perjantai 12. heinäkuuta 2019

Paraisten perhosmaailmaa

Heinäkuun toisella viikolla Paraisten kukkivien kärryteiden varsilla ja metsäniityillä lenteli lukuisa joukko päiväperhosia. Sekä häive- että pikkuhäiveperhonen ovat lennossa kumpikin yhtäaikaa. Keisarinviittoja taiteilee ohdakkeiden kukilla niin koiraita kuin naaraita aivan lähietäisyydellä, joukossa oli myös yksi tumma valesina-muoto. Keisarinviitat ovat varsin upeita perhosia. Isoapolloja näkyi parissa paikassa yhteensä kymmenkunta yksilöä, joiden elinkaari oli jo vääjäämättä loppusuoralla, niin risaisia ja heikkokuntoisia ne jo olivat. Orvokki- ja helmihopeatäpliä istahteli kuumalla hiekkatiellä auringonlämmössä. Parittomien vuosien metsänokiperhonen oli sekin liikkeellä papurikkojen kera. Tuoreet nokkosperhoset lepäilivät maakasojen rinteillä. Pienemmistä päiväperhosista värikkäiden sinisiipien, niittyperhosten ja pikkukultasiipien kanssa pyrähteli useita piippopaksupäitä, valkotäpläpaksupää ja juuri lentonsa aloittanut tummakirjosiipi. Siankärsämöillä hyöri mustankeltaisia kimalaiskuoriaisia ja heinäsirkkakonserttia säesti suurikokoinen vihreä lehtohepokatti.

Isoapollon lentokausi on kohta päättymässä. 

Keisarinviittakoiras ohdakkeen kukalla.

Keisarinviitan harvinainen tumma valesina-muoto.

Keisarinviittanaaras lähietäisyydeltä.

Tuore nokkosperhonen lepäilee maassa.

Piilossa oleva lehtohepokatti.



lauantai 6. heinäkuuta 2019

Keskikesän eloa

Tänään käytiin heti aamusta Jennin kanssa katsomassa tuulihaukan pesintää Halikossa. Pöntössä oli neljä terhakkaa poikasta. Tämä poikue taisi ollakin kesän viimeinen. Jatkoin itse Halikonlahdelle niin ikään pönttötarkastuksissa ja saldona oli 11 pikkuvarpusrengastusta, kesän toista poikuetta. Yhdessä oli vielä haudonta menossa. Useassa pesässä poikaset olivat jo lähes lentokykyisiä. Raaseporissa matalassa pensaassa kyhjötti kuusi lehtokertun poikasta, jotka eivät millään meinanneet mahtua enää pesäänsä. Bongausrintamalla on ollut hiljaisempaa. Turun puolessa ollutta siperiankurmitsaa ei tarvinnut lähteä bongaamaan kuten ei Vaasan punapäälepinkäistäkään ja ruskopääsirkkukin häipyi Salosta kesäkuun viimeisen päivän jälkeen. Tämän päivän isohaarahaukka teki pikaisen visiitin Halikonlahdelle ja niin ikään hävisi samantien löytäjä ainoana havainnoitsijana. Päiväperhosista yksittäisiä häiveperhosia näkee siellä täällä ja tuoreita nokkosperhosia pellon laiteilla. Saariston perhosrysien lajivalikoima on monipuolistunut juhannuksesta lähtien. Kiitäjiä, mittareita ja yökkösiä käy valolla ja nestettä tankkaamassa. Perhosbaarin aineksiin käy pullollinen hedelmäistä punaviiniä, loraus punaviinietikkaa ja höysteeksi fariinisokeria niin johan alkaa pihapiiriin ilmaantua siivekkäitä.  

Tuulihaukan poikanen kita ammollaan.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Ruskopääsirkku juhannuksen väriläiskä

Juhannusaaton juhlasuunnitelmat muuttuivat monen kohdalla kertaheitolla, kun Kaukisen Marko löysi Salon Halikonlahden puhdistamon multakasoilta Suomen kolmannen ruskopääsirkun. Onnittelut löytäjälle. Harva viitsii juhannushelteillä retkeillä kyseisessä maastossa. Itse olin sillä hetkellä Kemiönsaaren Högsårassa käymässä, pari tuntia piti antaa tasoitusta muille. Mitään kiirettä ei olisi kuitenkaan ollut, sillä lintu on viihtynyt alueella jo kolme päivää. Ruskopääsirkku on varsin korea lintu, ruskea ja keltainen korostuvat puvun väreissä. Lintu on mitä ilmeisemmin saapunut meille Kaakkois-Euroopasta lämpimien virtausten tuomana eikä niinkään häkkilintuna. Paikalla on käynyt satoja bongareita ympäri maata. Sirkku on myös lauleskellut, välillä kateissa jonkin aikaa, mutta kuitenkin ajoittain hyvin esillä. Rariteetteja kannattaa hakea nyt monenlaisista paikoista.


Ruskopääsirkku Salon Halikonlahdella. Kuva: Janne Riihimäki.

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Hellettä ja pakkasta samaan aikaan

Kesäkuun ensimmäisenä viikkona saatiin nauttia jopa +30 asteen lämpötiloista. Kasvillisuus on todella rehevää, syreenit, hevoskastanjat ja pihlajat kukkivat. Ilmassa oli hyvin runsaasti siitepölyä, jota kulkeutui myös etelästä ja kaakosta maahamme tuulten mukana. Parhaillaan maassamme on  uskomaton määrä ohdakeperhosia. Niiden kuluneisuusasteet vaihtelevat melko paljon. Perhoset ovat tulleet Suomenlahden ja Kannaksen yli eri lähtöalueista. Viime sunnuntaina Kemiönsaaren Högsårassa oli satoja ohdakeperhosia syreenien kukilla. Mittari- ja yökkösvalikoima on monipuolistunut, samoin kiitäjiä pöristelee jo yleisesti. Linturintamalla harvinaisuudet lisääntyivät sitä mukaa kuin lämpeni, huippukovat varmistetut bongauslajit jäivät kuitenkin puuttumaan. Mahdollinen suippopyrstö-/siperiankurppa sai sata bongaria liikkeelle Petäjävedelle laihoin tuloksin. Mäkäräisiä ja hyttysiä oli sitä vastoin vaikka muille jakaa. Kevät- ja syysmuuton taitekohta on niin ikään käsillä. Myöhäisiä kesälintuja on yhä tulossa ja ensimmäisiä takaisin muuttavia kahlaajia nähdään merenlahtien lieterannoilla. Tiaisilla ja rastailla poikueet ovat pääosin lennossa. Rengastuksia on kertynyt yli 200 pönttölinnuista. Alkavalla viikolla koetaan erikoinen tilanne, kun etelässä on hellettä ja pohjoisessa lunta ja pakkasta. Suomi on pitkä maa, sen voi todeta jälleen. 

Ohdakeperhoset ovat vaeltaneet joukolla Suomeen.

Saariston rantakallioiden kukkaloistoa.

Lehdoissa voi aistia kielojen kukkien tuoksua.

Petäjäveden kurpan etsintää kesäyössä.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Kesäistä luontoa ja harjalintu Salossa

Helteinen viikonloppu Salon seudulla laittoi luonnon kukoistamaan. Tuomet kukkivat ja siitepölyä on ilmassa keltaisenaan. Puut ovat lehdittymässä hyvää vauhtia ja maisema tulee entistä vehreämmäksi. Tervapääskyt ovat saapuneet kaupungin keskustaankin. Lehtopöllöjä pesi niukasti, muutamia pesintöjä todettiin kuitenkin. Parhaimmassa paikassa oli viitoset, mikä on tällaisena vuotena hyvin. Ensimmäiset pöllönpoikaset ovat jo maastossa. Yölaulajia on todettu useammassa paikassa, satakieliä, pensassirkkalintuja ja viitakerttusia, viiriäinen ja ruisrääkkä on niin ikään kuitattu listalle. Tänään Salon Kavilasta ilmoitettiin harjalintu, kirjava töyhtöpää, joka viihtyi lämpimällä pihamäellä. Lintua mielellään kuvataan ja bongataan. On kuitenkin aina muistettava, että linnulle on jätettävä riittävän pitkä kymmenien metrien ruokailuetäisyys ja itse maastouduttava tilanteen mukaan. Näin taataan jokaiselle mahdollisuus nähdä kohde ja lintu voi ruokailla ja levätä rauhassa.

Harjalintu on komea harvinaisuus. Kuva: Janne Riihimäki.
   

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Utön kausi aloitettiin

Kaiken kiireen keskellä Utön matka toteutui lopultakin, alkuvuosihan menikin Jurmon karikukkoa bongatessa. Lyhyt viikonloppuretki varsinkin lauantain osalta oli aika ajoin tiheään sumuinen. Pääsin vielä tuloiltana nauttimaan löydetystä sepelsiepponaarasta, joka saalisteli aktiivisesti koulun pihan reunamilla lehtipuiden latvoissa. Seuraava aamu alkoi niin ikään tyynessä sumusäässä, mutta taivas repeili kuitenkin aamukahdeksaan mennessä niin paljon, että merelle näki hyvin staijata. Arktikaa havaittiin mm. alleja, kuikkia, mustalintuja ja valkoposkihanhia. Myöhäisiä merisirrejä nähtiin kymmenittäin, viiden parvi pohjoissataman luodolla. Hylkeet köllöttelivät puolestaan kaukana lounaispuolen luodolla. Muista mainittakoot paikalliset ruokit ja merikihut. Hyönteissyöjälintujen määrissä oli tapahtunut suuri kato edellispäivään verrattuna. Herne- ja mustapääkerttuja lymyili pensaissa, punarintoja oli ajankohtaan nähden vielä runsaasti, itärannalla pomppi värikäs sinirintakoiras. Käenpiiat kuikuttavat saaressa aamuvarhaisesta myöhäisiltaan asti. Kottaraiset kantoivat ruokaa poikasilleen. Keto-orvokit kukkivat kallioiden rinteellä äitienpäivän kunniaksi.

Haahkakoiraat mölyävät rantavesissä.

Käenpiika kuikuttaa näkyvällä paikalla.

Saari oli pitkään paksun sumun peitossa. 

Keto-orvokit kukkivat äitienpäivänä.

lauantai 11. toukokuuta 2019

Kattohaikaroita liikkeellä

Matalapaineet toivat Lounais-Suomeen kattohaikaroita eilen illalla Paraisille ja Saloon. Lierot ja kastemadot ovat muokatuilla ja kylvetyillä pelloilla melko pinnassa, joten ravintoa riittää. Kattohaikarat olivat paikalla myös tänään ja monet kävivätkin katsomassa niitä. Viime päivien toukokuun perussettiä pikkuharvinaisuuksista ovat olleet jalohaikara, haarahaukka, punajalkahaukka, avosetti, lampiviklo, harjalintu, pussitiainen, sitruunavästäräkki ja sepelsieppo. Tänään lintutiedotukseen pamahti vielä valkosiipitiira. Heti itärajan takana Venäjällä vallitsee lämmin säärintama, odotamme mielenkiinnolla muita rariteetteja. Hyönteissyöjälintuja on tullut viime yönä selvästi lisää, mm. kerttuja, kerttusia, uunilintuja, punavarpusia, satakieliä ja käkiä. Maasto on jo tavallisen vihreää ja keväisen kaunista.

Kattohaikara Salo Yöntilä tämän aamun sumukelissä.


maanantai 29. huhtikuuta 2019

Bulgariassa Mustanmeren rannikolla

Torstaiaamuna koitti lähtö klo 8.10 Helsingistä Norwegianin täpötäydellä koneella kohti Bulgarian Burgasia, jonne saavuimme klo 10.55. Sää oli melkein pilvinen ja lämpötila +14 astetta. Siis kylmempää kuin viikolla Suomessa vallinneet parikymppiset kesäkelit. Vartin matka taksilla Burgas Cityyn hurahti nopeasti. Valuuttana voi käyttää joko levaa tai euroa valinnan mukaan. Pistäydyimme samantien majapaikkaamme Hotel Bulairiin, jonka palvelut riittivät meille vallan hyvin. Nimi viittaa löydettyyn onneen. Bulair on kulttuurimonumentti 1800-luvulta, v. 2003 se muutettiin hotelliksi ja v. 2015 rakennus on saanut nykyisen asunsa. Hotelli sijaitsi erinomaisella paikalla, siitä oli lyhyet etäisyydet ostospaikkoihin, bussiasemalle, puistoihin ja rannoille. Aivan hotellin vierestä löytyy pankkiautomaatti ja pieni kauppa. Bulairin eduiksi laskettakoon vielä hyvin ystävällinen henkilökunta, etenkin manageri Rumiana Gyurkan. Avuliaisuus ja iloinen hymy saivat turistit aina hyvälle tuulelle. Jos nyt jotain pientä miinusta löytyy, niin ikkunat päästävät lävitseen liikenteen melun, portaat ovat korkeat ja huoneissa oli yöllä turhankin kuuma lämpöpumpusta johtuen. 

Norwegianin lentoyhtiön kone laskeutunut Burgasiin.

Hotel Bulair on vanha kulttuurimonumentti 1800-luvulta.

Hymyilevä hotellinjohtaja Rumiana Gyurkan.

Arkeologinen museo Al Bogoridi -kadun varrella.

Pääsiäistä vietettiin täällä viikkoa myöhemmin kuin Suomessa.

Aleksandrovskan kävelykatua Burgasissa päiväsaikaan.

Todettakoon, että rantalomakausi ei ollut vielä alkanut. Mustanmeren kolea itätuuli piti huolta siitä, että rannoilla ei porukkaa näkynyt lainkaan. Niinpä tutustuimme kävelykatujen tarjontaan, kahteen pääkatuun, Al Bogoridiin ja Aleksandrovskaan. Ensiksi mainitun varrella sijaitsee arkeologinen museo, joka kertoo yli 3000 vuotta vanhasta historiasta, asutuksesta ja esineistöstä. Burgas on Kaakkois-Bulgarian suurin kaupunki Mustanmeren rannikolla 200 000 asukkaalla. Suuntasimme itälaidalla sijaitsevaan kauniiseen meripuistoon, jossa oli hyvin hoidettuja kukkaistutuksia ja puistopuita viheriöineen. Pitkän rantalaiturin kupeessa ui mustakaulauikku, retken ensimmäinen pikkurariteetti. Kevät oli jo sen verran pitkällä, että puut olivat lehdittyneet, syreenit ja hevoskastanjat kukkivat, tervapääskyparvi kirkui rakennusten lomitse ja jatkuva turkinkyyhkyjen kuherrus ja huhuilu toi kaupunkiin eloa. Burgas city oli katsottu yhdessä päivässä. Suunnittelin huomisen päivän retkeä Podan kosteikolle, joka sijaitsi 9 kilometriä etelään Sozopolin suuntaan. Sinne pääsee halvimmillaan vain muutamalla levalla paikallisbussilla Burgasista laiturilta nro 5 tasatunnein. 

Turkinkyyhkyä oli runsaasti kaikkialla.

Burgasin itäistä hiekkarantaa meripuiston kupeessa.

Tästä alkaa Mustameri itäänpäin.

Mustakaulauikkuja tapasi Mustanmeren rantaviivassa.

Puiston kukkaruukku sopi hyvin harmaalokille.

Meripuiston rehevyyttä ja murattikasvustoa.

Eriväriset orvokit koristivat puistonurmikoita.

Perjantaista muodostui aamun pilvisyyden jälkeen keskipäiväksi hyvin lämmin aurinkoinen päivä. Itärannalla Burgasissa havaitsin 5 yksilön mustakaulauikkuparven, laji muuten oli Suomessakin. Meripuiston isoissa lehtipuissa pärrytteli varsin kuuluvasti syyriantikka. Tulimme Bodan kosteikolle klo 9 aikoihin ja vietimme alueella kolmisen tuntia. Podan kosteikko on neliökilometrin suuruinen luonnonsuojelualue, jota halkoo kahtia erittäin vilkasliikenteinen moottoritie. Eipä ole suunnittelussa ollut paljon luonnonsuojeluhenkeä aikoinaan. Podaan perustettiin v. 1997 luonnonsuojelukeskus, itse rakennus ei ollut kovin hääppöinen. Kaiken lisäksi se oli kiinni koko aamupäivän. Havainnointiamme tuo ei haitannut mitenkään. Moottoritien laitaa kulki pyörätie, ruokoseinämä oli paikoin kasvanut 4-5 m korkuiseksi, mutta joistakin kohdista sentään näkyi kiikarilla alueen linnustoa. Aivan vierestä lehahti lentoon yöhaikara, joita kosteikolla lenteli auringon paisteessa edestakaisin useita yksilöitä. Haikaravalikoima oli sangen laaja, yksi kapustahaikara, harmaa-, rusko- ja silkkihaikaroita kymmenkunta. Korkeilla voimajohtopylväillä ja matalimmissa pensaissa ja puissa pesi satoja pikkumerimetso- ja merimetsopareja. Muista vesilinnuista mainittakoot kuusi heinätavikoirasta ja ruskosotkakoiras punasotkaparvessa. Pikku-uikkuja liplatteli ainakin kolme yksilöä. Ruskosuohaukat partioivat alinomaa ruovikkojen yllä.  Kuhinaa riitti muuallakin. Taivaalla leijaili tuhansien yksilöiden pääskyparvi, vedenpinnassa sammakoiden konsertti oli kerrassaan huikeaa liikenteen mölystä huolimatta. Tien yli lensi kolme viiksitimalia, pensaissa lauloi ainakin kaksi silkkikerttusta ja toiset mokomat rastaskerttusta. Rantapuista kuului hetken aikaa kuhankeittäjän vihellystä.

Podan luonnonsuojelukeskus perustettiin v. 1997.

Näkymä parkkipaikalta Podan laajalle kosteikolle.

Kirjoapollo (Zerynthia polyxena) on kaunis päiväperhonen.

Kirjosiilikäs (Arctia villica) päivälevolla ruohonkorrella.

Sozopol sijaitsee 32 km päässä Burgasista.

Sozopol on pieni ranta- ja satamakaupunki.

Näkymä Sozopolin korkeilta rinteiltä.

Sozopolin kävelykatua kojuineen.

Auringon paahtaessa entistä lämpimämmin aloin tutkia päiväperhosmaailmaa, sillä lähettyvillä oli hyvännäköisiä kukkaniittyjä ja -rinteitä sekä kukkivia syreenipensaita. Kuluneita ohdakeperhosia lenteli kymmenittäin, runsaasti havaitsin myös pantterimittareita, punatäpläsinejä, marmorisiipiä, kultasiipiä, malvakirjosiipiä ja noin kymmenkunta kirjoapolloa parin ritarin kera sekä pari malvayökköstä. Oranssinkeltainen etelänkeltaperhonen on aina yhtä säväyttävä. Kirjosiilikäs löytyi aivan kävelypolun pientareelta päivälevolla. Pieni ruskea kyyn tapainen käärmekin tuli nähtyä. Alueella olisi voinut olla kauemminkin, mutta päätimme lähteä takaisin Burgasiin ja sieltä uudelleen nyt kauemmas etelään 32 km päähän Sozopolin satama- ja rantakaupunkiin. Sozopol on entiseltä nimeltään Apollonia Pontica, muinainen ja keskiaikainen kaupunki, joka on osa Unescon maailmanperintökohdetta. Bussi tänne otti vain 4,50 levaa per henkilö eli varsin halpaa matkustelua. Sozopolissa oli verraten pieniä kojuja mutta kylläkin suuri venesatama. Rantatörmissä lenteli säihkyvä kuningaskalastaja ja pensaissa luritteli pari etelänsatakieltä. Retken uusista perhoshavainnoista mainittakoot purjeritari ja puolisen tusinaa ruostepapurikkoja. Vihreä lisko köllötteli rinteessä. Lämpötila kipusi +17 asteeseen (Suomessa oli +21-22 astetta samaan aikaan!).

Chernomoretsin bussiaseman lähellä pesii kattohaikara.

Kattohaikara siivoaa pesäjätteensä kadulle.

Pensasvarpuset ovat alivuokralaisina kattohaikaran risulinnassa.

Haarapääskyt ovat tuoneet kesän Bulgariaan.

Chernomoretsin keskustan kukkapihoja.

Pihat ja puutarhat kukoistavat keväällä.

Alus nimeltä "Esmeralda" Chernomoretsissa.

Lauantai oli meidän kolmas ja viimeinen täysi päivä Bulgarian matkallamme. Heti yhden aikaan yöllä kuulin Burgasin rautatieaseman nurkilta kyläpöllösen aktiivista viheltelyä. Aamiaisen jälkeen lähdimme taas bussilla liikenteeseen klo 9.00 kohti Chernomoretsin rantakaupunkia. Liki bussiasemaa sadan metrin päässä kylää viihdytti kattohaikara, joka oli tehnyt kookkaan risulinnansa pylvään päälle asetettuun telineeseen. Kattohaikara viskoi jätteitä kadulle ja piti pesänsä puhtaansa. Haikarapariskunnalla oli alivuokralaisina pensasvarpusyhdyskunta, joka piti kovaa tirskuntaa koko ajan. Tämä kaupunki oli rakennettu kukkulalle ja sen rinteille. Idyllisiä omakotitaloja, pieniä puutarhatilkkuja ja kapeita kujia. Pienistä leipomoista ja kyläkaupoista sai todella edullisia ostoksia pienellä vaivalla. Tiklit, kottaraiset, pääskyt ja turkinkyyhkyt pitivät huolta luontoäänistä. Puolenpäivän aikoihin olimme palanneet takaisin Burgasiin. Kävelykaduilla oli nyt suorastaan ruuhkaa. Postit olivat luonnollisesti kiinni. Pääsiäistä vietettiin täällä viikkoa myöhemmin kuin Suomessa, jossa oli kevään kuumin raripäivä lintujen osalta. Kahdessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa. Lähtömme oli sunnuntaina klo 3.45 Burgasin kentältä samalla Norwegianin Karin Larssonin koneella. Helsinkiin saavuttiin klo 6.30 ja Saloon klo 10.10 koleassa kevätaamussa. Bulgariassa paras turistisesonkiaika matkailuun on toukokuun alusta syyskuun loppuun kuten Välimeren maissa yleensäkin. Silloin riittää aurinkoa ja lämpöä. Bulgariassa matkustelu busseilla on halpaa, vuokra-autoista ei ole kokemusta. Pikkukaupunkien leivonnaiset ja sekatavaratuotteet olivat myös todella edullisia, sen sijaan turistikeskusten myymälöissä ja tuontitavaroiden valikoimissa hinnat olivat kalliita suomalaisittainkin katsottuna. Maassa oli varsin turvallista liikkua, kesäsesonkina massaturismin aikaan onkin syytä varautua näpistelijöihin. Helsinki-Vantaan lentoasemalla kuulutettiin pitämään huolta omista tavaroistaan, joku oli jättänyt ilman vartiointia ja seuraus oli sen mukainen. Kotomaamme ei ole siis yhtään parempi. Iso plussa bulgarialaisille oli se, että palvelu oli joka paikassa todella nopeaa ja luotettavaa.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Kevätkukkia ja päiväperhosia

Eilen ja tänään koettiin todellisia kevätpäiviä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila kipusi parhaimmillaan +17 asteen molemmin puolin, paikoin jopa enemmänkin. Salo on ollut kevään lämpimin paikkakunta. Viime yönä oli aikaisin aamulla vielä pari astetta pakkasta, nekin väistyvät pääsiäisen kynnyksellä. Kasvimaailmassa tällaiset lämpöpäivät ovat olleet mieluisia. Sinivuokot ovat valloittaneet lehtojen aluskasvillisuuden ja aurinkoisilla tienvarsilla valkovuokot ovat niin ikään jo kukassa. Mukulaleinikit ja pystykiurunkannukset aloittivat myös kukintansa. Siitepölyä on ilmassa, sillä raita ja haapa kukkivat näyttävästi. Kun on kukkia on myös hyönteisiä. Kimalaisia pöristelee krookuksen kukilla. Päiväperhosia on paljon liikkeellä. Aurinkoisilla metsänreunoilla lentelee eritoten sitruunaperhosia, kuusenoksilla istuskelee kangasperhosia ja maassa paistattelee nokkos- ja neitoperhosia, koivun mahlaa tippuvissa paikoissa myös suruvaippoja ja herukkaperhosia. Yöperhosten lajimäärä on laskettavissa jo toisellakymmenellä, mm. tammimittari aloitti lentonsa öiden länmmettyä. Erikoista oli havaita pohjanlepakon lentelevän iltapäivällä kirkkaassa päivänvalossa. Korkeapaineilla lintujen muutto on ollut hiljaisempaa. Hyönteissyöjälinnut puuttuvat valtaosin. Västäräkkejä on saapunut varsin vähän ja pääskyt puuttuvat edelleen joitakin uskalikkoja lukuun ottamatta. Kurkiparvia valuu tasaiseen tahtiin Kemiönsaaren ja Salon ylitse kohti pohjoisia pesimäalueita. Naurulokit kirkuvat yötä päivää Salonjoen Moisionkoskessa, jonne norssit nousevat joka kevät. Tämä on lokkien juhlaa. Saaliita tulee helpolla, kun vain jaksaa rantakivellä odottaa. Halikonlahden kelluva tekosaari on varattu jo viimeistä paikkaa myöten. Toinenkin mahtuisi viereen, kunhan olisi rahoitusta ja tekijöitä. Lehtopöllöillä on haudonta meneillään. Myyräkannat romahtivat kuitenkin kevättalvella ja pesintöjen määrä tulee olemaan vähäinen. Tuulihaukat ovat sentään käyneet katsomassa pesälaatikoitaan.

Sinivuokot ovat valloittaneet lehtojen aluskasvillisuuden.

Aurinkoisilla tienvarsilla kukkivat jo valkovuokot.


sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kevään lämpöä ja kiihkeää pinnabongausta

Maaliskuun viimeisillä päivillä on koettu kevään lämpöä, ensimmäisiä perhosia ja kukkijoita sekä tehty ennätysaikaisia lintuhavaintoja erikoisista lajeista. Lounais-Suomessa on ollut harvinaisen suuria hanhikerääntymiä maaliskuun lopun aikaan. Metsä- ja tundrahanhiparvet ovat levähtäneet lumesta sulaneille pelloille. Joukosta on löydetty muutamia arktisia lyhytnokkahanhiakin. Isohaarahaukkoja liikehti myös poikkeuksellisen runsaasti, saapa nähdä, tuleeko lajista pysyvä pesimälaji seuraavina vuosina. Pöllöt ovat olleet vireessä aamupäivisinkin. Huuhkaja on innostunut huhuilemaan aamuauringossa, hiiripöllö on puolestaan viettänyt aikaa Suomusjärven lumisemmissa maastoissa. Sunnuntaina 24.3. havaitsimme ensimmäisen kukkivan leskenlehden Perniössä. Torstaina 28.3. oli kevään lämpimin päivä, jolloin lämpötila kipusi +12 asteeseen. Aivan Salon ydinkeskustassa terveysaseman pihanurmikolla lenteli edestakaisin sitruunaperhonen, koiras keltaisissa väreissään. Kekomuurahaiset liikehtivät pesässä. Perjantaina 29.3. oli myös lämmin sää, kukkiva sinivuokko ja ensimmäiset tyttöperhoset nähtiin Salon Merikulmantien varrella. Yöt lämpenivät hieman edellisistä päivistä. Sitten alkoivat kiireiset lintubongaukset. 

Tyttöperhonen ojan penkalla Salon Merikulmantiellä.

Perjantai toi kaksi punakaulahanhea Sastamalaan, koska matka oli sen verran pitkä ja linnut ilmoitettiin illalla, tuli pimeys talviajalla vastaan ja yrityksestä ehtiä valoisalla piti luopua. Ennätysaikaiset punakaulahanhet olivat myös Pirkanmaalle ensimmäinen noteeraus. Seuraavana aamuna 30.3. linnut löytyivät isosta hanhitokasta läheisen Liekoveden rantaviivasta varhain aamulla. Hanhethan yöpyvät vesistöissä, mikä kuuluu yleistietoon. Samat kaksi punakaulahanhea lipuivat valitettavasti talon taakse samantien näkymättömiin, vaikka koko parvi oli aivan lähietäisyydellä. Niinpä kaikki eivät saaneet lajia listoillensa. Tiedonkulku mättäsi pahasti jo eilisillasta lähtien ja sama peli jatkui aamullakin. Siitä riittikin kovaa pulinaa. Raportteja ja selvityksiä annettiin puolin ja toisin. Tämä on värikäs harrastus, jossa tappio ja nuijaus pitää kestää kuin mies. Hanhet havaittiin vielä Valkeakosken Jutikkalassa, mutta lähtivät sieltäkin varsin pian tuntemattomaan osoitteeseen. 

Pirteät leskenlehdet koristakoot lintubongarien pinnajuhlia.

Lauantaina Pyhtään Heinlahden tulvaniitylle oli laskeutunut aikainen punajalkaviklo, hyyppien ja naurulokkien joukkoon. Lintu oli hyvin paikalla iltaan asti. Tiiran havaintotietokantaan oli ilmestynyt punakuiri Hangosta. Tämä tieto tuli vasta pimeällä, joten lajihaku jäi maaliskuun viimeiselle päivälle. Punakuiria ei aluksi löytynyt Hangon Vedagrundetilta, ainoastaan neljä ristisorsaa kuitattiin. Lopulta punakuiri tupsahti kuin tyhjästä viereiselle hiekkarannalle. Lintubongarit ehtivät paikalle ja kaikki olivat hyvillä mielin, 31.3. kirjattiin havaintopäiväksi. Neljän Tuulen Tuvalla ylitse muutti 31 kurkea. Sää oli tosin ajoittain vaikea, sillä Perniö-Hanko linjalla oli voimakas lumi- ja räntäsadealue. Teille muodostui sohjoa ja metsiin ohut lumipeite. Sateiden väistyttyä tuuli voimistui ja aurinko alkoi paistaa. Kuten arvata saattoi, Pirkanmaan punakaulahanhista myöhästyneet saivat uuden tilaisuuden. Linnut olivat tulleet etelämmäs ja sijainti oli nyt Koski Tl Vähä-Sorvasto ja Paimionjoki. Salon Halikonlahdella altaat olivat puolestaan auenneet jäästä, niihin oli kerääntynyt mm. isokoskeloita, lokkeja ja harmaahaikaroita. Viurilanlahden pohjukan sorsaparvessa köllötteli jouhisorsakoiras. Yhteenvetona todettakoon, että maaliskuulle tuli kolme uutta lintupinnaa, kaikki puna-alkuisia lajeja. Johtopaikkani säilyi 203 pinnan lukemalla, takaa tultiin kuitenkin lujaa kannoille ja tasalle asti. Kesäaikaan siirryttiin aamuyöllä, joten illalla on nyt tunti valoisaa enemmän.

Punakuiri Hanko 31.3. Kuva:Tarmo Lehtilä.