maanantai 16. heinäkuuta 2018

Huh hellettä

Viikonlopulta alkoi taas kolmikymppiset helteet. Tänään Salossa lämpötila kipusi +32 asteeseen, todellisuudessa oli sitäkin lämpimämpää, sillä auton mittari näytti monessa paikassa maaseudullakin peräti 36-39 asteen lukemia. Kyllä se hiostavan kuumalta tuntuikin. Luonnossa on taas rutikuivaa ja vesilätäköt todella vähissä. Tyyninä jaksoina sinilevät ovat alkaneet harmillisesti runsastua. Helle ottaa koville kaikille eläimille. Tällaisina päivinä kannattaa tehdä pihapiiriin hyönteisille ja linnuille vesialtaita ja muita nestetankkausasemia. Tulijoita varmasti riittää. Koivut pudottavat keltaisia lehtiään kuivuuden ja paahtavan helteen vuoksi. Kedon ja niityn kasvit kukoistavat yhä, mm. kissankellot, ahdekaunokit, pietaryrtit ja maitohorsmat värittävät kuivaa maisemaa. Rastaat ja sorsat käyvät mustikkamailla. Metsävadelmat ovat niin ikään kypsyneet, sato jää aika vaatimattomaksi.


Keltamatara kukoistaa kedoilla ja tienvarsilla.

Päiväperhosista liikkeellä ovat jo kesän lanttu- ja sitruunaperhoset, jotka vierailevat mielellään rantakukilla. Liuskaperhonen oli havainnut mökin kuistilla hikisen villasukan ja istahti siihen pitkäksi aikaa. Isokokoiset häiveperhoset tulevat hanakkaasti erilaisille jätöksille, nesteille ja tuoksuille. Perinnemaisemien heinäperhosta tummahäränsilmää voi bongata nyt Kemiönsaaren eteläosissa, samoin isoapollot ovat jo lentäneet jonkin aikaa ja pariutuneetkin Paraisten maisemissa. Vaaleakeltaperhosia ja eteläpäiväkiitäjiä odotellaan elokuun lähestyessä. Yöperhosten lentoajat ovat edelleen edellisvuosiin verrattuna viikon puolitoista etuajassa. Lentokausi loppuu siten myös aiemmin. 


Halikon Purhamäenkosken yläjuoksua keskikesällä.

Kahlaajien syysmuutto on hyvässä vauhdissa, etenkin pohjoisen pikkukuoveja näkee ulkosaariston hiekkanummilla, sirrejä puolestaan mm. Halikonlahden lieterannoilla. Lintujen laulukausi jatkuu vielä tosin vaisuna, mm. laulurastas, peukaloinen, tiltaltti, kiuru ja pensaskerttu lauloivat viikonloppuna. Joillakin tuulihaukoilla on vielä poikasia pesissään, suurimmalla osalla on kuitenkin jo lentopoikasia. Lämpimistä säistä huolimatta rareista on ilmoitettu vain jokunen haarahaukka, jalohaikara ja viiriäinen. Keminmaalla on viihtynyt pitkään punapäälepinkäinen ja Porvoon Söderskärillä piipahti pikaisesti arokiuru. 

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Heinäkuu alkoi tuulisesti

Viikonlopuksi tuli eteläänkin annos kylmää ilmaa. Yölämpötilat putosivat alle +10 asteeseen. Tuuli on puhaltanut pohjoisesta paikoin myrskypuuskalukemilla. Suoraan sanottuna korkeilla paikoilla jopa paleltui kesävaatteissa. Ensi viikolla sää onneksi lämpiää. Suurimmalla osalla linnuista poikueet ovat jo maastossa, mustarastaat laulavat ja turkinkyyhkyt huhuilevat vielä aktiivisesti keskellä päivääkin. Käet kukkuivat juhannuksena aamun tyyninä hetkinä. Huonon myyrävuoden seurauksena tuulihaukkoja pesi onnistuneesti Salon seudun tutkimusalueellani vain neljä paria saaden yhteensä 21 poikasta, pudotusta edellisvuoteen verrattuna oli lähes 60 %. Haikarapitäjässä Koskella ei todettu yhtään pesintää. Paikalliset erot ovat kuitenkin olleet suuria, muualla Salon seudulla pesinnät ovat taas onnistuneet varsin hyvin toiselta petorengastajalta kuultuna. Jotain pientä bongattavaakin on ollut, kun amerikantavikoiras on viihtynyt toista viikkoa Urjalan Kortejärven taviparvessa. Tundrametsähanhi tai ainakin jonkin sortin metsähanhi tipahti yllättäen Helsingin Malminkartanon Mätäojalle. Lintu on varsin kesy, mutta ei kuitenkaan niin luottavainen, että päästäisi koirat ja kuvaajat metrin päähän. On turhauttavaa seurata ihmisten välinpitämätöntä asennetta ja kuvaamisen intoilua keinolla millä hyvänsä. Linnun ruokailua ja lepotilaa häiritään päivittäin kymmeniä kertoja.

Tuulihaukkapoikueita oli tänä kesänä vaihtelevasti.

Auringonlasku iltayöstä Helsingin Malminkartanolla.

Metsähanhi Mätäojan puistonurmikolla.

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Etelästä tulleita perhosia liikkeellä

Kun lintujen muutto alkoi hiljetä, on aikaa perehtyä enemmän perhosiin. Kesäkuun alkupuoliskon lämpimät etelätuulet tuovat maahamme eteläisiä päivä- ja yöperhosia. Ulkosaaristossa kanervikot kuhisevat gammayökkösiä, jotka pyrähtävät lentoon pienestä häiriöstä. Sisämaahan asti on ehtinyt jo etelänpäiväkiitäjiä, joiden toukat viihtyvät mataroilla. Perhosharrastajat ovat havainneet nopeasti lentäviä vaaleakeltaperhosia, joista kehittyy meille loppukesäksi kotimainen sukupolvi. Tutuimpia päiväperhoslajeja ovat amiraalit, joita vierailee syreenin kukilla. Myös selvästi vähälukuisempaa ja vaaleamman väristä ohdakeperhosta tapaa amiraalin kaverina maastossa. Baltian suunnasta voi lentää muitakin harvinaisia päiväperhoslajeja, kunhan pitää silmänsä auki joutomailla ja kukkaniityillä. 

Amiraali on tuttu näky paraikaa saaristossa.

Kanervikot ovat täynnä gammayökkösiä.

Ohdakeperhonen vierailee juolukan kukilla.

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Perhosten matkassa

Lämmin loppukevät laittoi vauhtia hyönteisten kehitysvaiheisiin. Tänään näkyi maastossa jo tuoreita tämän kesän nokkosperhosia lentelemässä. Ulkosaaristossa paatsamasinisiivet ja kangasperhoset ovat yhä lennossa paahteisilla kärryteillä. Keltaniittysilmä on niin ikään liikkeellä. Tänä vuonna ensimmäiset suonkeltaperhoset kirmailivat rämeillä jo toukokuun puolella. Parillisina vuosina rämekylmänperhosia voi bongata samoilla biotoopeilla. Syreenien kukinta-aikaan useat kiitäjät ja neilikkayökköslajit ovat tuttuja vakiovieraita. Syöteille tulee vielä verraten vähän hyönteisiä. Vänön hiekkakenttien koivun oksalta löytyi seittivyyhti, jossa oli kymmeniä koivukehrääjän toukkia. Harvoin tulee ilmiötä saati lajia sitten nähtyä. Aikaisessa ovat olleet tänä keväänä erilaiset korennot, jokivarsien ja kosteikkojen neidonkorennot taituroivat matalalla lyhyitä matkoja ja laskeutuvat heinänkorrelle tai pienen pensaan lehdelle. Vihreänkiiltäviä kultakuoriaisia pöristelee useimmiten juhannusruusun kukilla. Heinäsirkat hyppelevät ja sirittelevät kuivilla niityillä. Luonto etenee vauhdilla. 


Ketokultasiipi on niittyjen kaunistus.

Koivukehrääjän toukkapesue ulkosaaristossa.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Luonto kauneimmillaan alkukesästä

Poikkeuksellisen pitkään jatkuneet helteet loppuivat kesäkuun alkuun. Maisema on todella rehevää, maasto rutikuivaa ja vedenpinta ennätysalhaalla. Sateita kaivattaisiin Etelä-Suomeen, vaan eipä niitä ole edelleenkään näköpiirissä. Kasvit kukkivat lyhesti ja nopeasti jo toukokuun aikana, kesäkuulle ei jäänyt oikeastaan kuin omenapuiden ja syreenien kukkien tuoksu. Pienemmät pönttölinnut kasvattivat poikueitaan etuajassa. Tali- ja sinitiaisella on suuria poikueita, pesissä on yleisesti 8-12 poikasta, jotka ovat juuri lähtemässä maastoon. Räkätin poikasia olikin jo toukokuun puolella räksättämässä puistoissa ja taajamissa. Kummallista on myös se, että linnut käyvät yhä aktiivisesti ruokintapaikalla tali- ja rasvapötköjen kimpussa, jos vain niitä on tarjolla. Tiaisten lisäksi ruokinnalla ovat käyneet käpytikat, mustarastaat, varislinnut, pikkuvarpuset ja jopa västäräkki. 


Syreenit kukkivat Utössä.

Omenapuiden kukinta on pian ohi.
Haukoille ja pöllöille kuuluu sen sijaan huonoa. Myyräkannat ovat aivan pohjalukemissa. Tämä kevät oli oli seurannan kaikkien aikojen huonoin, lehtopöllön onnistuneita pesintöjä oli vain kahdessa pöntössä Salon seudulla, jopa monet tuulihaukat jättivät kokonaan tulematta ja pesimättä. Mielenkiintoinen kontrolli lajista tipahti sähköpostiini, Halikossa pari vuotta sitten pesäpoikasena rengastamani tuulihaukan poikanen tavattiin äskettäin pesivänä naaraana Loviisassa 180 km päässä. Paikkauskollisia sen sijaan ovat Utön kottaraiset, joiden jaloissa renkaat kiiltävät koulun luona. Niiden seuraan lyöttäytyi harvinainen vieras punakottarainen kuun vaihteessa. Utössä nähtiin muutenkin mukavia lajeja kuten mehiläissyöjä, jääkuikka ja sitruunavästäräkki. Kevätmuutto on kuitenkin loppusuoralla. Ensimmäiset syysmuuttavat mustaviklot on jo kuitattu. Vesipääskyjä pyörii Salon Halikonlahdella. Hätäisimmät ovat jo Utsjoen Piesjängällä, vm. paikassa on suuri tunturikihukerääntymä. Joutilaat ja pesimättömät kihut ovat vailla myyriä ja sopuleita.


Venevajat heijastuvat veden pintaan.

Suomen kaunein kylä on Utössä.

Pääskyjä tuli Suomeen ennätysvähän, käki on puolestaan kukkunut tänä vuonna lähes kaikkialla. Eniten huolestuttaa peltolintujen vähyys. Siihen kannattaisi jokaisen kiinnittää jo huomiota. Hyönteisten vähyys tehomaataloudessa ja ravintoköyhässä ympäristössä vailla kukkivia kasveja aiheuttaa katastrofitilanteen luonnossamme. Jos alkutuotanto on häviämässä, olemme todella pulassa ja viime kädessä häviäjä on ihminen. Viljelytapojen on muututtava, aikaa on enää hyvin vähän. Yöperhoset olivat lennossa ennätysajassa, useat kesäkuun lajit lentelivät jo toukokuun puolella, mitä tuo mahtaa merkitä loppukesän ja syksyn tapahtumiin jää nähtäväksi. Paahteisen lämpimät säät olivat päiväperhosten mieleen, kansallisperhostamme paatsamasinisiipeä näkyi ilahduttavan paljon.


Lehtopöllöpoikueet ovat harvinaisia tänä keväänä.
 
Lehtopöllön poikanen Perniössä.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kyläpöllönen Kristiinankaupungissa

Toukokuun loppu toi Suomeen harvinaisen lintuvieraan, kyläpöllösen. Lammilla ollutta lintua eivät kaikki päässeet kuulemaan ja näkemään osan epäonnistuessa vielä yrityksessään. Viime yönä Kristiinankaupungin Siipyyn kyläkaupan luona oli toistamiseen puolisensataa lintubongaria. Vähän kylmenevässä mutta muutoin mukavassa kesäsäässä aggressiiviset hyttyset poislukien tunnelma oli leppoisa. Toukokuun pinnaa odotellessa Vanhan Tien varrella oli paljon tuttua porukkaa. Ilta alkoi hämärtyä hiljalleen ja puolenyön jälkeen klo 00.11 alkoi kyläpöllönen viheltää aktiivisesti tien pohjoispuolelta noin 200 m päässä kyläkaupalta. Pöllö huuteli yhtäsoittoa seitsemän minuuttia, kunnes lensi matalalta tien toiselle puolelle vaaleankeltaisen talon pihapiiriin. Tätä vuotta aiemmin lajihan todettiin Hauhon maalaismaisemissa kesä-heinäkuussa 2011. Itselläni oli tosin tuoreessa muistissa viime keväältä Kroatian Splitin kyläpöllönen kaupungin keskustan puistoaukioista. Ennen tänne tuloa monet kävivät bongaamassa Merikarvian Lankoskelta virtavästäräkkipariskunnan padon viereisiltä koskikiviltä. Kolmen tunnin paluu aamuyöllä parhaimpaan nukkumisaikaan verotti voimia. Arktikamuutto on yhä käynnissä Virolahdella. Rareja on näillä hellekeleillä liikkeellä, erikoisin havainto oli Hyvinkään Ridasjärvellä lennellyt 7 yksilön valkosiipitiiraparvi!

Kyläpöllönen aloitti huutelun tien vasemmalta puolelta klo 00.11.

Siipyyn kyläkaupan edusta on ollut suosittu paikka viime öinä.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kesäistä +30 astetta alkuviikolla

Otsikon mukaisesti Salossa ja muualla Etelä-Suomessa on hikoiltu helteessä tällä viikolla. Superkuumat säät toukokuun puolivälissä ovat harvinaista herkkua Suomessa. Vedenpinta on hyvin alhaalla ja siitepölyä ilmassa todella runsaasti. Kasvit kukkivat pikavauhtia, aivan parissa päivässä kukkaan ovat puhjenneet selja- ja tuomipensaat, hevoskastanjat, mustikat ja kohtapuolin myös syreenit etuajassa. Kesäisen huumaavasta tuoksusta ja lämmöstä on saatu nauttia. Arktika on paraikaa meneillään, Salon Halikonlahdella päästään näkemään varsin vaatimatonta valkoposkihanhimuuttoa. Virolahdella on porukkaa ja hanhia aivan toisenlaisissa lukemissa. Yölaulajista kehrääjät surisevat tauotta mäntykankailla, satakielet säestävät sirkkalintuja, joukkoon on tullut mukaan jo jokunen ruisrääkkä ja viitakerttunen. Käki kukkuu yleisesti kaikkialla. Kuikan juhlallista huutoa voi kuunnella vaikka Lehmijärvellä aamuisin. Salon Lopen pelloilla tepasteli kattohaikara toista päivää. Pesiviä lintuja ei saapunut tänäkään vuonna, todennäköisemmin jalohaikara pesii Suomessa ensimmäisen kerran kuin kattohaikara toistamiseen Koskella tai muualla. Päiväperhosten joukko on jo monipuolinen, aurora- ja karttaperhosia näkyy tavanomaista runsaammin ajankohtaan nähden. Nastakehrääjiä viipottaa metsäteillä ja kankailla. Yöperhoslajistoa lasketaan jo kymmenissä, kevätlajien lopettaessa rinnan lentää aikaisia alkukesän lajeja. Etelästä Baltian suunnalta tulleita amiraaleja on nähty harvakseltaan siellä täällä, ensimmäisen näin äitienpäivänä levähtämässä punaisen auton konepellillä. Päiväperhoset aistivat tiettyjä värejä ja voivat kiinnostua muun muassa keltaisen ja oranssin värisistä asusteista. 

Salon helteisiin ilmestyi kattohaikara. Kuva: Janne Riihimäki.

Tuomi kukkii jo näyttävästi ja tuoksuu voimakkaasti.

Harmaapäätikka voi käydä vielä ruokinta-automaatilla.
   

torstai 10. toukokuuta 2018

Ulkosaaristossa viileää, mantereella lämmintä

Kolmen päivän retki Utössä sujui varsin aurinkoisessa säässä. Tuuli puhalsi aluksi lounaasta, mutta viimeiset kaksi päivää idän tai kaakon suunnasta. Ylin lämpötila iltapäivällä oli +11 astetta. Tällaisilla keleillä ei ihme harvinaisuuksilla iloita. Samaan aikaan Jurmossa havaittiin paljon enemmän lintuja ja sellaisia lajeja, joita ei Utössä nähty kuten peltosirkku ja mustapyrstökuiri. Jo heti tulomatkalla Jurmon sataman yli lensi mehiläissyöjä, joka sitten myöhemmin tätä kirjoittaessani nähtiin tänään Utössä. Kevään ensimmäisiä sinirintoja piileskeli useassa paikassa. Muista ensitulijoista mainittakoot kultarinta ja lapinsirri. Varsin näyttävää oli luotsiaseman edustan luodolle laskeutunut lähes sadan yksilön punakuiriparvi, joka levähti pitkään, ennen kuin jatkoi matkaansa kohti pohjoisia palsasoita. Yhdellä vaihtopukuisella punakuirilla oli metallirengas jalassa. Varsin myöhään viipyvät vielä merisirrit, joita piipersi päivittäin itärannassakin aivan lähietäisyydellä. 

Merisirri lepäilee itärannan rantakivikossa.

Sinirintakoiras on kaunis Lapin tunturikoivikoiden lintu.

Aamumuutto merellä oli vaatimatonta, vain vähäistä kuikka- ja kaakkurimuuttoa, pikkukuoveja, valkoposkihanhia ja yksinäinen vanha mustavaris vaakkuporukassa. Vähälukuinen ja värikäs saaristolintu karikukko tepasteli Patterinniemen kalliolla. Sepelsieppokoiras hemmotteli Utön kävijöitä koko retken ajan, laji on jokakeväinen vieras saaressa, mutta ei kuitenkaan pesi alueella. Raidan kukilla hyöri keltaisiksi värjäytyneitä pajulintuja ja hernekerttuja, jotka näyttivät sangen erikoisilta ulkoasultaan. Leppälintuja pyrähteli pensaissa kymmenittäin, kappelilla aikaansa vietti naaraspukuinen mustaleppälintu. Samansorttinen pikkusieppo nyki pyrstöään sekä koulun pihassa että itäniityn raripuskassa. Viimeisenä päivänä Mikko plokkasi nokkavarpusen sääaseman pihlajista. Iltaisin ja aamuöisin huuhkaja huhuilee Kobbanilla ja käy myös pääsaarella. Koulun kottaraisilla poikaset ovat jo kuoriutuneet, sillä uloskannettuja munankuoria oli ilmestynyt maastoon.  

Leppälintu tähystelee saalisehdokkaita.

Tämä sepelsieppokoiras viihtyi Utössä ainakin neljä päivää.

Yksi rupikonna köllötteli kylätien reunalla keskellä päivää. Rantakäärmeitä luikki heinikkoon ja kanervikkoon vähän väliä, pari kyytä kookas sahalaitainen ja hyvin pieni matomainen mahtuivat myös joukkoon. Neitoperhoset paistattelivat auringon lämmössä. Tässä pääpiirteittäin Utön merkittävimmät havainnot. Mainita toki täytyy vielä, että ikuistin paikallisen lintuharrastajan upouudella Baanalla, nopeus on valttia siirryttäessä paikasta toiseen Utössäkin. Lähtöpäivän iltayönä ehdin Salon Halikonlahden altaalle kuuntelemaan harvinaista ruokosirkkalintua, josta tuli Salon pinna. Tänään Salon luontopolkujen opastuspäivänä lintu pirisi aktiivisesti pitkin päivää. Pussitiainen touhuaa edelleen pesällään, punavarpunen lauloi pensaan latvassa tervapääskyjen parveillessa yllä.

Neitoperhonen paistatteli päivää kallion pinnassa.

Rupikonna näyttäytyi päivänvalossa kylätien reunalla.

Kuten muuallakin Etelä-Suomessa Salossa oli hyvin lämmintä ja aurinkoista iltapäivällä. Puut ja pensaat lehdittyvät vauhdilla ja maisema muuttuu vihreämmäksi koko ajan. Päiväperhosia oli liikkeellä paljon, kangasperhosia, paatsamasinisiipiä, lanttu- ja sitruunaperhosia, ensimmäiset kaksi auroraperhosta sekä yksi karttaperhonen, viimeksi mainittu Halikonlahden altaan reunalla. Kurkistin yhteen lehtopöllönpönttöön, jossa oli neljä pientä viikon ikäistä untuvikkoa. Pesään oli tuotu peltomyyrä, rastaita ja talitiainen. Jokunen pöllö yrittää siis pesinnöissään onnistua tänä keväänä, vaikka myyrätilanne on hyvin heikko.      

torstai 26. huhtikuuta 2018

Utössä niukasti lintuja ja viileä kevättuuli

Alkuviikon Utön käynti maanantaista keskiviikkoon ei tuottanut tilastoihin pinnakelpoisia lintulajeja, toki itselleni paljon uusia lintuja tälle vuodelle. M/s Kökarilla oltiin yhä liikenteessä. Nötön satamassa havaittiin yksi mustakurkku-uikku ja Aspössä muutti kuoveja. Aurinkoisessa mutta varsin kylmässä säässä tulopäivänä ehdittiin Utössä nähdä ristisorsakoiras, lapasorsa, pari punajalkavikloa, muuttava valkoviklo, paikallinen futistähti kapustarinta, kaksi harmaahaikaraa, metsä- ja luotokirvinen, ampu- ja sinisuohaukka, leppälintukoiras ja muutamia tiltaltteja mainitakseni. 

Muutolta totaalisesti väsähtänyt naaraspeippo.

Punarinnat päästävät varsin lähelle maassa pomppiessaan.

Tiistaiaamun sumu ja pilvisyys haittasivat aluksi merelle havainnointia. Tuulet olivat etelänpuoleisia, mutta niin vilpoisia, ettei mitään rariteetteja saapunut saareen. Kuuden yksilön jouhisorsaparvi, satoja mustalintuja, 11 pilkkasiipeä, silkki- ja mustakurkku-uikku, muuttava sääksi, tuulihaukka, yöksi jäänyt sinisuohaukkanaaras, lehtokurppa, 13 merisirriä (joista 6 paikallisena itärannassa), merikihu pesimäluodolla, pari kulorastasta, hernekerttu, mustapääkerttukoiras ja lapinsirkku sentään tuli nähtyä. 

Mustapääkerttukoiras oli mieltynyt yhteen koivuun.

Mustarastaskoiraat konsertoivat Utössä yötä päivää.

Keskiviikkoaamuna sade loppui klo 6 mennessä, nyt aamu oli varsin aurinkoinen ja lämmitti muita päiviä enemmän. Saari oli kuitenkin köyhtynyt linnuista ja muutto oli suhteellisen vaisua. Itärannassa oli yhä kolme merisirriä, niityllä pensastasku, kylällä kaksi kuikuttavaa käenpiikaa, lehtokurppa, eilinen mustapääkerttu ja merellä muutti kevään ekat kolme vanhaa pikkulokkia. Jokunen kuikka, ruokki, merikihu ja silkkiuikku havaittiin. Kottaraiset ja mustarastaat pitävät laulukonserttia saaressa. Varsin monella kottaraisella kiiltää rengas jalassa, taitavat olla paikkauskollisia poikasesta asti. Mörttilän tiellä lekotteli pari rantakäärmettä, sen sijaan ensimmäistä kyytä en ole vieläkään nähnyt. Tällä jaksolla ei muuten havaittu ainuttakaan sepelrastasta, ne olivat jatkaneet matkaansa pohjoiseen.

Krookusten keväistä väriloistoa koululla.

Merisirrejä taapersi parhaimmillaan kuusi yksilöä itärannassa.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Muuttolintuja saapuu päivittäin

Parina viime päivänä on muuttolintuja saapunut lisää ja tahti kiihtyy varmasti loppuviikkoa kohden, kun saadaan annos lisää lämmintä ilmaa Suomeen. Vesilintuja haittaa yhä jääkerros, tosin se on ohentunut ja harmaantunut selvästi. Ensimmäiset silkkiuikut, kalatiirat ja rantasipit saapuivat Halikonlahdelle. Kuovimuutto alkoi vilkkaana. Sorsalinnut ovat moninkertaistuneet, nyt havaitsee haapanoita, lapa- ja jouhisorsia sekä punasotkia pieninä määrinä. Naurulokkien kirkuna tuo kesäisen tunnelman. Tänä keväänä olen laittanut merkille urbaanilintujen runsastumisen, etenkin punarinta, ja sepelkyyhky mutta myös peippo ja västäräkki ovat vallanneet kaupunkikorttelien puistonurmikoita. Salon Vuohensaaressa kuulee melkoista pärinää ja pärrytystä, kun palokärki, harmaapää-, käpy- ja pikkutikka huutelevat kilpaa reviireillään. Tiltaltti lauloi hetken aikaa metsikössä ja rantajäällä piippaili korea meriharakka. Laulu-, musta- ja punakylkirastaiden iltakonsertti on musiikkia korville. Korpilla on jo isohkot poikaset pesässään. Siitepölyä on ilmassa, sillä lepät, pähkinäpensaat ja raidat kukkivat. Ne keräävät luokseen lukuisia mehiläisparvia.


Kalatiira on saapunut Salonjoen suulle.

Naurulokit ovat nälkäisiä Halikonlahdella.

Piippaava meriharakka on tuttu näky jäällä.