Aroharmaalokki ja tunturihaukka Utössä

Keskiviikkona 26.9. ajelin kovassa tuulessa ja sateessa Pärnäisiin, pitkästä aikaa lähtö Eivorilla Utöhön sitten kesäkuun. Syyskuun loppu on muutoinkin hyvää aikaa Utössä. Nyt oli vielä parempi syy lähteä saareen, sillä nuori aroharmaalokki on viihtynyt paikallisena satamassa jo useita päiviä. Rantaveden pohjasta lokki on sukeltanut Jannen kalanperkeitä. Lintua on dokumentoitu hyvin ja edustaa 1kv tyyppiyksilöä kaikin tuntomerkein. Näitä on nähty jäteasemilla toisten opissa ennenkin. Laiturin viereinen venevajan katto on ollut sen mieluisinta tähystyspaikkaa. Saareen päästiin noin 5h matkan jälkeen Jurmo väliin jätettynä klo 16.00 ja lokki oli heti uimassa satamanlahdella varsin helposti. Seuraavana päivänä 27.9. lintu lenteli jo aamuhämärissä sataman yllä ja viihtyi ainakin iltaseitsemään asti paikalla. Torstaista muodostui ihan mukava aurinkoinen lintupäivä ja varsin muistorikas. Merellä meni pientä vesilintumuuttoa, vähän Melanittaa, runsaasti haahkoja, meriharakka, kapustarintaparvi ja pari silkkiuikkua, muutto- ja tuulihaukka sekä Utön mittakaavassa huomiota herättäen useita ampuhaukkoja, joiden muuttotahti kiihtyi illan mittaan. 

Aroharmaalokki 1-kv Utön satamassa.

Lentoon lähtevä aroharmaalokki.

Tunnistatko tästä kuvasta aroharmaalokin?

Neljän maissa iltapäivällä Japi kunnostautui skarppina kaverina ja koko päivän sinnikkäänä työmyyränä. Valmistautuessamme lähtemään pois Kattrumpanilta Japi huomasi ison Falcon lentämässä itäniityn rantaviivaa pitkin pintaa viistäen Pattskärin suuntaan. Lintu jäi luodolle istumaan pieneksi toviksi. Japi sai pedon hyvin putkeen ja huusi kovalla äänellä "rusti!" Muiden harmiksi varislinnut pitivät outoa saalistavaa muukalaista kiusantekijänä ja pistivät tunturihaukan lentoon. Se kisaili Mörttilän rakennuksen takana matalalla rantaviivassa, jolloin pääsin kiikarillani tilanteeseen mukaan. Ei voinut muuta kuin todeta, että mies oli tällä kertaa maineensa veroinen. Mielenkiintoisen episodin tilannekertomuksineen ja riittävine tuntomerkkeineen jätän RK:n kaavakkeelle. Se oli siinä ja saaren kolmas havainto. Valitettavasti lintu oli kovasti menopäällä ja majakalle tulleet eivät saaneet etelään pinnassa loittonevaa rustia putkiinsa. Päivä jäi muutoinkin mieleen, sillä myrskytuulen vuoksi Utössä olivat sähköt poikki noin 14 h ajan. Sen seurauksena kaupalta sai ilmaiseksi sulanutta jätskitötteröä, maistuipa pinna kerrassaan makealta! Kun oli hässäkkää ja pulinaa, viestin laitto luonnollisesti vähän viivästyi. Kuvia ei ehditty millään saada, mutta kahdestaan vierekkäin totesimme luotettavia nuoren tunturihaukan piirteitä muuttohaukka poissuljettuna. Kummallakin on kokemusta lajista useita kertoja. Julkaisen blogissani aroharmaalokkikuvia, kun niitä pantataan, vaikka linnun määrityksessä ei pitäisi olla epäselvää.

Salon kehrääjä Turkuun hoitoon

Tänään ilmoitettiin, että Salon Kone ja Rauta -liikkeen kehrääjä on nyt sellaisessa paikassa ja vähän huonovointisempana, että sen kiinniotto sisätiloista voisi onnistua. Lintu oli ollut jo kahdeksatta päivää lähes syömättä ja juomatta. Se istuskeli eräässä nurkkauksessa kaapin päällä, pakoetäisyys oli jo huomattavan vähäinen ja lentomatka varsin lyhyt. Lähestyessäni lintua haavilla se vielä ponkaisi lentoon ja yritti kiinteän kattoikkunan kautta päästä ulos tuloksetta. Tässä tilanteessa sain kehrääjän lopultakin kiinni. Nuori lintu tuntui kädessä jo varsin kevyeltä, se painoi enää 46 g, kun syksyisillä senikäisillä linnuilla pitäisi painon olla kuulema 60-70 g lukemissa. Kaverilla oli kuitenkin sen verran energiaa, että se sähisi, levitteli siipiään ja näytti suurta punaista ammottavaa kitaansa. Kiikutin linnun Salon Vuohensaaren luontoon, siellä se lensi vain pieniä pyrähdyksiä, valui usein rungoilta alas tai mätkähti maahan siivet levällään. Tilannearvion jälkeen otin linnun helposti käsin kiinni pariin otteeseen ja päätin soittaa Heidi Leyser-Kopran eläinhoitolaan Turkuun. Kehrääjää tultiin hakemaan välikäden kautta aika pian ja lintu saapui autokyydillä perille klo 16.30 maissa. Ennen matkaa kehrääjä oli sähissyt aggressiivisesti kuljetuskopassaan. Lintu saa hyvää hoitoa ja tankkausta ennen vaativaa Afrikan muuttoa varten. Tuossa kunnossa matkasta ei olisi tullut mitään. Kehrääjä voi elää 10-vuotiaaksi asti. Elo-syyskuu on lajin varsinaista päämuuttoaikaa. Viimeisiä nähdään yleensä lokakuun alussa ja onpa joskus mantereella nähty kehrääjää vielä marraskuun leutoina öinä. 

Kehrääjällä on ammottavan suuri punainen kita.

Kehrääjä on maastonvärinen yölintu.

Kehrääjä maassa siivet levällään.

Kehrääjä torkkuu kaatuneella puunrungolla.

Kehrääjä rautakaupassa

Tänään tuli tutulta soitto, että Salon Meriniityssä Salon Kone ja Rauta -liikkeen sisälle on joutunut lintu, jota arveltiin tuulihaukaksi. Lintu on jotenkin päässyt halliin eikä ole osannut enää poistua samaa tietä takaisin. Tummanruskea ja valkoisen kirjava lintu kökötti vaakatasossa katonrajassa lamppujen ja tukirakenteiden päällä. Tuulihaukka vaihtui kehrääjäksi, yön linnuksi, joka on ilmeisesti tullut taloon hyönteisiä houkuttelevien kirkkaiden valojen perässä. Kehrääjä pystyy laskemaan omaa ruumiinlämpöänsä ja horrostamaan, ehkäpä lämpimässä sisätilassa on kuitenkin myös ollut sen verran hyönteisiä, että se on pysynyt hengissä paastopäivistä huolimatta. Lintu on ollut rautakaupassa jo viidettä päivää. Kehrääjä on kuitenkin päivälläkin siksi valpas, ettei kiinniotto sujunut. Viime päivät ovat olleet edelleen poikkeuksellisen lämpimiä syyspäiviä. Lanttu- ja kaaliperhosia lentelee runsaasti auringonpaisteessa. Pikkukultasiipiä pyrähtelee maanpinnassa. Tänään näkyi myös piippopaksupää, moneskohan sukupolvi sekin mahtoi olla. Elokuun lopulla näin ensimmäistä kertaa kolmannen polven tuoreen karttaperhosen, joka oli tumma kuten kakkospolvikin. Viime viikkoina perhosharrastajat ovat saaneet lähinnä Kaakkois-Suomesta harvinaisia hukkavaellusyökkösiä, jotka ovat saapuneet maahamme itäkaakkoistuulilla. Samat tuulet ovat puhaltaneet meille joukoittain isokirvisiä, taigauunilintuja, arosuohaukkoja ja harjalintuja sekä Muuramessa havaitun punapäälepinkäisen. 

Kehrääjä lensi Salon Meriniityllä olevaan rautakauppaan.

10 jalohaikaraa Salon Viurilanlahdella

Tänä aamuna klo 8-9 sai ihailla peräti 10 yksilön jalohaikaraparvea Salon Viurilanlahden pohjukan lietteellä. Porukka oli kuulema tullut pohjoisen suunnasta ja laskeutunut harmaahaikaroiden seuraan. Kuten tapana on ollut, valitettavasti linnut jatkoivat taas pian matkaansa suunnaten aluksi Vuorentaan kartanon ylitse Vaisakon suuntaan muuttaen lopuksi kurssia kaakkoon päin Halikonlahden länsirantaa pitkin. Parvi lenteli hiljalleen metsänrajan yläpuolella. Kerrassaan komea näky, vaikka laji yleistyykin koko ajan ja onkin jo säännöllinen vierailija monissa Etelä-Suomen kosteikoissa. Niityn tolppien päällä istuskeli muutamia ruskosuohaukkoja ja yksi kanahaukka, jotka saivat kahlaajat ja sorsalinnut lentoon. Timalitornin ympärillä lenteli ainakin neljä tervapääskyä, jotka ovat jo keskikaupungilta häipyneet pesinnän päätyttyä. Yö oli varsin kostea ja viileä, mikä saa linnut lähtemään muutolle. Haikaroiden vierailuista jäi muistoksi kaukaa otettu tilannekuva.

Jalohaikaroita Salon Viurilanlahden pohjukassa.

Elokuussa yhä lämmintä mutta syksyn merkkejä

Uskomaton helleputki etelässä toukokuulta on jatkunut tälle viikolle asti, tosin ilmassa on jo merkkejä syksystä. Tuulet ja harvat ukkoskuurot viilentävät vain hetkeksi ja tilapäisesti säätä. Salon seutua vaivaa ainakin poikkeuksellinen kuivuus, sadepilvet ovat hyvin kiertäneet alueen tai kuivuneet kokoon. Luonnossa maasto on rutikuivaa ja paloaltis, ruohot karrelle palaneet, pohjavettä ei ole kertynyt ja koivun lehdet alkoivat kellastua jo heinäkuussa. Useat linnut jättivät kovilla helteillä kakkospesueen väliin. Perhosissa sen sijaan on kakkospolvia, mutta yksilöt ovat kovin pienikokoisia ja jotkut eivät ole kehittyneet kunnolla nestevajauksen vuoksi. Saaristossa havaitsee vielä risaisia hietaheinäperhosia ja tuoreita amiraaleja. Gammayökkösiä pöllähti runsaasti maahamme suotuisissa etelävirtauksissa. Vihreänkiiltoisen välkehtivä metalliyökköslaji Diachrysia chryson saatiin maalle uutena perhoslajistoomme. Aggressiivisia ampiaisia on riittänyt riesaksi asti, lohdutuksena voi todeta, että ensi vuonna niitä on vähemmän. Metsän kulkijoita riivaavat uudet hyttyspolvet ja ennen kaikkea hirvikärpäset, jotka pöristelevät aktiivisesti peuramailla. Lintuja on muuttanut pois jo pitkän aikaa ja luonto tuntuu näiden siivekkäiden osalta jo aika köyhältä. Kahlaajia piippailee meren rannoilla, tiirat ovat jo häipyneet ja merihanhet kokoontuneet suuriksi parviksi etenkin Kemiönsaaren pelloille ja merenlahdille. Tervapääskysten poikaset kärsivät kuumuudesta pesimäaikaan. Niitä putoili ja kuoli kerrostalojen räystäiltä maahan yrittäessään etsiä viileämpiä paikkoja tulikuumilta peltikatoilta. Salon turkinkyyhkyillä on meneillään tiettävästi kolmas pesintäkausi, soidinmenot ovat olleet hyvin aktiivisia ja huhuilua kuulee pitkin päivää. Pajulinnun syyslaulu elävöittää elokuun äänivalikoimaa.

Haarapääsky rapsuttaa itseään lyhyellä jalalla.

Vänön keto on suhteellisen vehreä kuivuudesta huolimatta.

Ruususiipi on kaunis pieni yöperhonen.

Värikkäitä päiväperhosia

Sunnuntaiaamun pilvisyyden hälvettyä aurinko alkoi jälleen paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuumuus tuntui paahteiselta. Päiväperhoset vierailivat ahkerasti kukilla ja etsivät mettä ahdekaunokeista ja ohdakkeista. Paraisilla jo lähes kuukauden lentäneet isoapollot eivät ihmisestä paljoa välittäneet, perhosia sai kuvailla kosketusetäisyydeltä ja ne pysyttelivät aika hyvin paikoillaan tuulettomilla tien varsilla. Keisarinviittoja näkyi arviolta satamäärin niin koiraita kuin naaraitakin sekä yksi valesinamuoto. Kesän tummat karttaperhoset vierailivat putkilokasveilla ja ohdakkeilla. Neito- ja sitruunaperhoset säestivät muita päiväperhosia. Pikkuhäiveperhosia paistatteli hiekkatiellä ja tammen rungolla, kunto oli jo vähän rapistunut. Pienemmistä päiväperhosista kangassinisiipiä oli paljon, pari valkotäpläpaksupäätä ja puolisen tusinaa tummakirjosiipeä piipahti kärrytien varsilla. Perhosretken päätteeksi bongasin Turun Ruissalossa jalava- ja tamminopsasiipiä heinäisellä ohdakeniityllä.

Keisarinviittakoiras komeudessaan.

Keisarinviittanaaraan tumma valesinamuoto.

Normaalinvärinen keisarinviittanaaras.

Keisarinviitta eksyksissä, onneksi on apu lähellä.

Isoapollo paistattelee siivet levällään.

Isoapollo vierailee ahkerasti ahdekaunokin kukilla.

Isoapolloa tapaa erityisesti Paraisilla.

Karttaperhosen tumma kesäpolvi.

Pikkuhäiveperhonen viihtyy maassa hiekkateiden varsilla.

Valkotäpläpaksupää aterioi aamuauringossa.

Huh hellettä

Viikonlopulta alkoi taas kolmikymppiset helteet. Tänään Salossa lämpötila kipusi +32 asteeseen, todellisuudessa oli sitäkin lämpimämpää, sillä auton mittari näytti monessa paikassa maaseudullakin peräti 36-39 asteen lukemia. Kyllä se hiostavan kuumalta tuntuikin. Luonnossa on taas rutikuivaa ja vesilätäköt todella vähissä. Tyyninä jaksoina sinilevät ovat alkaneet harmillisesti runsastua. Helle ottaa koville kaikille eläimille. Tällaisina päivinä kannattaa tehdä pihapiiriin hyönteisille ja linnuille vesialtaita ja muita nestetankkausasemia. Tulijoita varmasti riittää. Koivut pudottavat keltaisia lehtiään kuivuuden ja paahtavan helteen vuoksi. Kedon ja niityn kasvit kukoistavat yhä, mm. kissankellot, ahdekaunokit, pietaryrtit ja maitohorsmat värittävät kuivaa maisemaa. Rastaat ja sorsat käyvät mustikkamailla. Metsävadelmat ovat niin ikään kypsyneet, sato jää aika vaatimattomaksi.

Keltamatara kukoistaa kedoilla ja tienvarsilla.

Päiväperhosista liikkeellä ovat jo kesän lanttu- ja sitruunaperhoset, jotka vierailevat mielellään rantakukilla. Liuskaperhonen oli havainnut mökin kuistilla hikisen villasukan ja istahti siihen pitkäksi aikaa. Isokokoiset häiveperhoset tulevat hanakkaasti erilaisille jätöksille, nesteille ja tuoksuille. Perinnemaisemien heinäperhosta tummahäränsilmää voi bongata nyt Kemiönsaaren eteläosissa, samoin isoapollot ovat jo lentäneet jonkin aikaa ja pariutuneetkin Paraisten maisemissa. Vaaleakeltaperhosia ja eteläpäiväkiitäjiä odotellaan elokuun lähestyessä. Yöperhosten lentoajat ovat edelleen edellisvuosiin verrattuna viikon puolitoista etuajassa. Lentokausi loppuu siten myös aiemmin. 

Halikon Purhamäenkosken yläjuoksua keskikesällä.

Kahlaajien syysmuutto on hyvässä vauhdissa, etenkin pohjoisen pikkukuoveja näkee ulkosaariston hiekkanummilla, sirrejä puolestaan mm. Halikonlahden lieterannoilla. Lintujen laulukausi jatkuu vielä tosin vaisuna, mm. laulurastas, peukaloinen, tiltaltti, kiuru ja pensaskerttu lauloivat viikonloppuna. Joillakin tuulihaukoilla on vielä poikasia pesissään, suurimmalla osalla on kuitenkin jo lentopoikasia. Lämpimistä säistä huolimatta rareista on ilmoitettu vain jokunen haarahaukka, jalohaikara ja viiriäinen. Keminmaalla on viihtynyt pitkään punapäälepinkäinen ja Porvoon Söderskärillä piipahti pikaisesti arokiuru. 

Heinäkuu alkoi tuulisesti

Viikonlopuksi tuli eteläänkin annos kylmää ilmaa. Yölämpötilat putosivat alle +10 asteeseen. Tuuli on puhaltanut pohjoisesta paikoin myrskypuuskalukemilla. Suoraan sanottuna korkeilla paikoilla jopa paleltui kesävaatteissa. Ensi viikolla sää onneksi lämpiää. Suurimmalla osalla linnuista poikueet ovat jo maastossa, mustarastaat laulavat ja turkinkyyhkyt huhuilevat vielä aktiivisesti keskellä päivääkin. Käet kukkuivat juhannuksena aamun tyyninä hetkinä. Huonon myyrävuoden seurauksena tuulihaukkoja pesi onnistuneesti Salon seudun tutkimusalueellani vain neljä paria saaden yhteensä 21 poikasta, pudotusta edellisvuoteen verrattuna oli lähes 60 %. Haikarapitäjässä Koskella ei todettu yhtään pesintää. Paikalliset erot ovat kuitenkin olleet suuria, muualla Salon seudulla pesinnät ovat taas onnistuneet varsin hyvin toiselta petorengastajalta kuultuna. Jotain pientä bongattavaakin on ollut, kun amerikantavikoiras on viihtynyt toista viikkoa Urjalan Kortejärven taviparvessa. Tundrametsähanhi tai ainakin jonkin sortin metsähanhi tipahti yllättäen Helsingin Malminkartanon Mätäojalle. Lintu on varsin kesy, mutta ei kuitenkaan niin luottavainen, että päästäisi koirat ja kuvaajat metrin päähän. On turhauttavaa seurata ihmisten välinpitämätöntä asennetta ja kuvaamisen intoilua keinolla millä hyvänsä. Linnun ruokailua ja lepotilaa häiritään päivittäin kymmeniä kertoja.

Tuulihaukkapoikueita oli tänä kesänä vaihtelevasti.

Auringonlasku iltayöstä Helsingin Malminkartanolla.

Metsähanhi Mätäojan puistonurmikolla.

Etelästä tulleita perhosia liikkeellä

Kun lintujen muutto alkoi hiljetä, on aikaa perehtyä enemmän perhosiin. Kesäkuun alkupuoliskon lämpimät etelätuulet tuovat maahamme eteläisiä päivä- ja yöperhosia. Ulkosaaristossa kanervikot kuhisevat gammayökkösiä, jotka pyrähtävät lentoon pienestä häiriöstä. Sisämaahan asti on ehtinyt jo etelänpäiväkiitäjiä, joiden toukat viihtyvät mataroilla. Perhosharrastajat ovat havainneet nopeasti lentäviä vaaleakeltaperhosia, joista kehittyy meille loppukesäksi kotimainen sukupolvi. Tutuimpia päiväperhoslajeja ovat amiraalit, joita vierailee syreenin kukilla. Myös selvästi vähälukuisempaa ja vaaleamman väristä ohdakeperhosta tapaa amiraalin kaverina maastossa. Baltian suunnasta voi lentää muitakin harvinaisia päiväperhoslajeja, kunhan pitää silmänsä auki joutomailla ja kukkaniityillä. 

Amiraali on tuttu näky paraikaa saaristossa.

Kanervikot ovat täynnä gammayökkösiä.

Ohdakeperhonen vierailee juolukan kukilla.

Perhosten matkassa

Lämmin loppukevät laittoi vauhtia hyönteisten kehitysvaiheisiin. Tänään näkyi maastossa jo tuoreita tämän kesän nokkosperhosia lentelemässä. Ulkosaaristossa paatsamasinisiivet ja kangasperhoset ovat yhä lennossa paahteisilla kärryteillä. Keltaniittysilmä on niin ikään liikkeellä. Tänä vuonna ensimmäiset suonkeltaperhoset kirmailivat rämeillä jo toukokuun puolella. Parillisina vuosina rämekylmänperhosia voi bongata samoilla biotoopeilla. Syreenien kukinta-aikaan useat kiitäjät ja neilikkayökköslajit ovat tuttuja vakiovieraita. Syöteille tulee vielä verraten vähän hyönteisiä. Vänön hiekkakenttien koivun oksalta löytyi seittivyyhti, jossa oli kymmeniä koivukehrääjän toukkia. Harvoin tulee ilmiötä saati lajia sitten nähtyä. Aikaisessa ovat olleet tänä keväänä erilaiset korennot, jokivarsien ja kosteikkojen neidonkorennot taituroivat matalalla lyhyitä matkoja ja laskeutuvat heinänkorrelle tai pienen pensaan lehdelle. Vihreänkiiltäviä kultakuoriaisia pöristelee useimmiten juhannusruusun kukilla. Heinäsirkat hyppelevät ja sirittelevät kuivilla niityillä. Luonto etenee vauhdilla. 

Ketokultasiipi on niittyjen kaunistus.

Koivukehrääjän toukkapesue ulkosaaristossa.