Kulunut viikko (19.-23.7.) oli varsin hyvä perhosvaeltajien kannalta. Voimakas kaakkoinen ja helteinen ilmamassa kiertyi kaukaa Mustaltamereltä Suomeen asti. Sinappiperhosten (Pieris daplidice) eturintama saavutti kaakkoisimman Suomen, josta perhosia on alkanut levittäytyä sisämaata kohti. Ensimmäisiä on bongattu jo Kemiönsaarellakin. Viime vuonna heinä-elokuun vaihteessa Etelä-Suomessa oli runsaasti sinappiperhosia. Kannattaa hakeutua kukkivalle rypsipellolle, mikäli mielii nähdä sinappiperhosia. Joukossa voi hyvällä tuurilla olla vielä harvinaisempia sukulaislajeja. Häive- ja pikkuhäiveperhosia nähtiin edelleen runsaasti, joskin niiden kunto alkaa jo hiipua ja loistokkuus kadota. Keisarinviittoja on vakiopaikoillaan. Sen harvinaista valesina-muotoa on myös nähty. Isoista hopeatäpläperhosista etelänhopeatäplän (Argynnis laodice) kohtaaminen etelärannikolla on nyt ajankohtaista. Kovista vaeltajista kirsikkaperhoset (Nymphalis polychloros) säväyttävät aina vuodesta toiseen. Niitä kirjataan lähinnä perhosharrastajien syöttirysistä. Kotimainen tuore amiraalikanta lähti liikkeelle. Syöttinesteillä on alkanut käydä liuskaperhosten lisäksi myös suruvaippoja. Neito- ja sitruunaperhosten määrä on lisääntynyt etenkin peltoteiden varsilla ja ohdakeniityillä. Parittomana vuotena metsänokiperhoset ilahduttavat poluilla mustikkaretken kulkijaa.
 |
| Sinappiperhonen on saapunut vaellusmatkaltaan rypsipellolle. |
 |
| Tuoreita amiraaleja näkee jo maastossa ohdakkeiden kukilla. |
 |
| Keisarinviitta on suurin hopeatäpläperhosemme. Kuvassa koiras. |
Yöperhoset ovat tulleet nihkeästi valolle, mutta sitäkin paremmin syöttirysille. Heinäkuun viimeinen kolmannes on tyypillistä ritariyökkösten aloitusaikaa. Lyhyen matkan vaeltajat muodostavat myös paikallisia kantoja. Punaisista ritariyökkösistä kulmaritariyökkönen (Catocala nupta) on jo vakiintunut Halikonlahden rantametsiin. Loppukesän ensimmäinen löytyi kuitenkin Kemiönsaarelta. Selvemmin tilapäisvaeltajana tunnettu aaltoritariyökkönen (C.sponsa) on sekin aloittanut lentonsa. Kaikkein mielenkiintoisin ilmiö on pienimmän keltaritariyökkösen (C.fulminea) vaelluksen ulottuminen Salon seudulle ja Kemiönsaarelle asti. Lajia on odotettu tänne hartaasti useita vuosia. Kaakkois-Suomessa ja sisämaassa lajia on havaittu paikoin jopa satamäärin vuosittain. Keltaritariyökkösen etusiivet ovat ruskeanharmaat ja salamakuvioiset, takasiivet keltaiset mustine vöineen. Toukat elävät mm. tuomella, kirsikalla, orapihlajalla ym.
Kesän erikoisuutena voi mainita suruyökkösen (Amphipyra perflua) massaesiintymisen. Se on ollut syöttirysien yleisin laji. Raaseporin Fiskarsissa muutamassa päivässä punaviinille tuli yli 200 yksilöä. Öiden harvinaisuuksia ovat kultaperät (Euproctis similis), joita havainnoidaan säännöllisesti Hanko -Turun saaristo välillä. Isokeltasiipi (Lithosia quadra) ja maltsayökkönen (Trachea atriplicis) levittäytyivät viime vuonna näihin aikoihin ryminällä Kemiönsaareen ja Saloon. Tavallisista lajeista kiitäjien kakkospolvi lentelee paraikaa, samoin vihreät isomittarit ja värikkäät isosiilikkäät. Kookkaita puuntuhoojia pöristelee silloin tällöin valolle yön pimeimpään aikaan. Sääkarttojen ennusteiden mukaan ensi viikoksi on odotettavissa lisää perhosvaeltajia.
 |
| Suruyökkönen on ollut syöttirysien runsain perhoslaji. |
 |
| Isomittari on mustikkametsien kaunis vihreä yöperhonen. |
 |
| Yleinen poppelikiitäjä tulee hyvin valolle. |
