lauantai 17. huhtikuuta 2021

Linturareja, kevätkukkia ja päiväperhosia

Tänään oli kevään lämpimin päivä, Salossa lämpötila kipusi +18 asteeseen. Aurinko paahtoi täydeltä terältä. Sinivuokkojen rinnalla näkyy jo valkovuokkoja monin paikoin. Myös kiurunkannukset, sinililjat ja käenrieskat kukkivat näyttävästi. Tienvarret hohtavat keltaisina leskenlehdistä. Edellisten lisäksi raidat ja ruttojuuret ovat myös aloittaneet kukintansa. Nokkosperhoset kerääntyvät etenkin leskenlehtien ja raidan kukille, kun taas sitruunaperhosia houkuttelevat värikkäät sinililjat ja ruttojuuret. Sitruunaperhonen on nyt varsin yleinen tienvarsien päiväperhoslaji, esimerkiksi Salo-Teijo väliltä laskin noin 30 yksilöä. Lajivalikoimaa ovat täydentäneet suruvaippa ja herukkaperhonen. Tänään näkyi ensimmäinen kangasperhonen paahteisella hiekkatiellä. Vihreänkiiltoinen hietakiitäjäinen pyrähteli tien pinnassa. Sisiliskot paistattelevat kevätauringossa, eräskin yksilö oli ottanut heinäpaalin kodikseen. Mittareihin kuuluvia tyttöperhosia vipottaa matalalla ilmatilassa metsien reunoilla. Kylmistä öistä huolimatta yökkösiä on jo lennossa samoin kuin niitä saalistavia lepakoita. 


Sinivuokot tuovat väriä kevääseen.


Kangasperhonen oli lennossa paahteisella hiekkatiellä.

Lintumaailmassa on tapahtunut paljon. Lehtopöllöjä pesii Salon seudulla tänäkin keväänä, poikaset lähtevät pöntöistä toukokuun puolella. Tikat pärryttelevät ahkerasti, lehdoissa kuulee harmaapäätikan ääntelyä ja järeämmissä metsissä palokärjen huutoa. Pellot ovat varsin köyhiä. Usein havainnot jäävät kiuruihin ja varislintuihin. Töyhtöhyypät ovat harvinaistuneet entisestään. Metsissä raikaa peippojen, punarintojen ja rastaiden laulukuoro. Västäräkit ovat yleistyneet kaupungeissa. Lämpimät virtaukset Venäjän suunnalta ovat tuoneet harvinaisuuksia maahamme. Arohiirihaukka seikkailee Etelä-Suomessa ja amerikanhaapana tupsahti Joutsenon tulvapellolle. Haara- ja arosuohaukkoja, kattohaikaroita, harjalintuja ja pussitiaisia on ilmoitettu viime päivinä Lintutiedotukseen. Pikkukanadanhanhi jatkoi Tyrnävän pelloille. Lämmintä säätä on tarjolla muutaman päivän ajan. Lintuharvinaisuuksia on siis odotettavissa lisää.     

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Hanhimassoja ja nokkosperhosia

Tällä viikolla on koettu keväisen lämpimiä päiviä. Lumi on huvennut vauhdilla. Pähkinäpensas ja krookus on aloittanut kukintansa, samoin tienvierustoille on alkanut ilmestyä harvakseltaan ensimmäisiä keltaisia leskenlehtiä. Tänään lämpötila oli Salossa selvästi yli kymmenen plusasteen. Eräässä paikassa etelärinteen heinikossa lämpimässä auringon paahteessa pyrähteli aikuisena talvehtineita nokkosperhosia, joita laskin pieneltä alalta peräti kahdeksan yksilöä. Muurahaispesissäkin on jo kuhinaa. Viime maanantaina varis kantoi risuja pesäänsä. Sepelkyyhkyt huhuilevat kaupungin kortteleissa monin paikoin. Myös laulavia mustarastaita on ilmestynyt lisää. Taivaalla näkyvimpiä luonnonilmiöitä ovat lukuisat hanhiparvet. Halikonlahden ja kaupungin yllä parveilee satoja hanhia, erityisesti metsä- ja tundrahanhia. Suomessa on tällä hetkellä yllättävän paljon arktisia lyhytnokkahanhia ajankohtaan nähden. Pikkukanadanhanhi majailee tutulla paikallaan Porissa ja toinen töyhtökiuru löytyi Kalajoelta. Ensimmäiset merikihut ovat saapuneet rannikoille. Meriharakoita piipertelee useissa paikoissa. Pöllöt hautovat pöntöissään, onpa pääkaupunkiseudulla tavattu aikaisia lehtopöllön maastopoikasiakin. Kevät on edennyt hyvää vauhtia. Sääennusteiden mukaan pääsiäisenä tulee kuitenkin takapakkia, jolloin sää alkaa viiletä.


Nokkosperhoset ovat heränneet talvihorroksestaan. 


Piristävät leskenlehdet kukkivat jo teiden reunoilla.

 

torstai 18. maaliskuuta 2021

Pikkukanadanhanhi jälleen Suomessa

Eilen Lintutiedotukseen kantautui viesti, jonka mukaan pikkukanadanhanhi löytyi Mynämäeltä hanhi- ja joutsenparvesta. Lintu on sama, joka lepäili Porissa viime joulukuussa. Se ontuu toista jalkaansa. Tavallisemmasta kanadanhanhesta sen erottaa mm. vaaleampi selkäpuoli, lyhyempi nokka ja kaula ja kiilamaisempi valkoinen poskilaikku. TLY:n alueella lajia ei ollut aikaisemmin nähty. Joukossa oli lisäksi kymmeniä metsähanhia ja laulujoutsenia sekä muutama pikkujoutsen ja tundrahanhi. Ensi viikoksi luvataan huomattavasti lämpimämpiä säitä, jolloin lintujen kevätmuuttoon saadaan vauhtia. Samalla liikkeelle lähtevät myös ensimmäiset perhoset.


Pikkukanadanhanhi joutsenten kera. Kuva: Janne Riihimäki.

  

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Kevät etenee pikku askelin

Ainakin etelässä talvesta on vihdoinkin päästy eroon. Pellot ovat paljaina ja metsien lumipeite on huvennut. Merenlahdet ovat yhä jäänkansien peitossa. Päivisin on jo mukavasti plussan puolella. Lintujen kevätmuutto on piristynyt viimeisten päivien aikana. Hanhi- ja joutsenparvet ovat lisääntyneet. Ensimmäiset kurjet ovat niin ikään saapuneet. Lehtokurppia lymyilee ulkosaarilla ja meriharakastakin on jo tehty ensihavainto Ahvenanmaalta. Kiurut, kottaraiset, töyhtöhyypät ja kyyhkyt ovat edelleen aika vähissä. Mustarastaat laulavat hyvin innokkaasti, turkinkyyhkyt soidintavat ja lentelevät kortteleissa peräkanaa. Naakat, tiaiset ja viherpeipot tutkiskelevat sopivia pesäpaikkoja. Pajunkissat ja lumikellot kukkivat. Varhaiset nokkosperhoset on myös havaittu. Lähipäivinä odotellaan lisää luontohavaintoja.


Kyhmyjoutsenpari oli saapunut Halikonlahden laskuojalle.



Lumikellot ovat aikaisia kevätkukkijoita.

   

lauantai 27. helmikuuta 2021

Kevätmuutto vauhdissa

Varsin ankaran ja talvisen pakkasjakson jälkeen helmikuun viimeinen viikko on ollut todella keväinen. Lämpötilat nousivat päivittäin selvästi plussan puolelle ja auringolla on jo tehoa. Lumi on alkanut sulaa, Lounais-Suomen pelloilla on näkyvissä pälvipaikkoja ja sulia lätäköitä. Vihreä oras on tullut esille. Metsissä sen sijaan lunta riittää kahlattavaksi asti. Kevät ei kuitenkaan etene näin suoraviivaisesti, vaan kirjaimellisesti lunta tupaan on tulossa jossakin vaiheessa. Merenlahdet ja joet ovat vielä pääosin jäässä. 


Töyhtöhyyppiä on jo saapunut lounaisrannikolle.

Ensimmäisten matalapainerintamien myötä lintujen kevätmuuttoon tuli vauhtia. Pelloilla on nyt paikoin kymmenittäin kiuruja ja töyhtöhyyppiä, kottaraisia ja uuttukyyhkyjä hieman vähemmän. Myös varislintuja, lähinnä naakkoja ja variksia saapuu maahamme vaivihkaa pienissä parvissa. Vesilintupuolelta ensimmäiset laulujoutsenet ja merihanhet ovat tunnustelleet maaperää, saaristossa etenkin telkkien määrä on noussut huomattavasti. Useita kaulushaikaroita piileskelee ruovikoissa ja pienissä sulapaikoissa, jotka ovat viime päivinä onneksi suurentuneet. Hyvä kevään alkava merkki on mustarastaan haikean surumielinen kevätlaulu, jota kuulee aikaisin aamulla pimeällä Salon keskustassakin monesta paikasta. Ensimmäinen huilutaituri oli äänessä 24.helmikuuta. Mustarastaita on tullut lisää muualta, pihabongauksessa niitä ei havaittu kuin yksi yksilö.  

tiistai 9. helmikuuta 2021

Aurinkoisia pakkassäitä

Helmikuun alku on ollut etelässäkin varsin talvinen. Lunta on maassa paljon, sulat ovat jäätyneet ja öisin on pitänyt pakkasta lähes -20 astetta. Aurinko on ruvennut mukavasti lämmittämään päiväsaikaan. Talitiaiset tapailevat ti-ti-tyy säettään. Turkinkyyhkyt ovat sen sijaan huhuilleet Salon kortteleissa jo pidemmän aikaa. Pöllöt ovat hiljentyneet kovempien pakkasten myötä. Joka kevät sää jännätä, millainen myyrä- ja pöllövuodesta oikein tulee. Talvisessa lintumaailmassa on tarjolla pikku-uikkuja ja liejukanoja eri paikoissa. Riihimäen töyhtökiuru on edelleen paikalla samoin kuin hiljattain löytynyt Salon lapinsirkku. Tammikuun lopun pihabongauksessa tiklejä näkyi runsaasti, samoin pikkuvarpusia oli tavanomaista enemmän. 


Jääpuikot ovat ensimmäinen kevään merkki.


Salon Moisionkoskessa on enää vähän sulapaikkoja.

    

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Suomen toinen ohotanlokki

Kymenlaakson Kuusankoskelta löytyi eilen todella harvinainen lintulaji, Suomen toinen ohotanlokki. Kiitos löytäjälle Elissa Soikkelille. Lintu oli tänäänkin hyvin bongattavissa koko päivän muutaman harmaalokin, parin laulujoutsenen ja kymmenien sinisorsien seurassa. Pullat kiinnostivat lokkia jäämään alueelle. Porukat saivat lähikuvia makean täydeltä. Lintu jäi yöpymään Kymijoen rantaan, josta se löytynee huomennakin. Töyhtökiuru on sinnitellyt Riihimäen K-marketilla useita viikkoja ruokinnan turvin.

 

Ohotanlokki lennossa. Kuva: Janne Riihimäki.


Ohotanlokki toisen kerran Suomessa. Kuva: Janne Riihimäki.


Loppiaisen jälkeen tuli runsas lumisade ja kireät kolmen päivän pakkaset eteläänkin. Niinpä lunta oli parhaimmillaan jo puolisen metriä. Viime päivien lauhat vesisateet ovat kuitenkin ohentaneet lumikerrosta. Leudot säät laukaisivat talvilintujen lauluvireen. Ainakin sini- ja talitiaiset tapailevat jo kevätlaulua citymelodialla. Salon Meritalon museon pihapiiriin ilmestyi loppiaisen jälkeen uudelleen sepelkyyhkyparvi, toivottavasti pysyvät paikalla tulevan viikonlopun pihabongauksessa. Salon erikoisuutena ovat yhä monikymmenpäiset turkinkyyhkyparvet, joita tapaa etenkin keskikaupungilla ja Joensuun kartanon puistossa.


Bongarien kuvaajaryhmä Kuusankoskella.

Laulujoutsenia talvehtii myös sulapaikoissa.




  

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Runsaasti lintulajeja tammikuun alussa

Uusi vuosi pyörähti käyntiin. Lintuharrastajilla vuodenpinnat nollaantuivat, muut pinnat sen sijaan lisääntyvät koko ajan. Joulun jäljiltä tammikuun alkupäiviin asti oli tarjolla ennätysmäärä viivyttelijöitä ja kesälintuja. Leuto sää, plusasteita, paljas maa rannikolla ja saaristossa mahdollisti erikoisia havaintoja. Soidintava lehtokurppa Porissa tammikuun alkuun olisi takavuosina ollut vähintäänkin mahdoton ajatus. Kapustarinnat oleilivat Jurmossa vielä tammikuun ensimmäisenä päivänä ja tänään havaittiin ennätysmyöhäinen keltavästäräkki. Kymmenen aktiivista lintubongaria käväisi Jurmossa nopealla venetaksilla leppoisassa kelissä. Kapustarinta saatiin, ohessa jouhisorsa, kaakkuri, tunturikiuru ja yli sata merisirriä. Aamuhämärissä kylällä lennellyttä suopöllöä emme havainneet. Uutta matoa viritellään jo heti koukkuun keltavästäräkki mielessä. Muista hyönteissyöjälinnuista tiltaltteja lymyilee vielä useassa paikassa.  


Naurulokit talvehtivat Salonjoessa ensi kertaa. 


Nuori naurulokki tarkkailee joelle päin. 


Mantereella riitti päivänpinnakerääjille kiirettä. Jalohaikara veti paljon yleisöä Naantalin Luolalanjärvelle, jossa sitä pystyi bongaamaan kiikarilla pimeälläkin, kunhan vain tiesi, missä puussa valkoinen lintu lepäili. Järvellä pulikoi myös liejukana ja harmaasorsa. Salattuja kaulushaikara- ja kurppahavaintoja tuli tietoon sieltä täältä. Töyhtöhyypät olivat jääneet vuodenvaihteen yli Helsingin Vanhankaupunginlahdelle. Harvinainen talvehtija pikkusirkku käy ruokinnalla Isossakyrössä ja pitkään Riihimäellä viihtynyt töyhtökiuru oli iloinen yllätys, vm. on ollut aikaisemminkin Suomessa vuodenvaihteessa. Jo heti toisena päivänä Inkoon satamasta ilmoitettiin komea koiras punapäänarsku, joka näyttäytyi vain hetken aikaa lapa- ja tukkasotkaparven liepeillä. Helmikuu onkin jo monella ässäkandi. Ristisorsa Varkaudessa on sekin erikoinen ajankohtaan nähden. Useita sinnitteleviä tiltaltteja on yhä maastossa, josta löytyy hyönteisravintoa. 


Sinisorsanaaras on istahtanut kivelle.


Sinisorsat jonossa valmiina pulla-aterialle.

Salossa perinteisillä paikoilla on edelleen bongattavina turkinkyyhkyparvia, keskustan ruokinnoilta löytyy nokkavarpusia ja järripeippoja. Salonjoessa käheä-ääniset nuoret naurulokit talvehtivat ensimmäistä kertaa sulassa ja kalaisassa paikassa. Myös Kokkilassa tapaa talvipukuisia naurulokkeja, niin se vain ajat muuttuvat. Turun puolesta sain vuodenvaihteessa luontokuvan eräältä lintuharrastajalta. Ruostesiiven karvainen toukka ryömi lauhassa säässä. Yleensä niitä nähdään vasta keväthangilla. Myyriä ja hiiriä on maastossa jonkin verran, siksi hiiri- ja sinisuohaukkoja onkin jäänyt meille talvea viettämään. Kuningaskalastajia on jäänyt talvehtimaan hyvän pesimäkauden seurauksena, mm. Strömman kanavalle ja Turun Aurajoelle. Loppiaisena talvi alkaa hiljalleen kiristyä, lämpötila laskee pakkasen puolelle, sisälahdet ja järvet jäätyvät ja maanpinta saa jonkinlaisen lumipeitteen etelässäkin. 



   

maanantai 14. joulukuuta 2020

Myöhäisiä viivyttelijöitä joulukuussa

Lintubongarit saivat uusia talvipinnoja ja mukavia joulukuun pinnoja. Heti ekana päivänä lehmähaikaraa ihasteltiin Vehmaalla erään maalaistalon pihapiirissä, jossa se vietti useita päiviä. Porissa on viihtynyt jo parisen viikkoa pikkukanadanhanhi, joka toivottavasti luokitellaan pinnakelpoiseen kategoriaan RK:n päätöksellä. Etelässä saaristosta puhumattakaan ei ole vieläkään talvisia kelejä. Niinpä myöhäisiä viivyttelijöitä ja lyhyen matkan tulijoita on löytynyt bongarien listattavaksi. Näistä mainittakoot Hangossa harjalintu, meriharakka ja virtavästäräkki, Espoossa rantasipi, Helsingissä oleili vähän aikaan rätisevä hernekerttu, Askolassa piipahti ristisorsa, Sastamalassa oli idänturturikyyhky ja Porissa aroharmaalokki. Eilen Jurmosta löytyi keltavästäräkki, josta on tiedossani vain kaksi aiempaa joulukuista havaintoa, ikivanha havainto 31.12.1949 Uudestakaupungista ja vähän tuoreempi joulukuulta 1982 Kotkasta. 

Tyytyväisiä venebongareita Jurmon harmaudessa.


Keltavästäräkki piiloutui erinomaisesti maastoon.

Tänään aamulla 10 hengen porukka lähti luottavaisin mielin Nauvon Mattnäsistä venetaksilla kohti Jurmoa. Matka taittui pilvisen tuhruisessa ja kaakkoistuulisessa säässä reilussa 50 minuutissa. Aluksi satoi hieman räntää niskaan, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Eteläriutan tyvellä kapustarinta tervehti meitä haikealla vihellyksellään rantaviivassa. Tundraurpiainen hyppi maassa, pian sen jälkeen pulmunen lehahti edessämme. Harmaahaikara nousi lentoon särkän päästä toiselle pikkusaarelle. Pääkohteemme, keltavästäräkki, oli toistaiseksi kateissa. Se oli jäänyt eteläriutan tyvelle kapealle niitylle. Reilun puolen tunnin haeskelun jälkeen jostakin nummelta keltavästäräkki lentää ylitsemme laskeutuen kauemmas rantaviivaan kasvillisuuden joukkoon. Lintu tuntui aralta ja kähmyltä. Pääsimme lähestymään lintua paremmin ja koko porukka näki linnun niin lentäen kuin maassa kävellen. Keltaisesta väristä huolimatta kaamoskelissä lintua oli erittäin vaikea havaita maastossa, vaikka se olikin välillä suhteellisen näkyvästi esillä. Riemua riitti, olihan tämä todella erinomainen kuukausi- ja talvipinna. Jotkut saivat vielä kapustarinnasta tuplailon. Matka meni jopa paremmin kuin Strömsössä. 

maanantai 23. marraskuuta 2020

Lehmähaikara Vehmaalla

Eilen Lintutiedotukseen oli saapunut viesti lehmähaikarasta. Aamulla lähdettiin Riihimäen Jannen kanssa kohti Vehmaata, jossa on aiemminkin vieraillut lehmähaikara heinäkuussa 2011. Historia toistaa itseään. Lintu ruokaili aktiivisesti pienessä hevosaitauksessa. Lintu oli ennemminkin kesy kuin arka. Erehtyikö lintu nelijalkaisesta, sillä hevonen ei ollut erityisen vieraskorea haikaraa kohtaan, vaan antoi jonkin ajan päästä linnulle lähtöpassit aitauksestaan. Tämä "hevoshaikara" lensikin useita satoja metrejä kauemmas omakotitalon seinustalle ikkunan alle grillipadan kylkeen tieltä näkymättömiin. Myöhemmässä vaiheessa lintu palasi kuitenkin takaisin alkuperäiselle löytöpaikalleen, josta löytyi lieroja ja matoja naposteltavaksi. Lehmähaikara on sen verran harvinainen laji, että se sai kymmeniä bongareita liikkeelle ympäri maan. Ekovuodarikeräilijällä oli tällä kertaa vähän lyhyempi fillarimatka. Itselleni tämä oli jo neljäs havainto lajista Suomessa. 


Lehmähaikara hevosaitauksessa. Kuva: Janne Riihimäki.