Kalasaalista ja armeijan joukkoja

Tänään oli hiljaisempi lintupäivä. Linnuista mainittakoot harmaahaikara, kaksi jänkäkurppaa ja viisi kottaraista räkättien, tilhien ja peippolintujen kera. Hylkeet lepäilivät luodolla Utön SW-puolella. Vesilintumuutto oli miltei olematonta, vain vähäisiä allimääriä lensi edestakaisin. Armeijan joukkoja pyöri saaressa huoltamassa tykkejä Kattrumpanilla ja Patterinmäessä. Kuljetuskopteri kävi pörräämässä Utön maisemissa laskeutuen myös helikopterikentälle. Paikalliset kalamiehet kävivät verkoillaan ja tulostakin syntyi: turskaa, siikaa, ahventa ja kampelaa sekä myöhemmin vielä iltapäivällä kolmikiloinen meritaimen Jannen toimesta. Oli hyvin mielenkiintoista seurata, miten rantavedessä vapaaksi päästetty alamittainen kampela sukelsi oitis pohjassa olevan leväkasvuston alle täydellisesti piiloon. Uskolliset kalakaverit harmaalokit saivat tälläkin kertaa osansa saaliista. Vaspuukia eli kilohailia löytyy myös Utön kyläkaupasta kalaherkuttelijoille.

Taivas auringonnousun aikaan.

Janne irrottaa ison turskan verkostaan.

Ylhäältä lukien siika, kaksi turskaa, ahven ja kampela saaliina.

Talvipukuinen kottarainen syömässä pihlajanmarjoja.

Armeijan kuljetuskopteri käväisi Utön maaperällä.

Marraskuinen kylänäkymä Utössä.

Pikkulokkimuuttoa ja sateenkaaria Utössä

Juuri ennen valostumista lounaasta ropsahti puolen tunnin mittainen reipas sadekuuro. Lähtöhetkellä ulos sää oli jo varsin siedettävä: +6 astetta ja lounaistuuli 3 m/s. Päivää kohti aurinko alkoi paistaa, näkyvyys oli yli 30 km ja tuuli voimistui hiukan. Heti luotsiasemalle päästyäni pikkulokkimuutto oli täydessä vauhdissa, linnut puskivat jokseenkin vastatuuleen hyödyntäen aaltojen pärskeissä olevia kala-apajia. Klo 8-9 välillä laskin noin 170 länteen muuttavaa pikkulokkia, joista valtaosa oli vanhoja lintuja. Muu vesilintuliikehdintä oli varsin vaisua, mm. pari riskilää, mustalintua, yksi paikallinen koirashaahka ja neljän lapasotkan parvi. Kahlaajat loistivat poissaolollaan. Päiväsaikaan maalinnusto oli niin ikään niukkaa, niittykirvinen, pajusirkku, punakylkirastas, viisi kottaraista, rautiainen, koiraspeippo mainitakseni. Hämärän saapuessa huuhkaja oli istumassa korvatupsut pystyssä päätään käännellen vakiopaikallaan Kobbenin kalliolla. Muita pöllöjä ei saaressa näkynyt.

Kaksi sateenkaarta, toisessa värit päinvastaisessa järjestyksessä.

Sateenkaaren toinen pää heijastuu veteen.

Panodraamakuva Utön satamalahden sateenkaaresta.

Merimerkit ja venevaja hehkuvat auringon valosta.

Sääilmiöt veivät tänäänkin ehdottomasti päivän huomion. Jos oli eilen myrskyä, niin tänään siitä ei ollut tietoakaan. Sen sijaan iltapäivällä Utön ylle ja sivustalle saapui synkkiä sadepilviä auringon paistaessa takaa. Sehän tiesi näyttävien sateenkaarien ilmestymistä, läntisen kaaren pää oli Ormskärissä ja itäisen kaaren pää Kobbenin ja Kattrumpanin kohdalla. Toiseen päähän Enskärin rantaviivaan muodostui toinen sateenkaari viereen, ns. kaksoissateenkaari, jossa värit olivat päinvastaisessa järjestyksessä kuin ensimmäisessä. Auringon paistaessa alle 40 asteen kulmassa satamalahdelle merimerkit ja venevajat saivat osakseen hohtavaa ja kontrastikasta värikylläisyyttä. Samaan aikaan venevajan katolla eräs vanha harmaalokki kuljetti nokassaan kalan päätä kävellessään kaltevaa kattoa ylöspäin. Joka kerta nokasta tiputtuaan ahvenen pää vieri alaspäin useita metrejä. Sama toistui monta kertaa peräkkäin. Tällä lokilla oppi ei mennyt yrityksen ja erehdyksen kauttakaan perille.

Vanha harmaalokki kärkkymässä kalantähteitä.

Alas vierinyttä kalanpäätä haetaan taas venevajan katolla.

Rakkolevävalli kimaltelee auringon säteissä.

Pihlajanmarjoja löytyy vielä maahan pudonneina.

Myrskytunnelmia Utössä

Tämä päivä sujui merellä myrskyisissä tunnelmissa. Yhteysalus Eivor puski kuitenkin urheasti ja varsin tasaisesti Utöhön, jossa lounaistuuli yltyi parhaimmillaan 19-24 m/s. Sade loppui jo aamupäivällä ja sääkin kirkastui iltaan mennessä. Utössä oli vähän aikaan sähköt poikki ja iltapäivällä Paraisten lauttaliikenteeseen tuli katkos. Myrskylintuja ei kuitenkaan liiemmälti näkynyt. Aamulla tuuli oli ollut vielä kaakon puolella mistä syystä aaltojen harjoilla lepattelevia pikkulokkeja näkyi pitkin päivää koko Saaristomerellä. Saaressa olevat pikkulinnut ja rastaat pysyttelivät tuulensuojaisissa paikoissa. Huomenna on uusi tyynempi päivä luvassa. Silloin nähdään, onko tuuli tuonut tullessaan erikoisuuksia.

Tyrskyjä Utön eteläpuolella.

Aallot puskevat luotoja vasten.

Valkoisina pärskyviä aallonharjanteita.

Nuori pikkulokki itäniityn rannassa.

Muuttolinnut poistuvat ja puiden lehdet putoilevat

Lokakuun puolivälin maisema on muuttunut ennen näkemättömän kauniista ruskaluonnosta harmaampaan sävyyn. Puiden lehtiä putoilee runsaasti. Maaperä on saanut värikkään lehtikerroksen, joka tummuu ja maatuu karikkeeksi. Aamupakkaset ovat tulleet eteläänkin. Pohjois- ja Keski-Suomessa on jo lumipeitettä, Salon seudulla sää on vielä syksyinen, tosin hyvin kolean tuntuinen. Viimeiset muuttolinnut matkaavat etelään. Viime viikolla etenkin Kaakkois-Suomessa havaittiin voimakasta hanhimuuttoa. Kymmenettuhannet arktiset valkoposkihanhet muuttivat alueemme kautta Venäjän suuntaan, osa parvista levähti ruokailemaan sikäläisille sänkipelloille. Tällä viikolla hanhimääriä lasketaan enää sadoissa ja tuhansissa. Pohjoisen talvikelit ovat laittaneet Lapin lintuihin vauhtia. Läpimuuttavia tunturikiuruja ja tilhiä on jo tavattu etelärannikkoa ja saaristoa myöten. Syyskuun lopulla löydetty samettipääkerttu sinnittelee yhä Porin Reposaaren tyrnipensaikossa metallirengas jalassaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, kuinka pitkälle linnun eväät riittävät.

Venäjän valkoposkihanhia on laskeutunut pellolle ruokailemaan.

Paikallisista linnuista korttelimme turkinkyyhkyt ovat parveutuneet. Parhaimmillaan niitä näkyi 11 yksilön porukka. Yleensä ne viihtyvät 4-5 yksilön ryhmässä. Lajia havaitsee päivittäin Salon Moision kulmilla. Pöllöt ovat liikekannalla, etenkin helmi- ja sarvipöllöt. Reviireillään oleskelevat lehtopöllöt ääntelevät leudolla kelillä syksyisin jopa päivänvalossa. Närhet kuskaavat tammenterhoja oikein urakalla omiin talvivarastoihinsa. Pyrstötiaisparvia kiertelee ja vaeltelee rannikkoja pitkin aina Utöhön asti. Pitkä syksy on ollut kasviston kannalta myös poikkeuksellinen. Pajunkissoja on putkahtanut esiin Salon Halikonlahdella. Mm. valkovuokko tavattiin kukkimasta viikon aikana toista kertaa tänä vuonna. Hyönteisiäkin on edelleen lennossa. Joukko yöperhosia, lähinnä harvoja mittareita ja yökkösiä lentelee lokakuun pimeinä iltoina. Etelärannikon saarista on saatu harvinaista sulkanirkkoa (Ptilophora plumigera), joka tulee valolle. Kausi jatkuu ensimmäiseen lumentuloon asti.

Pajunkissat ovat avautuneet leudossa syysilmassa.

Merenrannan rariteetteja syksyn koleudessa

Syyskuun viimeiset päivät olivat todella koleita. Linturariteettien löytymistä se ei kuitenkaan haitannut. Menneenä viikonloppuna Porin Reposaaresta löydettiin Suomen neljäs samettipääkerttu (Sylvia melanocephala), josta bongarit saivat pinnamakeaa vatsan täydeltä. Edellisestä Lågskärin lintuaseman bongauksesta oli ehtinyt kulua jo peräti 17 vuotta. Ensimmäisenä löytöpäivänä vain harvat näkivät linnun, mutta seuraavina päivinä lokakuun puolelle lintu havaittiin ensin ääntelevänä voimakkaasti rätisten aamuhämärissä lumimarjapensaikon luona, mistä se valoisalla siirtyi lyhyen matkan merenrannan tyrnipensaikkoon jatkuvasti liikkuen ja matalalla maanrajassa kähmyillen. Kuvia linnusta ei juuri saatu ja jos saatiinkiin niin ei ainakaan kovin hyvätasoisia. Usein lintua nähtiin vain sekunnin pari kerrallaan, joskin tumma päälaki, valkea kurkku, harmaa selkä, valkoiset pyrstön reunat ja punainen iris erottuivat hyvällä onnella ja sijoittumisella. Elämänpinna tuli luonnollisesti lajista. Tyrnipensaissa oli vielä paljon marjoja, joita muut kertut, mm. herne-, lehto- ja mustapääkertut popsivat. Lokakuun alussa toverit olivat jo häipyneet samettipään jäätyä onneksi paikalle. Tänään rantaviivassa piippaili vielä myöhäinen meriharakka.

Tyrnipensaissa oli runsaasti marjoja Porin Reposaaressa.

Aamuruskoa taivaalla syyskuun viimeisenä päivänä. 

Tässä välissä kuun vaihteessa oli pikainen parin yön Utön käynti. Syyskuun viimeisenä päivänä itätuuli puhalsi rariteettia ja pikkukivaa saareen. Päivän listassa oli paljon mielenkiintoisia lajeja: lyhytnokkahanhi, muuttohaukka, arosuohaukka, jänkäkurppa, leveäpyrstökihukandi, hiiripöllö, pikkutikka, pähkinähakki, närhi, kirjosiipikäpylintu, nokkavarpunen, pikkusirkku ym. Pikkulokkeja muutti aamupäivällä mukava määrä. Tenovuon Jorman blogista voi katsoa tarkemmat tiedot. Ulkosalla piipahti amiraali ja Janne oli saanut verkolla suutarin, joka on ulkosaaristossa epätavallinen kalavieras. Lokakuun ekana päivänä saareen oli jäänyt vaelluksen jäljiltä pari närheä ja hakki. Hippiäisillä, puukiipijöillä, peipoilla ja kulorastailla oli kovaa liikehdintää. Meripelastusseuran vene käväisi saaressa. Laivamatkoilla ei näkynyt juuri mitään. Täsmäretket olivat varsin antoisia. Lähipäivät ovat ennusteen mukaan jälleen aurinkoisia ja lämpimiä. Syksy saa jatkoa.

Pähkinähakki tupsahti maanantaina Utöhön.

Suutari eksyi Jannen kalaverkkoon Utössä. 

Syksyn punaista väriä ja vaellusta

Syyskuun puoliväli on ohitettu ja etelässäkin ruska alkaa voimistua hiljalleen. Lehtipuiden latvat ovat alkaneet saada väriä viimeisen viikon aikana. Koivuissa näkyy paikoin kokonaan keltaisia oksia vihreän lehvästön seassa. Vaahteraan ruska on tarttunut kaikkein parhaiten, joskin paras aika on vielä käsillä. Latvat ovat värittyneet pääosin oranssinkeltaiseen tai kellertävään sävyyn, joissakin näkyy jo tummanpunaistakin. Pihlajan harvat marjatertut hukkuvat lehtien punaiseen väriloistoon. Lehtiä ja neulasia on alkanut tippua maahan. Yöt ovat viilentyneet ja pimentyneet. Syyssateet ovat saapuneet kovempien tuulten kera. Sieniä on pulpahtanut pinnalle, enemmän kelvottomia ja myrkkysieniä kuin niinkään ruokasieniä. Soilla karpalot ovat kypsymässä tai kypsyneet tummanpunaisiksi. Karpalosato jää tänä vuonna varsin vaatimattomaksi kahteen edellisvuoteen verrattuna.

Vaahteran oksa on värittynyt jo punaiseksi.

Salonjoen rantapuistoa syyskuun puolivälissä.

Itätuulet ovat tuoneet Venäjältä maahamme runsaasti pieniä vihreitä taigauunilintuja, joita on liikkunut erityisesti länsirannikolla, myös Salossa tällainen bongattiin keskellä viikkoa. Idästä on tullut myös isokirvisiä. Vuodarimiesten kärki lähestyy 300 lajia, mikä rikkoutunee lokakuun aikana. Närhet ovat menopäällä. Turkinkyyhkyt naukuvat Salon lähikortteleissa. Niillä taitaa olla kolmas pesimäkierros meneillään. Perhosmaailma alkaa hiipua. Alkusyksy on kuitenkin vielä hyvää vaellusaikaa. Harvinaisia yöperhosia on tavattu missäs muuallakaan kuin Kemiönsaaren Örössä. Viikon aikana kaakkoisrannikolla, Kotkassa ja Virolahdella, on lennellyt vaaleakeltaperhosen (Colias hyale) kotimainen syyspolvi, mitä osattiin vähän odottaakin voimakkaan heinä-elokuun vaelluksen jälkeen. Sen sijaan etelänkeltaperhoset (Colias crocea) jäänevät tulematta (lähimmät Ruotsissa ja Virossa) epäedullisten syyssäiden vuoksi. Jos eivät tänä syksynä enää tule, niin ensi kesänä on mahdollisesti odotettavissa näiden jälkeläisten massiivinen vaellus isonokkosperhosten tapaan. Laji ei talvehdi meillä.  

Ruisrääkän poikaset vehnäpellossa

Maanviljelijät ovat puineet peltojaan ahkerasti viime päivinä ja viikkoina. Viljapeltojen kätköissä on lymyillyt rantakanoihin kuuluvia peltopyyn näköisiä ruisrääkkiä. Ne jäävät piileskelemään viimeisiin puimattomiin viljakaistaleisiin, kunnes lopulta ponnahtavat puimurin edestä karkuun ja säntäilevät sängellä lähimpään ojaan. Elokuun viimeisenä päivänä Salossa Halikon Pailinnan isäntä oli saanut vehnäpeltojen sadon korjattua ennen sadekuuroja. Samalla hän oli myös nähnyt ruisrääkkäperheen juoksevan puimurin edessä edellisvuosien tapaan. Olin aiemmin vihjaissut isännän kanssa asiasta, että ottaisi rääkän pojat kiinni, laittaisi säilöön rengastusta varten ja soittaisi välittömästi minulle. Näin tapahtuikin viime lauantaina ja säntäsin oitis kotoa pelipaikalle. Jännittynein mielin huristelin rengastuslaukku mukanani katsomaan erikoisia veijareita.

Ruisrääkän poikasia isännän molemmissa käsissä.

Mustanruskeankirjavat ruisrääkän poikaset juoksivat ja hyppivät vallan vinhasti isossa pehmustetussa ja kannellisessa peltipurkissa. Niiden kiinniottaminen ei kuulema ihan joka mieheltä onnistukaan. Tämän lajin poikasten rengastaminen on todella harvinaista herkkua. Untuvapoikaset ovat aluksi mustia, mutta saavat vanhetessaan ruskeankirjavan asun. Loppukesästä lajilla voi olla jopa 7-13 munaa, joten kymmenpäisen poikueen näkeminen ei ole lainkaan mahdotonta. Puimurin ratista on oivat näköalat ruisrääkkien tarkkailuun, tosin koneen sammuttaminen ja alastulo vievät oman aikansa ja sekunteja kuluu. Isäntä oli kuitenkin napannut samasta läjästä kolme poikasta kiinni neljännen livahdettua sivummalle. Pellossa oli kaksi eri poikuetta, isommat osasivat jo lentää, mutta nämä pienemmät kiinnisaadut vain juoksivat karkuun sen minkä vahvoilla jaloillaan pinkaisivat ja yrittivät painautua sänkipeltoon. Siivet olivat vielä varsin tyngät. Painoa poikasille oli kertynyt 70-80g. Poikaset saivat teräsrenkaan muistoksi käynnistäni. Lajista tuli 107.rengastuspinna.

Mustanruskeankirjava teinirääkkä lähikuvassa.

Ruisrääkkähän saapuu Suomeen jo toukokuussa, ääntelee enimmäkseen öisin ja varhain aamulla pitkään kesäkuuhun asti, kunnes hiljenee pesimäaikana. Kun naaras hautoo lähes kolmisen viikkoa ja poikasvaihe lentokykyiseksi asti kestää noin kuukauden, on kesästä kulunut jo kaksi kuukautta. Siksipä poikasia tapaakin vasta elo-syyskuussa ajankohdan aloituksesta riippuen. Myöhäisiä poikueita voi tulla vastaan vielä syksyllä, jolloin viimeiset yksilöt sinnittelevät pesimäpaikoillaan jopa lokakuussa. K.E.Kivirikko kertoo klassisessa teoksessaan ruisrääkän tavatun niinkin myöhään kuin 26.11. Porkkalassa vuonna 1900. Ruisrääkkiä on rengastettu maassamme hyvin vähän ja poikasia sattuneesta syystä ei lainkaan. Olin koulukaverini soitosta enemmän kuin tyytyväinen. Tämä peltokrääkkä (Perniön murre) muuttaa Itä- ja Etelä-Afrikkaan saakka. Itseltäni puuttuu vieläkin Afrikan kontrolli tai löytö, vaikka takana on jo yli 10 000 rengastusta ja 29 vuotta. Toivoa sopii, että joistakin näistä kolmesta poikasesta saadaan myöhemmin arvokas tieto toisesta maanosasta.  

Kiertokiitäjät (Agrius convolvuli) tupakalla

Perhosmaailma jatkuu mielenkiintoisena. Loppukesän ja alkusyksyn lämpimät eteläiset virtaukset tuovat maahamme vaeltajia läheltä ja kaukaa. Usean vuoden tauon jälkeen kiertokiitäjä on esiintynyt varsin runsaana elokuun aikana. Kiertokiitäjä edustaa kooltaan ja olemukseltaan kiitäjäperhosten aatelia. Kookkaampien naaraiden etusiipien kärkiväli on liki 11 cm. Laji muistuttaa paljolti syreenikiitäjää, mutta on siiviltään tasaisemman harmaan värinen. Se on mieltynyt erityisesti erilaisten tupakkakasvien kukille, joiden kukinnan ajoitus pitää osua juuri sen parhaimpaan vaellusaikaan elokuun puolivälistä syyskuun alkuun. Hämärissä vähän ennen pimeää ensimmäiset yksilöt leijailevat kukkapenkkien yllä, kunnes hidastavat ja laskeutuvat imukärsä ojennettuna huumaavana tuoksuvan tupakan kukalle.

Puna- ja valkotupakkakasvustoa.

Valkotupakka on ollut ehdoton suosikki. Punatupakka, petunia ja ruotsinköynnöskuusama saavat seuraavat sijat, toisinaan eriväriset ihmekukat ja syysleimut vetävät myös puoleensa tätä erikoista kiitäjäperhosta. Perhosen silmät ovat suunnattoman suuret, ne loistavat pimeässä punaisina laserpisteinä otsalampun valokiilan osuessa niihin. Päätä lähempää katsottuna tulee mieleen jo jokin muukalainen ulkoavaruudesta. Näitä erikoisuuksia voi bongata vaikka Turun Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Viime aikojen mielenkiintoa on kohottanut useat päiväperhosharvinaisuudet, mm. purjeperhoset länsirannikolta sekä vaalea- ja etelänkeltaperhoshavainnot eteläisimmästä Suomesta ja Ruotsista. Lajeja kannattaa etsiä nyt sopivilta kukkamailta, apila- ja sinimailaspelloilta päiväsaikaan. Syyskesäkin on luonnossa vielä varsin aktiivista aikaa.

Ihmekukka Mirabilis jalapa.

Kukkapeltojen perhoskauneutta

Harvassa ovat nykyään loppukesän kukkaniityt ja -pellot. Niitä soisi olevan huomattavasti enemmän. Ne keräävät hämmästyttävän määrän hyönteisiä, gammayökkösiä, päiväperhosia ja pörriäisiä. Polvenkorkuiset puna-apilapellot ovat värikkäiden päiväperhosten mieleen. Etenkin ohdakeperhoset ovat erityisen mieltyneet apilakasveille, joukosta löytyy toki lanttu- ja naurisperhosia sekä neito- ja sitruunaperhosia. Auringon lämmittämästä pellonreunasta pyrähtää lentoon korea amiraali parhaimmissa väreissään. Yläpuolelta viilettää ohi suruvaippa, joka ei kuitenkaan käy kukilla lainkaan. Pilvisellä säällä kimalaiset ovat jähmettyneet apilan kukalle paikalleen. Sen sijaan gammayökköstä se ei tunnu haittaavan lainkaan. Pienelläkin puna-apilapellolla suhahtelee satoja gammayökkösiä kukalta toiselle. Metsänreunan tuomikasvustosta ruostenopsasiipi pyrähtää hetkeksi apilapellolle kirmaisten takaisin suojaan lehvästön kätköihin.

Neitoperhonen on kukkapeltojen kaunotar.

Ohdakeperhonen viihtyy eritoten apilapelloilla.

Sitruunaperhonen käy yhtä hyvin apilalla kuin peltovalvatillakin.

Amiraali pistäytyy pelto-ohdakkeelta apilan kukallekin.

Gammayökkönen aitohunajakukan lumoissa.

Etsiydyn toiselle kukkapellolle, jossa kasvaa harvakseltaan ruiskukkaa, puna-apilaa ja peltovalvattia. Valtalajina on kuitenkin rehevä saunakukkakasvusto ja koko paikan aivan ehdottomana vetonaulana aitohunajakukka, joka houkuttelee tuoksullaan ja värillään käsittämättömän paljon hyönteisiä. Jokaisessa peltosaran kukassa hyörii kimalaisia, mehiläisiä ja gammayökkösiä. Ruskeankirjavia metalliyökkösiä pörrää varovaisestikin arvioiden tuhansia yksilöitä noin hehtaarin kokoisella alueella. Näky on kerrassaan uskomaton ja ainutlaatuinen. Ojanvarren peltovalvateilta löydän useita sitruunaperhosia ja yhden helmihopeatäplän. Jos haluaa loppukesäksi pihamaillensa kukkaloistoa, tuoksua ja hyönteisiä, kannattaa kylvää kolmea eri lajia, aitohunajakukkaa, puna-apilaa ja sinimailasta. Nämä kukat ovat todellisia hyönteismagneetteja.  

Pari tuntia elokuisessa Utössä

Salon kaupungintalolta lähti keskiviikkona aamukahdeksalta bussilastillinen innokkaita saaristoturisteja Utöhön. Matka taittui mukavasti Salon Tilausmatkojen sinisellä autolla maailmaa bussilla valloittanut Jani kuskina. Pysähdyimme Nauvon kirkolla täydentämässä eväslastia ja pääsimme lähtemään klo 11.00 m/s Eivorilla Pärnäisistä Jensen ruorissa. Laivalla oli myös toinen ryhmä niin ikään matkalla Utön saareen. Lounaaksi söimme todella maittavan lohisopan kiitos Johannan. Matkalla välisatamiin Nötön, Aspön ja Jurmon kautta taivas tummeni välillä ja antoi sadekuuroja silloin tällöin. Tilasimme kuitenkin ryhmällemme poutasään Utön oleskelun ajaksi ja sehän pääpiirteissään pitikin. Utössä oltiin klo 15.20 etuajassa. Osa seurueesta oli tutustumassa ensi kertaa saareen, allekirjoittanutkin oli vasta 235.käynnillä. Sain todellakin kunnian opastaa ryhmää ja kertoa saaren monipuolisesta ja koskettavasta historiasta. Omaa kokemustakin saaresta on kertynyt jo 20 vuotta.

Värililjat kukoistavat Utössä.

Salolaisryhmä Hannan kahvilaan tutustumassa.

Kaiken kaikkiaan lyhyestä visiitistä huolimatta kaikki sujui aika nappiin ja koimme sen mitä pitikin butiikkeja ja rakennuksia myöten. Luonto oli hiljentynyt paljon heinäkuusta. Päivän hurjin havainto oli I.Hyvärisen aamulla näkemä purjeperhonen, josta on kaksi hyväksyttyä havaintoa Suomesta aiemmilta vuosilta 1984 ja 2003. Lähdime Utöstä klo 18.00. Sadekuurot, sateenkaari, kaunis auringonlasku ja iltarusko värittivät paluumatkaamme. Lintuhavaintoja emme liiemmälti ehtineet tehdä, iso pääskyparvi seilasi äänekkäästi koulun niityn yllä. Kalasääkset olivat vielä pesällään Fagerholman eteläpuolen väylämerkillä. Lintuja näkyi paikalla kaikkiaan kolme yksilöä. Neljän ja puolen tunnin merimatkan jälkeen Jani odotti meitä bussilla Pärnäisissä. Ehdimme sujuvasti klo 23.02 Nauvon lauttaan ja saavuimme Saloon klo 00.25. Siili taaperteli Mariankadun ylitse bussin edestä. Kaikenikäinen ryhmä oli innostunut ja motivoitunut hyvällä huumorilla varustettuna. Kiitokset kaikille osallistujille.

Utön Janne mökki- ja puutarhatiluksillaan.

Auringonlaskua Saaristomerellä klo 21 jälkeen.