Koleaa säätä, lämpimämpää luvassa

Huhtikuun loppu oli varsin koleaa etelässäkin. Siitä huolimatta kevät on kuitenkin edennyt koko ajan pienin askelin eteenpäin. Koivun lehdet olivat hiirenkorvalla jo huhtikuun puolella. Kevätesikot ja valkovuokot kukkivat runsaina lehdoissa, samoin ojanvarret kukkivat keltaisenaan käenrieskoista, mukulaleinikeistä ja rentukoista. Sinililjamatot ovat olleet näyttävä väriläiskä monissa pihapiireissä tänä keväänä. Tuomipensaat viheriöityvät oikein silmissä. Kylmät pakkasyöt ovat köyhdyttäneet hyönteislajistoa. Yöperhosmäärät putosivat heti ja se on näkynyt myös hyönteissyöjälintujen vähyydessä. Vasta vapun tietämillä tuulen käännyttyä kaakkoon alkoi maahamme saapua lisää muuttolintuja rariteettien kera. Vapunaatto olikin toistaiseksi kevään parhaimpia lintupäiviä. Lintutiedotus on täyttynyt hyvistä havainnoista, mustakaulauikku Mynämäellä, arotasku Helsingissä, pikkuhuitti Lohjalla, aikainen ruostesorsa Söderskärillä ja kiljuhanhi Tuusulassa mainitakseni. Jalohaikaroita on tullut niin paljon, ettei olisi mikään ihme, jos tämä laji pesii Suomessa tänä vuonna, sen sijaan kattohaikaraa taitaa olla taas turha odotella pesiväksi minnekään. Viimeksihän tämä tapahtui Koskella vuonna 2015. Toisesta emon kanssa etelään lähteneestä poikasesta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen. Huhtikuun vakiolajistoa ovat haarahaukat ja sepelrastaat. Säännöllisiksi tulijoiksi tähän aikaan on laskettavissa myös sinipyrstöt ja tulipäähippiäiset. Niitähän metsissä riittää, kunhan vain joku retkeilee ja löytää.

Kevätesikot ja helmililjat kukkivat värikkäästi.

Kesäiset lajit ovat niin ikään saapuneet. Salon Halikonlahdella pieni määrä haara- ja räystäspääskyjä lentelee altailla äänekkäiden pikkulokkien seassa. Liejukana pulikoi altaan reunoilla. Vapunaattona sinisorsalla oli jo poikue huollettavanaan. Keltavästäräkit ja västäräkit pyydystelevät hyönteisiä osmankäämikasvustoissa. Viurilanlahden pohjukkaan on kerääntynyt satoja valkoposkihanhia. Punakuirit, suokukot ja viklot taapertavat lietteillä. Tiltaltin tiputtelevaa säettä kuulee jo yhä useammin pensaista. Polkujen varsilla tapaa herne- ja mustapääkerttuja, myös ekat ruoko- ja rytikerttuset ovat ilmestyneet Halikonlahdelle. Lehdoissa sirittäjä ja pajulintu ovat runsastuneet, pihapiireissä näkyy leppälintu ja käenpiika sekä aidan tolpilla pensastasku. Käki on kukkunut Ruissalossa ja satakieli lurittelee aktiivisesti Salonjoen rantalehdossa. Varhainen tervapääsky pyöri pienessä pääskyparvessa Satamakadulla. Ensi viikolla on odotettavissa kunnon muuttoryntäystä. Lintujen pesinnät ovat joillakin lajeilla jo pitkällä. Varhaisimmilla lehtopöllöillä on jo lentopoikaset maastossa, samoin korpinpojat ovat lähtövalmiina. Kaupunkikorttelissa kyyhkyt rakensivat pesiään, mutta jättivät urakan tauolle. Räkättirastaat alkavat rakentaa nopeasti pesiään heti saapumisensa jälkeen. Etelässä lintukevät ja pesinnät ovat siis hyvässä vauhdissa, sen sijaan Lapin lumikinosten keskellä kesä saapunee myöhään tänä vuonna. On myös syytä muistuttaa, että koirat on pidettävä kytkettyinä ja niitä ei pidä tuoda luontopoluille lintujen pesintää ja oleskelua häiritsemään. Tämä seikka on tuntunut monelta täysin unohtuneen.  

Valkoposkihanhet kansoittavat merenlahtia ja puistoja.

Salon Moision kevättä

Tänään aamuyöllä ja aamulla koettiin toivottavasti tämän kevään viimeinen lumi- ja räntäsade, joka myöhemmin muuttui vesisateeksi. Iltapäivisin aurinko lämmittää mukavasti ja linnut soidintelevat ja laulavat ahkerasti. Sepel- ja turkinkyyhkyt ovat rakennelleet risupesiään. Salon Moision varma kevään merkki on lokkien ilmestyminen Moisionkosken norssijahtiin. Lokit pitävät aamuin ja illoin joen elävänä, kivillä tähystelyä, taistelua saaliista, kaklatusta ja kirkunaa. Paikalla on kymmenittäin viittä eri peruslokkilajia. Illansuussa Moisionkosken riippusillan alapuolelle oli ilmestynyt harvinaisempi vieras liejukana, joka paistatteli ilta-auringossa piilosssa Moision puoleisessa rantaviivassa. 

Lokit ovat saapuneet Salonjoen keväiseen norssijahtiin.

Sepelkyyhkystä on tullut kesy ja urbaani lintulaji.

Nuoriso bongaamassa arosuohaukkaa

Viime päivinä on saatu takatalven makua, kun lumikuurot ovat pyyhkäisseet maan valkoiseksi. Lumi on kuitenkin sulanut miltei saman tien pois. Koleista säistä huolimatta lintujen kevätmuuttoa on tapahtunut koko ajan, lähinnä kahlaajia, kuten avosetteja, mustapyrstökuireja, metsä- ja punajalkavikloja, kapustarintoja ja kuoveja on saapunut lisää. Huhtikuun puolivälin tyypillisiä saapujia ovat sepelrastaat, jotka ovat matkalla kauas Tunturi-Lapin pahdoille ja koivikkoihin. Petorintamalla arosuohaukat ovat olleet pääosassa. Laji yleistyy meillä vuosi vuodelta ja havainnot myös niin ikään aikaistuvat. Pelkästään huhtikuun aikana Suomesta on ilmoitettu jo kymmenkunta arosuohaukkaa. Tänään Halikon Vaskion jokinotkoissa kierteli paikallisena komea vanha arosuohaukkakoiras, josta Riihimäen Janne sai näpsittyä kelvollisen kuvan blogiini. Lintu siirtyi useaan otteeseen Vaskiontien molemmin puolin matalalla lentäen saaden naurulokit ja töyhtöhyypät varuilleen. Pienellä sivutiellä pysähdyimme heinäpaalien viereen paremmille holleille arosuohaukkaa kiikaroimaan ja kuvaamaan. Pian peräämme tuli naispuolinen tilallinen, joka tiukasti tivasi aikeitamme luullen nuorison olevan heinäpaaleja varastamassa. Emäntä sentään onneksi leppyi, kun kuuli bongaavamme harvinaista suohaukkaa. Samassa peltomaisemassa leijaili pari reviirillä olevaa tuulihaukkaa ja saalisteleva ampuhaukka.

Arosuohaukkakoiras Halikon Vaskiolla. Kuva: Janne Riihimäki.

Lämpimiä ja aurinkoisia kevätpäiviä

Huhtikuu on alkanut lämpimissä merkeissä lämpötilan noustua jo +15 asteen molemmin puolin etelän paikkakunnista riippuen. Ilo on kuitenkin vain lyhytaikainen tulevan viikonlopun jo taas kylmetessä. Aurinkoisina päivinä nokkos- ja sitruunaperhoset ovat runsastuneet, myös harvalukuinen suruvaippa ja värikäs neitoperhonen on liihotellut kevään lämmössä. Yökkösiä saalistavat lepakot ovat myös heräilleet talvikoloistaan. Lumikko on vaihtanut turkkinsa ruskeaan kesäpukuun. Raidat kukkivat keltaisenaan houkutellen perhosia ja pörriäisiä. Monissa pensaissa lehtisilmut odottavat puhkeamista. Ensimmäiset valkovuokot ovat jo kukassa sini- ja punaväristen sinivuokkojen lomassa. Voikukat ja kiurunkannukset ovat nousseet esille aurinkoisille rinteille.

Kesäpukuinen lumikko piileskelee klapikasassa.

Lintumaailmassa on tapahtunut paljon edistystä maaliskuun jälkeen. Reviireilleen saapuneita peippoja ja punarintoja kuulee yhä useammin metsistä ja sepelkyyhkyjä tapaa runsaasti teiden varsilta. Pelloille ja meren rannoille ovat ilmestyneet kuovit ja meriharakat, tosin määrät ovat olleet varsin pieniä. Hyvillä myötätuulilla iltakurkia on valunut pienissä parvissa juhlavasti töristen. Yksittäisten isohaarahaukkojen lentoreittejä seurataan etelärannikon kaupungeissa varsin tarkkaan. Vesilinnuista naurulokkeja ja sorsia on saapunut lisää. Kuikkalintuja liplattelee sulissa järvissä. Varhaisia tulijoita ovat olleet sinipyrstö, pikkutylli, valkoviklo, räyskä, merikihu ja rantasipi. Västäräkkejä on maisemissa varsin vähän. Kylmät yöt ovat hidastaneet hyönteissyöjälintujen tuloa. Tähän aikaan vuodesta lintuharvinaisuuksia ei ole vielä paljoa tarjolla, mainittakoon niistä Uudellamaalla tavatut amerikantavi ja tulipäähippiäinen. Länsirannikolla on bongattu puolestaan grönlanninlokkia.

Valkovuokko on jo ehtinyt kukkaan.

Kevät edistyy tällä viikolla

Tänään oli kevään lämpimin päivä, monin paikoin lämpötila kohosi yli +10 asteeseen auringon paistaessa varsin lämpimästi tuulen suojaisissa paikoissa. Nokkos- ja sitruunaperhosia lenteli pihapiireissä. Kärpäset pörräilivät ikkunalaudoilla ja seinustoilla ja sääsket parveilivat metsän reunoissa. Yöperhosia, joitakin mittareita ja yökkösiä, on herännyt tai kuoriutunut kevääseen. Leskenlehdet kukkivat keltaisenaan aukeilla alueilla ja sinivuokkojen kukkia pilkistää jo maaperästä. Eipä ollut kulunut viikkoakaan vielä kun maassa oli yöllisen kylmäpurkauksen jälkeen satanut ohut kerros lunta. Tällä viikolla on koettu harvinainen poutajakso miltei koko talven jatkuvan satamisen jälkeen. Vesi on ollut maaliskuussa poikkeuksellisen korkealla aiheuttaen tulvia. Routaa ei ole juuri ollut Salon alueella. Pohjoisessa puolestaan lunta on reippaasti yli metrin.

Nokkosperhonen paistattelee ruohikossa.

Sitruunaperhosia on kirmaillut aurinkoisilla teiden varsilla.

Muuttolintuja saapuu päivittäin lisää. Hyönteissyöjälinnut tosin puuttuvat maisemasta. Tänään sentään tuli annos västäräkkejä. Peipot, punarinnat ja mustarastaat laulavat metsissä. Kaupungin puistoissa sepel- ja turkinkyyhkyt soidintelevat aktiivisesti. Tiaiset ovat kantaneet pesäaineksia mm. sammalta pönttöihin. Lehtopöllöt hautovat paraikaa ja ovat kaiketi normaalissa pesimisaikataulussa ainakin täällä Salon seudulla. Harvinaisemmista lajeista viime päivinä on havaittu kolme kattohaikaraa, joista itsekin näin yhden Haminassa. Kaikki poistuivat Suomesta takaisin Viroon ja Karjalan kannakselle. Kaulushaikaroita puhaltelee varsin paljon järvien ja merenlahtien ruovikoissa. Kyhmyhaahkoja ja isohaarahaukkoja on nähty useita etelärannikolla ja eteläisimmässä Suomessa. Aikaisia tulijoita ovat olleet hanhet, kapustarinnat, ruskosuohaukka ja sääksi mainitakseni. Lämmintä riittää vain lauantaihin saakka, sen jälkeen sää taas kylmenee ja yöpakkaset palaavat. Koronaviruspandemian vallitessa maailmalla vastapainoksi luonnossa tapahtuu positiivisia asioita seurattavaksi. Nautitaan kevätluonnosta ja muistetaan turvavälit!

Lintujärvet, kuten Vihdin Vanjärvi, houkuttelevat paljon vesilintuja.

Sinivuokot ovat puhjenneet kukkaan.

Mukavia helmikuun pinnoja

Terminen talvi ei ole vieläkään alkanut lounaisimmassa Suomessa. Myrskytuulet ja ennätystulvat ovat takanapäin. Tänään oli kylmä pakkasaamu, mutta sitäkin leppoisampi aurinkoinen kevätsää. Porvoon Söderskärin luodoilla on viihtynyt koko talven suosirri noin 20 yksilön merisirriparvessa tuulista välittämättä. Helsingin venetaksilla oli paatti valmiina kyydittämään 7 lintubongaria kahlaajaa katselemaan. Järjestelyt sujuivat erinomaisesti, matka taittui alle tunnissa suuntaansa ja lintu löytyi samantien Kokkomaan luotojen rannasta, kiitos asemalla staijanneelle Pekka Komille avuliaasta tiedonannosta. Lintua päästiin näkemään veneen takaosasta yllättävän hyvin riittävän läheltä määrityskelpoisesti. Suosirrin vaaleus paistaa jo kaukaa merisirreihin verrattuna. Vartti riitti ja kaikille tuli hyvä mieli. Ässääkin paukkui. Söderskärin ympäristössä näkyi toistakymmentä riskilää. Venekuski esitteli Helsingin nähtävyyksiä samaan hintaan. 

Porvoon Söderskärin majakka taustalla.

Merisirriparvi lokkien edessä, suosirri vasemmassa laidassa.

Viime päivinä on saatu nauttia myös muista mukavista helmikuun pinnoista. Pikkulokki on oleillut Kirkkonummen Porkkalassa vuodenaikaan nähden epätyypillisen pitkään, enää siitä ei puutu kuin maaliskuinen havainto. Niin ikään Kristiinankaupungin aroharmaalokkia seurataan tiiviisti kuun vaihtuessa. Tiltaltti sinnittelee aina vaan Hangossa ja näyttää selviytyvän talvehtimisestaan. Leudot plussakelit ja vesisateet siivittivät ensimmäiset lyhytnokkahanhet Ulvilaan metsähanhiparven sekaan. Aikaisia kapustarintoja on ilmestynyt pelloille useaan paikkaan. Ristisorsa käväisi puolestaan Hangossa ja Jurmossa. Isohaarahaukka pyörii jossakin päin Etelä-Suomea näyttäytyen silloin tällöin. Helmikuuta on vielä jäljellä, tulevana karkauspäivänä lintubongarit ovat aktiivisesti maastossa.

Retkiporukka ja Helsingin venetaksikuski Pohjoisrannassa.

   

Erikoisia talvilintuja yhä helmikuun puolella

Helmikuun alku aloitettiin lintubongauksilla sellaisilla lajeilla, joita ei ole juuri tavattu aikaisempina talvina. Hangossa ja Porissa liikuskeli yhä edelleen tiltaltti, josta monet kuukausipinnamiehet saivat ns. ässän. Suosirri havaittiin Rauman Kylmäpihlajassa kuun vaihteessa, Perniön ja Paimion kurjet jatkavat talvehtimistaan lumettomissa maisemissa, mäntysirkku viihtyy Raision keltasirkkuparvessa, isolokki Kemiönsaaren Kasnäsissa, harvinainen isohaarahaukka bongattiin Kirkkonummelta eri paikoista, mustakaularastaita ja jääkuikkia eri puolilla Suomea sekä Kokkolasta löytynyt grönlanninlokki vain mainitakseni. Leudot ja lumettomat etelärannikon ja Lounais-Suomen talvet tullevat yleistymään jatkossa ilmastonmuutoksen seurauksena. Pohjoisessa sen sijaan on taas lunta enemmän kuin tarpeeksi. Etelässäkin satoi runsaasti, mutta lämpötilan ollessa pääosin plussan puolella sade tuli alas vetenä eikä lumena. Viime yö oli harvinaislaatuinen, etelässäkin oli aamuyöstä liki -10 asteen pakkanen. Sisälahdet ja rannat saivat jääriitteen. Jotkut näsiät, leskenlehdet, sinivuokot ja pähkinäpensaat ehtivät jo puhjeta kukkaan. Kasvit reagoivat herkästi lämpökauteen. Keväästä ja kesästä on tulossa joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen, lämpöennätyksiä ja sään ääri-ilmiöitä on luvassa ympäri maailmaa. Luontohavainnoissa ei kannata tuijottaa enää vanhoihin tilastoihin ja kalenteriin, vaan uskoa sitä minkä näkee. Etelän perinteinen talvi lyhenee lyhenemistään. Helmikuulle tullessa vierailijalaskuri näytti 100 000 rajan rikkoontuneen. Suuri kiitos uskolliselle yleisölle!

Rauman Kylmäpihlaja helmikuun alussa.

Jäälinssejä on kiinnittynyt vesikasvien varsiin.

Liikkuvasta veneestä kuvattu lintu varmistettiin merisirriksi.

Rauman vesistössä veneen kipparina Mikko Järvinen.

Leutoa tammikuuta

Hyvin leuto säätyyppi jatkuu ja maa on mustana edelleen. Ennätyslämmin tammikuu vastaisi jo huhtikuun alun säätä. Lunta ja pakkasta saadaan varmasti alkukeväästä myös etelärannikolle. Lintulajisto on yhä varsin monipuolinen. Harvinaisuuksiakin löytyy, idänturturikyyhky majailee Vesilahdella, jääkuikka ui Helsingissä ja mäntysirkku pyrähtelee Raision keltasirkkuparvessa. Hiiripöllöjä tähystelee useassa paikassa Lounais-Suomessa, Salossa pöllö saapuu saalistuspaikalle yleensä vasta iltapäivällä vähän ennen hämärää maanpintaa pitkin viistäen ja onnistuu nappaamaan myyrän hyvin nopeasti. Porin Yyterin ruovikoissa sinnittelee tiltaltti, joka helmikuussa olisi varsin kova havainto vuodenaikaisharvinaisuutena. Ulkosaaristossa lepäilee viivyttelijöitä, jotka eivät ole lähteneet muuttomatkalle leudon sään vuoksi. Rakkolevärantojen merisirriparveen on lyöttäytynyt suosirri. Loppiaisen Jurmon reissulla näkyi muutenkin mukavasti lintuja, mm. pari jouhisorsaa, haapana, taveja, lapasotkia, riskilöitä, taivaanvuohi ja kiuru. Salossa talvehtii sepelkyyhkyjä ja kurki. Kierteleviä räkättirastasparvia näkyy päivittäin kaupungilla. 

Hiiripöllö tähystelee hämärissä tien varrella Salossa. 

Jurmon lintubongareita. Suosirri on kaukoputkessa.

   

Joulunajan lintuja

Eteläisimmässä Suomessa lauha sää jatkuu ja maa on mustana. Lapissa sen sijaan on lunta yllin kyllin. Pelloilla on tulvalätäköitä ja joet tulvivat vettä yli äyräiden. Pimeimpänä aikana erilaiset jouluvalot luovat mukavasti tunnelmaa. Helsingin keskustassa varpuset ja tiaiset tirskuttavat keskellä yötä, myös mustarastas lauloi varsin pontevasti liikenteen melussa ennen joulua. Lintuharrastajat retkeilevät aktiivisesti ympäri vuoden. Talvilintulaskennat ovat monella menossa paraikaa. Kuukausipinnamiesten harmiksi lehmähaikara, punajalkahaukka ja kirjokerttu eivät jaksaneet sinnitellä joulukuulle asti. Maastossa on kyllä muita lintuja mitä tarkkailla. Viime päivien mielenkiintoisimpia bongattavia ovat olleet Helsingin nokivaris ja Vaalan valkopäätiainen. Ahvenanmaalla talvehtii jääkuikka ja tulipäähippiäinen. 

Pähkinänakkelilla on herkkupala nokassaan. Kuva: Janne Riihimäki.

Nokkavarpunen Salon keskustassa. Kuva: Janne Riihimäki.

Täällä Salon puolessa on lukuisa joukko mielenkiintoisia viivyttelijöitä ja talvehtijoita. Leudoista säistä, sulasta maasta ja tarjolla olevasta ravinnosta johtuen laulujoutsenparvia on kerääntynyt Salon seudulle satamäärin, varsinkin eri puolille Perniötä. Kurki on viihtynyt Perniön kk:n liepeillä pelloilla jo toista kuukautta. Halikossa myyriä saalistelee hiiripöllö hiiri- ja tuulihaukkojen sekä piekanoiden kera. Valkoisten talvipukuisten kärppien ja lumikoiden ilmestyminen myyrähuippujen jälkijunassa tietää yleensä jonkin ajan päästä myyräkannan romahdusta. Petojen saalistuspaineet ovat kovat myyriä kohtaan. Salon Kauniaisissa on mukavan kokoinen turkinkyyhkyparvi, lähes 30 yksilöä. Samoissa maisemissa perinteiseen tapaan talvehtii ruokinnoilla nokkavarpusia. Halikossa eräälle lintulaudalle on asettunut kaksi terhakkaa pähkinänakkelia. Harvinaisempia tikkoja tapaa erityisesti Halikonlahden rantatametsissä, Vuohensaaressa, Viurilassa ja Vaisakossa. Valkoselkätikat käyvät läskiruokinnoilla ja puupinoilla, kun taas pohjantikat naputtelevat enimmäkseen kuivien kuusten runkoja. Seuraan saattaa lyöttäytyä myös palokärki, harmaapää- ja pikkutikka. 

Pohjantikkoja on jäänyt talveksi Saloon. Kuva: Janne Riihimäki.

Valkoselkätikkoja tapaa Halikonlahden rannoilla. Kuva: Janne Riihimäki.

Lehmähaikara Mäntsälässä

Loka-marraskuun vaihteeseen saatiin jotain bongattavaakin, kun lehmähaikara ilmestyi maisemiin. Aluksi sama lintu seikkaili Kanta-Hämeen puolella Hattulassa ja Janakkalassa, kunnes jäi useaksi päiväksi Mäntsälään vilkkaiden teiden risteysalueelle. Haikara on napsinut myyriä, joita tuntuu olevan melko runsaasti teollisuusalueen reunamilla olevilla joutomailla. Ikään kuin lintu olisi tiennyt kalenterin ajankohdan ja asettui nukkumaan ison kuusen oksalle jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Puolenyön tultua paikalla oli toistakymmentä bongaria kuittaamassa lajia. Valkoinen haikara näyttää enemmän harmaalta kuin valkoiselta yövalaistuksessa. Pää ja nokka olivat piilossa höyhenyksen suojissa, kerran näkyi silmänkin tarkkuudella, kun lintu korjasi lepoasentoaan. Lehmähaikara ei ollut uusi tuttavuus, sillä olen nähnyt aiemmin lajin lokakuussa 2006 Ylivieskassa ja heinäkuussa 2011 Vehmaalla. Lokakuu näyttää olevan tyypillisin kuukausi tämän lajin harhautumiseen Suomessa. 

Lehmähaikara päivänvalossa. Kuva: Jari Nummelin.