Tummahäränsilmä tekee paluuta

Heinäkuussa ruohoniityillä piilee punkkivaara. Pitkät päällä ongelmaa ei pitäisi syntyä. Armoton kuumuus ja hiki ovat suurimmat riesat aurinkoisena hellepäivänä. Näistä synkistä seikoista huolimatta retkeilin Kemiönsaaren eteläosissa. Kedot ja niityt kukkivat kauniina. Siankärsämöt, päivänkakkarat, keltamatarat ja ahdekaunokit kukoistivat värikkäinä laikkuina. Paremmista kasveista mainittakoon ajuruohot, jänönapilat ja ketoneilikat. Tällaisissa ympäristöissä myös hyönteislajisto on monipuolista. Hopeatäpliä, tesma- ja verkkoperhosia lentelee siellä täällä. Huomio kiinnittyy kuitenkin ruskeaan heinäperhoseen, jolla on poukkoileva lentotapa ja jonka etusiipien alapinnalla on ruosteensävyistä väriä. Kyseessä on lounaisrannikon ja Ahvenanmaan laji, tummahäränsilmä, joka tekee uudelleen paluuta vuosikymmenien kateissa olon jälkeen. Tummahäränsilmää on tavattu aikoinaan 1950-luvulla Salonkin seudulla Halikonjoen varsilla tiedon mukaan. Eri paikoissa tarkkailtuani havaitsin päiväperhoslajia olevan jopa kymmenittäin kukkaniityillä, tien varsilla ja niitetyillä heinäpelloilla. Samoilla kukkakedoilla lenteli myös kultasiipiä ja niittyvihersiipi.

Tummahäränsilmä on istahtanut kuvaajan sormen päähän.

Verkkoperhoset viihtyvät runsaskukkaisilla metsäniityillä.

Kultasiipikoiraat vierailevat usein ohdakkeiden kukilla.

Jänönapila ja ketoneilikka kukkivat kedolla.