torstai 30. heinäkuuta 2020

Lämmintä riittää heinäkuullekin

Epävakaisuus on hallinnut heinäkuun säätä. Sadekuurot kastelevat maata, aamukaste kielii jo syksyn tuloa. Kun aurinko paistaa kunnolla, on sää varsin miellyttävä. Pimeät ja verraten lämpimät yöt ovat nostaneet selvästi yöperhosten määrää. Mitään ihmeellisiä lajeja ei ole kuitenkaan ilmestynyt, viime aikojen öisestä lajistosta voi poimia kultaperän, havununnan, isosiiven, kalvas- ja karviaismittarin ja joukon morsiusyökkösiä. Päiväperhosista häive- ja pikkuhäiveperhosia on ollut verraten paljon liikkeellä, punaviini on tarttunut imukärsään useammissakin paikoissa. Myös hietaheinä- ja tesmaperhosellekin perhosbaarin antimet maistuvat helteisellä säällä. Mänty- ja poppelikiitäjiä on pöristellyt valolle kymmenittäin viime päiviin saakka. Syksy tietää lajiston vaihtumista ja vuorossa ovat kookkaat ja värikkäät ritariyökköset. Harrastajat odottavat kovasti vaellusvirtauksia.

Havununna lepäilee tutkimuspyydyksessä. 

Isomittari on kaunis vihreä yöperhonen.

Lintumaailmassa syysmuutto on ollut jo pitkään käynnissä. Lintuja on hävinnyt maastosta vaivihkaa koko ajan. Västäräkit ja kottaraiset parveilevat näkyvästi peltojen ja teiden varsilla. Hanhia ja merimetsoja lentelee merenlahdilla pienissä parvissa. Heinäkuu ei ole tarjonnut kummallisia rariteettejakaan mustapääsirkkua lukuun ottamatta. Linnuilla on pesintää vielä käynnissä. Kyyhkyt soidintelevat seuraavaa pesintäkierrosta varten, mustarastas on lauleskellut viime päivinä kaupungin keskustassa ja pikkuvarpusella oli vielä toissapäivänä lähes lentokykyiset poikaset pöntössään. Tervapääskyt kirkuvat viimeisiä päiviä kaupungin yllä, kunnes nekin kaikkoavat takaisin etelään jälkikasvun kera.   

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Lapin retki 19.6.-3.7.

Neljän vuoden tauon jälkeen kesäretken suuntana oli Pohjois-Lappi, pääasiassa Inarin, Utsjoen ja Enontekiön alueilla. Autojunamme saapui juhannusaaton aamuksi Tampereelta Rovaniemelle, jossa olikin paljon väkeä. Ensin koukkasimme hiljaiseen paikkaan Sallatunturille, navakka ja viileä tuuli ei juurikaan houkutellut jääämään pidemmäksi aikaa paikalle, vaan jatkoimme siitä Savukoskelle. Matkan varrella havaitsimme ja koimme ensimmäiset kullerot, porot ja sääsket. Savukoskesta pitää mainita vielä hauskan niminen pysähdysetappi Öllötysaukio. Illaksi saavuimme Inariin perinteiseen ja edulliseen majoituspaikkaan Laanilan savottakahvilaan. Ehdin katsomaan pari lapintiaispönttöäni, joissa toisessa oli viiden poikasen joukossa äärimmäisen erikoinen puolikasvuinen leukistinen lapintiaisen poikanen. Näitä ei Suomen luonnossa juurikaan tapaa. Kumpikin lapintiaisemoista oli aivan normaalin värinen. Kaikki saivat renkaan koipeensa. 

Lapintiianen on lapinkävijän symppis. 

Leukistinen lapintiaisen poikanen on harvinaisuus.

Lauantai 20.6. päivä eteni Inarissa. Oli tulossa lämmin kesäpäivä. Savottakahvilan maisemista emme löytäneet arkoja virtavästäräkkejä tunnin etsimisellä. Juuri kuoriutunut lapinnokiperhonen paistatteli auringonpaisteessa hiekkamaalla. Piipahdimme Kiilopäällä, jonka itäpuolen kivirakassa lepäili viisi kiirunaa, jotka väriensä puolesta sulautuivat erinomaisesti ympäröivään maastoon, niinhän se luonto on tarkoittanutkin. Suojaväristä ja paikallaan olosta on hyötyä, kun maakotka lentää tunturin ylitse. Kiilopään polun varrelta kuuluu kummia, sillä paikalliset ovat raportoineet lumien sulamisen jälkeen useista tunturisopuleista. Näitä keltaisenmustankirjavia sopuleita onnistuimme näkemäänkin varvikossa, jonne ne kirmailivat pian pieniä käytäviä pitkin koloihinsa. Mistään vaelluksestahan ei ole nyt kysymys, vaan paikallisesta erillispopulaatiosta, joka voi syksyllä tosin lähteä evakkoretkelle. Kiilopäällä kukkivat tutut tunturikasvit kuten kurjenkanerva, punakko ja sielikkö. Jatkoimme iltapäiväksi Toivoniemen luontopolulle. Luppomännikössä naukui pari kuukkelia ja pari pesivää lapintiaisparia löytyi lisää. Myös tilhi sirisi männynlatvoissa. Jäimme yöksi Inarin kirkolle.

Lapinnokiperhonen on Lapin yleisin päiväperhonen.

Kiirunakoiraat lepäilevät Kiilopään ylärinteillä.

Sunnuntai 21.6. matkalaisia hellittiin kuumalla hellepäivällä. Kävimme aamukuudelta bongaamassa Ivalosta joen varresta lapinuunilinnun, joka oli tiedon mukaan rengastettu juuri aamuyöstä. Näin mahdollisesti myös toisenkin yksilön.  Jatkoimme pohjoista kohti. Vastusgoahti oli suljettu, mutta ainakin leppälintu ja lapintiainen pesivät siinä ja lähimaastossa. Tuuruharjulta löytyi lisää lapintiaisia, leppälintuja ja yksi kuukkeli. Tällä lapintiaisella oli kiireinen urakka, sillä pöntössä oli peräti 8 poikasta. Kesäaikaan hankalasti löydettävä punatulkku vihelteli vieressämme. Ennen puoltapäivää tulimmekin jo Neljän Tuulen Tuvan pihaan ja majoituimme majatalon huoneistoon kahdeksi yöksi. Agle on sisustanut ja koristellut majatalon viihtyisäksi. Linnut näyttelevät suurta osaa matkamuistoissa kuin myös ulkona, sillä järven puoleisella seinustalla on useita kodikkaita lintulautoja, joissa käy melkoinen vilske. Lintuja ruokitaan ympäri vuoden. Pöydän ääressä ei malta edes ruokailla, kun pitää seurata kymmeniä järripeippoja, urpiaisia ja tietysti paikan vetonauloja taviokuurnia, joita oli ainakin neljä eri yksilöä, kahta kumpaakin sukupuolta. Neljän Tuulen Tuvan lisäksi taviokuurnia löytyy myös Muotkan Ruoktusta ja Giellajohkasta. Lintubongarit ja rengastajat viihtyvätkin pitkiä aikoja näissä tukikohdissa.  

Neljän Tuulen Tupa on lintuharrastajien suosima majatalo. 

Taviokuurnakoiras on rengastettu aiemmin Kaamasessa.

Maanantaina 22.6. aamuvarhain neljältä oli kuukkeli ja taviokuurna jo ruokailemassa. Aamuksi ajoimme Utsjoelle Nuorgamin suuntaan. Sää oli varsin kolea ennen kuin aurinko pääsi lämmittämään kunnolla tunturien takaa. Norjan puolella kaarteli komeasti maakotka. Joitakin tuulihaukkoja ja piekanoja näkyi lähitunturien ja Tenojoen päällä. Ehdimme aamupalaksi takaisin Inariin Neljän Tuulen Tuvalle, jossa nautimme maittavan ja monipuolisen aterian. Ulkoruokailijoista mainittakoot sinisorsapari, kolme kuukkelia, viisi taviokuurnaa ja lapinmyyrä. Aglen herkut tosin houkuttelivat myyräkansaa sisällekin, sillä pikkuinen lapinmyyrä paineli käytävää pitkin ja piiloutui tuolin alle. 


Tunturikihu tähystelee valppaasti ympäristöään.

Piesjängän poroerotuspaikka.

Tiistaina 23.6. kolmen tunnin aikana havaitsimme linturuokinnalla kolme taviokuurnaa ja kuukkelia sekä nyt myös lapintiaisen, joka pesii jossakin lähistöllä. Lähdimme köröttelemään Utsjoen puolelle Karigasniemen Piesjängälle. Mönkijäuran varrelta löytyi pari lapinsirkkua ja patsaana tarkkaileva tunturikihu. Enemmän minua sykähdytti perhoselis, sillä nummella auringonpaisteessa lensi lapinsiilikäs, varsin korea ja kirjava tunturiperhonen. Sulaojanlähteellä Kevon reitin alkupää oli suljettu aiemman tulvatilanteen vuoksi. Huomattakoon, että Utsjoen puolella kaikki pöntöt olivat tyhjiä. Myöhään kesäkuussa sulanut lumi ei ollut houkutellut paikalle pesiviä lintuja. Piesjängällä ja Karigasniemellä olisi voinut olla pidempäänkin. Jatkoimme kuitenkin Norjaan Kautokeinon kautta Enontekiöön ja sieltä edelleen illaksi Käsivarteen ja Kilpisjärvelle. Enontekiön Peeraonkalta ei löytynyt enää toista viikkoa paikalla viihtynyttä amerikanjääkuikkaa, harmin paikka. Kalaisassa järvessä oli sentään neljä mustalintua, allikoiras, tukkasotkia ja tukkakoskelopari. Yövyimme teltassa Kilpisjärven retkeilykeskuksessa. Tulipahan kokeiltua uusia varusteita. 

Näkymä Saanan maisemista.

Uuvana kukkii kauniisti ja vaatimattomasti.

Keskiviikkona 24.6. heti puolenyön jälkeen käki kukkui Mallan suunnalta. Kahdeksalta syötiin tuhti aamiainen retkeilykeskuksessa. Käynti Peeraonkassa ei tuottanut uusia bongattavia. Päivä kului lähinnä suunnittelussa, toimistoasioissa ja majoitusjärjestelyissä. Kilpisjärven säät vaihtelevat aika nopeasti ja välipäivät kuuluvat pelin henkeen. Yöt voivat olla hyvin kylmiä, vaikka päivällä olisi lämmintä. Juhannusaatoksi jäät lähtivät Kilpisjärveltä. Norjan sääennustukset pitävät paremmin paikkansa Kilpisjärven kohdalla. Vietimme seuraavan yön Arctic Polarissa. Kilpisjärven majoitukset kannattaa varata kuukausia ennen, sillä peruutuksia tulee harvoin, koronatilanne teki nyt poikkeuksen. 

Lapinorvokit kukkivat kiven kyljessä.

Lapinvuokkorykelmä tunturin rinteessä.



Torstaina 25.6. oli edelleen runsasta pilvisyyttä, tuulista ja koleaa. Peeraonkalla lauleskeli pari sinirintaa, joita on saapunut yllättävän vähän ylipäätänsä Käsivarteen, sama koski myös sepelrastaita. Tunturikoivikot olivat lehdittyneet. Saanan etelärinteellä lapinvuokot ja liekovarpiot kukkivat jylhissä maisemissa. Aika kuluikin maisemakuvia ottaessa Mallan, Saanatunturin ja Tsahkaljärven ympäristössä. Näissä silmä lepää, aikaa ja viikonpäiviä ei ajattele Lapissa. Muotkantaan tunturipaljakoilla lojui useita poronsarvia. Pikkukuovi varoitteli ylätasanteella. Tuuli puhalsi kylmästi paljakalla. Huipulla aina tuulee sanonnankin mukaan.  

Siilasjoen koskea aamun koitteessa.

Tunturikoivikon puuraja Saanan eteläpuolella.

Perjantaina 26.6. oli pohjoisen tapaan mukaillen sajetta. Käki kukkui jälleen Mallan kupeessa. Mallan parkkipaikka oli täynnä autoja päivittäin. Tästäkin päivästä oli taas tulossa lepopäivä, mutta huomiseksi luvattiin jo onneksi lämmintä ja aurinkoista. Hyvää kannattaa aina odottaa kärsivällisesti. Tällä kertaa majoituimme Santas Rahkaan niin ikään lähelle Kilpishallia, jossa norjalaiset käyvät päivittäin ostoksilla ruuhkauttaen koko pihamaan. Kilpishallista löydät kaiken, se mitä meillä ei ole, et tarvitse sitä kuului myyjän suusta. Hyvää kuntoa ja kunnon jalkineita ja sukkia ei voi kyllin korostaa. Samoin sadetta pitävä asu on tärkeä. Moni oppii asiat vasta kantapään kautta. 


Saanajärvi tunturien välissä.

Lapinalppiruusu on pieni ja matala mutta kaunis.



Lauantai 27.6. koitti vihdoin kunnon maastopäivä. Peeraonkan lintulajistosta plokattiin uivelokoiras, viisi mustalintua, kaksi allia ja kuikkaa sekä ylilentävä kaakkuri. Päiväsaikaan viihdyin useita tunteja Jeahkkasin tunturirinteillä solisevien purojen ja tunturikukkien ääressä. Lapinvuokkomatot eri tasanteilla olivat näyttäviä, punaiset tunturikohokit loistivat kauneudellaan, lieko- ja sammalvarpiot rehottivat runsaina kasvustoina. Keltaiset lapinorvokit pistivät silmään kosteissa ruohikoissa. Perhosia oli liikkeellä ihan mukavasti, mm. yksi tunturikeltaperhonen, useita lapinnokiperhosia, suokirjosiipiä, tunturihopeatäpliä, sarakylmänperhosia ja lukuisa joukko harmaanvalkoisia yökkösiä. Niittykirvisellä oli kiven kupeessa pesä, jossa oli juuri kuoriutuneet poikaset. Olimme seuraavat kaksi yötä Saivaaran mökissä, jossa puitteet olivat kohdallaan. Loistelias mökki ja upeat näkymät Saanalle. 


Saivaaran mökit ovat tasokkaita.

Jeahkkasin kivikkoista tunturipuroa.

Sunnuntaina 28.6. Jeahkkasin maastoissa kului kuusi tuntia. Päivä oli kesäisen lämmin. Yksinäinen kiirunakoiras korisi vieressäni jyrkässä varpurinteessä. Tunturikeltaperhosia ja tunturikirjosiipiä näkyi useita, yksi lapinkeltaperhonen, tunturipunatäplä, tunturihopeatäpliä, sarakylmänperhosia ja lapinnokiperhosia. Myös suonkeltaperhosia lenteli alempana laaksoissa. Tuttuja perhosmiehiä tuli vastaan tuon tuostakin. Tiedon mukaan saksalaiset olivat haavineet neljä lapinsiilikästä nummelta. Muut harrastajat eivät tiettävästi lajia nähneet ainakaan tässä paikassa.

Kilpisjärveä ilmatilasta kuvattuna.

Sinivärinen helikopterimme Kuonjarvarrilla.

Kuonjarjoen varsilla oli vielä lunta ja jäätä.

Maanantai 29.6. oli erikoinen ja tapahtumarikas päivä. Klo 9 asti Saanan ja Kilpisjärven kylän yllä leijui sankka sumu, joka lopulta hälveni, sää lämpeni ja aurinko alkoi paistaa lämpimästi. Päätimme lähteä takatuntureille ensimmäistä kertaa elämässäni helikopterilla Kilpisjärven lentoasemalta. Ohjeiden ja turvatarkastusten jälkeen nousimme ilmaan. Oli huikeaa nähdä mahtavia tunturimaisemia yläilmoista. Kymmenen minuutin lennon jälkeen laskeuduimme Kuonjarjoen varrelle lähelle Kalottireittiä. Olosuhteet olivat karummat kuin Jeahkkasilla. Lapinvuokkoja ja liekovarpioita kukki ylätasanteilla. Joenvarren matalissa seinämissä oli paikoin paksuja lumipatjoja ja jääkansia. Sulamisvedet valuivat tunturien rinteitä pitkin alas jokilaaksoon. Kapustarinta lähti lentoon jaloista nelimunaiselta pesältään. Pulmusia kipitti maata pitkin ravinnonhaussa. Piekana lensi läheltä ylitsemme. Merisirri, lapinsirri ja tylli kävelivät kimpassa lätäkön rannalla. Patikoimme itään päin parin tunnin matkan Kuonjarjoen autiotuvalle. Keräkurmitsapari lepäili ylempänä paljaassa kivirakassa. Muutaman kerran kävelimme lumessa, sillä lumenviipymäalueita oli vielä melko paljon jäljellä. Kiirunaa emme nähneet, sulat kylläkin. Nähtävästi lintu oli joutunut paistiksi. Vähän ennen autiotupaa näimme useita tyllejä ja pulmusia sekä toisen merisirrin. Ylhäällä lumirinteessä aikaansa vietti pieni porotokka ja alempana kukki keltainen arnikki. Sään muutos oli aistittavissa illaksi ja niinpä meidän oli muutettava alkuperäistä suunnitelmaa. Kopteri haki meidät Kalottireitiltä takaisin Kilpisjärvelle. Se säästi paljon aikaa ja jalkoja. Muutama vaeltaja jatkoi tuvalta matkaansa Haltin ja Meekonjärven suuntaan. Illan aikana lähdimme ajamaan etelään kohti Hettaa, jossa majoituimme Ounasloma Luxury Cottageen. Saivaaran mökin ohella pidin tätä majoituspaikkaa ehdottomasti ykkösenä varustuksen ja tilaratkaisujen suhteen. Lämmin sauna teki terää vaeltamisen jälkeen. 

Kuonjarjoen autiotupa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Merisirri on tottunut erittäin karuihin olosuhteisiin.

Keräkurmitsa miettii aloittaako pesintää lainkaan.

Tiistaina 30.6. toteutui meteorologin ennuste. Sajetta tuli pitkin päivää runsaasti. Aamun lämpötila oli enää +5 astetta. Mökin metsäisessä pihassa oli lintujen ruokintapaikka, kuinka ollakaan. Lajisto oli seuraavanlainen: kaksi punatulkkua ja viherpeippoa, pikkuvarpunen, varpunen, vihervarpuspari, kuusi urpiaista, talitiainen, harmaasieppo ja sepelkyyhky. Leppäjärvellä langalla istui nuhjuisen näköinen hiiripöllö. Sateessa lähdimme ajamaan tuttua reittiä Norjan kautta takaisin Itä-Lappiin. Hieman väsyneenä yli 200 km matkan jälkeen saavuimme Karigasniemelle ja siitä edelleen Inariin Neljän Tuulen Tuvalle Lapin lintuja katsomaan ja yöpymään samaan huoneistoon. Iltapäivän ruokinnoilla kävivät rengastettu naaraspikkutikka, kuusi taviokuurnaa (kahdella näilläkin rengas jalassa), kaksi lapintiaista ja talitiaista, kymmenen järripeippoa, yksi peippokoiras, koiras- ja naarasvarpunen mainitakseni. Lapinmyyrä hissutteli lintulautojen tyvellä ja säikähti usein oravia.

Taviokuurnan katselemiseen ja kuvaamiseen ei kyllästy.

Pikkutikka Neljän Tuulen Tuvan ruokinnalla.



Keskiviikko 1.7. vaihtui taas sateen merkeissä. Aamiaisen aikana bongasimme ruokinnoilta viisi taviokuurnaa, lapintiaisparin, kaksi varpusta ja kirjosieppokoiraan. Ajelimme hiljalleen etelään päin pysähtyen Inarin kirkolla, Ivalossa ja Saariselässä. Kuukkeliaiheinen muki päätyi kassiin. Lopulta päädyimme Kiilopäälle, jonne jäimme yöksi. Sitä ennen tarkistin uudestaan lapintiaispöntön, jossa oli leukistinen poikanen. Valitettavasti poikaset olivat jo lähteneet, pönttö oli tyhjä ja lentopoikasia ei löytynyt lähimaastostakaan. Olisi ollut mukava nähdä erikoinen lintuyksilö vielä uudestaan. 


Lapinuunilintu lauleskelee Ivalossa.

Nämä koirat pitivät melkoisen ulvontaseremonian.

Torstaina 2.7. sää selkeni ja poutaantui lännestä alkaen. Kiilopään aamureippailulla havaitsin lapintiaisen, pari valkovikloa ja korppia. Sopuleita en nähnyt pikavisiitillä. Muualta tulleen tiedon mukaan Ylä-Lapin tunturialueet peittyivät lumeen. Perhosten lento päättyi äkisti ja monet avopesijät jättivät pesän lumikinoksen keskelle. Lapin luonto on oikukas ja sään armoilla alinomaa. Sodankylän kohteista rengastin joitakin kirjosieppopoikueita, Vuotsosta etelään päin oli jo selvästi lämpimämpää. Illaksi sadekuurot alkoivat taas yleistyä. Suunnistimme viimeiseen majapaikkaan Sodankylän Luostolle, jossa ihmettelimme ametistien kauneutta. Mökki löytyi Pyhä-Luoston Matkailun avulla. Luoston maisemat ovat paikoin kauniita. Ahvenlampi tuli kierrettyä sääskiparven seuratessa mukana. 

Tyypillistä kuukkeli- ja lapintiaismetsää.

Luostolta löytyy kesälläkin hirsimökkejä vuokrattavaksi.

Perjantaina 3.7. ajettiin hyvissä ajoin kohti Rovaniemeä. Ylänampassa päätien varrella niityllä saalisteli suopöllö. Tutustuimme turistirysäpaikkaan napapiirin liikkeisiin, Iittalan ja puukkomyymälään sekä Rooseveltin majaan, joka oli muuten ainoa butiikki alueella vuodesta 1950 lähtien aina 15 vuoden ajan. Yhdysvaltain presidentti oli otettu Lapissa lämpimästi vastaan silloin. Rovaniemen keskustassa tutustuimme Partiovarusteen tarjontaan ja hyvään Kotipizzapaikkaan. Illaksi tulimme ajoissa rautatieasemalle autojunan kuormausta varten. Kotimatka alkoi junalla klo 21. Määränpää oli jälleen Tampere seuraavana aamuna. Etelässä olikin jo harvinaisuuksia bongattavana kuten taigauunilintu ja tulipäähippiäinen mitä täydensi Suomen kolmas nokitasku. Kaikkea ei aina voi saada ja kokea, mutta tämä Lapin retki voitti etelän matkan. Ensi vuonna uudestaan.  

Suo ja sääsket ovat erottamaton yhdistelmä.

Lapin kesässä porotokka lumirinteellä. 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Hiostavan helteistä ja kesäistä vehreyttä

Lämmintä on riittänyt koko Suomeen. Ero Käsivarren takatunturien lumenviipymäalueisiin ja etelän lehteviin ja reheviin maisemiin on häikäisevä. Perhoslajistokin on muuttunut jo kesäisemmäksi, kiitäjät, kehrääjät, mittarit ja yökköset ovat jo hyvin edustettuina lajivalikoimassa. Hyvin kuluneita liuskaperhosia ja suruvaippoja on vieläkin näkynyt lennossa. Pitkämatkalaisia amiraaleja on eksynyt syöttirysiin. Kaaliperhoset ovat sen sijaan paljon paremmassa kunnossa. Perhosmaailman pitkäikäisin liuskayökkönen on ollut yllättävän runsas tänä vuonna. Kunnon sääskiparvia odotellaan jo pohjoiseen. 

Kurjen poikanen rengastajan hyppysissä.

Lintumaailmassa eletään kiireistä poikasvaihetta. Pikkuvarpuset ja tiaiset ovat saattaneet poikueensa maailmalle, kirjosiepot ruokkivat paraikaa pieniä poikasiaan. Aamuvarhaisella erään pellon reunassa tiiviisti emojensa seurassa harpponut kurjenpoika päätti ottaa jalat alleen ja maastoutui ojanpohjan kasvillisuuteen. Toinen emoista yritti harhauttaa päinvastaiseen suuntaan kuin mihin poikanen lähti. Rengastajaa ei niin vain jymäytetä. Väriltään lämpimänruskea nuori ripakinttu painoi jo lähes kilon. Töyhtöhyyppien päitä näkyy oraspelloilta, valitettavan usein maastopoikaset päätyvät nisäkäspetojen ja haukkojen saaliiksi. Vain harva neljästä saavuttaa aikuisiän. 

Tiibetinhanhi on viihtynyt Kemiönsaaren Kasnäsissa.

Bongattavaakin saatiin viime viikolla, kun vuoden toinen pääskykahlaaja oli hienosti esillä koko päivän Kaarinan Kuusistonlahdella. Tiibetinhanhi on puolestaan leikannut ruohoa valkoposkihanhien kanssa Kemiönsaaren Kasnäsissa. Enontekiöllä viihtyy harvinainen amerikanjääkuikka kauniissa juhlapuvussa. Myöhäistulijoita saapuu yhä edelleen kevätmuutolta kuten pikkukultarintoja ja lapinuunilintuja. Tiedon mukaan sinipyrstöjä on Itä-Suomessa hyvin runsaasti. Näin juhannuksen aikaan on syytä muistuttaa veneilijöitä menemästä lintuluodoille ja varsinkaan koirien kanssa edes kytkettyinä. Häiriö ja sekamelska lintujen pesimäsaarilla on valtava.  


tiistai 9. kesäkuuta 2020

Kesämyrsky ulkosaaristossa

Koronapandemian rajoituksien loputtua pääsi vaihteeksi retkeilemään Utössä. Kevätmuutostahan on jäljellä enää rippeet kesäkuun alkupuoliskolla. Utön reittiä liikennöi varalaivan varalaiva m/s Isosaari eli ex-Aspö, joka taituroi harvinaisessa kesän etelämyrskyssä, parhaimmillaan puuskissa oli 24 m/s. Sunnuntaina 7.6. tuuli oli vielä varsin navakkaa heiketen iltaa kohti. Merellä nähtiin kuikkalintuja ja ruokkeja ja ns. päivän kiislat, sillä etelänkiisloja on nähty joka päivä huristelemassa edestakaisin joko yksittäin tai ruokkien kera. Paras parvi oli peräti kolme etelänkiislaa kerralla. Kimi löysi kaukaa 3-kv kyhmyhaahkakoiraan, joka oli hyvin haasteellinen seurattavaksi etäisyyden, valon ja aallokon takia. Saaressa musisoi äänekkäitä luhta- ja viitakerttusia, punavarpusia, mustapääkerttuja sekä satakieliä. Silloin tällöin myös käenpiiat intoutuivat kuikuttelemaan. Huomiota kiinnittyi västäräkkiparien runsauteen saaressa. Yksi pari oli tehnyt pesänsä Gamla Postenin seinustalle. Pesässä oli vasta juuri kuoriutuneet poikaset. Kottaraisilla oli jo lentopoikasia maastossa yhtä pesintää lukuun ottamatta.  

Etelämyrskyn jälkimaininkeja rantakallioita vasten.

Utön kyläaukiota kappelin suunnasta nähtynä.

Kylätien alkukesäistä vehreyttä.

Oranssinväriset unikot piristävät pihapiireissä.

Omenapuut, syreenit, käärmeenpistoyrtit, keto-orvokit ja morsingot kukkivat ympäri saarta samoin kuin pölkkyruohot, vm. on arkeofyyttikasvi, jota voi ihailla niin GP:n pihan edustalla ja kuin itäniityn polullakin. Maanantaina 8.6. odotukset olivat liian korkealla tuulen käännyttyä idän suuntaan. Yöllinen kosteus ja koleus tuntui yhä saaressa. Saunalahden vesilinnuilla kyhmyjoutsenparilla oli vain yksi poikanen, merihanhella sentään kolme. Haahkojen poikasia ei näkynyt. Mustakurkku-uikkuja tuntuu olevan neljä paria, jotka soidintelivat ja rakentelivat pesää. Innokas pesänrakennus oli menossa haara- ja räystäspääskyilläkin, jotka hakivat sataman rannasta puulaiturin tyveltä mutaa. Saaressa nähtiin vähänlaisesti ruokkilintuja, merikihuja, kolme karikukkoa, yksijalkainen talvipukuinen suosirri toistamiseen, syysmuuton aloittaneet kuovi ja valkoviklo, idänuunilintu, kultarintoja ja kerttuja, pari pikkulepinkäistä ja myöhäinen kesäurpiainen. Luotokirvisreviirejä on ainakin kahdessa eri paikassa, eteläkärjessä ja luotsiasemalla. 

Haarapääsky poseeraa satamalahdella. 

Lapintiira puolestaan patsaana eteläkärjessä.

Punavarpuskoiras kukkivassa omenapuussa.

Västäräkki kurkkaa pesästä ja seuraa ohikulkijoita.

tiistai 26. toukokuuta 2020

Lämmin kesäsää saapui lopultakin

Kesä saapui sittenkin Suomeen tällä viikolla. Salon seudulla puiden ja pensaiden lehdet suurenevat päivittäin. Maisema muuttuu vehreämmäksi kohisten. Tuomet ja voikukat kukkivat kaikkialla. Ennen kaikkea päivälämpötilat ovat nousseet yli +20 asteen. On näitä kesäsäitä odotettukin monta viikkoa. Luonnossa on tapahtunut runsaasti edistystä. Öisin ei liikkunut pitkään aikaan juuri mitään hyönteisiä, mutta nyt tilanne on toisin. Ilmassa leijuu kärpäsiä, kovakuoriaisia, pörriäisiä, luteita ja pikkuperhosia. Hyttysparvet häiritsivät luonnonkulkijaa ryteikössä, joten eiköhän se ole jo alkavan kesän hyvä merkki. Auroraperhoset ovat lisääntyneet voikukkaniityillä, metsissä puolestaan nastakehrääjäkoiraat ovat aloittaneet päiväsaikaisen lentonsa. Lajia luullaan usein isoksi hopeatäpläksi. 

Auroraperhosnaaras on vaatimattoman näköinen.


Puistolemmikki kauniin sinisissä väreissä.

Kotitalomme tervapääskyt saapuivat parvena viime sunnuntaina. Hyvin ne ajoittivat tulonsa lämpimälle sääjaksolle. Viikon sisällä Halikonlahden lintukuoro on monipuolistunut. Satakielet, punavarpuset ja ruokokerttuset ovat pääosassa. Myös harvinaisemmat rastas- ja viitakerttunen löytyvät lajilistalta. Pellonreunoilla yhä harvinaistuneet peltosirkut ilahduttavat vielä retkeilijää, jokinotkoissa ruisrääkkää ja pensassirkkalintua kuulee aika usein. Viurilanlahden lietteillä tapaa suo- ja lapinsirrejä ja jänkäsirriäisiä. Harvinaisuuksia tulee lämpimillä etelänpuoleisilla tuulilla. Suomessa on useita laulavia keltahemppoja ja ruokosirkkalintuja. Myöhään saapuvat pikkukultarinta ja etelänsatakieli on myös kirjattu vihkoon. Säihkylinnuista sininärhi ja harjalintu ovat värikkäitä tuulahduksia etelän mailta. Arktikahanhien massat ovat valuneet Itä-Suomen yli Jäämeren rannoille.


Sinisorsan poikaset ensi retkillä Halikonlahdella.

Osmankäämien seassa piilottelee viiksitimali takaa päin.

Lintujen pesäpoikasia alkaa näkyä maastossa. Telkkä- ja sinisorsapoikueita liplattelee rantavesissä, kottaraisilla ja rastailla poikaset lähtevät maastoon tällä viikolla. Kylmistä öistä ja hyönteispulasta johtuen pikkuvarpuset ja tiaiset siirsivät pesinnän ajoitusta vähän myöhemmäksi. Pikkuvarpusilla lentopoikasia lähtee siivilleen kesäkuun alussa. Pöllöjen maastopoikueita piiskuttelee hyvillä myyrämailla, mutta vain paikoittaisesti. Rastaanpojat ovat lehtopöllöille haluttua saalisvalikoimaa. Lapin talvikin väistyy, lumet sulavat siellä pikavauhtia, mutta varmaa on, että lumenviipymäalueita löytyy Käsivarresta vielä juhannuksenakin. Ennusteiden mukaan Lapin joet tulvivat yli äyräiden.


Punakylkirastaan poikaspesä puun haarukassa. 
  
Korvasieniä löytyy rikkonaisilta kangasmailta.

perjantai 15. toukokuuta 2020

Lumikuurojen sävyttämää toukokuuta

Viime aikojen säät ovat puhuttaneet etelässäkin. Ajoittaiset lumikuurot ovat peittäneet vähäksi aikaa maan valkoiseksi aivan etelärannikkoa myöten. Sekaan on mahtunut niin räntää kuin raekuurojakin, 12.toukokuuta ukkonen jyrisi Halikossa. Kylmänpurkauksissa lämpötila putosi hetkessä kymmenestä asteesta nollan kieppeille. Kukat kukkivat ja linnut laulavat takatalven keskellä. Öisin on ollut niin kylmää, että yöperhoset ovat olleet todella vähissä. Hyönteissyöjälinnuille tilanne on ongelmallinen pesintöjen kannalta. Lapissa lintujen pesinnät myöhästyvät varmasti. Sangen erikoinen on vuosi ilman koronaviruspandemiaakin. 

Lumikuurot sävyttivät toukokuista maisemaa Kemiönsaaressa.

Rentukat kukkivat merenrannoilla ja ojanvarsissa.

Pöllönpönttöjä on tarkastettu ja ehdin rengastaa 12 lehtopöllönpoikasta, kussakin pöntössä neljä poikasta, mitä pidän hyvänä tuloksena. Ylimääräistä saalista ei tosin näkynyt yhdessäkään pöntössä. Sarvipöllöjä lentelee myös siellä täällä Salon seudulla. Eipä kestää kauaa, kun ensimmäiset kottaraiset ja tiaiset lähtevät pesäkoloistaan koleaan toukokuuhun. Lämpötilasta riippumatta matalapaineet tuovat aina lintuharvinaisuuksia. Viime aikoina harmaapääsirkun lisäksi on havaittu idänturturikyyhky, lunni, isokihu, rusorintakerttu ja tundrakurppelo lukuisten pikkuharvinaisuuksien lisäksi. Maastossa kannattaa siis olla tarkkana ja pitää aina kamera mukana. Spontaani sepelsieppokin lämmittää aina, vaikka on niitä tullut nähtyä ulkosaaristossa vuosien varrella. Huonokin kuva on parempi kuin ei mitään.

Lehtopöllöjen poikasia pöntössä Halikossa.

Sepelsieppokoiras piilotteli puiden latvuksissa oksien takana.