torstai 30. heinäkuuta 2015

Kattohaikaratunnelmia

Julkinen mediapöly on laskeutunut. Tiistaiaamuna 28.7. Koskella koettiin jännittäviä hetkiä. Kymmenet paikalliset asukkaat ja toimittajaväki kuvaajineen todistivat Suomen ensimmäisten kattohaikaroiden rengastusta. Paikalla olivat Maikkari ja Yle Turku, Auranmaan Viikkolehti, Turun Sanomat ja Salon Seudun Sanomat. Kosken Kohauksen aikana myös Iltalehti teki aiheesta jutun. Sää oli mukavan aurinkoinen, lämmin ja heikkotuulinen kuin tilattu tähän rengastustarkoitukseen. Ennakkotunnelmat tulivat suorana radiolähetyksenä klo 9.15 Yle Turun kanavalta haastattelijana Sarita Blomqvist. Pian sen jälkeen ryhdyttiin toimiin. Toinen kattohaikaraemo lensi pesän yllä kaarrellen ruohotuppo nokassaan, mutta ei kuitenkaan laskeutunut, joten päätimme aloittaa kahdeksan metrin nousun hissinosturilla, jonne mahtuivat minun lisäkseni Ylen kuvaaja ja hissin käyttäjä. Päästyämme pesälavan ylle siistissä pesässä makasi vierekkäin kaksi rauhallista poikasta nokat meihin päin. Haavia ei tarvinnut käyttää, vaan otin poikaset kiinni hanskoilla varovasti nostaen kangaspusseihin hissin lattialle. Sieltä alas hitaasti maanpinnalle.


Tulevat Kinttu ja Kontti sulassa sovussa, huomaa koiranputki.

Alhaalla odotti yleisö ja muu media. Poikaset kannoin kaksin käsin kunkin kerrallaan hissistä maahan rengastuspaikalle. Poikaset olivat saaneet hyvin ruokaa, sillä ilman pussia ensimmäinen poikanen painoi 2550 g ja jälkimmäinen 2800 g. Pienemmällä siiven pituus oli 310 mm ja isommalla 325 mm. Metallirenkaan laitoin oikeaan jalkaan halkaisijaltaan 18 mm, renkaat M-52.805 ja M-52.806. Vaikein osuus oli vielä jäljellä. Risto Juvasteen tekemät akryylimuoviset 9 g painavat sinivalkoiset lukurenkaat täytyi saada kiedottua, puristettua ja liimattua nopeasti reiteen. Peräjälkeen tekniikkaa aiemmin harjoiteltuani toimenpide onnistui hyvin ja myöhemmin Kintuksi nimetty poikanen sai tunnuksen FI1 ja Kontiksi ristitty sisarus FI2. Nyt oli aika ottaa poikaset kokonaan esille kangaspusseista. Tyynen rauhalliset ihmisiin tottuneet nuorikot poseerasivat vuoron perään sylissäni vähän aikaa kamerapaljouden ja yleisön edessä. Puolituntisen operaation aikana poikaset kuljetettiin hissillä takaisin ylös pesään, jonne ne jäivät makaamaan toistensa viereen keskelle kuivalla heinällä vuorattuun risukasaan. Koristeeksi oli tuotu aamulla edellisvuotinen koiranputken varsi.


Poikaset haettiin pesältä nosturihissillä mukana apuri ja kuvaaja.

Koko porukka poistui hallin taakse kauemmas, jatkettiin haastatteluita ja julistettiin poikasten nimet, jotka kerroin jo aiemmin tekstissäni. Nimet edustavat maakuntamurretta. Ehdotuksia oli yli tuhat ja muitakin varteen otettavia nimiä oli tarjolla. Koko tilaisuus kesti noin parisen tuntia. Emot tulivat pesälle ruokkimaan poikasia puolen päivän jälkeen. Poikaset olivat onneksi jo aamulla syöneet. Tässä yhteydessä haluan lausua lämpimät kiitokseni hyvin käyttäytyneelle huumorimieliselle yleisölle ja järjestäytyneelle mediaväelle sekä minulle kuvia lähettäneille henkilöille, Jan Södersvedille ja Lauri Laukkaselle. Ja ennen kaikkea koskelaisille iso musta sulka hattuun rengastajan valitsemisesta Salosta! Itselläni on yleinen pesäpoikaslupa v. 1988 alkaen ja 30-vuotisurani aikana on kertynyt alle 12 000 rengastusta 110 lajista. Ohi on ja paluu Saloon. Näyttämö tyhjentyi ja hiljeni.


Rengastaja 895 ja toinen poikasista rengastettuna.

TV-uutiset näyttivät neljästi kattohaikarajulkkikset, Ylen uutiset klo 18.13 alkaen aluelähetyksessä ja myöhemmin puoli yhdeksän pääuutisten loppupuolella. Maikkari puolestaan näytti seitsemän aikoihin ja laajemmin iltakymmeneltä. Lähetykset ovat katsottavissa jälkeen päin netistä. Jostain kumman syystä kännykkä alkoi piipata tekstiviesteistä pääuutisten loputtua. Seuraavana päivänä oli lehdistön vuoro. Salon Seudun Sanomat ja Turun Sanomat uutisoivat näyttävästi mediatapahtumaa sivuillaan. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen projektiin. Huonomminkin olisi voinut mennä ja käytännössä varaa ei ollut yhtään epäonnistua. Tuoreeltaan RUK:n suoritettuani paineensietokyky oli hyvä. Yksityiskohtia oli mietitty etukäteen, olihan kyseessä julkinen TV-rengastus.  


Emo palasi pesälle myöhemmin ja esitti samalla mielipiteensä.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Harvinaisempia poikasia

Sateisen kesän ollessa loppusuoralla poikasia näkee yhä luonnossa. Tänään Salon keskustassa kadun varrella lehahti ja kyhjötti huonosti lentävä turkinkyyhkyn poikanen, kesän toista pesyettä. Emo kävi ruokkimassa sitä ihmisvilinän keskellä. Huomaamaton matalaksi painautunut poikanen oli vähällä joutua kadunkulkijoiden tallaamaksi. Poikanen nostettiin syrjempään suojaiseen paikkaan muutaman metrin päähän. Samalla turkinpulunuorikko sai renkaan jalkaansa. Muualla Salonjoen varrella nurmella pensasrivistön tyvellä päiväsaikaan hääri siilin poikanen, joka mutusteli ruohoa omissa oloissaan. Kerrankin näkee elävän siilin eikä aina yliajettua yksilöä. Siili on kovasti harvinaistunut, se pitää korkeammasta ruohikosta, pensaikosta, risukasoista ja vanhasta maalaisidyllistä. 


Turkinkyyhkyn pesästä lähtenyt poikanen kadun varrella.

Siilin tämän kesän poikanen päiväsaikaan liikkeellä.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kosken Kohaus, Halikonlahden lintutorni ja tiaisrengastukset

Vanhan uskomuksen mukaan Jaakko heittää 25.heinäkuuta kylmän kiven veteen. Ainakin Salon puolessa oli varsin lämmintä yli +20 astetta ja aurinkoista tänään, joten järvivesi ei tainnut kuitenkaan vielä kylmetä. Sää suosi Kosken Kohaus -kesätapahtumaa, johon väkeä virtasi pitkin päivää. Avauspuheenvuoron aikana toinen kattohaikaraemo kaarteli arvokkaasti Kosken keskustan yllä lipuen pesäpaikalleen, jossa kumppani odotteli vahdin vaihtoa ja kaksi poikasta ruoan saantia. Emot kalistelivat punaista pitkää nokkaansa ja mustavalkoiset poikaset viuhtoivat siipiäänsä. Tulevaa viikkoa ajatellen kaikki näyttää olevan kunnossa. 


Kattohaikaraemo ja kaksi poikasta pesällään Koskella.

Salolaisten lintuharrastajien talkooryhmä on kunnostanut tänään Halikonlahden uuden lintutornin ylätasanteen kokonaan. Salon kaupungin puisto-osasto osallistui lautojen materiaalikustannuksiin. Palaverit, alkuvalmistelut ja käytännön järjestelyt vievät aikansa, ennen kuin päästään tositoimiin. Hyvässä hengessä ja ammattilaisten ottein työ valmistui muutamassa tunnissa vapaaehtoisvoimin. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille. Löytyy Salostakin vielä talkoohenkeä muille esimerkkiä näyttäen. Lintutornin korjaukseen jouduttiin, kun mopopojat olivat öisellä täysin järjettömällä urakallaan rikkoneet lintutornin yläosan. 


Halikonlahden uusi lintutorni kunnostuksen jälkeen.

Kiireisen päivän jatkona ohjelmaan kuului loppukesän viimeisiä pesäpoikasrengastuksia. Sini- ja talitiaisella oli suuria lähes lentokykyisiä poikasia pöntöissä. Halikonlahden altailla pikkuvarpusten poikaset tirskuttelivat aktiivisesti lentoaukon suulla. Kesän 500. rengastus tuli täyteen. Viikolla tuli rengastettua yksi metsäkirvispoikue. Tiedossa on vielä yksi kehrääjän pesä ja tietysti kattohaikarat. Päivä oli siis varsin onnistunut, vaikka ei lintupinnoja tullutkaan. Päiväperhosista näkyi tuore nokkosperhonen ja kulunut amiraali. Hyttyset olivat illalla Halikonlahden pensaikossa varsin aggressiivisia. Kesäyön aikana Salon kaupunkialueellakin liikkuu siilejä, joita jää harmittavasti edelleen autojen alle.


sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kuusamon keikka

Torstai-iltana matkasuunnitelmissa autojunalla Helsingistä Ouluun. Sitä ennen käytiin bongaamassa Helsingin Vuosaaren kesäisen merellisissä maisemissa naaraskyhmyhaahka, kun sopivasti reitin varrella oli tarjolla. Päiväsajan väreily teki pitkään haittaa, mutta lopulta lintu lipui Kajuuttaluotojen ohi rantaviivassa hetken aikaa kadoten haahkamassaan ja matalaan rantakivikkoon. Tiedon mukaan lintu oli paikalla ainakin vielä seuraavana päivänä. Autojunan lastauspaikan löytäminen Helsingin Pasilasta ei ollut mikään läpihuutojuttu, navigaattorista ja kylteistä ei saanut tarpeeksi apua. Onneksi pelivara riitti niukasti. VR saisi sijoittaa opastuksiaan huomattavasti aiemmin ja näkyvämmille paikoille mistä suunnasta hyvänsä tulijoille. Perjantaiaamuna saavuttiin Ouluun lähes hellesäässä. Kuinka ollakaan autojen purku yhden miehen voimin leppoisasti ja verkkaisesti touhuten vei varsin paljon aikaa taas. Varsin kalliille paketille soisi palvelun toimivan myös samaan malliin.


Limingan Virkkulan tornista aukeaa upeat bongausnäköalat.

Tunnin päästä ihailimme Limingan Virkkulan opastuskeskusta ja kävelimme pitkospuita pitkin lintutornille. Lahden pohjukassa uiskenteli uiveloparvi ja pian paikalla olleen kuusamolaisen lintuharrastajan löytämänä meillä kuudetta kesää viettävä hietatiira näyttäytyi kaakkoissektorissa saalistellen hyönteisiä ruovikon päällä ja istuskellen tolpissa. Laji hoitui kaukoputken näkökenttään varsin nopeasti. Opastuskeskuksessa joimme pinnakaakaot perinteiseen tapaan. Tämän tavoitteen jälkeen lähdimme Kuusamoon päin, jonne tulimme hyvissä ajoin kauniissa säässä iltapäivällä. Tiedossa oli lapinpöllöpaikka, joka nuottien mukaan löytyikin ilman kunniakierroksia. Pari poikasta ja toinen emo päivysti hakkuuaukion reunalla. Otin ripeästi pari kuvaa ja poistuin paikalta, paitsi pöllöjen myös riesana olevan aggressiivisen räkkäparven vuoksi. Köröttelimme Kuusamon keskustaan matkailukeskus Karhuntassuun, josta sai todella hyvää, monipuolista ja nopeaa palvelua. Hotelli Kuusanka tarjosi mainiot puitteet tukikohdaksi aivan lähietäisyydellä aamiaisen kera.


Lapinpöllö varjeli pienokaisiaan Kuusamossa.

Illaksi päätimme ottaa ohjelmanumeroksi Oulangan kansallispuiston hiekkateineen, jotka olivat paikoin surkeassa kunnossa. Kulleroita kukki tien varrella. Erämaassa kohtasimme uljaan näyn, kun vanha maakotka istahti kelon latvaan tarkkailemaan meitä. Sain muutaman kuvan muistoksi. Hyttysiä ja nyt myös mäkäräisiä oli muille jakaa. Lähdettyämme takaisin kohtalo puuttui peliin ja rengasrikko oli tosiasia. Tavanomaista hiljaisempaa retkivauhtia päästiin Kuusamon keskustaan vararenkaalla. Onneksi oli majoitus varattuna. Iltayöstä alkoi sataa vettä, mitä jatkui aamuun asti.

Maakotka istui hiljaa kelon latvassa. 

Aamun lämpötila oli vain +12 astetta. Maittavan aamiaisen jälkeen alkoi painajaismainen rengaskysely. Outo koko, paikat suljettu, mitään ei ollut tehtävissä viikonloppuna. Usean tunnin projektin jälkeen päätimme lähteä ja kyllästyimme odotteluun ja katteettomiin lupauksiin. Vararengas vaihdettiin taakse ja lisättiin ilmanpainetta neloselle. Soitto VR:lle ja varaus autojunaan Rovaniemeltä Turkuun. Kolme ja puoli tuntia oli aikaa ehtiä Kuusamosta Rovaniemelle, mutta liput täytyisi tulostaa jostakin. Olimme tien päällä Kuusamon Rukan varrella ja jälleen takaisin keskustaan. Todettakoon, että bongasimme Rukalta laulavan virtavästäräkkikoiraan lampareen ääreltä pikavauhtia kaiken hässäkän keskellä. Ilman haavereita olimme puoli tuntia etuajassa Rovaniemellä aurinkoisessa säässä, mutta ennen junan lähtöä alkoi heikko vesisade. Kotipizzassa ehdimme haukata pika-ateriat.


Kulleroita kukki harvakseltaan Kuusamon Oulangassa.

Loppumatkan suunnitelmat saivat täysin uuden käänteen. Toisaalta Sotkamon idänkäki ei ollut enää äänessä, joten säästimme runsaasti aikaa ja kilometrejä. Harvinaisen rengaskoon vuoksi opetus oli se, että ilman kunnollista vararengasta ei pohjoiseen pidä lähteä. Rajanpinnan teille oli siroteltu terävää kalliomursketta, joka ei autoja säälinyt yhtään. Liikkeen mukaan tämä oli jo kolmas rengasrikko viikon sisällä samoilla teillä. Junamatka sujui mukavasti esitteitä ja lehtiä lueskellessa. Sunnuntaiaamuna +20 asteen aurinkoisessa säässä olimme Turussa. Ruisrockin väsyneitä juhlijoita lojui pitkin rautatieaseman asfalttipihaa. Niistä enempää välittämättä loppuetappi Saloon ja reissu oli tehty. Käteen jäi paljon hienoja elämyksiä, joskin myös vastoinkäymisiä, mutta elämä opettaa.

  

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kummajainen nimeltä käenpiika

Tänään riitti kiirettä rengastusrintamalla. Kaksikymmentä tuulihaukan poikasta sai renkaan jalkaansa pääosin Halikossa. Erääseen pesään oli tuotu nuoria rastaita, muutoin löytyi myyrien karvatupsuja. Toisaalla Perniössä pihapiirissä pesii käenpiika. Osa poikasista oli jo lähtenyt pöntön reiästä. Näiden siritystä kuului pienestä  metsiköstä. Poikaset olivat jo täysin emojensa näköisiä. Pöntössä poikaset sihisivät kuin käärme ja kädessä poikanen taittoi ja kiemurteli niskaansa perin eriskummallisesti. Neljä lähes lentokykyistä rengastettua käenpiikaa laitettiin takaisin pönttöön. Todennäköisesti ne jättävät pesän viimeistään seuraavana päivänä. Käenpiika muuttaa pois elo-syyskuussa ja talvehtii Afrikassa. Pesimäaikana huomaamaton ja hiljainen tikkalintu kerää nokan täyteen muurahaisia. Niitä riittää tähän aikaan vuodesta.  


Käenpiika venyttää itseään erikoiseen asentoon.

Liki lentokykyinen käenpiika on jo täysin emonsa näköinen.