Harvassa ovat nykyään loppukesän kukkaniityt ja -pellot. Niitä soisi olevan huomattavasti enemmän. Ne keräävät hämmästyttävän määrän hyönteisiä, gammayökkösiä, päiväperhosia ja pörriäisiä. Polvenkorkuiset puna-apilapellot ovat värikkäiden päiväperhosten mieleen. Etenkin ohdakeperhoset ovat erityisen mieltyneet apilakasveille, joukosta löytyy toki lanttu- ja naurisperhosia sekä neito- ja sitruunaperhosia. Auringon lämmittämästä pellonreunasta pyrähtää lentoon korea amiraali parhaimmissa väreissään. Yläpuolelta viilettää ohi suruvaippa, joka ei kuitenkaan käy kukilla lainkaan. Pilvisellä säällä kimalaiset ovat jähmettyneet apilan kukalle paikalleen. Sen sijaan gammayökköstä se ei tunnu haittaavan lainkaan. Pienelläkin puna-apilapellolla suhahtelee satoja gammayökkösiä kukalta toiselle. Metsänreunan tuomikasvustosta ruostenopsasiipi pyrähtää hetkeksi apilapellolle kirmaisten takaisin suojaan lehvästön kätköihin.
 |
| Neitoperhonen on kukkapeltojen kaunotar. |
 |
| Ohdakeperhonen viihtyy eritoten apilapelloilla. |
 |
| Sitruunaperhonen käy yhtä hyvin apilalla kuin peltovalvatillakin. |
 |
| Amiraali pistäytyy pelto-ohdakkeelta apilan kukallekin. |
 |
Gammayökkönen aitohunajakukan lumoissa.
|
Etsiydyn toiselle kukkapellolle, jossa kasvaa harvakseltaan ruiskukkaa, puna-apilaa ja peltovalvattia. Valtalajina on kuitenkin rehevä saunakukkakasvusto ja koko paikan aivan ehdottomana vetonaulana aitohunajakukka, joka houkuttelee tuoksullaan ja värillään käsittämättömän paljon hyönteisiä. Jokaisessa peltosaran kukassa hyörii kimalaisia, mehiläisiä ja gammayökkösiä. Ruskeankirjavia metalliyökkösiä pörrää varovaisestikin arvioiden tuhansia yksilöitä noin hehtaarin kokoisella alueella. Näky on kerrassaan uskomaton ja ainutlaatuinen. Ojanvarren peltovalvateilta löydän useita sitruunaperhosia ja yhden helmihopeatäplän. Jos haluaa loppukesäksi pihamaillensa kukkaloistoa, tuoksua ja hyönteisiä, kannattaa kylvää kolmea eri lajia, aitohunajakukkaa, puna-apilaa ja sinimailasta. Nämä kukat ovat todellisia hyönteismagneetteja.
