keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Helteinen Lappi yöttömässä yössä

Toukokuun viimeisiä päiviä vietettiin kesäisen lämpimässä säässä Keski- ja Pohjois-Lapissa. Valoisaa on jo 24 h koko vuorokauden ajan. Tällä kertaa käytettiin hyväksi Finnairin halpoja tarjouslentoja Helsingistä Ivaloon ja takaisin. Vuokrasimme lentoasemalta auton käyttöön kolmeksi päiväksi. Luovuttaessa auto pitää luonnollisesti olla täyteen tankattu omalla kustannuksella. Käyttöömme annettiin Mersu, joten sillä oli huristeltava reissu läpi. Meno oli mukavaa kaikin puolin kuudella vaihteella ajaen. Se täytyi myöntää, että Mersun maavara metsäisillä hiekkateillä ei ollut kovinkaan kehuttava. Maastoauto pitää olla muun merkkinen. Toisaalta uusi ja tyylikäs Mersu huomattiin monessa paikassa.

Yötön yö on alkanut Lapissa.

Leppoisaa tunnelmaa kesäillassa.

Kaunispäältä avautuvat komeat maisemat.

Vuokramersulla Lapin luppometsässä.

Retki aloitettiin Inarin alueella kotkan erämailla, missä näimme myös ensimmäiset lapintiaiset. Majapaikaksi meillä oli varattuna Kaamasen Kievari, josta oli ihan pelkästään hyvää sanottavaa. Siisti, mukavalla paikalla ja hyvät palvelut, runsas aamiainen ja ystävällinen henkilökunta. Paikalliset poromiehet ovat yötä myöten vähän pökkyrässä, mutta se kuuluu Lapin henkeen. Illaksi kävimme katsomassa Neljän Tuulen Tuvan ruokinnat, mistä bongasimme heti naaraspukuisen taviokuurnan tusinan järripeipon joukosta. Huomiota kiinnitti se, että urpiaiset olivat vallan poissa. Emme hukanneet sen enempää aikaa, vaan lähdimme ajamaan kohti Karigasniemeä Utsjoen Piesjängälle. Poroerotuspaikan pohjoispuolelta eräältä kummulta löytyi kaksi tunturikihua, joita sai kuvata hyvin läheltä. Polun varrelta lähti lentoon pari lapinsirriä, viisi punakuiria, tylli, liro ja kapustarintoja. Vesipääskyt olivat jossakin pidemmällä lähempänä järveä. Kaamasmukan kohdalla lenteli suopöllö. Iltayöksi tulimme takaisin Kaamasen Kievariin, jossa punarinta lauloi läpi yön.

Piesjängän lampareissa viihtyy kahlaajia.

Näkymä Piesjängältä Ailigastunturille.

Tunturikihut saapuvat Lappiin toukokuun lopulla.

Kaamasen Kievarin rantaviivaa.

Toinen retkipäivä oli myös hyvin lämmin hellettä hipoen. Kaamasen pihalinnustosta poimittiin laulava hömötiainen, leppälintu, kirjosieppo, ylilentänyt kuikka ja rantaviivassa pari rantasipiä. Aamulla piipahdimme pikaisesti uudestaan Neljän Tuulen Tuvalle, jossa vanha koiras, punainen taviokuurna ruokaili ikkunan takana. Saksalaiset lintuturistit yrittivät ottaa kuvia ulkoa odottelemalla melkein kamera lintulaudassa kiinni. Eipä näkynyt ainuttakaan lintua. Niinpä lähdimme heti pois. Matkalla Utsjoelle tien yli lehahti yksi kuukkeli. Mantojärvellä uiskenteli naaras mustalintu. Kirkonkylän ja Yläkönkään välillä tolpalla partioi hiiripöllö. Yläkönkään rinteillä lauloi useita sinirintoja, sepelrastas ja suopöllö nähtiin tunturikoivikossa ja pahtojen reunoilla lenteli pari piekanaa ja tuulihaukkaa. Luontotupa oli suljettu. Iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohti Saariselkää seuraavaan tukikohtaan Aparments Kuukkeliin. Paikka oli kivenheiton päässä tavarataloa ja oli varsin rauhallinen. Peti- ja liinavaatteet oli unohdettu eikä myöskään saunavuoron kellonajoista oltu etukäteen informoitu. Itse sai siivota varsin paljon kyseiseen hintaan nähden. Koska huomiseksi oli luvattu sadekuuroja Itä-Lappiin, päätimme käydä illalla vielä Kiilopäällä.

Taviokuurnaa bongataan Keski-Euroopasta asti.


Utsjoen Yläkönkään maisemaa Tenojoelle.


Taustalla Norjan lumihuippuiset tunturit.


Metsäjänis vaihtaa parhaillaan talvipukunsa kesäasuun.


Metsäjänis köllötteli kesynä Saariselän keskustassa rakennusten välissä. Vartissa olimme Suomen Ladun Kiilopään tunturikeskuksessa. Vastaanotossa vaihdoimme kuulumiset Irinan kanssa. Kauniissa mutta vähän tuulisessa yöttömän yön auringossa kapusimme Kiilopään rappuja ylös huipulle. Kuitenkin vähän ennen lakiosaa kiirunat paistattelivat päivää kivikon ja varpujen suojassa. Ruskeankirjava naaras sulautui erinomaisesti ympäröivään maastoon. Sen sijaan lähes täysin talvipuvussa ollut koiras erottui räikeästi valkoisena maalitauluna naaraan vierellä. Lintuja pääsi aivan muutaman metrin päähän. Kerrassaan upea elämys, vaikka kiirunoita onkin tullut useasti nähtyä ympäri vuoden. Paljakan päällä eräs pariskunta ilmoitti nähneensä keräkurmitsoja. Alempana Kiilo-ojalla lauloi sinirinta ja vihelteli pari kapustarintaa. Nuotiopaikalla käristelimme makkaraa ilman sääskiä. Ilta alkoi viiletä, joten päätimme lähteä majapaikkaamme Saariselälle hyvissä ajoin.


Kiirunakoiras on vielä kauttaaltaan valkoinen.

Kiirunanaaras sulautuu hyvin varvikkoon.

Kiilopään huipulle on patikoitavaa pari kilometriä.

Tolosjoen aihkia ja kuukkelireviiriä.

Kolmas ja viimeinen retkipäivä oli kolea. Lämpötila vain +10 astetta aamulla. Lähdimme Tolosjoen suuntaan luppomäntymaisemiin. Kävellessämme erään tien päähän kuukkelit tulivat tervehtimään satunnaisia ohikulkijoita ruokapalojen toivossa. Toivottavasti löysivät piilotetut muonakätkömme. Vasta nyt kuulimme ensimmäisen käen kukkuvan ja senkin vain hyvin lyhyen aikaa. Kirjosieppo lauloi ahkerasti näinkin kaukana asutuksesta. Mitään pönttöä tai luonnonkoloa en siinä havainnut. Kutturan tienhaaran lähellä pöntöissäni sekä kirjosiepolla että lapintiaisella olivat munat pesissään. Kaunispään laajennusremontti valmistuu juhannukseen mennessä paikan ollessa kiinni siihen asti. Iltapäivällä Ivalossa lämpötila oli kohonnut jo pariinkymmeneen asteeseen. Majapaikka piti luovuttaa klo 13 mennessä ja auto Ivalon lentoasemalle klo 17 takarajana. Aikataulussa pysyttiin hyvin. Lentokoneen oli määrä lähteä klo 18.30. Kittilän välilaskun kautta olimme parin tunnin päästä Helsingissä. Nopeasti paikat vaihtuivat toiseen Suomen kartalla. Muutama päivä sitten olin vielä lounaisessa ulkosaaristossa. Etäisyyttä näiden välille tulee yli 1000 km. Loppukevään yötön yö tarjosi leppoisaa oleskelua ja lintuhavaintoja, seuraavana on vuorossa kesän lapintiaisrengastukset ja kulleroloistot. Lapinhulluutta kerrakseen.