Kemiönsaaren Vänössä retkeillään vähän. Saari jää Bengtskärin ja Örön varjoon suotta. Vaikka Vänöllä ei ole samanlaista sotahistoriaa ja yleisömenestystä kuin em. saarilla, on alue käymisen arvoinen. Luonnonhoito näkyy maisemakuvassa. Lampaat laiduntavat hakamaita, rehevät katajat hallitsevat kallioketoja, kukkaniityt kukoistavat kylän aukioilla ja kotkansiipien peittämät leppälehdot muodostavat kuin sademetsän matkalla kappelille. Hiekkarannoilla kasvaa ajuruohoja. Saaren tyyppilintu on ehdottomasti kirjokerttu, harvinainen saaristoasukas, joka pitää puoliavoimista hakamaista. Ei kestä kauaakaan, kun kuulee kirjokertun laulua tai rätinää pensaikosta. Satakieli säestää taustalla. Niityllä ruisrääkkä on äänessä päivälläkin. Kurkipari sanoo vastalauseensa, kun paimenkoirat tulevat lammaskatraan kanssa liian lähelle niitä. Puna-ailakit, keto-orvokit, niittyleinikit ja päivänkakkarat värittävät ruohokasvillisuutta. Vastikään Suomen kansallisperhoseksi valittu paatsamasinisiipi lentää metsäpolkujen varsilla ja laskeutuu maahan kosteaan multaan. Jokunen amiraali lentää ohitse. Yhteysalus Stellalla pääsee Kasnäsista Vänöhön ja takaisin saman päivän aikana. Toki voi majoittua ja nauttia saaresta pidemmän aikaa. Vuokramökkejä voi tiedustella Suomen Saaristovarauksen kautta. Saunan voi myös tilata itselleen. Juhannuksesta Vänön satamassa toimii jälleen kahvila-kauppa. Vanhan kalastajakylän rippeitä voi vielä aistia saareen tullessaan.
 |
| Keto-orvokit kukkivat pieninä ryppäinä. |
 |
| Puoliavoimet hakamaat ovat kirjokertun mieleen. |
 |
| Saaressa kulkee luontopolku vaihtelevassa maastossa. |
 |
| Päivänkakkara ihastuttaa väreillään. |
