tiistai 24. marraskuuta 2015

Valkopäätiainen hukassa, valkoselkätikka näytillä

Helsingin Vanhankaupunginlahden rannoilla Fastholmassa on viikolla ollut vipinää. Paikalta löytynyt idän harvinaisuus, valkopäätiainen, sai kymmenet pääkaupunkiseudun lintubongarit liikkeelle. Nopeimmat ehtivät hoitaa lajin eilen, joskin oikea sijoittuminen ja kärsivällisyys olivat avainsanoja. Tänään jäi luu käteen. Sää oli selvästi tuulisempi ja sateisempi. Ruokintapaikalla vieraili sini- ja talitiaisia, mustarastaita, käpytikka ja punatulkkuja, mutta ne eivät paljoa porukoita lohduttaneet. Valkopäätiaisen reitti ei kulkenut tänään Fastholman ruovikoissa ja rantametsissä. Hylsyily eli jääminen ilman pinnaa yrityksestä huolimatta kuuluu pelin luonteeseen. Myös kaulushaikaran bongaus pimeässä ei ottanut joiltakin onnistuakseen. Jotain iloa tarjottiin sentään muillekin. Tatu Hokkanen pyydysti verkolla valkoselkätikan. Komea nuori koiras tuotiin lepikosta aukiolle rengastettavaksi ja näytille lähellä olleille lintumiehille ja -naisille. Jälleen kerran hieno elämys nähdä tämäkin yleistynyt pikkuharvinaisuus kädessä. Jo aiemmin aamulla verkosta oli tullut yksi pikkutikka. Vaatimattomasti Tatu on laittanut renkaisiin 24 valkoselkätikkaa täältä tänä syksynä.


Onnistuneen verkkopyynnin tulos. Rengastaja Tatu Hokkanen
 ja nuori valkoselkätikkakoiras, joka sai myös väritunnisteet.

Punalakkinen ja kirjava valkoselkätikka selkäpuolelta nähtynä.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Veneretki Jurmo-Utö

Päivän teemana oli karikukon bongaus Jurmossa. Kymmenen kuukausipinnamiestä - Mika Ilari, Putte, Jösse, Olkio, Lehtilä, Suksi, Huhtala, Jarmo Lehtonen, Mauno Niskanen ja allekirjoittanut matkasivat bongausveneellä klo 8.00 Pärnäisistä kohti Jurmoa, jonne saavuttiin joutuisasti klo 9.15. Sää oli varsin leuto, pilvistä, ajoittain vähäistä sadetta ja heikkoa länsituulta. Rivakasti puolen tunnin marssi omaan tahtiin länteen päin kohti Heinäsaarta alkoi. Kannaksella paikallisena ollut kuuden yksilön tunturikiuruparvi lehahti lentoon edestämme laskeutuen takaisin pienen kierroksen jälkeen. Ensimmäiset neljä merisirriä piipersivät aivan lähellämme rakkolevien seassa. Kaikkiaan näitä arktisia merisirrejä havaittiin noin 50 yksilöä. Ina-Sabrina Tirri värirengasti merisirrejä Heinäsaaren eteläosassa. Oli varsin hieno ja vaikuttava luontohetki kokea eksoottinen merisirri aivan kosketusetäisyydeltä pukutuntomerkkeineen. Merisirrejä pyydetään rengastusta varten kahlaajakatiskoilla atrapin avulla. Siinä samassa retken pääkohde, talvipukuinen karikukko, näyttäytyi komeasti Heinäsaaren länsiosan eteläpuolella kapealla riutalla ison kiven ja hevonhierakoitten lomassa rakkoleviä pöyhien. Tämän jälkeen kuukausipinnakärjeltä ei laji enää puutu marraskuulta. Karikukko on viihtynyt Jurmossa jo 10.marraskuuta lähtien. Projekti hoitui nopeasti bonuksien kera klo 10.30 mennessä. Tässä välissä soitettiin Utöhön ja kyseltiin lintutilannetta. Todettiin, että eilen ilmoitettu taigauunilintu eli ino olikin itse asiassa pro eli hippiäisuunilintu. Myös sepeltasku ja lyhytnokkahanhi olivat edelleen paikalla. Lyhyen tuumaustauon jälkeen päätimmekin lähteä vielä Utöhön.

Bongariryhmä on löytänyt karikukon Jurmon Heinäsaaresta.

Ina-Sabrina Tirri esittelee kädessään merisirriä.

Merisirrin toinen siipi levitettynä kuvausta varten.

Värirengastettu arktinen merisirri pääsee kohta vapauteen.

Naapurisaareen Utöhön päristelimme alta puolessa tunnissa. Saaren vakiomiehittäjä, Mikko Järvinen, opasti meitä itärannan rariteettien etsinnässä. Eipä aikaakaan kun itäniityn rantaviivassa lennähti raritasku, joka todettiin sepeltaskuksi. Tämä naaraspukuinen, myöhemmin nuoreksi koiraaksi määritetty lintu, ruokaili pääsääntöisesti aivan lähellä ruovikon edustalla ja istahti pyrähdyksen jälkeen heinänkorteen. Pisimmillään sepeltasku käväisi ns. Teerikallion laella, mutta palasi vakiopaikkaansa armeijan kyltin kohdalle rantaviivaan penkkejä vastapäätä. Linnusta sain jonkinlaisia kuvia muistoksi. Itäinen pikkuvihreä pro osoittautuikin huomattavasti haasteellisemmaksi haettavaksi. Harvakseltaan tuittaileva hippiäisuunilintu lennähti kivikkoisesta katajarinteestä ruovikkoon, jossa se lymysi toista tuntia, ennen kuin kaikki pääsivät sen näkemään tai kuulemaan. Lintu kähmyili pitkään maanrajassa ja oli vaikeasti nähtävissä ruovikon juurella. Päälaen juovat vilahtivat silloin tällöin ruokojen välistä. Kolme viikkoa saaressa majaillut lyhytnokkahanhi oli helppo hoito. Lintu laidunsi vakiopaikallaan mökin pihanurmella kylätien ja koulun välissä muusta maailmasta välittämättä entiseen tapaan. Päivä alkoi tulla saarien osalta päätökseen. Niinpä lähdimme Utöstä klo 14 mennessä hyvin tyytyväisin mielin. Retkipäivä oli kerrassaan erinomainen, aikatauluissa pysyttiin, yhteistyö pelasi, bongaukset ja järjestelyt sujuivat mutkattomasti, venekyyti oli nopea, sää hyvä ja retkiseura leppoisa huumorilla höystettynä. 

Nuori sepeltaskukoiras bongattavana Utössä kolmatta päivää.

Sepeltasku liikkui rannassa hippiäisuunilinnun tavoin.

Lyhytnokkahanhi on viihtynyt Utössä jo kolme viikkoa.

Retken lähtöhetki nousu veneeseen koittaa Utön puulaiturilla.





keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Lintujen muutto alkaa hiipua

Ulkosaaristossa lämpötila on pysynyt melko vakaana +10 asteen tuntumassa. Vuoroin on ollut tuulisempaa ja pilvisempää. Lännen ja luoteen suunnalta puhaltava tuuli ei tarjoa ihmeellisiä luontoelämyksiä. Marraskuinen lintumaailma alkaa näyttää hiipumisen merkkejä. Lyhytnokkahanhi ruokailee uskollisesti Utön kylänurmilla kolmatta viikkoa. Vesilinnuista näkee vähäisiä määriä pilkkasiipiä, mustalintuja, alleja, haahkoja ja riskilöitä. Talvipukuiset naurulokit kiertävät rantoja pitkin. Vaihtuvankokoinen merisirriparvi lennähtää uloimmilla luodoilla tyrskyjen seassa. Nuori kanahaukka piipahti saaressa ja kyttäili kahta sepelkyyhkyä. Toinen kyyhkyistä lähti männiköstä sellaisella rytinällä, että noin metrin pituinen karahka putosi alas maahan. Tilhiä ynnättiin tiistaina toistasataa, suurimmassa parvessa jämptisti 100 yksilöä. Musta- ja punakylkirastaat popsivat viimeisiä marjoja. Pikkulinnuista saaressa viihtyy kymmenkunta peukaloista, pari punarintaa, viisi tikliä, urpiaisia ja vihervarpusia sekä kuusitintti. Kasveista kukkivana löytyy edelleen kehäkukkaa, ruusua ja kissankelloa. Aallot kasaavat rakkolevää valleiksi. Jannen kalasaavissa oli siikaa, joista suurin oli yli kiloinen vonkale. Pääsaaressa loikkii tuuheaturkkinen kettu, joka helposti häviää kivien ja lohkareiden taakse näkymättömiin. Saaristomeren sotaharjoitus oli käynnissä, mikä näkyi ja kuului lintujen tarkkailun lomassa. Tämä oli 260.kerta Utössä.

Utön kylätie öisen sadekuuron jälkeen.

Harjoitushävittäjä Hawk ohittaa Utön majakkamäen.

Kyhmyjoutsenpari ruokailemassa sataman rannassa.

Siikaa saavissa. Suurin oli kooltaan yli kiloinen.