrittyivät harmaasiepoiksi. Niitäkin on vielä maisemissa. Sitä ennen yritettiin bongata kiljukotkaa, joka valui Halikosta ykköstien yli etelään. Lintu oli jatkanut matkaansa Kokkilan länsipuolitse Kemiönsaareen. Havaintoilmoituksen aikaan olimme Kokkilan lossilla, mutta kiikarilla emme kotkaa kuitenkaan löytäneet. Olisi pitänyt ajaa lännemmäksi Toppjoen suuntaan. Mökillä oli melkoista mekkalaa, kun kanadan- ja merihanhiparvet lensivät Strömman suuntaan. Kurjet töräyttelivät läheisellä pellolla sulassa sovussa peurojen kanssa. Pimeyden laskeuduttua kuutamon kurkistaessa etelätaivaalta meno äityi aivan hurjaksi, kun lehtopöllöt puolustivat oletettua tunkeilijaa niiden reviirillään. Sekä koiras että naaras kähisivät, huhuilivat, varoittelivat ja paukuttivat nokkaansa kiivaasti. Pöllöt voittivat ja rauhoittuivat. Pimeässä pöllö lentää kuin musta aave täysin äänettömästi ja tarkkailee ympäristöään herkeämättä puun oksalta. Harmaahaikara äyskähti meren rannalla. Sunnuntaiaamu valkeni kauniissa säässä. Sadevesitynnyrin kupeeseen oli koteloitunut täplätupsukas. Koiras oli juuri kuoriutunut ja oikoi vielä siipiään. Eilen halkopinon pressun alta löytynyttä koteloitumisvalmista villakarvajalan toukkaa ei enää löytynyt samasta paikkaa. Alppiruusun kukkanuput olivat puhjenneet valkoisiin kukkiin. Se kukki jo toisen kerran tänä vuonna. Tätä ihmettä ei ole aikaisemmin esiintynyt. Kasvukausi venyy. Lämmin syksy saa luonnossa ihmeitä aikaan. 


Villakarvajalan toukka on erikoisen kaunis.


Täplätupsukaskoiras on juuri kuoriutunut kotelostaan.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Syksyn värejä ja merkkejä

Syyskuun alkupuolisko tarjoaa värikkäitä maisemia ja kohteita. Pohjois-Lapissa ruska on  jo parhaimmillaan. Salon seudulla vaahteroiden latvat ovat alkaneet loistaa punakeltaisina. Puistosaarni pudottaa hiljalleen kirkkaankeltaisia lehtiään. Pihlajanmarjat hehkuvat tummanpunaisina. Loppuvuodesta on odotettavissa marjalintujen, tilhien ja rastaiden invaasiota. Makedonian- ja sembramäntyjen oksista riippuu suurikokoisia käpyjä, jotka ovat pähkinähakkien mieleen. Omenasato kypsyy myöhempien lajikkeiden osalta. Kosteiden aamujen jälkeen varsin lämpimät päivät ovat tuoneet tuulahduksen kesästä. Päiväperhosista amiraaleja lentelee runsaslukuisesti pihoissa ja puutarhoissa. Tämä laji muuttaa meiltä etelään lintujen tavoin. Etelä- ja lounaisrannikolla on tavattu vaeltajana jalavakeltayökkösiä totuttua enemmän huippuharvinaisten kiitäjien ohessa. Punaiset syyskorennot päivystävät hiekkateillä ja pitkospuilla. Kiiltomadot tuikkivat syyspimeinä iltaöinä. Petolintujen muutto on ollut näkyvää jo pidemmän aikaa. Puitujen viljapeltojen yli valuu kurkiparvia, jotka menevät kauniilla säällä aika korkealla suunnaten ensiksi Ruotsiin ja Viroon. Toimeliaita västäräkkejä lirputtelee kadun varsilla. Tervapääskyt hävisivät maisemista lähes kokonaan syyskuun puolella, sen sijaan haarapääskyjä tapaa vielä, syystä että joillakin pareilla oli myöhäisiä pesintöjä meneillään. Venäjältä lähtöisin olevat taigauunilinnut ovat saapuneet jälleen maahamme.


Omenat ovat saaneet punaista väriä.

Pensashanhikki kukkii pihoissa pirteän keltaisena.

Etelä-Suomessa vaahtera alkaa peittyä syysruskaan.