Keskikesän kukkaniityllä

Juhannusaattona 22.6. aurinko paistoi päivällä kesäisen lämpimästi. Halikon Purhamäenkosken rantaniityillä ja kedoilla päiväperhoset kirmailivat aktiivisesti kukkameressä. Niittyjen hyönteisfauna oli varsin monipuolinen. Piippopaksupäät pyrähtelivät vuoroin niittyleinikkien ja mäkitervakkojen kukilla, idänniittyperhoset lepattelivat matalalla ruohostossa ja hohto- ja niittysinisiivet lentelivät edestakaisin vauhdikkaasti pienellä metsäkurjenpolviaukiolla. Jyrkässä maanvyörymärinteessä katajapensaiden alapuolella kukki vanha kulttuuri- ja viljelykasvi, rautakautisten asuinpaikkojen sikoangervo paikoin jopa runsaanakin. Ensimmäisiä kypsyneitä ahomansikoita löytyi lämpimästä etelärinteestä. Perinteiden mukaisesti pujottelin niitä heinänkorteen. Päivänkakkarat, huopakeltanot ja harakankellot värittivät entuudestaan kaunista ketorinnettä. Tuomipensaat olivat saaneet harmaan seittivyyhdin ylleen, jotkut pensaat olivat jo täysin harmaantuneita tuomenkehrääjäkoin toukkien massaesiintymisen vuoksi. Joen rantaniityllä lähes puolitoistametriset koiranputket peittivät maiseman tehokkaasti. Sinihohtoiset immenkorennot parveilivat joen rantaviivassa, keltaiset ulpukat kukoistivat veden pinnalla ja ruokokerttuset lauloivat kilpaa pesimäpaikoillaan. Rehevämmästä rantalehdosta kantautui mustapääkertun lavertelua ja peippokoiraiden pirteää laulusäettä. Keskikesän kukoistus oli parhaimmillaan juhannuskoivuja ja -ruusuja myöten. Hyvää juhannusta!

Halikon Purhamäenkosken rantaniittyä.

Päivänkakkarat kukoistavat kedolla.

Harakankellot värittävät sinisenä kukkaniittyä.

Tuomenkehrääjäkoin toukat ovat valloittaneet tuomipensaat.

Immenkorennot parveilevat joen rantaniityillä. Kuvassa koiras.

Ulpukka kukkii matalassa hidasliikkeisessä rantavedessä.