Lämmintä lounaasta

Viikonlopun alku sujui armeijan vihreissä maakuntakomppanian tehtäväsuunnistuskilpailun varajäsenenä Keuruulla. Varsinais-Suomi toi jälleen voiton kotiin. Lämmintä oli Keski-Suomessakin, jossa ehdin havaita urheilukentän laidalla lentävän amiraalin ja suruvaipan sekä punaisia syyskorentoja. Syöttirysät houkuttelevat edelleen yökkösiä. Syksyn ja kakkospolven edustajat ovat nyt estradilla. Lintutiedotus ilmoitti perjantai-iltapäivällä Porin Yyterin lietteiltä löytyneen tundrakurppelon. Kyseinen nuori lintu oli Suomen 9.havainto tästä lajista, joka suostui pysymään paikalla aina sunnuntai-iltapäivään asti kaikille halukkaille. Vuodenpinnamiehiä on hemmoteltu, kun vastikään löytyi arotasku Taivalkoskelta. Muutto on kovasti käynnissä. Västäräkkiparvia näkee usein teiden varsilla ja ilmatilassa petolintuja, varsinkin varpushaukat liikkuvat aktiivisesti. Arosuohaukkoja on nähty lisää monin paikoin. Venäjältä tulleita pieniä vihreitä, taigauunilintuja, on jo havaittu yllättävänkin aikaisin.

Päiväperhosista nokkosperhonen vierailee värikkäillä kukkapenkeillä.

Mökkiretkeilyn antia Kemiönsaaressa

Viikonloppu oli pääosin poutainen ja suhteellisen lämmin. Rannoilla ja merenlahdilla hyttyset olivat paikoin varsin ärhäkkäällä päällä. Yöperhosista etenkin suuria siniritariyökkösiä tulee syötille ja valolle runsaasti jopa useita kymmeniä yössä. Päivällä samoille punaviinisyöteille lennähtää useita amiraaleja ja suruvaippoja. Syysmaitiaisen keltaiset kukat houkuttelevat puolestaan valkoisia kaaliperhossuvun edustajia. Sudenkorennot eli pirunpuntarit leijailevat edestakaisin niiittyjen ja aukioiden yllä pyynnissä. Metsissä mustikat ovat vetistyneet ja ylikypsentyneet. Rastaat ja sinisorsat ovat popsineet marjoja ja jättäneet jälkeensä sinisiä jätöksiä joka paikkaan. Sorsastuksen ja hanhestuksen alettua lauantaina puolilta päivin ovat vesilintuparvet suunnistaneet etelää kohti pyssynpauketta pakoon. Sunnuntain vastaisena yönä Halikonlahden suunnasta tulleet hanhiparvet pökkäsivät selälle Perniön Matildedalin edustalle valuen pikkuhiljaa äänekkäästi Strömmalle päin. Parvessa oli ainakin 250 kanadanhanhea.  Tiirat ovat jo kadonneet merialueilta. Kurjet käyvät viljapelloilla puintijätteitä syömässä. Sepel- ja turkinkyyhkyt soidintelevat aktiivisesti tälläkin hetkellä. Niillä on kolmas pesintäkierros jo menossa. Elokuu on lintubongarien kannalta hiljaisinta aikaa. Pikkuharvinaisuuksista liikkeellä on nyt arosuo- ja haarahaukkoja. Kesänviettäjistä mainittakoon mustapäätasku Lappeenrannan Heimosillassa ja töyhtökiuru Länsi-Turunmaan Utössä. Sadekuurot ovat runsastuttaneet sienisatoa. Kanttarelleja ja tatteja sekä haperoita on putkahtanut maanpinnalle. Samat vakiopaikat kannattaa käydä läpi vuodesta toiseen. Puolukat ja karpalot ovat saaneet punaista väriä lisää. Syksy alkaa vääjäämättä olla käsillä. Omenat ovat kypsyneet. Syöjiä on paljon. Pienempiä ja isompia nelijalkaisia myyristä peuroihin käy yöllisillä aterioillaan herkuttelemassa maassa olevia hedelmiä ja vihanneksia. Koivun oksissa lehtien keltaisuus on lisääntynyt. 

Aamuruskoa Salon Teijon suunnassa.

Siniritariyökkösen runsauden huippu on käsillä tällä hetkellä.



Suruvaippoja liihottelee amiraalien tavoin pihoissa ja puutarhoissa.



Kuunpuolikas loisti aluksi punaisena noustessaan ylös.

Kuunsilta vedessä

Elokuun toinen viikonloppu huipentui täydenkuun yöhön. Pilvettömänä alkuiltana kuutamonvalo loisti tummien puiden ja lehvästöjen takaa. Valo heijastui vedenpintaan yhtenäisenä nauhana muodostaen upean kuunsillan. Aaltojen liike pinnassa rikkoi idyllisen sillan katkonaisiksi valovyöhykkeiksi. Keltainen kimmeltävä valo hohti jälleen saumattomasti veden tyynnyttyä pimenevässä yössä. Hyönteisille kuutamo on petollista aikaa, sillä saalistajat näkevät etenkin yöperhosten lennot pilvistä säätä paremmin. Aukeilla ja rannoilla kehrääjät pyydystävät hämärissä hyvällä näöllään suureen kitaansa runsaasti yöperhosia. Samaa tekevät myös lepakot, jotka käyttävät näön rinnalla kaikuluotausta saaliin paikantamiseksi. Suhteellisen lämpimänä yönä hyönteisrysät ammottivat melkein tyhjyyttään. Yöperhoset karttoivat selvästi lentämistä täyskuutamossa välttääkseen joutumasta saalistajien armoille. Vaikka kuunvalon loiste elokuun tummassa yössä luo upeat puitteet luonnossa ja liikkuminen on helpompaa, vaaratonta se ei siis ole kaikille siivekkäille. Kuutamokuvaajalle tällainen yö on kuitenkin hyvin antoisa. Liikkeellä on oltava erilaisissa kohteissa eri aikoihin.

Aallot rikkovat kuunsiltaa Kemiönsaarella.

Täysikuutamo loistaa upeasti vedenpintaan ennen puoltayötä.

Kottaraiset kerääntyvät suuriksi parviksi

Elokuu on aikaa, jolloin muuttolintuja poistuu paljon maastamme vaivihkaa. Pääosa suomalaisista linnuista muuttaa lounaaseen ja viettää talven eri puolilla Eurooppaa. Hyönteissyöjälinnut, kahlaajat ja petolinnut jatkavat vielä Afrikkaan asti. Kottaraisemme kerääntyvät tällä hetkellä suuriksi parviksi. Sähkölangat voivat notkua jopa tuhatpäisistä parvista, joista kuuluu railakas kitinä ja viserrys. Viime vuosina kottaraisparvet ovat suurentuneet, mikä näkyy myös rengastustilastoista. Vuosittainen pesäpoikasmäärä lähentelee jo 5000 yksilön rajaa. Utössä on maamme tihein kottaraiskanta pinta-alaan nähden, sillä saaressa pesii 25-30 paria, jotka tuottavat noin 120-150 poikasta vuositasolla. Kottaraisia on löytynyt mm. Englannista. Eräs lentopoikanen päätyi miltei heti sarvipöllön poikasten ruokalistalle. Tällä hetkellä isoja kottaraislaumoja on bongattavissa Salon Halikonlahden altaiden läheltä ja Meriniityltä. Perinteinen kokoontumispaikka on edelleenkin Halikon Rikalanmäen peltoaukea. Pelloilta löytyy hyvin ravintoa muuttomatkavalmisteluihin. Vanhaa ykköstietä ohiajaessaan ei voi olla huomaamatta langoilla roikkuvia kottaraisparvia. Joskus parviin on eksynyt harvinaisia punakottaraisiakin, niin nuoria kuin vanhojakin lintuja. Tämä seikka antaa olettaa, että kottaraiset voivat olla lähtöisin muualta kuin kotoseudulta.

Kottaraiset kerääntyvät langoille isoiksi parviksi.

Kottaraisparvi viljapellossa, osa tarkkailee päät ylhäällä.

Uudet perhostulokkaat valloittavat rannikkoseutuja

Kuuma loppukesä on suosinut niin perhosia kuin alan harrastajiakin. Tämän vuosituhannen uusien tulokkaiden levittäytyminen ja runsastuminen on ollut silmiinpistävää Etelä-Suomessa. Yöperhosista Catocala-suvun eli ritariyökkösten esiintyminen on ollut voimakasta. Lounais-Suomessa voi tavata nykyään säännöllisesti kaikkia Suomessa tavattavia ritariyökköslajeja. Punaisten ritariyökkösten (C.nupta ja C.sponsa) osuus on lisääntynyt merkittävästi. Myös tammiritariyökkönen on selvästi levittäytynyt laajojen tammimetsäalueiden ulkopuolelle. Keltaritariyökkösten lennon huippu alkaa olla hiipumaan päin. Kemiönsaaressa ja Salossa niitä havaittiin kymmenittäin. Yöperhosista isokeltasiipi (L.quadra) on yleistynyt hämmästyttävän nopeasti. Kultaperä on laajentanut elinalueitaan. Tyräkkikiitäjiä on saatu tänä kesänä varmaan enemmän kuin muina vuosina yhteensä. Ensimmäiset kiertokiitäjät on jo havaittu. Kellä on valkotupakkaa pihalla kasvamassa ja kukkimassa, on kiertokiitäjä suhteellisen varma vierailija hämärissä. Päiväperhosista komeat häiveperhoslajit etenivät nopeasti monille uusille reviireille. Karttaperhosta löytyy miltei jokaisesta pitäjästä koko Etelä-Suomessa. Vuosikymmeniä taaksepäin tätäkin lajia haettiin Pohjois-Karjalasta itärajan tuntumasta. Tummahäränsilmä tekee myös paluuta. Sinappiperhosen toinen hyvä vaellusvuosi peräkkäin antaa toiveita siitä, että kotimaista polvea saatetaan nähdä vielä syyskuussa. Vaaleakeltaperhosia on myös havaittu apila- ja kesantopelloilta. Kesän yksi runsaista yllättäjistä on ollut etelänhopeatäplä (A.laodice), jolla tuntuu olevan vakituisia paikallisia kantoja etelärannikon niityillä. Parhaimmilla paikoilla niitä on lennellyt kymmenittäin mm. Porvoossa ja Raaseporissa. Vaikka tällä viikolla onkin luvassa viileämpää ja sateista, on ensi viikko ilmeisesti taas kesäisen lämmintä, mikä voi tuoda uusia perhosvaeltajia ja -loikkareita maahamme. Perhosharrastajan syöttirysiin eksyy joskus kummajaisia. Sen sain kokea tänään, kun lepakkolajeista korvayökkö oli lentänyt hyönteisten perässä pyydykseen. Kaveri toimitetaan Turun yliopiston eläinmuseolle tutkittavaksi.

Etelänhopeatäplä vierailee mielellään ohdakkeiden kukilla.

 

Örön linnakesaarella

Elokuun alussa meille avautui mahdollisuus vierailla Kemiönsaaren Örön linnakesaarella. Retkiä sinne järjestää viidettä kesää Saaristomeren Meripuolustusalueen ehdoilla Wilson Charter, joka tekee matkoja myös Bengtskärin majakalle. Lähdöt ovat Kemiönsaaren eteläkärjestä Kasnäsin satamalaiturista sinisen Örö-kilven luota. Koska Örö on sotilasaluetta, saareen ei voi nousta ilman henkilöllisyystodistusta eikä myöskään tulla maihin omatoimisesti ilman lupaa. Wilson Charter on saanut kesäksi vuodelle 2011 järjestettäväkseen 15 retkipäivää, joista ensi viikolla on jäljellä ti 9.8. ja ke 10.8. Retket ovat olleet hyvin suosittuja. Retken hinta on 55€ (4-14v lapsilta puolet vähemmän), mihin sisältyy merimatkat, lounas, kahvi sekä luonto- ja historiaopastus Örössä.

Vesibussi m/s Linnea tulossa Kasnäsin laituriin.

Merimetsoja matalalla luodolla Örön edustalla.

Örön linnakesaaren maihinnousupaikka.

Aluksemme vesibussi m/s Linnea lähti matkaan klo 10.30 Kasnäsistä. Matkan varrelta otettiin kylänväkeä lisää kyytiin, joten kokonaisvahvuudeksi muodostui yli 30 osallistujaa vesibussin koko huomioiden. Rantavedessä nähtiin kymmeniä korvameduusoja. Merimatka kesti 40 min. Karut havupuuvaltaiset mutta kauniit jään ja veden muokkaamat kalliosaaret vilahtivat nopeasti silmissä, kunnes saavuimme Öröseen. Saaren laiturilla olivat heti vastassa aseistetut sotilaspoliisit, jotka suorittivat ennakkotietojen mukaisesti muutamia pistokokeita henkilöllisyystodistusten tarkastamiseksi. Arpaonni suosi tietysti blogin kirjoittajaa. Aluksi ryhmä järjestäytyi parijonoon, minkä jälkeen lähdettiin vapaana ryhmänä liikkeelle asfalttitietä pitkin kohti kasarmialuetta. Retkemme luonto-oppaana toimi ympäristöbiologian opiskelija Atte Lindfors selostaen sekä suomeksi että ruotsiksi. Saaren tärkein luontotyyppi on harjusaaret. Monia paikkoja uhkaa nykyään umpeenkasvu. Ennen puolustusvoimien tuloa saarelle 100 vuotta sitten Örö oli Hiittisten asukkaiden karjan laidunmaana. Örö on 376 ha:n suuruinen metsittynyt saari, joka oli ennen huomattavasti avoimempi alue. Siihen sisältyy 18 Natura-luontotyyppiä ja 78 uhanalaista lajia. Örö on suomeksi Sorasaari, joka on II Salpausselän jatke.

Örön saarella on rehevää tervaleppälehtoa.

Puussa roikkuva perhosharrastajan syöttirysä on tuttu näky saaressa.

Sinappiperhonen laskeutui ajuruohon kukille opastuksen aikana.

Örö on tunnettu perhossaari. Helsingin yliopiston museomestari Jaakko Kullberg vierailee saaressa usein. Hänellä on kymmeniä syötti- ja valorysiä saaressa. Uusia hyönteislajeja lähinnä mikroperhosia Öröstä ilmoitetaan lähes vuosittain, tänä vuonna niitä on ilmaantunut jo kymmenkunta. Saaresta on tilastoitu 1600 perhoslajia, mikä vastaa 65% maamme perhoslajistosta. Yksi harvinaisimmista täällä tavatuista suurperhosista on sinilehtimittari (Scopula decorata). Örön luonto on erikoinen. Vanha tsaarinvallan aikainen rakennuskulttuuri, lehdot, merenrantakalliot, rantahietikot ja paahdeympäristöt luovat otollisen paikan perhostutkimukselle. Kuunnellessani opastusta sinappiperhosnaaras laskeutui ajuruohojen kukille hetkeksi aikaa. Paitsi perhosistaan Örö tiedetään myös harvinaisten kasvien esiintymispaikkana. Näistä mainittakoon rantakaura, merivehnä, hietikkosara, mali eli koiruoho, kangasajuruoho, merikaali, neidonkieli, lännen- ja etelänkylmänkukka ym. Harvinaiset kasvilajit ovat mitä ilmeisemmin ilmestyneet kahdella tavalla, joko laivojen painolastissa maaperän mukana tai Baltiasta hevosille tuodun heinän joukossa. Käärmeitä saaressa on hyvin runsaasti. Kerrotaan, että 1980-luvulla Örön varusmiehet saivat yhden ylimääräisen lomapäivän kymmentä tapettua käärmettä vastaan. Uskoisin asian hoituneen varsin nopeasti siihen aikaan.

Mukulakivitieverkostoa on rakennettu noin 10 km sata vuotta sitten. 

Keltainen rakennus on toiminut aikoinaan sotilaskotina.

Saaren eteläosan rantoja peittää sankka ruohokasvillisuus.

Daniel Wilson kertoi rakennuskohteista ja saaren historiasta. Örössä on yhteensä noin 10 km mukulakiviteitä, joita aikoinaan rakensivat Venäjän Kaukoidän kiinalaisen näköiset sotavangit kuin myös Helsingin rangaistusvangit 1910-luvulla. Saaressa on ollut myös pienoisrautatie, jota ei enää ole säilynyt meidän sukupolviimme asti. Siinä liikennöi historiallinen ns. Örö Express. Örö kuuluu monen muun Suomenlahdella sijaitsevan rannikkolinnakkeen tavoin Pietari Suuren merilinnoitusalueeseen, minkä tavoitteena oli suojata Pietaria riittävän etäältä vihollista vastaan. Örö osallistui mm. Bengtskärin taisteluihin kesällä 1941.

Örön kasarmialue edustaa tsaarinvallan aikaista rakennuskulttuuria.

Ruokalassa on hymy herkässä, kun ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Kasarmin varusmiestupa sisältä.

Parin tunnin kävelykierroksen jälkeen linnakkeen ruokalassa syötiin maittava ja ruhtinaallinen kenttälounas, johon kuului perunasalaatti, savulohi, ruotsalainen perinneruoka gubbröra, kurkku, saaristolimppu, voi ja vesi. Paluumatkalla veneessä tarjottiin vielä kahvi/tee ja hillomunkki. Ruokailun lomassa sai tutustua kasarmirakennukseen tupineen, minkä jälkeen ryhmä kiipesi korkealle mäelle kasematin päälle, mistä avautui avarat näköalat kaikkialle. Bengtskärin majakka erottui hyvin aurinkoisessa säässä. Linnuntietä matkaa kertyi 13 km. Loppuajan saimme kuulla vielä Örön varapäällikkönä toimineen Tero Kosken erinomaista esitystä kasematin luona ja käytävän sisällä 12 tuuman Obuhov tykistä. Nämä venäläisvalmisteiset tykit olivat aikansa parhaimmistoa. Pelkkä tykki painoi 50 tonnia, 453-470 kg:n ammukset ahdettiin 305-milliseen tykin putkeen, jonka pituus oli lähes 16 m. Tykin normaali käyttöikä oli noin 200 ammuskertaa. Ammuksen lähtönopeus oli hurja 900 m/s eli kolme kertaa äänen nopeus ja kantama noin 40 km. Kakkos- ja kolmostykit kuljetettiin Karjalaan Viipurinlahdelle talvisodan taisteluihin. Kiinteiden rannikkotykkien merkitys nykyaikaisessa sodankäynnissä on jäänyt jo vähäiseksi. Örössä ei ole ollut kantahenkilökuntaa ja varusmiehiä vuoden 2005 jälkeen. Nykyisin Örö toimii yhä sota- ja ampumaharjoitusalueena.

Retkikunta kiipeämässä kasematille 155-millisen tykin luokse.

Taustalla Bengtskärin majakka Öröstä nähtynä 13 km päässä.

Kuvassa 12 tuuman Obuhov-tykin putki, oikealla opas Daniel Wilson.

Opastusten venähdettyä vähän pitkäksi asiatulvan johdosta lähdimme saaresta klo 15.45 ja takaisin Kasnäsissa olimme klo 16.30 mennessä. Näin ensimmäistä kertaa suosittelen lämpimästi retkikohdetta jokaiselle, jolle muutaman kilometrin kävely ei ole pahasta. Matkan käytännön järjestelyistä vastasi miellyttävä opas Virpi Heino työnkuvana ilmoittautumiset, rahastus ja kenttälounas. Sään ollessa helteinen ja aurinkoinen, kannattaa vettä ja juomapulloja (alkoholittomia) pitää mukana. On huomattava, että tupakointi ja avotulenteko on Örössä kielletty. Valokuvia voi ottaa miltei kaikista kohteista joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta omaan käyttöön. Luvan kuvien julkaisuun blogissani on myöntänyt Örön entinen päällikkö komentajakapteeni Tom Lund.

Luontoretkeilyä Länsi-Turunmaassa

Lämpö on hellinyt yhä lomailijoita ja viikonloppumatkailijoita. Saaristomerellä seilasi runsaasti purjeveneitä. Päämäärämme oli jälleen kerran Utön majakkasaari ja Havshotel. Ennen kuin olimme siellä asti, päätimme retkeillä Paraisten päiväperhospaikoissa. Lemlaxön kedoilla lenteli yhä kaksi komeaa isoapolloa, joista toinen oli jo aika kuluneen oloinen. Isoapollot laskeutuivat välillä heinäpellolle maahan, kunnes pyrähtivät taas ylös lentäen matalalla pienellä alueella edestakaisin. Lajin lentohan alkoi jo kuukausi sitten varsin varhain. Muutamia keisarinviittoja, sekä koiraita että naaraita, vieraili kukilla vakiopaikoissaan.

Rauhoitettu isoapollo on Paraisten kukkaketojen komistus.

Retken mukavin yllätys oli ritariperhosen näkeminen yllättävässä paikassa, nimittäin Paraisten-Nauvon autolautalla. Perhonen jatkoi kuitenkin nopeasti matkaansa Nauvon pääsaarta kohti. Mekin suuntasimme Nauvoon ja otimme savuahvenia evääksi m/s Eivorille. Pärnäisissä autojen määrästä päätellen saaristossa oli nyt meneillään vilkkain turistisesonki. Klo 18 jälkeen saavuimme Utöseen ja ensi töiksemme bongasimme harvinaisen töyhtökiurun, josta tuli tieto vasta matkan varrelta Saaristotieltä. Töyhtökiuru oli saaren neljäs ja historiassaan 52. havainto Suomesta. Lintu oleskeli usein taiteilijapaja Pikku Tyllin takana kallioilla ja sorakasoilla.

Töyhtökiuru tupsahti Utöseen neljännen kerran.

Parinkymmenen asteen lämmössä ja auringonpaisteessa ulkosaariston kesä tuntui olevan parhaimmillaan. Talojen pihapiireissä suopayrteillä pörräili kymmeniä gammayökkösiä ja matarakiitäjiä. Näiden joukosta Varesvuon Markus oli löytänyt hyvin harvinaisen tyräkkikiitäjän, pari aiempaa valorysästä. Myös etelänpäiväkiitäjä tuli havaittua. Utö onkin Suomen varmimpia paikkoja nähdä tämä vaeltajalaji lähes vuosittain. Tähän aikaan nähtävät yksilöt ovat kotimaista polvea. Kuivilla kedoilla heinänkorsissa istuskeli valkotäpläpaksupäitä, pieniä päiväperhosia.

Valkotäpläpaksupää lepäilee heinänkorressa.

Heinäkuun viimeinenkin päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Etelätuuli puhalsi vienosti. Töyhtökiuru oli edelleen paikalla ja jo aamuvarhain ensimmäinen kirjosiipikäpylintu äänteli lepikossa. Itäniityn pihlajissa hengaili 7 yksilön parvi, jossa oli ainakin kolme kauniin punaista koirasta. Tuulihaukat lekuttelivat kylän yllä myyräjahdissa. Käet saalistivat ilmatilassa hyönteisiä ja kultarinnat lymyilivät lehvästöjen kätköissä. Kahlaajamuutto jatkui edelleen, mm. mustavikloja ja liroja oli liikekannalla. Kaunis päivä veti puoleensa päiväperhosia. Rantakukilla koulun niityllä hyöri etupäässä kymmeniä isokokoisia valkoisia kaaliperhosia.

Kaaliperhosia lepatteli kymmenittäin punavärisillä rantakukilla.

Päivän edetessä ja lämmön noustessa rantakukkaniityllä oli bongattavana muitakin päiväperhosia. Amiraali, ohdakeperhonen, liuska- ja neitoperhonen, kaksi sitruunaperhosta, useita hopeatäpliä ja loistokultasiipi. Saareen vaeltaneita sinappiperhosia en jostain syystä onnistunut näkemään. Myötätuulessa perhoset ovat hyvinkin voineet jatkaa matkaansa.

Lehtohepokatti on kookas vihreänvärinen konsertoija.

Vajan punaisella seinustalla köllötteli vihreä noin 5 cm:n pituinen lehtohepokatti. Sirkkojen konsertti heinäniityillä oli taukoamatonta. Iltapäivällä koitti taas hetki, jolloin piti palata mantereelle takaisin. Seuraava Utön vierailu on juhlakäynti, ajankohta on tosin vielä avoin. Samaan saumaan toivoisi osuvan uusi saaren lintupinna tasakymmenien merkeissä.

Neljä seuranhaluista lammasta laiduntaa lepikossa.

Harvinaisuuksia liikkeellä

Paahtavat helteet ovat edelleen jatkuneet ukkoskuurojen säestäminä. Perhoskesästä on muodostunut heinäkuun harvinaisuuksien pohjalta jo nyt varsin erinomainen. Vaellustilanteita on syntynyt useita. Vaaleakeltaperhonen, etelänhopeatäplä, isonokkosperhonen, sinappiperhonen, keltaritariyökkönen jne. Viime päivinä lista on täydentynyt entistäkin harvinaisemmilla lajeilla. Kuusamaperhonen eli ent. pikkuhaapaperhonen (Limenitis camilla) löydettiin Salosta ja tyräkkikiitäjä (Hyles euphorbiae) Mäntsälästä. Joitakin kyynelyökkösiä (Calyptra thalictri), joka löytyy myös kokoelmistani, on havaittu jonkin verran. Sinappiperhoset ovat levittäytyneet koko Etelä-Suomeen tällä viikolla. Helpoiten niitä bongaa tienvarsien kukilta ja ennen kaikkea vielä kukkivilta öljykasvipelloilta. Keltaritariyökkösiä on saatu pyydyksistä aina länsirannikkoa myöten, kiitos pitkään kestäneen lämpöaallon itätuulineen. Toivottavasti laji vakinaistuu Lounais-Suomeen. Joutomaita ja pellonvierustoja kannattaa nyt tarkkailla. Ohdakkeiden kukilta löytyy värikkäitä päiväperhosiamme ja aina joukkoon mahtuu myös erikoisuuksia. Lintupuolelta viikon sisällä on bongattu ainoastaan yhden illan viipyneet sininärhi Sievissä ja paksujalka Lappeenrannan Joutsenossa. Liikkeellä on paljon kirjosiipikäpylintuja, jotka kiertävät parvina rannikkoa seuraillen. Riuttatiiraa on päästy ihailemaan etenkin Porin Yyterin hiekkarannoilla. Norjan puolella on viihtynyt amerikanisolokki, joka saisi täällä lintubongareihinkin vipinää.

Neitoperhonen rinnan amiraalin kanssa ohdakkeiden kukilla.

Ohdakeperhonen vierailee mieluusti tienvarsien kukilla.

Liuskaperhonen koivunlehdellä. Laji käy ahkerasti syöteillä.

Karttaperhosen tummaa kakkospolvea on esiintynyt runsaasti. 

Keltaritariyökköset Kemiönsaarella ja Salossa

Kulunut viikko (19.-23.7.) oli varsin hyvä perhosvaeltajien kannalta. Voimakas kaakkoinen ja helteinen ilmamassa kiertyi kaukaa Mustaltamereltä Suomeen asti. Sinappiperhosten (Pieris daplidice) eturintama saavutti kaakkoisimman Suomen, josta perhosia on alkanut levittäytyä sisämaata kohti. Ensimmäisiä on bongattu jo Kemiönsaarellakin. Viime vuonna heinä-elokuun vaihteessa Etelä-Suomessa oli runsaasti sinappiperhosia. Kannattaa hakeutua kukkivalle rypsipellolle, mikäli mielii nähdä sinappiperhosia. Joukossa voi hyvällä tuurilla olla vielä harvinaisempia sukulaislajeja. Häive- ja pikkuhäiveperhosia nähtiin edelleen runsaasti, joskin niiden kunto alkaa jo hiipua ja loistokkuus kadota. Keisarinviittoja on vakiopaikoillaan. Sen harvinaista valesina-muotoa on myös nähty. Isoista hopeatäpläperhosista etelänhopeatäplän (Argynnis laodice) kohtaaminen etelärannikolla on nyt ajankohtaista. Kovista vaeltajista kirsikkaperhoset (Nymphalis polychloros) säväyttävät aina vuodesta toiseen. Niitä kirjataan lähinnä perhosharrastajien syöttirysistä. Kotimainen tuore amiraalikanta lähti liikkeelle. Syöttinesteillä on alkanut käydä liuskaperhosten lisäksi myös suruvaippoja. Neito- ja sitruunaperhosten määrä on lisääntynyt etenkin peltoteiden varsilla ja ohdakeniityillä. Parittomana vuotena metsänokiperhoset ilahduttavat poluilla mustikkaretken kulkijaa.

Sinappiperhonen on saapunut vaellusmatkaltaan rypsipellolle.

Tuoreita amiraaleja näkee jo maastossa ohdakkeiden kukilla.

Keisarinviitta on suurin hopeatäpläperhosemme. Kuvassa koiras.

Yöperhoset ovat tulleet nihkeästi valolle, mutta sitäkin paremmin syöttirysille. Heinäkuun viimeinen kolmannes on tyypillistä ritariyökkösten aloitusaikaa. Lyhyen matkan vaeltajat muodostavat myös paikallisia kantoja. Punaisista ritariyökkösistä kulmaritariyökkönen (Catocala nupta) on jo vakiintunut Halikonlahden rantametsiin. Loppukesän ensimmäinen löytyi kuitenkin Kemiönsaarelta. Selvemmin tilapäisvaeltajana tunnettu aaltoritariyökkönen (C.sponsa) on sekin aloittanut lentonsa. Kaikkein mielenkiintoisin ilmiö on pienimmän keltaritariyökkösen (C.fulminea) vaelluksen ulottuminen Salon seudulle ja Kemiönsaarelle asti. Lajia on odotettu tänne hartaasti useita vuosia. Kaakkois-Suomessa ja sisämaassa lajia on havaittu paikoin jopa satamäärin vuosittain. Keltaritariyökkösen etusiivet ovat ruskeanharmaat ja salamakuvioiset, takasiivet keltaiset mustine vöineen. Toukat elävät mm. tuomella, kirsikalla, orapihlajalla ym.
Kesän erikoisuutena voi mainita suruyökkösen (Amphipyra perflua) massaesiintymisen. Se on ollut syöttirysien yleisin laji. Raaseporin Fiskarsissa muutamassa päivässä punaviinille tuli yli 200 yksilöä. Öiden harvinaisuuksia ovat kultaperät (Euproctis similis), joita havainnoidaan säännöllisesti Hanko -Turun saaristo välillä. Isokeltasiipi (Lithosia quadra) ja maltsayökkönen (Trachea atriplicis) levittäytyivät viime vuonna näihin aikoihin ryminällä Kemiönsaareen ja Saloon. Tavallisista lajeista kiitäjien kakkospolvi lentelee paraikaa, samoin vihreät isomittarit ja värikkäät isosiilikkäät. Kookkaita puuntuhoojia pöristelee silloin tällöin valolle yön pimeimpään aikaan. Sääkarttojen ennusteiden mukaan ensi viikoksi on odotettavissa lisää perhosvaeltajia.

Suruyökkönen on ollut syöttirysien runsain perhoslaji.

Isomittari on mustikkametsien kaunis vihreä yöperhonen.

Yleinen poppelikiitäjä tulee hyvin valolle.

Massiivinen ukkosrintama Salossa

Kulunut vuorokausi oli vuoden runsassateisin päivä. Idän suunnasta tulleet todella hiostavan kosteat ukkoskuurot alkoivat aamuyöllä ja jatkuivat aina keskipäivään asti. Salossa vettä satoi noin 50 mm. Kadut velloivat järvinä, viemärit eivät vetäneet kunnolla ja alikulut täyttyivät paikoin ääriään myöten vedestä ja mukaan tulleesta maa-aineksesta. Halikon Asemanseudulla rautatiesillan alikulku katkaistiin liikenteeltä hurjan vedentulon vuoksi. Tulva-alue pääsi iltaviiden uutisotsikoihin asti. Sama paikka tulvii melkein vuosittain keväisin lumen sulamisaikaan. Trooppista yötä on luvassa ensi yöksikin ja uuvuttavaa +30 asteen hellettä seuraavaksi päiväksi. Tänään iltapäivällä Salossa saatiin siitäkin esimakua, sillä lämpötila kipusi jo nyt +29 asteeseen. Puolenpäivän maissa Salon keskikaupungin ylle ilmaantui jälleen massiivinen ukkosrintama, jossa oli räiskyvää jytinää ja salamointia tiuhaan tahtiin rankkojen kuurojen kera. Harvoin kaupungin yllä nähdään yhtä voimakas ukkosrintama kuin mitä se tänään oli.

Ajoneuvoliikenne katkaistiin Halikon Asemanseudulla Vanhalla Turuntiellä
rantaradan alikulussa veden tulviessa rankkojen ukkoskuurojen vuoksi.