Leukistinen töyhtöhyyppä

Koski Tl:n Tapalassa on oleskellut viime aikoina väreiltään muista poikkeava töyhtöhyyppä. Kaukaa katsottuna lintu näyttää valkoiselta albinohyypältä, mutta kuvia tarkastelemalla kyseisellä linnulla on kuitenkin tumma pyrstölaikku, ruosteenruskea alaperä, tummat nokka, silmä sekä päänseudun reunat. Puku on muutoin kauttaaltaan likaisenvalkoinen. Linnulla on selvä töyhtö ja muistuttaa siten tavallista töyhtöhyyppää. Kyseessä on siis leukistinen töyhtöhyyppä, varsin erikoinen ja harvinainen luonnonoikku. Linnun löysi lauantaina 29.3. paikallinen luontoharrastaja Lauri Laukkanen. Hänen ottamaansa kuvaa lainaan blogissani.

Leukistinen töyhtöhyyppä Koski Tl:ssä. Kuva: Lauri Laukkanen.

Kävimme tänään maanantaina 31.3. katsomassa Vehmastontieltä erkanevan peltotien päässä olevaa notkelmaa, jossa tepasteli paikallisena 10 kapustarintaa ja muutama kymmenen töyhtöhyyppää. Alempaa notkosta vaalea töyhtöhyyppä löytyikin, mutta erittäin arkana lähti siivilleen jo 200 m päästä lentäen kauas joen toiselle puolelle yli puolen kilometrin päähän. Yllättävän varhainen pakoonlähtö toistui jatkossakin pakoetäisyyden kasvaessa jo 300-400 metriin. Auto onkin ainoa väline, jonka sisältä voi saada hyvällä kameraputkella jonkinlaisia kuvia. Kylmän pakkasyön jäljiltä hyyppäparvi kyhjötti matalana maanpinnalla ja aktivoitui vasta auringon noustua lämmittämään. Linnut leukistinen yksilö mukaan luettuna hajaantuivat noin kilometrin säteelle ympäri peltoaukeaa. Vaalea töyhtöhyyppä erottuu joukosta jo kaukaa. Varuillaan se saa ollakin petojen saalistukselta.

Mustaleppälintuja ja västäräkkejä Utössä

Kolmipäiväinen Utön retki 25.-27.3. sujui aurinkoisessa ja koillisitätuulisessa säässä. Tulopäivänä yhteysalus Eivorilta ei havaittu mitään kummempaa. Saaressa olivat vakiomiehittäjät J.Tenovuo ja M.Järvinen. Utön itärannalla ui ristisorsapari, jota en myöhemmin enää nähnytkään. Kangaskiurut oleilivat päivittäin Kattrumpanin luona. Paikallisia haahkoja oli noin 2500 ja kylällä naaraspukuinen mustaleppälintu. Utö onkin Suomen varmin paikka nähdä "mulelia" maalis-huhtikuussa. Pirullisen katoamistempun tehnyt Porin kaspiantylli löytyi tiistaina Ruotsista, jonne se jäikin useaksi päiväksi. Haitanneeko tuo, kun ehdin ainoana Salosta näkemään tuon todella kovan rariteetin. Täytyy sanoa, että komia oli ja äärimmäisen mukava kuittaus Rovaniemen epäonnistumiselle aikoinaan. Kesä saapui Helsinkiin, sillä siellä kuitattiin puolestaan kevään eka haarapääsky!

Mustaleppälintu vanha koiras kyläaukiolla.

Keskiviikkona Mikko näki muuttohaukan, lienee sama kuin Jurmon lintu. Aikainen oli itärannalta lentoon ponkaissut jänkäkurppa. Vaikka luotokirvinen lymyili piilossa suurimman osan ajasta, onnistuin sen näkemään kerran itäniityn rannassa pulmusen kaverina. Mustaleppälintuja oli nyt sekä vanha koiras että naaraspukuinen kyläaukiolla. Pieni rantakäärme otti aurinkoa kappelin takana lämpimässä ruohikossa. Koko päivän vallitsi kova itätuuli, joka haittasi selvästi kevätmuuttoa.

Keväinen Utö on tähän aikaan vielä varsin kolea.

Torstai oli jo huomattavasti parempi kevätpäivä, vaikka ilman pinnoja jäätiinkin. Hyönteisistä nähtiin pari nokkosperhosta ja Tennarin kuvaama isonokkosperhonen. Seinustoilla hääri ritariluteita ja kärpäsiä, näitä vm. mustaleppälinnut saalistivat ahkerasti lämpimimpinä hetkinä. Paikalla oli kaksi vanhaa koirasta yhtä aikaa. Luhtakana porsasteli ruovikossa. Päivälle saatiin uusia tulijoita kuten pyrstötiaisia ja västäräkkejä, joita ilmaantui useampiakin yksilöitä niin itärannalle kuin kylällekin lirputtelemaan. Päivän muuta antia olivat noin 50 merihanhea, 18 mustalintua, 16 ruokkia, noin 20 riskilää, samat kaksi kangaskiurua, 8 kurkea, joista kuusi iltakurkea aivan meren pintaa pitkin sekä kaksi huuhkajaa, jotka katselivat keskellä iltapäivää ketun ryöstöretkeä reviirillään.

Pulmunen sulautuu itärannan kivikkoon todella hyvin.

Perjantaiaamuna koitti lähdön hetki. Välisatamissa ei nähty vielä mustakurkku-uikkua. Sen sijaan Utössä nähtiin jo merikihu. Matka taittui leppoisasti neljässä tunnissa T.Veistolan seurassa. Mantereella ei ollut myöskään nähty mitään erikoista ja sellaista, joka olisi johtanut toimenpiteisiin. Salossa lämpötila oli kohonnut +10 asteeseen ja kevätrusketus kasvoilla mieli virkeänä maaliskuun loppupäiville asti. Sinitiainen oli aloittanut pönttöpuuhat tänään Halikossa. Kevättä on rinnassa.

Koulun seinustalla kukkii aikainen perenna talventähti. 

Isonokkosperhosia maaliskuussa

Lämpötila kohosi tänään iltapäivällä +10 asteeseen Salossa. Vaikka aurinko ei päässyt paistamaan ihan täydeltä terältä yläpilvisyyden vuoksi ja länsituulikin oli kohtalaista aukeilla alueilla, keväinen sää sai ensimmäiset päiväperhoset liikkeelle etenkin Lounais-Suomessa. Värikäs sitruunaperhonen kirmaili Salon Merikulmantien varressa ja jäi lepäilemään maahan kerätäkseen auringonsäteiden lämpöä siipiinsä. Kavereita ei sillä näkynyt vielä. Paluumatkalla poikkesimme Salon Kärkkään etsimään mahdollista nokkosperhosta. Yllätys oli suuri, kun maasta ponkaisi lentoon sen sukulaislaji isonokkosperhonen, Nymphalis xanthomelas. Laji on jälleen kerran talvehtinut meillä suotuisasti ja näyttää vakiintuneen pysyvästi perhosfaunaamme. Lämpimältä ladon nurkalta perhonen lähti nopeasti liikkeelle laskeutuen joutomaa-alueen hiekkakasaan, josta sain otettua pari lähikuvaa. Sen jälkeen isonokkosperhonen pyrähti jälleen siivilleen ja jatkoi matkaansa hiekkatietä eteenpäin enkä löytänyt sitä enää uudestaan. Isonokkosperhonen sietää kylmyyttä varsin hyvin. Nokkosperhosen tavoin se talvehtii kellareissa ja rakennuksissa. Tänään nähtiin muuallakin Salossa (Tupurissa peräti 6 exx), Espoossa ja Turun Ruissalossa fenologisesti erittäin poikkeuksellisen aikaisia, maaliskuisia isonokkosperhosia. Samalla paikalla Salon Kärkässä lenteli myös varhainen koivutyttöperhonen, Archiearis parthenias, josta tehtiin lisäksi ensihavaintoja niin ikään Salon Tupurista.

Isonokkosperhonen Salossa 12.maaliskuuta.

Sitruunaperhoskoiras lämmittelee kevätauringossa.

Kevät etenee lämpimästi

Viime päivinä kevät on harpannut ison askeleen eteenpäin. Fenologisia ennätyksiä on kirjattu kaikilla luontorintamilla. Kasvimaailmassa ensimmäiset yksittäiset leskenlehdet ovat jo kukassa, mm. Salon Satamakadulla ja Halikonlahden uuden lintutornin ympäristössä. Samoin varhaiset sinivuokot ovat aukaisseet kukkansa Salon Merikulman pähkinälehdoissa. Lepät ja pähkinäpensaat kukkivat niin ikään parhaillaan. Eksoottisempi puistoperenna keltakukkainen talventähti on vielä nupullaan ainakin näillä leveysasteilla. Eilen ja tänään on tehty kevään ensihavainnot sitruunaperhosista eri puolilta Etelä-Suomesta. Auringon lämmittämiltä rakennusten etelänpuoleisilta seiniltä voi löytää jo nokkosperhosenkin. Muutamat talvehtineet yökköslajit ovat käyneet lentelemässä iltayön valoissa. Ruostesiiven karvaiset tummat toukat ovat kiertyneet kerälle heinätuppaiden suojaan.

Kevään ensimmäisiä leskenlehtiä Salon Halikonlahdella.

Linnut ovat näytelleet pääosaa kevätluonnossa. Kiuruja ja töyhtöhyyppiä tapaa pieninä parvina pelloilla ja teiden varsilla. Tänä keväänä suurin osa muuttolinnuista on kerääntynyt länsirannikolle, vaikka tilaa olisi muuallakin. Valtaosa laulu- ja pikkujoutsenista sekä meri-, metsä-, tundra- ja lyhytnokkahanhista lepäilee Eurajoen-Porin suunnalla. Perinteinen laulujoutsenten levähdyspaikka, Perniön Saarenjärvi, on vetänyt puoleensa jo yli 100 laulujoutsenta. Yksittäisiä kurkia lipuu päivittäin maahamme. Linnut ovat useita viikkoja etuajassa aikaisempiin vuosiin verrattuna. Aikaisia ovat myös tähän aikaan nähdyt kivitasku, västäräkki, pajusirkku, kulorastas, tylli, kapustarinta, selkälokki ja ristisorsa. Salon Halikonlahdella havaitsin eilen muuttavan pulmusen ja tänään Viurilanlahden sulassa uiskenteli kaksi haapanaparia. Pikkuvarpuset tirskuttavat äänekkäästi pönttöjensä äärellä ja turkinkyyhkyt pulisevat takapihallamme aamuvarhaisesta lähtien. Tänä aamuna kuulin mustarastaskoiraan haikeaa ja kaunista laulua Salon Ollikkalassa.

Metson mailla

Maaliskuu alkoi lumettomana ja pilvisenä päivänä viime aikojen tapaan. Uudenkaupungin idänturturikyyhky viettää yhä kevätpäiviään piharuokintojen luona. Tali- ja sinitiaisten, viherpeippojen ja pikkuvarpusten konsertti on elävöittänyt laulumaailmaa. Salon turkinkyyhkyt soidintavat aktiivisesti pesimäkortteleissaan, niiden huhuilu kuuluu satojen metrien päähän. Lauha talvi on saanut aikaan sen, että supikoiria on ollut paljon liikkeellä talvella. Niinpä niitä on jäänyt myös autojen alle runsaasti. Jälkiä tapaa usein metsäautoteiden varsilla. Takamailla liikuskelee ilveksiä, joiden pääravintoa ovat kauriit. Hyvällä tuurilla ilveksen voi nähdä päiväsaikaan vaeltamassa. Suomen ainoalle kauniille kissapedolle soisi pysyvän rauhan täysin tarpeettomalta talviaikaiselta metsästykseltä.

Vanha metsokoiras asettui ylväästi kuvattavaksi.

Syvemmällä korvessa, Koski Tl:n perukoissa metsot ovat alkaneet aktivoitua jo varsin varhain. Tänään eräs ukkometso uhitteli kunnolla paikalliselle, jonka mökkiaskareet keskeytyivät kerrassaan. Kyseessä oli sama kukkoileva vanha metso, joka rengastettiin viime vuonna. Lintu on ollut paikalla tiettävästi jo kuudetta vuotta. Homenokka painoi 4,5 kg ja siiven pituudeksi mitattiin 41 cm. Turhankin ärhäkkä nokannapsuttaja ja siivenpaukuttaja laitettiin kontrollin ajaksi rauhoittumaan kangassäkkiin, minkä jälkeen lintu vapautettiin. Hämmentyneenä ja alistuneena vanha valtias lähti kävelemään hakkuuaukealle pyrstö pystyssä mutta ei kuitenkaan levitettynä enää. Ehkäpä kovin soidinvire hieman laantuisi, toivottavasti. Alueelta on löytynyt myös koppeloita poikueineen ja toinenkin metsokoiras. Ohessa pari metsokuvaa. Kiitokset Laakkion Jaskalle taas yhteistyöstä.

Soidintava metsokukko pyrstö levitettynä on komea näky.

Töyhtöhyyppiä ja lumikelloja

Viime päivien keväiset säät ovat herättäneet luontoa eloon. Maa on ollut täysin lumetonta, lauha etelälounainen virtaus on jatkunut, lämpötila käväisi viikonvaihteessa jopa yli +5 astetta Salossakin. Matalapaineen siivittämänä 23.-24.2. maahamme saapui lounaasta runsaasti töyhtöhyyppiä parvien koon vaihdellessa muutamasta monikymmenpäiseen porukkaan. En muista koskaan 40 vuoden lintuharrastusurallani, että töyhtöhyyppien kevätmuutto alkaa näin massiivisesti helmikuun lopulla. Talvi on muutoinkin ollut varsin leuto etelässä vastapainoksi edellisvuosien pakkaslumille. Hyyppien lisäksi muitakin muuttolintuja on lennähtänyt maankamarallemme, mm. hiiri- ja sinisuohaukkoja, sepel- ja uuttukyyhkyjä, kiuruja, mustavariksia, pulmusia, meri- ja kanadanhanhia sekä laulujoutsenia, joiden etujoukot ovat muina vuosina saapuneet tyypillisesti vasta maaliskuussa. Tänään Eurajoelta bongattiin joutsenien joukosta harvinainen pikkujoutsen, joka oli monelle harrastajalle mieluinen ässä helmikuun listalle.

Lumikellot kukkivat Salon kaupungin puistoissa.

Pöllöt ovat myös jo äänessä, Salon seudulla harvinainen helmipöllö on puputellut enemmälti Turun puolessa, sen sijaan lehtopöllöjä on huhuillut Salossa aktiivisesti jopa keskellä päivää tutuilla pesimäreviireillään. Hiiriä ja myyriä näyttäisi siis olevan maastossa. Metla ennustaa myyrähuippua Etelä-Suomeen syksyksi 2014. Kasvimaailmassa ensimmäiset vihreät versot ovat työntyneet maanpinnan ylle. Varhainen kukkija, lumikello eli puistolumikello (Galanthus nivalis), on jo esillä. Sen valkoiset ja kellomaiset kukat piristävät mustaa maata. Tätä alun perin Etelä-Euroopasta kotoisin olevaa narsissikasvia pidetään Suomessa kukkapenkkien koristekasvina. Aikaisemman kevätkukkijan tittelistä kilpailee lumikellon kanssa krookus ja talventähti. Varhain ovat lähteneet jäätkin Salonjoen yläjuoksulta ainakin Moision riippusillan kohdalta. Viime kuussa vielä käveltiin jokea pitkin.

Pilvistä ja lauhaa Utössä

Sotshin olympiatunnelmissa teimme parin päivän pikaisen käynnin ulkosaaristoon, tietysti Utöhön ja järjestyksessään 238.kerta. Koko viikko on ollut pitkään pilvinen, pari plusastetta, eteläkaakkoinen lauha ja tuulinen virtaus pienine sade- tai lumikuuroineen. Tulo saareen torstai-iltapäivällä 13.2. abien jaloista rauhallisemmille vesille. Lyhyt tunnin valoisa aika ei tuottanut peippoa ja punarintaa enempää. Meri on täysin avoin. Sumu on haitannut viime aikoina näkyvyyttä ja siten myös vesilintujen havaitsemista. Raumalaisparivaljakko Järvinen-Wallin on pitänyt Utön miehitystä yllä. Seuraavaksi päiväksi saatiin yksi lintumies lisää tiimiin. Laadun paranemisesta en niinkään tiedä, mutta ainakin jonkinlaista yritystä oli luvassa perjantain 14.2. ystävänpäiväksi.

Utön majakka, puulaitureita ja venevajoja.

Synkkä, pilvinen ja lauha talvisää on vallinnut Utössä.

Tukkasotkia on kerääntynyt satamalahdelle.

Vanhojen tanssien merkeissä päivältä poimittakoot 9 lapasotkaa (5k4n), 5 uiveloa, 17 allin parvi, tukkakoskeloita, parikymmentä merimetsoa, muuttohaukka koko päivän Knivskärin väylämerkillä ja huuhkaja vakiopaikallaan Ormskärin kallioilla. Pikkulinnuista saaressa on hyvissä voimissa edelleen peukaloisia, punarinta, rautiainen, pikkuvarpunen ja peippoja. Lauantain lähtöaamuna niin huuhkaja kuin muuttohaukkakin olivat vakiopaikoillaan. Järvisen Mikko jäi saareen odottelemaan parempaa seuraa. Kevätmuutto on ollut vielä aika nihkeää, vaikka lauhat etelätuulet ovat jatkuneet. Torstain uuttukyyhky ja lauantain koirashaahka ovat olleet kevään ensimmäisiä tulijoita (M.Järvinen).

Jannen verkkosaaliina oli tällä kertaa rakkoleviä.

Vesi on vetäytynyt kauas itärannasta. 

Sinisorsia talvehtii säännöllisesti Utössä.

Vesi on hyvin alhaalla. Rantakivikkoa voi kävelle varsin kauas. Jannea haastateltuani meritaimenia on tullut verkoista mukavasti. Punalihan makuun pääsivät Lukkofanitkin konjakin kera. Verkot pyydystävät tehokkaasti rantavedestä myös rakkolevää ja sinisimpukkaa, joita aallokot irrottavat rantavallista takaisin mereen heiluriliikkeen tavoin. Paluumatkalla ei nähty kerrassaan mitään mainittavaa. Välisatamiin ei poikettu lainkaan. Ruotsittaret olivat taas käsittämättömän onnettaren suosiossa olympialajeissa. Naisten hiihdon viestihopea kruunasi sentään päivän komean muuttohaukan kera.

Kultaisia jääkiteitä

Tämä viikko on alkanut todella kylmissä merkeissä. Etelässäkin pakkaslukemat ovat alkaneet hipoa parissakymmenessä asteessa. Lunta on Salossa vain nimellisesti 1 cm, joten hiihtäminen ei vielä onnistu luonnonlumessa. Kun tuuli puhaltaa pohjoisen suunnista, tuntuu ilma arktisen kylmältä. Aikamoinen muutos tammikuun ensimmäiseen viikkoon verrattuna, jolloin maa oli vielä paljas ja lämpötila näytti useita plusasteita. Järvet ja joet ovat alkaneet jäätyä, ihmekös tuo näillä säillä. Auringon noustessa pakkanen on kireimmillään, ikkunalasien pintoihin muodostuu kauniita, erinäköisiä ja -kokoisia jääkiteitä, jotka saavat kultaisen hohdon auringon säteiden valaistessa niitä.

Jääkiteet ikkunalasissa taivasta vasten kuvattuna.

Kultaiset jääkiteet auringon säteiden valaisemina.

Kultahippuja ikkunalasissa tältä aamulta Salossa.

Idänturturi lännessä

Keskiviikkona 7.1. Lintutiedotukseen tuli ilmoitus kuvien kera harvinaisesta lintulajista, idänturturikyyhkystä, 21.havainto Suomesta. Tämä 2-kv meena-alalajin edustaja on viihtynyt Uudessakaupungissa tiedon mukaan jo joulunpyhistä lähtien. Seuraavana päivänä lajia etsittiin tuloksetta koko aamupäivän vakioruokinnaltaan, kunnes iltapäivällä puoli kahden aikaan kyyhky löytyi porilaisten toimesta uudelleen noin 30 bongarin iloksi. Se istui korkealla koivun oksalla omakotitalokorttelissa, kunnes lennähti tien toiselle puolelle matalaan omenapuuhun. Matkaa alkuperäiseen tapaamispaikkaan kertyi noin puoli kilometriä. Linnusta erottuivat hyvin valkea vatsapuoli ja pyrstön valkoinen kärkivyö sekä siniharmaat kupeet. Tänään torstaina lintu näyttäytyi niin ikään iltapäivällä samassa kaupunginosassa tosin eri pihassa jälleen. Lajista tehtiin Varsinais-Suomen ensimmäinen havainto, samalla myös mukava talvipinna niin itselleni kuin muillekin.

Uudenkaupungin idänturturikyyhky omenapuun oksistossa.

Huonostakin kuvasta näkyy meena-alalajin tuntomerkit.

Alueella päivysti sekä kana- ja varpushaukka että joitakin kissoja, mitkä eivät lupaa hyvää linnun pitkälle oleskelulle. Toivotaan kuitenkin parasta. Päivät ovat olleet edelleen varsin lauhoja, +5 astetta, pilvistä, lounaistuulta ja ajottain vesisadetta. Muutos on alkamassa viikonloppuna, jolloin säätieteilijätkin pääsevät puhumaan termisen talven tulosta, sen verran paljon pakkasta on jo ennusteiden mukaan luvassa. Kaiken lisäksi musta maa vaihtuu valkoiseksi aina Etelä-Suomea myöten. Linnut kerääntyvät rannikolle ja sisämaan ruokintapaikoille. Erikoisuudet ovat tietysti harrastuksen suola, kuitenkin bongaus on vain harrastus, josta pitää nauttia iloisesti puuttumatta toisten tapaan ja onneen. Aina ei pääse ajoissa eikä se onnikaan potki joka kerta. Bongaus on älylaji, jossa nopeus, sijoittuminen ja kova yritys palkitaan. Säänmuutoksia ja lajin käyttäytymistä pitää myös seurata. Asiaa parantaa ennen kaikkea kokemus ja hyvä määritystaito. Perusasioiden hallitseminen ja niiden oivaltaminen on erinomaista optiikkaakin tärkeämpää.

Uusi vuosi - ilotulitteita ja bongausta

Uusi vuosi 2014 alkoi perinteisesti ilotulitteiden katsomisella. Massiivinen valoshow ja räiskintä saivat yöpuulleen asettuneet linnut hämilleen. Talitiainen viritteli aamukuudelta kevätbiisin säkeitä kerrostalomme takapihalla. Taivassalon kalasatamaan oli kertynyt aamupäivällä lähes satakunta bongaria etsimään naaraspukuista kyhmyhaahkaa, joka on melkoinen harvinaisuus tammikuussa. Niin vain kuitenkin kävi, että pari päivää riitti haahkalle. Suureksi pettymykseksi paikalla oli vain pilkkasiipiä, isokoskeloita, tavallisimmat talvehtivat lokkilajit, pari merikotkaa, hiirihaukka ym. Eka ekaa päivän aikana on kiire siirtyä muualle. Monet ehättivät käväistä päivän aikana Kirkkonummella Porkkalan kärkeen ihastelemaan pitkään viihtyneitä nuoria pikkukajavia. Hiiripöllöjä tavattiin sekä TLY:n että Tringan toimialueilla. Myös useita viikkoja Kemiönsaaren Björkbodassa näytillä ollutta komeaa metsokukkoa sai ihastella kirjaimellisesti kukkulalla. Muualla Suomessa kovemmista lajeista bongattiin Mustasaaren jääkuikka ja Imatran jalohaikara. Sää suosi bongareita tänään, maa oli yhä lumeton, lämpötila +4 astetta ja tuuli heikkoa lounaasta.

Metsokukko patsasteli Kemiönsaaren Björkbodan kukkulalla.

Vesiperä tuli eka ekaa Taivassalon kyhmyhaahkan etsinnässä.