perjantai 12. lokakuuta 2018

Sepeltasku ja hiiripöllö Utön ruskassa

Keskiviikkona ajelin Utöhön päin pinnat mielessä, olihan lyhyelle täsmäjaksolle luvassa oivallista muutto- ja vaellussäätä. Enimmät odotukset olivat torstaipäivälle, mutta jo heti alkajaisiksi saareen päästyäni puolen tunnin päästä itäniityn ruovikossa keikisteli mustapäinen koirasraritasku. Lintu näytti maastomäärityksenä mustapäätaskulta, mutta Tenovuon Jorman hienojen tilannekuvien myötä kaukainen tulija määritettiin sepeltaskuksi, mm. yläperässä oli hieman valkoista ja siiven alapeitinhöyhenet täysin mustat, joita kiikarilla oli vaikea todeta linnun nopeissa pyrähdyksissä. Lintu siirtyi ruovikon kupeesta keskelle itäniittyä palaten kuitenkin lopulta takaisin alkuperäiseen paikkaan, josta otettiin seuraavana päivänä talteen orgaaninen jätös mahdollista DNA-analyysia varten. Ottamatta mitenkään kantaa alalajistatukseen yleinen mielipide näyttänee kallistuvan stejnegeriin. Valitettavasti lintu oli paikalla vain yhden illan. Toivottavasti rariteettikomitea ottaisi vaivakseen linnun alalajimäärityksen, tapaus on siksi erikoinen ja lintu puvultaan sangen mielenkiintoinen. 

Auringonlaskua Utön illassa. 

Utön koirassepeltasku. Kuva: Jorma Tenovuo.

Torstai oli koko päivä aikaa retkeillä pilvisessä ja hyvin kosteassa säässä. Lintuja muutti paljon, satoja rastaita, punarintoja, peippoja, naakkoja ja sepelkyyhkyjä, joiden suuret pallomaiset parvet olivat kerrassaan upeaa katseltavaa. Kaupan luona pyrstöään nyki pikkusieppo ja saunalahdelta lähti lentoon jänkäkurppa. Hanhista mainittakoot noin sata muuttavaa valkoposkihanhea ja yli 70 sepelhanhea länteen päin. Haarapääskyjä lenteli satamassa edellispäivän tapaan. Päivän ylläri oli saareen tupsahtanut hiiripöllö, joka viihtyi talojen antenneilla ja mastoilla. Sääasema on aina mieluinen paikka tähystellä. Tuli todistettua, että hiiripöllö on melkoinen lentotaituri, se leijaili kuin naakka ilmatilassa ja vastaavasti liihotteli vapaalla saalistaen lähellä maanpintaa. Tilastojen mukaan pöllö tuli kuitenkin päiväntarkasti ajallaan ulkosaaristoon. Itselleni tämä oli jo viides havaintoni lajista Utössä, niitä ennen 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa hiiripöllö oli kateissa. Pöllö patsasteli värikkäässä ruskamaisemassa, joka on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen näyttävä.

Hiiripöllö tähystelee tolpalla. 

Pihlajanlehdet ovat värjäytyneet punaisiksi.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Ruska on jatkunut pitkään tänä syksynä

Luonto on ollut varsin kaunista Suomessa pohjoisesta etelään useita viikkoja. Kovat tuulet ja sateet alkavat tosin riipiä värikkäitä puiden lehtiä maahan ruskamatoksi. Lämmin syksy ja pienet yöpakkaset ovat auttaneet ruskan kirkasta väriloistoa ja jatkuvuutta. Erityisesti haapa, pihlaja ja vaahtera ovat punaisen, oranssin ja keltaisen väriyhdistelmien lumoissa. Auringonpaisteessa koivun kullankeltaiset lehdet kuultavat ja peilaavat kauniisti järvimaisemassa veden pintaa vasten. Ja kun kohdalle sattuu sadekuuro ja vastakkaiselle puolelle kontrastinen sateenkaari ja sen rinnalle vielä sivusateenkaari päinvastaisessa värijärjestyksessä, on luonto kauneimmillaan. Monet niittykasvit ja ruusut jatkavat kukkimistaan. Eilen iltayöstä saatiin aivan etelärannikkoa myöten nauttia harvinaisen näyttävistä revontulista. Tummanvihreä kaari ja loimotus kesti vain puolisen tuntia. Revontulia pääsi ihastelemaan aivan kaupunkioloissakin, vaikka valosaaste häiritsi ympärillä. Lintubongareilla on myös riittänyt ihasteltavaa. Kuun vaihteessa kalliopääsky oli bongattavissa Rovaniemellä, osa hoiti linnun pinnaksi lentokoneella ja osa leppoisasti junalla. Perämeren pohjukassa aikaansa vietti munkkikorppikotka, jonka liikkeistä ei ole mitään tietoa viime päiviltä. Kemiönsaaren Björkbodan pelloilla kapustarintaparvessa ruokailee jo viidettä päivää amerikankurmitsa. Eurajoelle piipahti puolestaan nuori punapäälepinkäinen. Mielenkiintoista on ollut seurata tiettyjen vaelluslintujen liikehdintää. Närhet saavuttivat uloimman lounaissaariston ja harvoin etelässä nähtäviä lapintiaisia on havaittu pitkin länsirannikkoa. Osa lapintiiasista saattaa jäädä etelän talviruokintapaikoille. 

Värikäs ruska kaunistaa Salonjoen rantoja.

Koristepuiden punaiset marjat houkuttelevat lintuja.

Vaahterat pudottavat lehtensä ruskamatoksi.

Syksyn tummanpunainen ruusu kukassaan.