keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Linnunpoikaset varttuvat lentokykyisiksi

Juhannusviikolla metsistä ja pihapiireistä on alkanut kuulua tiaspoikasten tiititystä. Sini- ja talitiaispoikueet ovat lähteneet pöntöistä ja kerjäävät ruokaa emoiltaan. Kylmästä keväästä johtuen lintujen pesinnän ajoituksessa on ollut suurta hajontaa, samanaikaisesti tietyllä lajilla samalla alueella on ollut sekä munia että lähes lentokykyisiä poikasia. Poikueet varttuivat tänä vuonna yli viikon tai lähes kaksi viikkoa myöhemmin kuin edellisinä vuosina. Pohjoisessa pesinnät taitavat epäonnistua miltei kokonaan tai myöhästyvät reippaasti. Ainakin etelässä kasvit rehottavat ja kukkivat, hyönteisiä on saatavilla ja lämpötila pysyttelee parinkymmenen asteen tietämillä. Petolinnuista tuulihaukkojen pesinnät ovat myös myöhässä. Keskimääräinen poikasluku näyttää olevan neljä. Saalisvalikoima on koostunut pikkulinnuista, kahlaajista ja myyristä. Eräässä hiirihaukan pesässä saaliiksi oli tuotu rotta. Lokeilla, tiiroilla ja vesilinnuilla on nyt myös poikasia, mikä kannattaa huomioida luodoille ja saarille veneellä rantautuessaan. Oleskelu saa aikaan sekasortoa ja poikasten joutumista erilleen emoista. Tiirat kirkuvat ja hyökkäävät aggressiivisesti tunkeilijaa kohti.


Hiirihaukan poikanen siivet levällään. Saaliiksi on tuotu rotta.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kesätunnelmia Vänöstä

Kemiönsaaren Vänössä retkeillään vähän. Saari jää Bengtskärin ja Örön varjoon suotta. Vaikka Vänöllä ei ole samanlaista sotahistoriaa ja yleisömenestystä kuin em. saarilla, on alue käymisen arvoinen. Luonnonhoito näkyy maisemakuvassa. Lampaat laiduntavat hakamaita, rehevät katajat hallitsevat kallioketoja, kukkaniityt kukoistavat kylän aukioilla ja kotkansiipien peittämät leppälehdot muodostavat kuin sademetsän matkalla kappelille. Hiekkarannoilla kasvaa ajuruohoja. Saaren tyyppilintu on ehdottomasti kirjokerttu, harvinainen saaristoasukas, joka pitää puoliavoimista hakamaista. Ei kestä kauaakaan, kun kuulee kirjokertun laulua tai rätinää pensaikosta. Satakieli säestää taustalla. Niityllä ruisrääkkä on äänessä päivälläkin. Kurkipari sanoo vastalauseensa, kun paimenkoirat tulevat lammaskatraan kanssa liian lähelle niitä. Puna-ailakit, keto-orvokit, niittyleinikit ja päivänkakkarat värittävät ruohokasvillisuutta. Vastikään Suomen kansallisperhoseksi valittu paatsamasinisiipi lentää metsäpolkujen varsilla ja laskeutuu maahan kosteaan multaan. Jokunen amiraali lentää ohitse. Yhteysalus Stellalla pääsee Kasnäsista Vänöhön ja takaisin saman päivän aikana. Toki voi majoittua ja nauttia saaresta pidemmän aikaa. Vuokramökkejä voi tiedustella Suomen Saaristovarauksen kautta. Saunan voi myös tilata itselleen. Juhannuksesta Vänön satamassa toimii jälleen kahvila-kauppa. Vanhan kalastajakylän rippeitä voi vielä aistia saareen tullessaan.


Keto-orvokit kukkivat pieninä ryppäinä. 

Puoliavoimet hakamaat ovat kirjokertun mieleen. 

Saaressa kulkee luontopolku vaihtelevassa maastossa.

Päivänkakkara ihastuttaa väreillään.









torstai 1. kesäkuuta 2017

Ympäri Lounais-Suomea ja ulkosaaristoa

Keltajalkavikloa ja nokitaskua lukuun ottamatta toukokuun loppu ei tuonut mitään muita kovan luokan lintuharvinaisuuksia. Pari päivää nokitaskuhavainnosta kävimme Hämeessä tutustumassa Valkeakosken Saarioisjärvellä Jutikkalan kartanon kupeessa. Hyvällä lintujärvellä kuulee aina kaulushaikaran ja käen. Päiväperhoslajisto oli monipuolinen, pari auroraperhosta ja ainakin 10 karttaperhosta mainitakseni sekä kevään ensimmäinen sudenkorento lenteli polulla. Seuraavana päivänä oli vuorossa Utön käynti numero 280. Sen antia oli 2kv arosuohaukka, joka illan aikana lähti pian muutolle, mutta oli kuitenkin hyvin määritettävissä itäniityllä. Samalla reissulla sai ihailla ilta-auringossa naapurisaaren kallioilla istuskelevaa huuhkajaa. Jonkin verran oli saapunut lisää hyönteissyöjälintuja määrien ollessa kuitenkin varsin pieniä. Kuikkamuutto ylsi yli viidensadan yhden aamun aikana. Saaresta löytyi mm. mustaleppälintu ja pikkusieppo. 

Auroraperhosia näkee erityisesti voikukkaa kasvavilla niityillä.

Karttaperhonen on tietyillä paikoilla jopa yleisin päiväperhoslaji.

Helatorstaina oli lämmin aurinkoinen päivä. Useassa paikassa Perniössä näkyi karttaperhosia, Kemiönsaaressa puolestaan kukkui käki ja kaksi lehtopöllön poikasta sai renkaat jalkaansa. Tänä vuonna lehtopöllön poikasia tuli maailmalle akselilta Salo-Kemiönsaari viimevuotista vähemmän, vain 11 rengastusikäistä untuvikkoa. Kemiön valorysässä kevätlajisto oli osin vaihtumassa kesän yöperhosfaunaan, lähinnä mittareita. Isoja turilaita oli kuoriutunut tavallisen monta. Halikonlahdella näkyi myös puolisen tusinaa karttaperhosia ja päivälläkin kuului ruisrääkkä ex-sokeritehtaan altailta. 


Lehtopöllön poikasia tuli tänä vuonna vähän.

Piilokuvassa tylli hautoo pesässään kivenlohkareen suojassa.

Maanantaina 29.5. oli vuorossa Utö. Toukokuun viimeisille päiville oli luvattu parempia rarikelejä, tosin vain alkuviikolle. Vainu ei pettänyt tällä kertaa. Tristis-tiltaltti lauleskeli koko jakson ajan kappelin ja Kattrumpanin ympäristössä, itärannassa puolestaan levähti parvi jänkäsirriäisiä. Tiistaina 30.5. porukka löysi pikkusieppoja, idänuunilinnun ja kirjokerttuja sekä turkinkyyhkyn, vm. oleilee koulun pihassa. Ennen klo 5 aamulla Japi ja kumppanit havaitsivat eteläkärjen tiirakolonian yllä saalistelevan vanhan niittysuohaukkanaaraan, järjestyksessään 8.havainto Utöstä. Lintu viihtyi saaressa yhdeksän tuntia, ennen kuin lähti muutolle Jurmon suuntaan. Tässä välissä raumalainenkin löysi muuttavasta kuikkaparvesta pari komeaa juhlapukuista jääkuikkaa. Taisi pinnoja ropista molemmista. Niinpä Mikko tarjosi Hannan horisontissa koko porukalle iltapäiväkaffet raparperipiiraalla kermavaahdon kera. Kiitos. Näitä saisi tulla useamminkin. Klo 15 maissa alkoi sataa vettä, mikä jatkui seuraavaan aamuun asti. Viimeisenä päivänä lintutarjonta jäi vaatimattomaksi. Käki, turkinkyyhky, kymmenen jänkäsirriäistä, kolme nuolihaukkaa ym. Pientä kuikka- ja tervapääskymuuttoa. Laulava tristis-tiltaltti oli aiemmin ilmoitetulla paikalla. 

Ulkosaariston aikainen aamutaivas voi olla värikäs.

Suosirrit levähtävät Utön itäniityn rannassa.

Perinteiset Utön kottaraisrengastukset saivat taas jatkoa. Rengastin saaresta helpommista puista kaikkiaan 54 poikasta. Tiedon mukaan renkaallisia aikuisia näkyy keväällä koulun piharuokinnalla. Mitä ilmeisemmin osa linnuista on kotiseutu-uskollisia ja jäävät pesimään synnyinseuduilleen. Kevät on noin viikon myöhässä eli poikaset lähtevät ulos pöntöistään vasta helluntaipäivän jälkeen. Yhdellä kottaraisparilla oli kuusi munaa kuoriutumatta. Haahkanaaraat keräsivät poikueita yhteen, yllättäen merikotkia saalisteli alueella vain muutamia. Harmaa- ja merilokit tuntuvat olevan pahimpia kahlaajien ja sorsalintujen poikasten metsästäjiä. Sää muuttui varsin koleaksi ja tuuliseksi. Projektit hoidettuani lähdin takaisin mantereelle. Kesäkuun aamu alkoi ajankohtaan nähden hyvin kylmänä, Keski- ja Pohjois-Suomessa oli satanut luntakin. Maisema on ehtinyt lehdittyä hyvää vauhtia. Aika erikoinen kesä tulossa. Ensi viikolla alkaa tiaisten ja pikkuvarpusten pönttörengastukset.