Syksy on saapunut. Ruskan värit näkyvät jo etelässäkin etenkin vaahteroiden latvoissa. Koivun keltaiset lehdet irtoavat tuulessa ja peittävät maaperän. Vettä tulee ajoittain rankastikin ja pimeä aika vuorokaudesta lisääntyy. Sienille leuto syksy on otollista aikaa, kantarelleja voi löytyä korikaupalla tietyistä paikoista ja varvikot hehkuvat punaisina puolukoista. Amiraaleilla on ollut poismuuttoa etelään pitkin syksyä, viimeiset käyvät tankkaamassa maahan pudonneita puutarhan herkkuja. Erilaisia korentoja, sittiäisiä, heinäsirkkoja ja vaaksiaisia on liikkeellä. Lämpiminä päivinä hyttyset ovat inisseet korvissa kesäiseen tapaan. Hyönteisiä on tarjolla jonkin verran Afrikkaan matkaaville hyönteissyöjälinnuille.
Salon Halikonlahden ruovikoissa kerttujen ja pajulintujen päämuutto tapahtui elo-syyskuun aikana. Metsäkirvisiä ja pajusirkkuja näkyi kymmenittäin, mutta nekin ovat jo vähentyneet viime päivinä. Sen sijaan tiltaltti on nyt valtalaji. Pienistä vihreistä uunilinnuista taigauunilintu on ollut hyvin vähälukuinen Salon alueella. Harvinainen on aina harvinainen. Samoin on ollut sinirintojen kanssa, altaalla on näkynyt toistaiseksi vain yksi naaras koko syksyn aikana. Pohjoisempana rannikoilla on havaittu helmi- ja varpuspöllöjä, joita alkaa näkyä etelässäkin vaelluksen tiimoilta.
Pientä bongauksen meininkiä oli Salossakin, kun Yöntiläntien varrella piipahti isokirvinen. Laji nähtiin samana ajankohtana Utössäkin. Niin paljon kuin rannikolla ja Utössä on nähty pähkinähakkeja eivät ne Salon seudulle ole eksyneet. Viikko sitten Halikonlahden altaalle tuli yllättäen valkoselkätikkanaaras, 3-kv iältään, mitä ei ole havaittu koko syksyn aikana. Rarimaailmaa ovat täydentäneet useassa paikassa lennellyt arokotka, Vaasaan laskeutunut pronssi-iibis ja sitkeästi Virolahden kirkolle asettunut valko-otsalepinkäinen.