Kevään lämpöä ja kiihkeää pinnabongausta

Maaliskuun viimeisillä päivillä on koettu kevään lämpöä, ensimmäisiä perhosia ja kukkijoita sekä tehty ennätysaikaisia lintuhavaintoja erikoisista lajeista. Lounais-Suomessa on ollut harvinaisen suuria hanhikerääntymiä maaliskuun lopun aikaan. Metsä- ja tundrahanhiparvet ovat levähtäneet lumesta sulaneille pelloille. Joukosta on löydetty muutamia arktisia lyhytnokkahanhiakin. Isohaarahaukkoja liikehti myös poikkeuksellisen runsaasti, saapa nähdä, tuleeko lajista pysyvä pesimälaji seuraavina vuosina. Pöllöt ovat olleet vireessä aamupäivisinkin. Huuhkaja on innostunut huhuilemaan aamuauringossa, hiiripöllö on puolestaan viettänyt aikaa Suomusjärven lumisemmissa maastoissa. Sunnuntaina 24.3. havaitsimme ensimmäisen kukkivan leskenlehden Perniössä. Torstaina 28.3. oli kevään lämpimin päivä, jolloin lämpötila kipusi +12 asteeseen. Aivan Salon ydinkeskustassa terveysaseman pihanurmikolla lenteli edestakaisin sitruunaperhonen, koiras keltaisissa väreissään. Kekomuurahaiset liikehtivät pesässä. Perjantaina 29.3. oli myös lämmin sää, kukkiva sinivuokko ja ensimmäiset tyttöperhoset nähtiin Salon Merikulmantien varrella. Yöt lämpenivät hieman edellisistä päivistä. Sitten alkoivat kiireiset lintubongaukset. 

Tyttöperhonen ojan penkalla Salon Merikulmantiellä.

Perjantai toi kaksi punakaulahanhea Sastamalaan, koska matka oli sen verran pitkä ja linnut ilmoitettiin illalla, tuli pimeys talviajalla vastaan ja yrityksestä ehtiä valoisalla piti luopua. Ennätysaikaiset punakaulahanhet olivat myös Pirkanmaalle ensimmäinen noteeraus. Seuraavana aamuna 30.3. linnut löytyivät isosta hanhitokasta läheisen Liekoveden rantaviivasta varhain aamulla. Hanhethan yöpyvät vesistöissä, mikä kuuluu yleistietoon. Samat kaksi punakaulahanhea lipuivat valitettavasti talon taakse samantien näkymättömiin, vaikka koko parvi oli aivan lähietäisyydellä. Niinpä kaikki eivät saaneet lajia listoillensa. Tiedonkulku mättäsi pahasti jo eilisillasta lähtien ja sama peli jatkui aamullakin. Siitä riittikin kovaa pulinaa. Raportteja ja selvityksiä annettiin puolin ja toisin. Tämä on värikäs harrastus, jossa tappio ja nuijaus pitää kestää kuin mies. Hanhet havaittiin vielä Valkeakosken Jutikkalassa, mutta lähtivät sieltäkin varsin pian tuntemattomaan osoitteeseen. 

Pirteät leskenlehdet koristakoot lintubongarien pinnajuhlia.

Lauantaina Pyhtään Heinlahden tulvaniitylle oli laskeutunut aikainen punajalkaviklo, hyyppien ja naurulokkien joukkoon. Lintu oli hyvin paikalla iltaan asti. Tiiran havaintotietokantaan oli ilmestynyt punakuiri Hangosta. Tämä tieto tuli vasta pimeällä, joten lajihaku jäi maaliskuun viimeiselle päivälle. Punakuiria ei aluksi löytynyt Hangon Vedagrundetilta, ainoastaan neljä ristisorsaa kuitattiin. Lopulta punakuiri tupsahti kuin tyhjästä viereiselle hiekkarannalle. Lintubongarit ehtivät paikalle ja kaikki olivat hyvillä mielin, 31.3. kirjattiin havaintopäiväksi. Neljän Tuulen Tuvalla ylitse muutti 31 kurkea. Sää oli tosin ajoittain vaikea, sillä Perniö-Hanko linjalla oli voimakas lumi- ja räntäsadealue. Teille muodostui sohjoa ja metsiin ohut lumipeite. Sateiden väistyttyä tuuli voimistui ja aurinko alkoi paistaa. Kuten arvata saattoi, Pirkanmaan punakaulahanhista myöhästyneet saivat uuden tilaisuuden. Linnut olivat tulleet etelämmäs ja sijainti oli nyt Koski Tl Vähä-Sorvasto ja Paimionjoki. Salon Halikonlahdella altaat olivat puolestaan auenneet jäästä, niihin oli kerääntynyt mm. isokoskeloita, lokkeja ja harmaahaikaroita. Viurilanlahden pohjukan sorsaparvessa köllötteli jouhisorsakoiras. Yhteenvetona todettakoon, että maaliskuulle tuli kolme uutta lintupinnaa, kaikki puna-alkuisia lajeja. Johtopaikkani säilyi 203 pinnan lukemalla, takaa tultiin kuitenkin lujaa kannoille ja tasalle asti. Kesäaikaan siirryttiin aamuyöllä, joten illalla on nyt tunti valoisaa enemmän.

Punakuiri Hanko 31.3. Kuva:Tarmo Lehtilä.

Matalapaineet käynnistivät kevätmuuton

Lämpötilat kääntyivät lopultakin plussan puolelle. Etelästä saapuvat matalapaineet vesisateiden kera tuovat nyt päivittäin lisää kevätmuuttajia maahamme. Lumet sulavat hyvää vauhtia. Pelloille alkaa kerääntyä joukko vesilintuja. Kemiönsaaren Björkbodan peltoaukealla lepäilee jo satakunta laulujoutsenta. Hanhia on myöskin vähintään sama määrä, lajistona kanadan-, meri-, metsä- ja tundrahanhi. Hanhien joukosta sänkipellolta löytää muuttovariksia ja uuttukyyhkyparven. Kauempana mulloksella kymmenet töyhtöhyypät naukuvat ja soidintelevat toistensa seurassa. Kottaraiset puikkelehtivat sovussa hyyppien vieressä. Satapäisiä kiuruparvia on tavattu pitkin etelärannikkoa. Isommista linnuista ensimmäiset harmaahaikarat ja kurjet ovat niin ikään saapuneet leudoilla säillä. Harvinaisuusrintamalta on saatu ensimmäiset kuittaukset, mustapäätasku Hangossa, jalohaikara Raaseporissa, isohaarahaukka ja kyhmyhaahka Ahvenanmaalla sekä lyhytnokkahanhi Eurajoella. Turkinkyyhkyt pariutuvat ja soidintelevat aktiivisesti. Mustarastaat ovat aloittaneet uudestaan haikean surumielisen laulunsa. Bongauksen kestosuosikki karikukko on yhä Jurmossa. Sain kunnian katkaista 200 lajipyykin rajan maaliskuun alussa juuri tuolla lajilla. 

Laulujoutsenia on saapunut jo runsaasti Björkbodan oraspelloille.

Keväisessä Irlannissa

Neljän päivän omatoiminen matka Irlantiin oli sopivasti vaihtelevan monipuolinen ja tiivis paketti shoppailua, viihdettä ja luontoretkeilyä Dublinissa ja sen lähiympäristössä. Finnairin aamukone saapui sunnuntaina pilviseen puolen miljoonan asukkaan pääkaupunkiin. Lentokentältä pääsee cityyn puolessa tunnissa kaksikerroksisilla Airlinkin busseilla nro 747 seitsemän euron hintaan. Englannin tapaan vasemmanpuoleinen liikenne vaati taas hieman tottumista. Autojen rekisterikilvissä luki iiriksi Baile Atha Cliath. Vihreät lammaslaitumet ja keltaiset piikkiherneet luonnehtivat maaseutu- ja puistomaisemaa. Sen sijaan itse Dublin City ei kauneudellaan häikäissyt, tiili-, betoni- ja kivitaloja ahtaasti rakennettuina ilman kummempia viheralueita. Ratojen ja reiden varsilla rehottivat pensaat ja rojuläjät. Koska pääsimme majapaikkaamme vasta iltapäivällä, otimme heti selvää kaupungista.

Nämäkin mustat ukkelit olivat eläväisiä.

Spire of Dublin O´Connell Streetin varrella.

Liffeyjoki Dublinin ydinkeskustassa.

Modernit ratikat olivat ruuhka-aikoina aivan täynnä.

Kaupunkilaiset viihtyivät pyhäpäivänä puistossa.

O´Connell Streetin varrella sijaitsee Spire of Dublin, 120 m korkea neulamainen maamerkki, joka näkyy kauas ja on hyvänä apuna suunnistaessa paperikartan avulla itälänsisuunnassa virtaavan Liffeyjoen molemmin puolin. Joella on ankkuroituna suuri purjealus, Jeanie Johnston Famine Ship. Moore streetin varrella tapaa torikojuja. Modernit ratikat kulkevat keskustan halki, Luasin punainen linja joen pohjoispuolen suuntaisesti ja vihreä linja etelään St. Stephen´s Greenin vierestä. Tavallinen turisti ei muita kulkupelejä tarvitsekaan. Aivan ydinkeskustassa pärjää jalkamiehenä varsin hyvin. Kellä on aikaa, voi lähteä Game of Thrones Toursille tai kokea The Best Irish Show in Dublin Arlingtonin hotellissa sisältäen perinteisen irlantilaisen tanssin ja musiikkinäytöksen.

Stephen´s Green Parkin opastaulu.

Punavärisiä kukkaistutuksia, esikoita ja hyasintteja.

Suihkulähde viheriön keskellä.

Magnolian suuret kukat ovat näyttäviä.

Kävimme kahtena päivänä suositussa St. Stephen´s Parkissa. Vuodelta 1663 peräisin oleva puisto on hyvin hoidettu viheralue kukkaistutuksineen ja patsaineen, puistolammikot houkuttelevat pienen ja vähäisen määrän vesilintuja. Kovaäänisesti kaklattavat ja röyhkeät harmaalokit kerjäsivät makupaloja aivan jalkojen juuresta. Pyrstötiaispari hääri murattien peittämässä maastossa. Puistojen tyyppilinnut, mustarastas, peippo, peukaloinen, punarinta ja sepelkyyhky lauloivat aktiivisesti. Idempänä sijaitseva samoihin aikoihin perustettu Phoenix Park oli suhteellisen laaja nurmikenttäviheriö, jonka alueella on myös eläintarha. Kapeissa lamparekanjoneissa havaitsimme lieju- ja nokikanoja, eripukuisia naurulokkeja, tukkasotkia sekä nokivariksia tavallisten puistolintujen lisäksi. Keltaiset narsissit ja moniväriset esikot loistivat kauneudellaan, samoin suuret magnolian kukat.

Vanhat kivirakennukset voivat olla 1000-luvulta.  

Kyhmyjoutsen ja sinisorsat Phoenix Parkissa.

The Temple Bar, irlantilaisten kuuluisa punainen pubi.

Pubin irlantilaiskauneutta, Janelle O´Donnell.

Maanantai oli Irlannin kevään lämpimin päivä, jolloin lämpötila kipusi +16 asteeseen. Kansaa asettui puistoihin, kuppiloihin ja kadunvarsille vähemmässä vaatetuksessa. Jokaisen Dublinissa kävijän on käytävä bongaamassa punainen ja eksoottinen kulmarakennus The Temple Bar River Liffeyn eteläpuolella. Tupa on ääriään myöten täynnä irkkumusaa ja paikallista kermaa aamusta yöhön, irlantinen whisky ja Guinnesin tumma olut ovat tavaramerkkeinä. Irlantilaisten pyhä mekka on ollut käytössä vuodesta 1840 ja sai vuoden pubi -tittelin. Henkilökunta on hyvin ystävällistä, joukosta poimittiin kaunotar nimeltä Janelle O´Donnell. Päivä kuluikin shoppaillessa ja souvenirliikkeissä vieraillessa. Näissä butiikeissa vihreää pikkutavaraa oli kyllästymiseen asti, tavara kuin tavara oli aina vihreänvärinen. Matkamuistot olivat varsin kalliita hintatasoomme verrattuna. Kelttiläiseen perinteeseen liittyvät korut ovat taidokkaita ja tuovat onnea kantajalleen.

Howthin asemarakennus. 

Howthin majakka aallonmurtajalla.

Englanninvästäräkki aamuauringossa.

Mustavaris ja kottaraiset kävelytiellä.

Tiistaina jätimme majapaikkamme The Charles Stewart Guesthousen suhteellisen vaatimattoman aamiaisen väliin ja lähdimme varhain jo pimeässä jalkaisin neulamerkiltä itään Connollyn rautatieasemalle. DART-juna vei meidät puolessa tunnissa reilun kolmen euron hintaan itärannikolle Howthin pieneen kalastajakylään. Sää oli tänään vähän viileämpi ja tuulisempi valtameren äärellä kun kerran oltiin. Rakennusten yläpuolella jyrkkärinteisellä puistokukkulalla mekasti parinkymmenen yksilön mustavarisyhdyskunta. Lokit ja varislinnut huomasivat heti minut syödessäni todella herkullista pitsaa. Pääteaseman radan vierestä pääsi rantaan, jossa vuorovesi-ilmiö näkyi laajalti. Englanninvästäräkkejä lirputteli rantaviivassa ja kottaraiset soidintelivat kiihkeästi langoilla. Satamarakennusten katoilla tähysteli harmaahaikaroita. Liete- ja levärannoilla piipersi kuoveja, meriharakoita ja sepelhanhia. Pienen majakan ja aallonmurtajan liepeillä sai väistää karikukkoa, joka oli päättänyt ruokailla laiturilla omassa paikassaan. Rantavedessä ui karimetsoja ja riskilöitä. Kaukana häämötti raukkimainen lintuvuori, jonne ei kiikarilla kunnolla nähnyt.

Howthin vuorovesirantaa aseman lähellä.

Harmaahaikara tähystelee katolla.

Tämä karikukko oli luottavaisen kesy yksilö.

Howthin satama-aluetta.

Lähdössä lintuvuorelle talvivarusteessa.

Ajattelimme käydä päivän päätteeksi Wicklowin rannikkokaupungissa, mutta totesimme, ettei aikamme riittänyt siihen harvojen junayhteyksien vuoksi. Niinpä palasimme takaisin Howthiin. Merta edemmäs ei kannattanut lähteä. Laiturilla meitä vastaan tuli merikarhu, joka kauppasi veneretkeä kympin hintaan henkilöä kohti puolen tunnin reissulle lintusaaren ympäri. Tämähän kyllä sopi. Mukaan tuli vielä pari saksalaisnaista. Ukkeli piti hytissään kovaa pulinaa, keskityin enemmän lintujen kuvaamiseen ja tarkkailemiseen. Herralla oli vähän erilainen käsitys matkan toteutuksesta. Juuri kun merilinnut olivat jyrkänteillä hyvin kuvattavissa kaikkein lähimmillään äijä paukutteli käsiään ja osa linnuista lähti tietysti lentoon. Hänen mielestään se riitti kun sai vain nähdä lintuja. Kävin sanomassa, että palataan takaisin ja hän hiljentää lintuvuoren kohdalla kuvauksia varten. Näin tehtiinkin, tosin bisnesmiehenä ukkeli vaati toiset parikymppiä lisää. Aallokko ja vastavalo haittasivat hieman toimenpiteitä, mutta oli kyllä hienoa nähdä merilintuja aivan lähietäisyydeltä. Vuoren jyrkänteillä pesi satamäärin suulia, pikkukajavia, ruokkeja, etelänkiisloja ja karimetsoja.

Valtameren antimia kalakaupassa.

Etelänkiisloja jyrkänteiden kielekkeillä.

Ruokit aallokkojen keskellä.

Kiisloja ja suulia lintuvuorella.

Suuret raukit ovat merilintujen suosiossa.

Paluumatkalla Howthista pysähdyimme Suttonin väliasemalle, josta näkyi laajaa vuorovesirantaa. Lietteille oli kerääntynyt kahlailemaan suuri joukko vesilintuja. Suttonin lahden poukamasta laskin noin 400 mustapyrstökuiria, 100 meriharakkaa ja kuovia, 150 sepelhanhea, 30 karikukkoa, kymmeniä musta- ja punajalkavikloja ja ainakin 12 ristisorsaa mainitakseni. Yhdellä sepelhanhella oli värirenkaat jalassa, vasemmassa jalassa musta rengas valkoisella D-kirjaimella ja oikeassa jalassa oranssi rengas mustalla C-kirjaimella. Rantaa riitti silmän kantamattomiin. Auringon laskiessa ja sään viiletessä lähdimme takaisin asemalle betonimuuria pitkin. Lämpimässä kevätsäässä voikukat olivat puhjenneet kukkaan ja pörriäiset lentelivät ympärillä. Illaksi olimme takaisin Dublinin keskustassa. Turisteja oli saapunut lisää, koululaiset ja työläiset vaeltelivat alinomaa paikasta toiseen. Katukuvassa ei voi olla huomaamatta purkki kädessä rahaa pyytäviä asunnottomia. Jalat olivat aivan puhki kävelyistä. Liikennevalojen merkkiääni on erikoinen nopea pihaus. Maan tavalla punaisella lähdetään jo liikkeelle.

Howthin kalastajakylän rantaa ja ulappaa.

Mustapyrstökuiri lepäilee Suttoninlahdella.

Värirengastettu sepelhanhi lietteellä.

Betoninen kivimuuri suojasi rantateitä. 

Seuraavana päivänä keskiviikkona valmistauduimme kotiin lähtöön. Bussi lähti aivan majapaikkamme rapun edestä kohti lentokenttää ja terminaali ykköstä. Aamupäiväksi laskeutui rankka tiheä sumu lentokentän ylle ja niinpä lentomme Helsinkiin myöhästyi toista tuntia. Hyvässä myötätuulessa ja Finnairin isommalla koneella nopeuden ollessa noin 1000 km/h saimme aikaa kiinni ja saavuimme Helsinkiin klo 15.20. Sää oli täällä +5 astetta ja tietysti lunta maassa. Irlannin kevät oli pitkällä ja vastasi meidän huhtikuun loppua. Afrikan ja Etelä-Euroopan tulijat puuttuivat kuitenkin vielä luonnosta. Irlantilaiset tuntuivat olevan vähän sisäänpäin suuntautuneita ja viihtyivät omissa piireissään. Murretta oli paikoin vaikea ymmärtää. Dublin oli sekoitus vanhaa ja uutta kaupunkia, jonka joki jakaa kahtia. Suosittelen bongaamaan paikkaa vähän lämpimämmällä ajankohdalla.






  

Talvista aikaa

Helmikuu alkoi talvisissa merkeissä. Sula merialue tekee sen, että talvella sataa usein. Lämpötilan ollessa pakkasella sade tulee alas lumena. Tällä hetkellä onkin kaikkialla korkeat lumikinokset eteläisintä Suomea myöten. Kovimmat pakkasjaksot jäivät tammikuun puolelle. Pensaissa ja talojen räystäillä roikkuu komeita ja pitkiä jääpuikkoja. Jääpeite on myös paksuuntunut viime aikoina. Kasvit saivat lumesta suojaa ennen pakkasia. Kemiönsaaressa on havaittu monessa paikassa saukko, joka laskettelee mielellään liukumäkeä, toisinaan pitkä hännänjälki näkyy lumessa. Valoisan ajan lisääntymisen huomaa eritoten lintujen käyttäytymisessä. Ensimmäisen laulavan talitiaisen kuulin jo tosin 8.tammikuuta. Salon kortteliimme on ilmestynyt turkinkyyhkypari ilmeisesti Halikon Joensuunkartanon parvesta. Tammikuun 21.päivä jäi erityisesti mieleen, aamulla lämpömittari näytti Salossa -17 astetta, samaan aikaan oli meneillään kuunpimennys ja lähdimme pienellä retkiporukalla Jurmoon, jossa näimme erikoisen talvehtivan kahlaajan, karikukon merisirriparvessa. Suosirrin näkivät valitettavasti vain muutamat onnekkaat. Jurmossa talvehtii edelleen neljä tunturikiurua. Vuoden kovin pakkasennätys Salossa oli kuitenkin 22.tammikuuta, jolloin mittari näytti -25 astetta. Viime viikonloppuna osallistuttiin pihabongaukseen. Saldomme oli 14 lajia, huomiota kiinnitti pikkuvarpusten ja tiklien runsaus, mikä korreloi varsin hyvin koko Suomen talvilintutilannetta. Tali- ja sinitiainen ovat vuodesta toiseen yleisimmät talvilintumme.

Varis raakkuu Salonjoen sorsaparven vieressä.

Meritalon museon räystäille on muodostunut komeita jääpuikkoja.

Halikon Kokkilan selkää tammikuun pakkasilla.

Ulkosaaristossa on arktiset olosuhteet, kuva Jurmosta.

Merisirriretkellä Jurmossa

Viikko on jo vierähtänyt vuoden vaihtumisesta. Pinnabongarit ovat olleet ahkerasti liikkeellä. Pinnakärki kävi Alajärvellä asti idänturturikyyhkyä katsomassa. Lähempänäkin oli muita mielenkiintoisia lajeja, mutta ei kuitenkaan niin harvinaisia. Mielenkiintoinen tuttavuus oli puputtava helmipöllö Espoossa aivan kerrostaloalueella pienessä kalliomännikössä. Lintuja löytyy retkeilyn ja talvilaskentojen yhteydessä. Kemissä talvehtii kovasti harvinaistunut pesimälintumme pohjansirkku. Halikon Joensuun kartanon mailla on ollut hyvä Salon paikallislinnustokertymä. Taitavat miltei kaikki kaupungin turkinkyyhkyt olla siellä fasaanin ruokinta-automaattien luona. Rikkaruohokentät houkuttelevat pikkulintuja ja pikkunisäkkäitä. Niinpä alueella onkin havaittu parvi peltopyitä, kaksi piekanaa, tuulihaukka ja kanahaukka. Kaupungilla ruokinnoilla käy puolestaan nokkavarpunen ja pähkinänakkeli. 

Merisirrikaksikko rantakivikossa.

Merisirri ruokailee sinisimpukkavallilla.

On sitä muuallakin retkeiltävää. Päätin lähteä tutustumaan ulkosaaristoon muutamaksi tunniksi. Sehän käy kätevästi yhteysalus Eivorilla, joka mahdollistaa muutaman tunnin oleskelun Jurmossa. Saaren vetonaulana ovat tällä hetkellä arktiset merisirrit, jotka talvehtivat Utön lisäksi erityisesti Jurmon lounaisriutalla, jonne aallokot tuovat jatkuvasti ravinteita. Merisirrit ovat melko pelottomia, seurallisia ja äänekkäitä kahlaajia, jotka maastoutuvat sinisimpukka- ja rakkolevävallien sekä rantakivien sekaan uskomattoman hyvin. Kokoonpano vaihtelee alinomaa muutamasta kymmenestä lähes sadan yksilön parveen. Vaatimattoman värisillä linnuilla on keltaiset jalat ja keltainen nokka. Joillakin yksilöillä näkyi olevan väritunnisteita ja metallirenkaita. Jurmon maasto muistuttaa pitkälti Lapin tunturien rakkakivikkoa. Riutan kärki on lisäksi merisirreille rauhallinen paikka. Järven rannalla rantaruderaatissa ruokaili vielä kaksi tunturikiurua, joten retki oli varsin onnistunut.

Merisirrillä on keltaiset jalat ja keltatyvinen nokka.

Merisirri kahlailee matalassa rantavedessä.

Prahan idyllisillä joulutoreilla

Kahden yön matka Tsekin Prahan joulutoreille oli unohtumaton ja koristeellinen valoelämys. Keski-Euroopan itäisessä sydämessä tunnelma oli kaikkein mahtavinta pimeään aikaan. Paikalla vaelsi kymmeniätuhansia turisteja varhaisimmista aamutunneista aina iltayöhön saakka. Vilske oli kuin Lontoon Harroldsin tavaratalossa konsanaan. Kauniit jouluvalot, värikkäät koristelut, enkelinkellot, lyhdyt, valokaaret, jouluinen musiikki, hevosrattaat, tulisoihdut, kojut ja säihkyvät Bohemiakristallit vangitsevat sinut sellaiseen joulun henkeen keskiaikaisessa ympäristössä, mitä et voi muualla kokea. Jokainen turisti haluaa ottaa ikimuistoisia joulukuvia tai maistella tsekkiläisten torikojujen maittavia herkkuja.

Raatihuoneentorin kuusi juhlavalaistuna.

Koristeelliset valopallot aamupimeässä.

Prahan joulutorin 2018 valokyltit.

Kävimme viimeksi Prahassa loppukeväällä kaksi vuotta sitten. Tällä kerralla käytimme Finnairin palveluita, lähtöselvitykset sai kätevästi tehtyä etukäteen mobiililaitteilla ennen lentoterminaalia. Airport Express -bussit päärautatieaseman (Hlavni nadrazi) ja Vaclav Havelin lentokentän (letiste) välillä kulkevat puolen tunnin välein joko 2 euron tai 60 korunan hintaan. Google Mapsin navigoinnin avulla oli helppo löytää hotelli pimeässäkin. Olimme varanneet majapaikaksemme Hotel Salvatorin, josta oli varsin kohtuullinen kävelymatka toreille ja tunnetuille nähtävyyksille. Hotellin espanjalaistyylinen taso yllätti positiivisesti. Avulias henkilökunta, rauhallinen ja hiljainen paikka, maittava ja ruhtinaallinen aamiainen varhaiseen aikaan, ja tietysti hyvä baari vieressä. Saimme viikonlopun päiville viimeisen kahden hengen huoneiston kaikilla mukavuuksilla geniusalehintaan. Huoneisto olikin alkovi ylimmässä viidennessä kerroksessa. Siihen olisi mahtunut peräti kahdeksan henkilöä. Mielenkiintoinen oli ulkohissi sisäpihassa, tosin rappusiakin voi käyttää kuntoilumielessä.

Suuren torikuusen ledivaloja ja palloja.

Toriaukion lemmenlava valokaareilla.

Hääpari astronomisen kellon tasatunnilla.

Sunnuntaina oli ruuhkaa miltei kaikkialla. Onneksi kävimme raatihuoneentorin upeata joulutoria kuvaamassa ilman väkijoukkoa kukonlaulun aikaan. Nimittäin heti päivän valjettua alkoi toreille vyöryä eurooppalaisia ja japanilaisia turistiryhmiä suunnattomia määriä. Keskiaikaisen astronomisen kellon tasalyöntiä ja seinäluukkujen avautumista odoteltiin kymmeniä minuutteja etukäteen. Olipa yksi japanilainen hääparikin paleltumassa paikalla pikkupakkasessa. Yhtä tungosta oli myös Vltavajoen ylittävällä Kaarlen sillalla, josta oli mainiot ja avarat näkymät vanhaan ja uuteen kaupunkiin, katedraaleihin ja kuninkaanlinnaan. Joessa lepäili satoja kyhmyjoutsenia, merimetsoja, nokikanoja ja naurulokkeja, jotka väistelivät alinomaa vesibussiliikennettä. Sillankaiteet pursuilivat lukuisista lemmenlukoista. Pienien korttelipuutarhojen murattikasvustoissa piileskeli mustarastaita ja peukaloisia. Orvokit olivat paleltuneet, mutta eräässä pihassa kukki jopa valkoisia jouluruusuja.

Kaarlensilta, Vltavajoki ja lemmenlukot.

Entisajan tyyliä, hevosvaunut ja vanhat menopelit.

Raatihuoneentorin joulukojut päivänvalossa.

Suuri jääkarhu bongattiin katuvilinässä.

Vaclavske namestin bulevardin molemmissa päissä oli myös joulukojuja samoin kuin megakokoisen Palladium -ostoskeskuksen edustalla varsinaista torikatua unohtamatta. Uudet ja vanhat ratikat kirskuivat ja vyöryivät historiallisten rakennusten editse. Kävimme tervehtimässä Da Capo Cafe & Cocktailbarin henkilökuntaa. Olga oli kuulema jättänyt kiireisen ja haastavan työnsä, mutta Lenka palveli meitä vuorostaan hyvin auliisti. Kuumat kaakaovaahdot ja täytekakut tekivät kauppansa. Tsekkiläiset suklaat, makkarat ja käristetyt palvilihat maistuivat suussa sulaen. Hintataso oli kuitenkin kohonnut selvästi. Monet tuotteet maksoivat jopa enemmän kuin Suomessa. Kauppojen hyllyille oli ilmaantunut Amsterdamin tapaan kannabiskeksejä ja -suklaata. Pääpostissa jonottaminen käy työstä. Vuoronumeron odottaminen monen sadan päästä verkkaisella tahdilla ei houkuttele istumaan siellä. Tämä ei joulutunnelmaa latistanut. Prahassa on niin paljon koettavaa koko ajan. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niinpä edessä oli paluumatka takaisin Suomeen ja Helsinkiin, lumi- ja räntäsateen keskelle täpötäydellä Finnairin koneella parin tunnin pyrähdyksellä. Kiitos Prague!

Kirjoittaja itse valokaaren alla ostoskeskus Palladiumin edessä.

Laidoilla Da Capo Cafe & Cocktailbar henkilökuntaa.

Hotel Salvator osoitteessa Truhlarska 10.