Epävakaisuus on hallinnut heinäkuun säätä. Sadekuurot kastelevat maata, aamukaste kielii jo syksyn tuloa. Kun aurinko paistaa kunnolla, on sää varsin miellyttävä. Pimeät ja verraten lämpimät yöt ovat nostaneet selvästi yöperhosten määrää. Mitään ihmeellisiä lajeja ei ole kuitenkaan ilmestynyt, viime aikojen öisestä lajistosta voi poimia kultaperän, havununnan, isosiiven, kalvas- ja karviaismittarin ja joukon morsiusyökkösiä. Päiväperhosista häive- ja pikkuhäiveperhosia on ollut verraten paljon liikkeellä, punaviini on tarttunut imukärsään useammissakin paikoissa. Myös hietaheinä- ja tesmaperhosellekin perhosbaarin antimet maistuvat helteisellä säällä. Mänty- ja poppelikiitäjiä on pöristellyt valolle kymmenittäin viime päiviin saakka. Syksy tietää lajiston vaihtumista ja vuorossa ovat kookkaat ja värikkäät ritariyökköset. Harrastajat odottavat kovasti vaellusvirtauksia.
 |
| Havununna lepäilee tutkimuspyydyksessä. |
 |
| Isomittari on kaunis vihreä yöperhonen. |
Lintumaailmassa syysmuutto on ollut jo pitkään käynnissä. Lintuja on hävinnyt maastosta vaivihkaa koko ajan. Västäräkit ja kottaraiset parveilevat näkyvästi peltojen ja teiden varsilla. Hanhia ja merimetsoja lentelee merenlahdilla pienissä parvissa. Heinäkuu ei ole tarjonnut kummallisia rariteettejakaan mustapääsirkkua lukuun ottamatta. Linnuilla on pesintää vielä käynnissä. Kyyhkyt soidintelevat seuraavaa pesintäkierrosta varten, mustarastas on lauleskellut viime päivinä kaupungin keskustassa ja pikkuvarpusella oli vielä toissapäivänä lähes lentokykyiset poikaset pöntössään. Tervapääskyt kirkuvat viimeisiä päiviä kaupungin yllä, kunnes nekin kaikkoavat takaisin etelään jälkikasvun kera.
