Örön linnakesaarella

Elokuun alussa meille avautui mahdollisuus vierailla Kemiönsaaren Örön linnakesaarella. Retkiä sinne järjestää viidettä kesää Saaristomeren Meripuolustusalueen ehdoilla Wilson Charter, joka tekee matkoja myös Bengtskärin majakalle. Lähdöt ovat Kemiönsaaren eteläkärjestä Kasnäsin satamalaiturista sinisen Örö-kilven luota. Koska Örö on sotilasaluetta, saareen ei voi nousta ilman henkilöllisyystodistusta eikä myöskään tulla maihin omatoimisesti ilman lupaa. Wilson Charter on saanut kesäksi vuodelle 2011 järjestettäväkseen 15 retkipäivää, joista ensi viikolla on jäljellä ti 9.8. ja ke 10.8. Retket ovat olleet hyvin suosittuja. Retken hinta on 55€ (4-14v lapsilta puolet vähemmän), mihin sisältyy merimatkat, lounas, kahvi sekä luonto- ja historiaopastus Örössä.

Vesibussi m/s Linnea tulossa Kasnäsin laituriin.

Merimetsoja matalalla luodolla Örön edustalla.

Örön linnakesaaren maihinnousupaikka.

Aluksemme vesibussi m/s Linnea lähti matkaan klo 10.30 Kasnäsistä. Matkan varrelta otettiin kylänväkeä lisää kyytiin, joten kokonaisvahvuudeksi muodostui yli 30 osallistujaa vesibussin koko huomioiden. Rantavedessä nähtiin kymmeniä korvameduusoja. Merimatka kesti 40 min. Karut havupuuvaltaiset mutta kauniit jään ja veden muokkaamat kalliosaaret vilahtivat nopeasti silmissä, kunnes saavuimme Öröseen. Saaren laiturilla olivat heti vastassa aseistetut sotilaspoliisit, jotka suorittivat ennakkotietojen mukaisesti muutamia pistokokeita henkilöllisyystodistusten tarkastamiseksi. Arpaonni suosi tietysti blogin kirjoittajaa. Aluksi ryhmä järjestäytyi parijonoon, minkä jälkeen lähdettiin vapaana ryhmänä liikkeelle asfalttitietä pitkin kohti kasarmialuetta. Retkemme luonto-oppaana toimi ympäristöbiologian opiskelija Atte Lindfors selostaen sekä suomeksi että ruotsiksi. Saaren tärkein luontotyyppi on harjusaaret. Monia paikkoja uhkaa nykyään umpeenkasvu. Ennen puolustusvoimien tuloa saarelle 100 vuotta sitten Örö oli Hiittisten asukkaiden karjan laidunmaana. Örö on 376 ha:n suuruinen metsittynyt saari, joka oli ennen huomattavasti avoimempi alue. Siihen sisältyy 18 Natura-luontotyyppiä ja 78 uhanalaista lajia. Örö on suomeksi Sorasaari, joka on II Salpausselän jatke.

Örön saarella on rehevää tervaleppälehtoa.

Puussa roikkuva perhosharrastajan syöttirysä on tuttu näky saaressa.

Sinappiperhonen laskeutui ajuruohon kukille opastuksen aikana.

Örö on tunnettu perhossaari. Helsingin yliopiston museomestari Jaakko Kullberg vierailee saaressa usein. Hänellä on kymmeniä syötti- ja valorysiä saaressa. Uusia hyönteislajeja lähinnä mikroperhosia Öröstä ilmoitetaan lähes vuosittain, tänä vuonna niitä on ilmaantunut jo kymmenkunta. Saaresta on tilastoitu 1600 perhoslajia, mikä vastaa 65% maamme perhoslajistosta. Yksi harvinaisimmista täällä tavatuista suurperhosista on sinilehtimittari (Scopula decorata). Örön luonto on erikoinen. Vanha tsaarinvallan aikainen rakennuskulttuuri, lehdot, merenrantakalliot, rantahietikot ja paahdeympäristöt luovat otollisen paikan perhostutkimukselle. Kuunnellessani opastusta sinappiperhosnaaras laskeutui ajuruohojen kukille hetkeksi aikaa. Paitsi perhosistaan Örö tiedetään myös harvinaisten kasvien esiintymispaikkana. Näistä mainittakoon rantakaura, merivehnä, hietikkosara, mali eli koiruoho, kangasajuruoho, merikaali, neidonkieli, lännen- ja etelänkylmänkukka ym. Harvinaiset kasvilajit ovat mitä ilmeisemmin ilmestyneet kahdella tavalla, joko laivojen painolastissa maaperän mukana tai Baltiasta hevosille tuodun heinän joukossa. Käärmeitä saaressa on hyvin runsaasti. Kerrotaan, että 1980-luvulla Örön varusmiehet saivat yhden ylimääräisen lomapäivän kymmentä tapettua käärmettä vastaan. Uskoisin asian hoituneen varsin nopeasti siihen aikaan.

Mukulakivitieverkostoa on rakennettu noin 10 km sata vuotta sitten. 

Keltainen rakennus on toiminut aikoinaan sotilaskotina.

Saaren eteläosan rantoja peittää sankka ruohokasvillisuus.

Daniel Wilson kertoi rakennuskohteista ja saaren historiasta. Örössä on yhteensä noin 10 km mukulakiviteitä, joita aikoinaan rakensivat Venäjän Kaukoidän kiinalaisen näköiset sotavangit kuin myös Helsingin rangaistusvangit 1910-luvulla. Saaressa on ollut myös pienoisrautatie, jota ei enää ole säilynyt meidän sukupolviimme asti. Siinä liikennöi historiallinen ns. Örö Express. Örö kuuluu monen muun Suomenlahdella sijaitsevan rannikkolinnakkeen tavoin Pietari Suuren merilinnoitusalueeseen, minkä tavoitteena oli suojata Pietaria riittävän etäältä vihollista vastaan. Örö osallistui mm. Bengtskärin taisteluihin kesällä 1941.

Örön kasarmialue edustaa tsaarinvallan aikaista rakennuskulttuuria.

Ruokalassa on hymy herkässä, kun ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Kasarmin varusmiestupa sisältä.

Parin tunnin kävelykierroksen jälkeen linnakkeen ruokalassa syötiin maittava ja ruhtinaallinen kenttälounas, johon kuului perunasalaatti, savulohi, ruotsalainen perinneruoka gubbröra, kurkku, saaristolimppu, voi ja vesi. Paluumatkalla veneessä tarjottiin vielä kahvi/tee ja hillomunkki. Ruokailun lomassa sai tutustua kasarmirakennukseen tupineen, minkä jälkeen ryhmä kiipesi korkealle mäelle kasematin päälle, mistä avautui avarat näköalat kaikkialle. Bengtskärin majakka erottui hyvin aurinkoisessa säässä. Linnuntietä matkaa kertyi 13 km. Loppuajan saimme kuulla vielä Örön varapäällikkönä toimineen Tero Kosken erinomaista esitystä kasematin luona ja käytävän sisällä 12 tuuman Obuhov tykistä. Nämä venäläisvalmisteiset tykit olivat aikansa parhaimmistoa. Pelkkä tykki painoi 50 tonnia, 453-470 kg:n ammukset ahdettiin 305-milliseen tykin putkeen, jonka pituus oli lähes 16 m. Tykin normaali käyttöikä oli noin 200 ammuskertaa. Ammuksen lähtönopeus oli hurja 900 m/s eli kolme kertaa äänen nopeus ja kantama noin 40 km. Kakkos- ja kolmostykit kuljetettiin Karjalaan Viipurinlahdelle talvisodan taisteluihin. Kiinteiden rannikkotykkien merkitys nykyaikaisessa sodankäynnissä on jäänyt jo vähäiseksi. Örössä ei ole ollut kantahenkilökuntaa ja varusmiehiä vuoden 2005 jälkeen. Nykyisin Örö toimii yhä sota- ja ampumaharjoitusalueena.

Retkikunta kiipeämässä kasematille 155-millisen tykin luokse.

Taustalla Bengtskärin majakka Öröstä nähtynä 13 km päässä.

Kuvassa 12 tuuman Obuhov-tykin putki, oikealla opas Daniel Wilson.

Opastusten venähdettyä vähän pitkäksi asiatulvan johdosta lähdimme saaresta klo 15.45 ja takaisin Kasnäsissa olimme klo 16.30 mennessä. Näin ensimmäistä kertaa suosittelen lämpimästi retkikohdetta jokaiselle, jolle muutaman kilometrin kävely ei ole pahasta. Matkan käytännön järjestelyistä vastasi miellyttävä opas Virpi Heino työnkuvana ilmoittautumiset, rahastus ja kenttälounas. Sään ollessa helteinen ja aurinkoinen, kannattaa vettä ja juomapulloja (alkoholittomia) pitää mukana. On huomattava, että tupakointi ja avotulenteko on Örössä kielletty. Valokuvia voi ottaa miltei kaikista kohteista joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta omaan käyttöön. Luvan kuvien julkaisuun blogissani on myöntänyt Örön entinen päällikkö komentajakapteeni Tom Lund.